28.4.2014

Pof, tum ja hätsiu



 Nyt on valittava kahden kodin väliltä, että mitä ja ketä missäkin säilyttää ja kuka missäkin ja minkäkin aikaa saa huomiota. Olemme päätyneet kuljettamaan lapsia toistaiseksi mukana molemmissa paikoissa (sillä kouluista saatettaisi kysellä perään) ja koiratkin kulkevat mukana, mutta kukko kanoineen siirtyivät jo nyt Vehkosuolle. Tämän ratkaisun vuoksi V-suolle joutuu ajelemaan myös viikolla. Järjestelystä hyötyy onneksi myös kasvimaa kasteluineen. 
Sain nimittäin aikaisin lauantai-aamuna maalaistietä ajellessani ahdistuksen, kun en meinannut lukuisien vastaantulevien traktoreiden tuplarenkaiden ohituksessa pärjätä, mutta että vielä isomman slaagin aiheutti havainto, että ne (maanviljelijät) viljelevät ihan hulluina maitansa. Että nyt pitää minunkin, kerran radiossakin tiedotettiin kevätviljelyn parhaan ajankohdan olevan nyt

No, lauantai meni pitkälti Suomen Ratsujen Harjussa järjestetyn vuosittaisen Orisuoran juontajan sihteerin hommissa ja illemmalla synttäri-illanistujaisissa, olin auttamattomasti myöhässä koska pääsin töihin päivän myöhässä
Luojan kiitos, sain laajennuskäännöt tehtyä edellisenä viikonloppuna.
Maahan sujahti viimevuoden jämät sokerihernettä, porkkanaa, punajuurta ja mustajuurta. Siemenistä jäi vielä istuttamatta ainakin palsternakka ja nauris ja lisärivit punajuurta ja mustajuurta, koska minä ürpå en muistanut ottaa siemeniä mukaan nykykodista. Kotikasvattamossa venyy nyt tomaatit, ruusukaalit (extreme-kokeilu), purjo, paprika. chili ja avomaakurkku. Vielä esikasvatukseen tullee salkopapu ja kesäkurpitsa.

Kasvimaa on nyt noin 9m x 5m. Sen ympärille on tänä vuonna tehtävä aita, koska kanat saavat päivällä oleskella pihamaalla, mutta kulkuoikeudet päättyvät kasvimaan reunalle. Sain jo lyötyä tolpat maahan ja hieman aidan ylärimaakin kiinnitettyä. Mutta ei riittänyt heille (kanoille) pelkät tolpat ja tieto tulevasta aidasta. Oikein sieluni silmin näin hidastetun filmin, jossa siemen tipahtaa kädestäni maahan, kuuluu kolahdus tutum ja maa pöllähtää pof ja sillä samalla hetkellä kääntyy kahdeksan kanan pää eri puolilta pihamaata kohti kasvimaata ja siipitaktiikkaryntäys alkaa. Minä minä minä.

Keimolla meni viikonloppu ihan sanonko missä?  No sanon, koivunsiitepöllyssä. Jospa lääkitys olisi tulevana viikonloppuna paremmin kohdillaan niin, että toimintakyky* palautuisi. 
Köhköh, niisk.

*Taisi kuitenkin karsia uutta lipputankoa ja muutakin sen sellaista.


Pöllit liiteriin karkkipalkalla.

22.4.2014

Ei olisi tätä, jos...

Lasten kuvat: Keimo


Aurinko ja teepaitakeli, varjossa vielä vilu. Lintuorkesteri on hukannut kapelimestarin, kuivuneesta heinikosta kurkistelevat lumikellot ja piipusta pöllähtää savun tuoksu. Maa-artisokkasaaliista päivällinen, posliiniastian kalkatus ulkoilmassa ja kahvileipää pikakahvilla. Vieraiden auto kyntää tien ja on perillä rapainen. 
 Kasvimaan koko tuplaantuu, kun vaan kaivaa ja kääntää. Moottorisahausta ja klapiniskua taustalla. Ihmetellään aikaista kevättä. Villasukissa hiki, täytyy olla kuuma, jos pipokin on liikaa. Saunassa lämpöä illalla, kynttilät syttyvät aina vain myöhemmin, kohta saa nukahtaa valoon. Alan muistaa, kuinka kuuma tulee aamuista, kun aurinko paistaa ikkunasta keittiöön ja liesi hohkaa lämpöä. Voi on hetkessä sula. 
Lapset virkkuina pesäjahdissa. Eva-koira ahmii viimeiset aarteet, pettymys painuu muistiin varmimmin. Lapsilla kestolika, suklaata suupielissä. Kepe pompottaa palloa auringonlämmössä.
Maanantaiaamuna kilpailun tuntua ja vatsassa puruja. Matkalla tallille mies näkee lintuja, saa minut ajattelemaan muuta. Tallilla minua varten kahvia termarissa. Lopulta hevonen puunattuna trailerissa ja hetki huokaisten lastauslaiturilla istuen voittajana. Ilman ystäviä tämä ei olisi tätä. 





 Iivari hyppäsi heti suorituksen alkumetreillä ulos radalta tuloksena hylätty. Saimme kuitenkin jatkaa (raviohjelma) loppuun ja tuomari arvosteli suorituksen hylkäyksestä huolimatta (63,4..%). Kokemus oli hyvä.



16.4.2014

Kirja-arvonta

Arvonta suoritettu konearvonnalla. Kirjan saa Facebookissa tykännyt Elina Mattila. Onnea!



Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka olen lukenut ja epäilen, etten ehkä koskaan enää lue.
Säilyttäminen on järjetöntä, vaikka kirjat niin kivasti hyllyille istuvatkin. 

Niinpä keksin, että arvon tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan ja lähetän sen voittajalle. Postimaksun maksan tietenkin minä.

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 
Ensimmäinen arvottava kirja on Anneli Vainion Kotini on linnani - Elämää Etelä-Ranskassa (2009, Kirjapaja)

Arvontaan osallistut joko jättämällä kommentin blogin kommenttilaatikkoon nimellä tai nimimerkillä tai tykkäämällä Vehkosuon Facebook-sivun kirja-arvontalinkistä.

Osallistua voi 23.4. keskiviikkoon asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 


14.4.2014

Pikkuiloja ja jännitystä



Aloitimme viikonlopun juhlavasti päätöksellä hankkia petauspatja Vehkosuon talon mukana perittyjen runkopatjojen jousien päälle. Ensimmäinen vuosi tunnusteltuamme olemme pääseet rytmiin, jota jatkaessa yöpymiset Vehkosuolla kattaa noin kolmasosavuoden, on varmasti viisasta myös panostaa nukkumisen laatuun. Ulkoilusta ja ruumiillisesta työstä kuittina ja tekemisen sekä valonpuutteen vuoksi sänkyyn tulee iltaisin kaaduttuakin paljon aikaisemmin, siksi siellä käytettyyn aikaan voi hyvällä tunnolla satsata. Jyskistä löytyi "muistava" patja merkkituotetta huokeammin. Kahden nukutun yön jälkeen voin suositella. Patjasta riittää kyllä iloa pitkään.

Menneenä viikonloppuna ei tapahtunut mitään katastrofaalista, kuten hallitsemattomia avotulia tai muuta vastaavaa. Keimo työsti hirsiä halkovajaan sivujen ja yläpalkkien verran ja minä uusin kanalan alareunaa aitan alta löytämilläni ulkoverhoilulaudoilla. Kanat ja Pöpi rikkoivat kanaverkkoa yteistuumin viime kesänä useaan otteeseen. Sain aitauksen siihen malliin, että sinne voi kanat siirtää, vaikkei alareunan laudoitus vieläkään koiravarma ole. Pöpi ei kanoille tee mitään, mutta jos aitauksessa on reikiä, voi muut pedot hiippaillla sisään kanojen kauhuksi.

Molempina iltoina lämmitettiin uuni pitsaa varten. Pitsan teko on viikonlopun traditioita, mukavaa yhdessäoloa. 
Kepe viihtyi palloineen sisällä (sielläkin untuvatakki päällä), yöt ovat sujuneet ihan kivasti. Kepe tietää jo, missä on oma sänky, missä syödään ja minne pallo viimeksi jäi. Kohta pääsee trampalle jo pompottelemaan. 

Sunnuntaina lapset kävivät kylillä virpomassa, minä kävin sillävälin tallilla. Olen muuten ilmoittanut Iivarin ekoihin kisoihin pääsiäismaanantaina. Kyseessä on seurakisa ja meidän luokka harjoituskisamainen raviohjelma. 
Jänittää. 


 







10.4.2014

Kyökki



Citykodin keittiö on nyt melkeesti valmis.
 Lavuaarin puutaso menee vielä vaihtoon ja sähköhellan yläpuolelle laitetaan hylly sekä lamppu katkasijoineen. 
Päätyseinän paperitapetit löytyivät edullisesti oman kylän maalikaupasta – olisinpa mennyt sinne samantien, olisin säästänyt aikaa ja vaivaa. Samainen kauppa myy erittäin monipuolisesti perinnemaaleja sekä tarvikkeita. 



7.4.2014

Armoa



Minä vain kahdeksi tunniksi poistuin niin jo sillä välin ehtivät melkein polttaa koko farmin maan tasalle. Keimo oli päättänyt havainnollistaa lapsille kuinka kovalla tuulella ja kuivahkoilla maasto-olosuhteilla tulen kanssa EI kannata leikiskellä. Että "Väistykää, iskä vähän kaskeaa",  ja niin hän tempaisi aluskasvillisuutta ja muutamat alaoksatkin laajemmalti, kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan piti. 
Siellä se sammutuskomppania istui naama punaisena puuskuttaen, hiestä valuen ja savun käryisinä, kun ajoin paikalle. Vältyin kaikelta kauhulta, mutta kuvailujen perusteella tapahtumissa oli ollut suurtuhon uhkaa. 
"Iskä kiljui, että vettä, vettä, VETTÄ! Ja me haettiin kaikki kuravedet ja sitten juostiin hakemaan kaivosta . 
Ja Tupen pyörä meinas palaa…" "Kato äiti, tässä on nokeakin." 

Pohjat ovat nyt puuvajaa varten sitten siistit. Tulipa pari omenapuutakin samalla karsittua. 
 Keimo raahasi Nulkulla lähistöllä otollisena lojuvat kivenlohkareet kulmakiviksi ja viimeisteli ne miesvoimalla paikoilleen. 

Minä maalailin saunan oven ja ikkunan sekä pieluslaudat. Koska en tervamaalia (Puijon) vieläkään saanut, se on monesta paikasta valikoimista poistunut, täytynee sekoittaa se itse.

Epämiellyttävänä kartettu roinan lajittelu ja siistimispuuha sai vauhtia sunnuntaina. Perustimme rautaromulle, rikkinäiselle lasille ja sekajätteelle omat kasansa myöhempää poisvientiä varten. Muutamien neliöiden laajuinen ja määrittelemättömän syvä, kaikenmaailman kotitalousjätettä sisältävä maakaatopaikka päädyttiin hautaamaan ydinjätteen lailla vierekkäin asetetuilla lahonneilla hirsillä, joiden päälle voi tuoda vähitellen maa-ainesta uuden ja kauniisti kukkivan elämän pohjaksi. Näin saimme epämääräisenä röykkiönä lojuville, polttopuuksikaan kelpaamattomille hirsillekin käyttötarkoituksen. 

Jotenkin sitä ajattelee, että kyllä on kevät edennyt jo pitkälle, eikä oikein mitään vielä ole saatu aikaisiksi. Maa on jäässä, kasvimaata ei voi kaivaa, ilma on kylmä, sisätilojen lämmittäminen vie aikaa, eikä vaikkapa ikkunoiden maalausta ole voinut aloittaa. Mutta antakkee armoa. Mitä se oli viime vuonna tähän aikaan

   

 

3.4.2014

Itsekseskös itkeskelet yksikseskös yskiskelet

Kuvat: Keimo

Varoitan, teksti sisältää asiaa minusta minusta ja minusta. 
Olen saanut kolme samaa haastetta ja ne ovat jääneet roikkumaan, kuin maksamattomat laskut. Maksan nyt kaikki kerralla pois. Niin, ja kiitos haasteista. Laskuvertaus oli mauton, pidän haasteisiin vastaamisesta huomattavasti enemmän.
Kiitän myös kaikkia, jotka ovat liittyneet lukijoiksi blogiin sekä noteeranneet Vehkosuon Facebook-sivut. Yksikseni hymistelen ja itsekseni ilakoin kaikista minulle näkyvistä seuraajista. Olen omahyväisesti otettu huomiosta. 
Nytkin kerjään lisää.

Homman nimi on siis tämä:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa


1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.


Nyt mennään:


11 askaa minusta

1. Susi on liponut kasvojani.
2. Minulla oli pienenä kantapäässä syylä.
3. Kärsin joskus unihalvauksista.
4. Minulla on valokuvamuisti.
5. En sisäistä digitaalista aikaa, muunnan sen kellotauluksi päässäni.
6. En ole jakkuihmisiä.
7. Pidän erittäin paljon saunomisesta ja vähän suihkussa käymisestä.
8. Välttelen kilpailutilanteita.
9. En haluaisi voittaa lotossa (niinkuin se olisi todellinen uhka...).
10. Ei ole ollut syytä pistää välejä keneenkään poikki.
11. Ihmettelen, miten siisteyden ylläpitäminen on jollekin perheenjäsenille niin hankalaa.




 Harmaan torppan haaste




 
Tulevaisuus ei ole minun juttu, tämä hetki on. Tässä hetkessä yritän tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi.

2. Mikä on kaukaisin paikka jossa olet käynyt? 
Hammamet, Tunisia.

3. Mikä on hyödyllisin taito, jonka osaat?
 Uuuh, superlatiivi. Tuli ensimmäiseksi mieleen, että osaan tyhjentää koiran kaasuuntuneen vatsan letkuttamalla ja neulalla. Oman koiran (sen edesmenneen – vanhuuteen kuoli). Naapurin koiran kohdalla se olisi puoskarointia.

4. Mikä on turhin taito, jonka osaat?
Osaan laittaa kielen kahdelle rullalle, kääntää sen molemmin puolin poikittain ja pistää rullalle ja huhuilla kuin pöllö. Osaan tehdä myös tekoröyhtäsyjä. Ai hemmetti, turhin.

5. Mikä on mieluisin tapasi viettää sunnuntaiaamua?
Aamupala perheen ja lehden kanssa. Ja aina ajatellen, että olisipa hiljaista.

6. Mitä haluaisit saavuttaa viiden vuoden sisään?
Pidettyä kaikista nyt jo saavutetuista kiinni.

7. Mikä tekee sinut iloiseksi juuri nyt?
Tämä kysymys, että joku kysyi. 

8. Kenen luo haluaisit mennä talkoilemaan?
Elinan. 

9. Ketä haluaisit kiittää tänään?
 Jenniä vuosikausia jatkuneesta ystävyydestä. 
 
10.Mikä on tärkein tavarasi?
Jos ei puhelinta lasketa, koska se on säälittävä vastaus, niin sitten pankkikortti (reps).

11.Hyötyliikunta vai kuntosali?
Huomaamaton hyötyliikunta.



1. Kuinka voit?
Kiitos hyvin, pieni tumma pilvi taka-alalla.

2. Missä olet?
Kotona keittiön pöydän ääressä.

3. Missä haluaisit olla?
Kuubassa. 

4. Mitä toivot?
Oikeudenmukaisuutta, minun mielestä.

5. Miksi et toteuttaisi unelmiasi?
Hitoksee ärsyttää tällaiset kysymykset, kun heti tulee mieleen kaikki kliseiset toitotukset, että unelmat voivat toteutua, jos vaan uskot niihin ja sitä rataa. Niin ei vain aina ole. Epäreilua tällainen ajattelumaailma. Vaikkapa liikuntavammaisia kohtaan. 

6. Miten toiveesi toteutuisi?
Äskeisen hyvällä tahdolla esitettyyn kysymykseen ja vastauksen tökeryyteen palaten, vastaan nyt leppeämmin. Toiveeni voisi toteutua vahingossa. 

7. Kuka auttaisi sinua?
Perhe.

8. Mihin lähtisit?
Jos toive toteutuisi, lähtisin länteen.

9. Mikä on tärkeää?
Lakata miettimästä.

10. Miten nukut?
Herkästi. Siis herään.

11. Mistä saat iloa?
Ponnistelemalla ruumiillisesti näkyvän tuloksen eteen. 


Punaisen Pihlajan haaste (jatka lause loppuun)
1. Tänään aloitin aamuni
heräämällä 6.15, hoitamalla Kepen ja laittamalla hänet taksiin.

2. Ilahdun erityisesti
kun pääsen valmiiseen pöytään.

3. En voi sietää
katteettomia lupauksia ja puheita.


4. Minut saa nauramaan

tilannekomiikka. 


5. Pelkään

että asiat ja ihmiset muuttuvat.


6. Ihmettelen

miesten logiikkaa.


7. Häpeän

-tunnetta minulla on harvoin.

8. Kesältä odotan
tekemistä ja olemista Vehkosuolla.


9. Seuraavana jouluna en taatusti

edelleenkään hössötä.


10. Haaveilen

osaavani ratkaista ongelman kuin ongelman.


11. En koskaan enää

sano en koskaan.



Uudet kysymykset menevät:



Ja ne ovat:

1. Elääkö Elvis?
2. Kuka saa mennä jonon ohi?
3. Sananlasku, johon luotan kuin kallioon.
4. Pohjoinen, itä, etelä vai länsi ja miksi?
5. Mitä maksaa haukikilo?
6. Jos hissi jumittuisi, kenen kanssa olisit mieluiten siellä.
7. Ihan ensimmäisiksi mieleen tuleva biisi?
8. Yksi kirja mukaan palavasta talosta, mikä?
9. Pitääkö tiskiveden olla huuhteluvettä lämpimämpää vai päinvastoin?
10. Suosikkikirosana?
11. Mikä on kuolleen miehen kytkin?






1.4.2014

Veistelyä ja kuorintaa

Kasse ja sombrero Artjärven Antiikkiliikkeessä.


Eka yö Vehkosuolla korkattu. Lauantaina ajelimme maalikauppojen kautta etsien tervaöljymaalia saunaa varten, mutta kolmesta paikasta tuli eioota, joten saunan maalaus tältä viikonlopulta jäi. Tervamaalin voisi itsekin sekoitta, mutten siihen nyt vielä ryhtynyt. Pistäydyimme myös Artjärven Antiikkiliikkeessä, josta on pitänyt mainita jo aiemmin. Siellä, liikkeen alakerrassa, on nimittäin muutamia retropaperitapettimalleja (vinyyliäkin löytyy) kymmenen euroa rulla. Malleja on vähälti, mutta jos natsaa, niin edukkaasti sieltä saa. Kotikeittiötä varten ei löytynyt täältäkään sopivaa, mutta Vehkosuolle lastenhuoneeseen ostin kaksi rullaa. 

Vehkosuolla oli kaikki entisellään. Siivoilua, lakanoiden vaihtoa, kirppislöytötekstiileillä sisustamista, varastojen täydentämistä, saunan ja talon lämmiystä, makustelua, tunnustelua ja haistelua. Lämpenevään yläkertaan heräilleet parisataa kärpästä muistuttivat ongelmasta, josta ei olla ratkaistu. 

Puskapissalla illan hämärässä kuuntelimme metsästä kantautuvaa lintujen visertelyä ja tsirpitystä – nyt jo! Nukkumaan mennessä sängyn vierestä yöpöydältä löytyi luontevasti kesken jäänyt kirja, Vanhan rouvan lokikirja (Kyllikki Villa). Sen verkkainen tahti viimeisteli tunteen, että kotona ollaan.

Sunnutain teemana oli polttopuuvajan tai -suojan hirsipuiden veistely ja kuoriminen Keimon johdolla. Minulta jäi hommat ja tämä kaikki vähän niukalle, kun tallissa kului odottamatta aikaa. Iivarilla oli jälleen omituisia vaivoja, jotka todennäköisesti johtuvat, hoidosta huolimatta, vatsasta (hiekkaa tai vatsahaava). 

Puunkuorinnassa alkoi todellisuudessa tapahtua vasta sitten, kun minä pääsin paikalle, eikä työkaluja riittänyt kaikille. Oman vuoron odottelu vieressa toimettomana seisoskellen synnyttää yllättävää motivaatiota. Ja mielellänihän minä työkalun luovutan, jos lapsilla tekemisenintoa riittää. Keimo kommentoi kuvia jälkikäteen:

"Mä kun luulin että lapsuus oli synkkä jos oli puiset lelut mutta entäs kun ainoot lelut on puita."




Kuvat pääosin Keimon.