31.8.2012

Pata, kattila ja kauha...

...onni rakkaus ja rauha. Tänään kaupantekotilaisuus nro:2. Ihan koomisia piirteitä saanut jo tämä touhuilu tilan ostomeiningeissä, joten innolla odotan tulevaa.

Sillä välin toisaalla...Sain ystävältä oikein käyvän punaisen rautapadan. Nythän on niin, että Vehkosuolla ei kulje sähkö (eikä vesi), joten ruuanvalmistus tarkoittaa pääasiassa puuhellahommia. Rautapadat ja pannut nyt vaan ovat parhaita tässä hommassa, ensinnäkin nopeudessaan, mutta myös lämmönsäilytyskyvyssään.





Lähtökohtaisesti tila hankitaan sillä periaatteella, että mitään ylimääräisiä hankintoja ei tehdä, joten olen iloinen siitä, että tuollaisen lahjoituksen sain. Haluaisin roudata minimaalisesti tavaraa taloon eli kaikenmaailman poronsarvet ja tuliaisnuket ei muuta osoitettaan Vehkosuolle. Saapa nähdä jääkö toiveajatteluksi.

Ensimmäinenä pikku projektina (onko vähän halveeraavaa kutsua miehen projektia pikkuprojektiksi?) toteutui navetan ovien eteen rappuset kaatuneista puun rungoista. Nämä ovat sata prosenttia paremmat, kuin vanhat, joita ei ollut. Liiterin ja aittarakennuksen vieruksilta raivasi hän (tähän sopisi, että "pienillä kätösillään", mutta menisi jo ihan vitsiksi) röykkiön mätiä hirsiä yhteen kasaan. Totesi, että vain pari vähemmän mätää. Ehkä tänään pääsen sanomaan täkäläisittäin, että meilän mälät laulat.

Ihka uudet raput

Meilän mälät laulat


29.8.2012

Hyvä aikomus


Mikä ihme siinä on, että koko aamupäivän aikoo tehdä jotain ja sitten se koko aika menee sipistelyyn (eli tavaroiden siirtelyyn, pyykin ripustamiseen ja viikkaamiseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen, petaamiseen, pukemiseen...) ja se aikomus kaatuu sitten iltapäivälle, jolloin kaikki ulkopuoliset tekijät alkavat haitata tuota aikomista. 

Minä siis aioin hakea aamupäivällä kaupasta puuliimaa laatikon päällystysoperaatioon, mutta pääsin kauppaan vasta puolilta päivin. No sitten tuli kiire tulla kotiin ruokkimaan kuopusta ja itseä. Heti syötyämme ryntäsin pihalle kitkemään rikkaruohoja, sillä fanaattisena puutarhaihmisenä tuntemani ystävä oli tulossa tuomaan kantarelleja ja tietenkin paineet heräsivät. No, siinä pihalla ollessani ajattelin poimia korin täyteen omenoita, joita sitten keittelisin "siinä sivussa". Tässä vaiheessa ystäväni pyyhkäisi pihaan samalla portin avauksella keskimmäisen kanssa.

Näistä selvittyäni sytytin hellaan tulet omenahillon keittoa varten ja kun olin saanut osan omenoista pilkottua, kuulin taksikuskin huutelevan pihalta, että lapsi on kotona. Aikani säädettyäni huomasin, että perskules, telkkarista tulee Bonderöven  (Tanskalainen maajussi),  jonka katsomista en helpolla jätä väliin.

No, jotain valmista tuli (todellakin siinä sivussa), mutta laatikoiden päällystys on sitten huomenna.


Poimitaan korillinen omenia.

Pilkotaan kuorineen maailman kätevimmällä välineellä (Ikea).

Keitetään reilu tunti pienen vesitilkan kanssa. Steriloidaan samalla lasipurkit ja kannet keittämällä. Soseutetaan. Lisätään syntisen paljon hillosokeria tai kidesokeria (tai parasta, jos raaskit, intiaanisokeria tai hunajaa) sekä sitruunan mehu ja keitetään hetki lisää.


Purkitetaan piripintaan kuumalla hillolla, suljetaan kansi ja odotellaan tyhjiön muodostumista (kannen keskiosa painuu, naps).





28.8.2012

Kaupat




Vihdoinkin. Uusi kauppa-aika sovittu perjantaille. Jospa nyt Vehkosuo siirtyisi meille ja homma pääsisi käyntiin. On sitä odotettukin.




Sillä välin on pakko purkaa tekemisen intoa pieniin elonkorjuuprojekteihin. Kellari on taas käytössä ja toivon saavani sinne lisää täytettä vielä. Nyt siellä on paljon punaviinimarjamehua ja pari hassua kantarellisäilykettä. Sillä välin, kun odottelen kriikunoiden kypsymistä, keittelen (kun jakselen) omenia hilloiksi. Kysyin myös kaupasta omenille kuljetuksessa käytettyjä "kuppi-pahveja", jotta voisin tallettaa kokonaisia omenia. Lupasivat pistää sivuun. 

Olen pohtinut vaihtoehtoa kaupan yrttisuolaseoksille. Sekoitin siis oman maan yrttejä (oregano, lipstikka, saksankirveli, sitruunamelissa ja timjami) karkeaan ruususuolaan, tungin seoksen pippurimyllyyn ja kas, siitä tuli kuin tulikin maukas pöytämauste.