Gordonin dilemma

Sain niin kivan joululahjan Keimolta, että. Ehdin pyöritellä pötköä jonkin aikaa käsissäni ihmetellen, mikä se oikein on. Kaulin vaiko rullalaite. Päissä luki Keimolandia 2014. Mutta kun sain avaimen ja kiersin päädyn mutterit auki, alkoi valjeta. Puukolikoita 21 kappaletta, joilla voi "ostaa" jonkun palvelun. Kolikoista löytyy esimerkiksi hierontaa, saunan lämmitystä, autokyyditystä tyttöjen illasta, pyykin ripustusta, ravintolaillallista lastenhoitoineen... Olen pelkästään lahjan ajatuksesta niin iloinen, ettei ole väliksi, vaikkei kolikoiden lupaukset edes toteutuisi.

Sain paljon muutakin käytännöllistä, kuten Kouvolan Sanomien puolivuotisen tilauksen, ratsastussukkia, työhanskoja, Airamin 2 litran pumpputermarin, Kassen hierontalahjakortin, äidin tekemät villasukat, kolme kirjaa (Granta, Antti Holman Järjestäjä ja Sisustusbloggaajan kotona), luontaistuotteita, kukko- sekä koirasisustustyynyt, hevosen harjan, pitkikset ja siskolta vihdoinkin PAAVO JA VUOKKO -mukin (instassa minä ja Paavo ja Vuokko -muki). 

Sitten sain uuden puhelimen, mikä olikin sitten ihan liikaa. Keimo sen minulle osti, koska hänen mielestään minun vanha Nokia 710 on historiikkisarjalainen. Kauppa tehtiin kuitenkin rahat takaisin sopimuksella, koska Keimo tuntee minut ja että miten kerran ahdistuin esimerkiksi äidiltä joululahjaksi saamastaan Gordon Ramsayn Titan Plus Bamix-tehosekoittimesta. Se tietysti itsessään olisi ollut huippulahja, laadukas ja elinikäinen takuu ja niin edelleen, MUTTA! Olin juuri itse ostanut ihan käypäsen Braunin tehosekoittimen ja tämä aiheutti kahden tehosekoittimen loukun. Ahdisti, kun äiti oli laittanut kauheasti rahaa "turhaan". Tunnustin tämän äidille ja ehdotin, että ehkä vaihdetaan johonkin, mutta äiti käski minun pitää sekoittimen ja lopettaa turha murehtiminen. Lopulta ratkaisin ongelman jemmaamalla uuden Gordon Ramsayn laatikossaan kaappiin Aliaksen ja Afrikantähden väliin. Pois silmistä, pois mielestä. Vuodet kuluivat ja Gordonin kohtalosta tuli jo vitsi. Äitikin sai siitä kuulla. Mietittiin, että jonain päivänä, kun lapsen lapset sekoittimen sieltä kaivavat, Gordonista on tullut never heard. Niin ei Ramsaylle kuitenkaan ehtinyt käydä, sillä Braun otti ja hajosi ja Gordon sai astua paraatipaikalle ja on sieltä tuleva survomaan ruokiani lopun ikäni. 

Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa, koska minulla on 30 päivää aikaa palauttaa puhelin, vaihtaa se tai saada rahat takaisin. Päätöksen teko ei ole kuitenkaan ihan helppo. Tiedän, että vanha on vanha, mutta kuitenkin monelta osalta hyväksi todettu ja ehjä ja Afrikantähden vieressä uuden puhelimen arvo ei ehkä Ramsayn lailla nousisi tai edes pysyisi samana. Joulupyhien hupia onkin ollut Keimon jatkuva ja eri tavoin, eri tilanteissa esittämä kysymys: "Joko olet päättänyt?". Vaikkapa eilen, kun katsoimme elokuvaa ja minä kysyin kumman naisen Keimo ottaisi, Keimo valitsi toisen ja kysyi sitten, että kumman ite. Johon minä hölmistyneenä, että ai naisen? Ja Keimo (jälleen), että eiku puhelimen.

Joujou-lua!

 

"Tänään on vuoden pimein päivä", huusin ilosta raivoten sen huomattuani. Optimistisuudella ei ole joinakin hetkinä mitään rajaa. Huomisen valolisä on vain lumetta, mutta tiedämme miten mieli voi parantaa. Aina parempi mennä valoa kohti kuin pois (tunnelin päästä en tiedä). 

En lähettänyt tänäkään vuonna kortteja. Ei periaatetta vastaan tai puolesta. Podin vähemmän huonoa omaatuntoa kuin viime vuonna, saattaa tulla paha tapa. Toivon sydämeni pohjasta, että mahdollisimman moni sukulainen ja tuttu lukee meidän kuulumisiamme täältä blogista ja pysyy tätä kautta meidän elämässämme mukana ja saa lukemisesta yhtä paljon iloa, kuin minä saamistani korteista. Kannustan edelleen tuttuja ja tuntemattomia jättämään viestiä kommenttilaatikkoon. Olen niistä jokaisesta kauhean onnellinen. Viestin jättäminen ei ole siltikään mikään velvoite, kirjoitan puhtaasti omasta halusta eikä blogin lukemisesta tarvitse antaa vastapalveluksia. 

Vietämme tämänkin joulun kotona. Jouluvalmisteluihin kuuluu tavallinen siivous, lakanoiden, pyyhkeiden ja tyynynpäällisten vaihto, ruokakaupassa käynti, joulukuusen koristelu ja laatikoiden valmistus aaton aattona sekä saunan pesu. Aattona katsomme perinteisesti Lumiukon televisiosta, syömme riisipuuron ja juomme kahvit vanhempieni ja siskon perheen seurassa meillä kotona, käymme saunassa oman perheen voimin hämärässä, saunatontun kolinoita kuunnellen, valmistamme ruuan (pöytään kuuluu erityisesti kaloja, lanttu ja perunalaatikko, rosolli ja lämmin brie-juusto), odottelemme joulupukkia joululauluja laulellen, jaamme lahjat ja availemme niitä kaikessa rauhassa ja muutamana vuonna olemme vielä myöhään illalla saaneet Olgan ja Tuukan kylään yökahville jolloin olemme vaihtaneet keskenämme lahjat.

Vehkosuolta haimme kuusen, jota olemme katselleet läpi kesän sillä silmällä kellarin kupeessa. Riistakamerassa ei ollut viestiä, mutta kaikki kivet oli siirtyneet peiton alle. Jälkien paljastamiseen jätetty jauho oli syöty melkein kokonaan, kuten arvelimme ja jälkeen oli jätetty kasa papanoita. Olen sitä mieltä, että tämä keissi suljetaan nyt ja todetaan ainoiden todisteiden perusteella hiirten tekosiksi. Nostan hattua mokomille pienille kärsivällisille olennoille. Ihmisiin mittasuhteutettuna he aloittivat Kiinan muurin ensimmäisen kilometrin rakentamisen viisi kertaa alusta alkaen eikä siihen mennyt lähellekään kolmeasataa vuotta eikä miljoonaakaan hiirtä.

Vaikka kuinka toivon, kaikilla ei ole hyvä joulu eikä onnellinen uusivuosi. Se on väärin, mutta sanotaan, että toivossa on hyvä elää.

Kerran vielä amigo

 

Viime viikon tylsiä asioita oli:

Rakas Terttu-lammas kuoli, Liina-kana kuoli ja uudempi läppäri alkoi reistailla. 

Tertulla oli vielä reilu viikko sitten kaikki hyvin, mutta sitten sunnuntaina alkoi oireet, jotka muistuttivat hieman listerian hermosto-oireita, muttei kuitenkaan kaikilta osin. Tiistaina Terttu jo vain makasi, eikä noussut jaloilleen kuin autettuna, söi vielä ja joi.  Eläinlääkärikin osasi ainoastaan arvailla, jäykkäkouristus, listeria... Halusimme silti yrittää vielä vitamiinit, antibiootit, kipulääke, mutta niin se oli pakko todeta, että sairaus vei voiton. Huojentavaa se siinä vaiheessa oli, koska lopetuspäätös oli jo väistämätön. Lasten kanssa kävimme katsomassa ja hotamassa sairasta Terttua, asian käsittely tuli heillekin näin konkreettiseksi. Hyvässä hoidossa Terttu oli ja eli, kiitos Emmalle ja Elinalle. Tylsää, ettei Iivari näe kesäkaveria uudestaan.

Kana olikin paljon vaikeampi erityisesti Kasselle. Ehkä lammas ja kana yhdessä olivat liikaa. Kanaa oli hoidettu kukon epäreilun kurmuutuksen jäljiltä jo monta päivää. Se voi hyvin; söi, joi ja oli elämäniloinen, mutta kukkopa ei antanut asian olla. Uusi hyökkäys oli raaka ja jätti niin rumaa jälkeä, että tilanne oli lopetettava siihen. Jostain syystä tämä tyrnäväläinen kukko ei voinut sietää tätä yhtä eri rotuista. Luonto on julma. Mutta isojen pettymysten itkujen jälkeen Kassenkin olo oli helpottunut. Jatkuva vastuu ja huoli kanan pärjääisestä laumassa oli ollut valtava taakka pienelle tytölle.

Sitten oli se tietokone. (Pessimistit sanoisivat, että tämäkin vielä.)

Luopumista on ollut talliyhteisössäkin, kun ystäviä lähtee ja vaihtaa tallia. Onhan se haikeaa, vaikka sitä mukaa kohtaa myös uusia ihmisiä. Minä mietiskelen kaiken ohella Iivaria, jolla on syyskuusta lähtien ollut vaihtelevaa hengitystieoireilua. Alkaen flunssasta ja jatkuen hengitysvaikeuksina, yskähtelyillä ja huonona rasituksesta palautumisena. Antibiootti väliin ja taas oireilua. Klinikalla hyvä uutinen puhkuria pelkäävälle omistajalle oli kohonneet tulehdusarvot ja viesti bakteerista – toivoa hoidettavuudesta. Silti vaihtoehtoja on ollut pakko miettiä. Jos tilanne vaatii ulkona asumisen ja rasituksen kesto heikkenee lopullisesti, on oman harrastuksen mielekkyyttä ja järkevyyttä tällä hevosella mietittävä. Mutta Iivari on kuitenkin Iivari, meidän perheen oma tyyppi.

Viikon lopuksi ajelimme Vehkosuolle. Lunta oli odotetusti tullut tien peitoksi, mutta pääsimme möngerrettyä perille. Perillä oli pysähtynyttä. Olemme viettäneet useita viikonloppuja kotikodissa ja tilanne jäi Vehkosuolla ihan kesken; emme laittaneet mitään talviteloille, koska tarkoitus oli vielä mennä. Nyt ehkä voi jo myöntää, että tämän vuoden yöpymiset oli tässä. Aku Ankka saa odottaa aamiaispöydälle jääneenä kasvavien hiirenpapanakasojen ympäröimänä, vaatteet kaapissa, kirja aukinaisena yöpöydällä, voirasiassa voita ja lämminvesikattilassa vettä.

Makuuhuoneesta löytyi jälleen ahkeran rakentajan kivipaaseja. Nyt löytyi kasa myös Keimon puolelta. Viritimme uudelleen riistakameran, syötiksi jätimme kiviä ja lattialle jauhoja jälkien paljastamiseksi (ehkä syötäväksi). Kerran vielä amigo!

Tällaisena tie otti meidät vastaan.

 

Napattiin mukaan kaksi pöytäkuusta. Ne on in. Ja katsoimme isomman joulukuusen valmiiksi.

Rentoa viikkoa!

Listahitit

On aika purkaa vuoden mittaan blogiin tulleiden sanahakujen top-lista. 

1. Alussa oli vehkahousut

On olemassa verkaa ja sarkaa ja sitten on olemmassa vihtahousu. On olemassa ravintolat Verka & Sarka ja Vihtahousu. Mutta mikä tämä vehkahousu on?

2. Sisko pornolari

Sisko, soita ja selitä!

3. Keharit kuolaa

Varmasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös suomalaiset hiihtäjät kuolaa. He ovat silti meidän sankareitamme.

4. Pyramiidi kolmesta muoviosasta
Vähän tarkennusta pyydän. Pyramiidi vai pyramidi ja minkälaisia muoviosia; muoto, paino, koko jne.

5. Ihana puunkantoteline
 Ei hakkaa jalkoihin, kevyt ja kestävä, puut pysyvät korissa, vaikka kantaja vaappuu ja pitää purut korissa. Ihana = käytännöllinen.

6. Olgan korkkiseinä
Luulin, että vain minä keräilen niitä korkkeja. Kokonainen seinä? Olga, soita ja selitä!

7. Hevosella hiekkaa mahassa
Kokemusta on. Kokemusta myös seuraavista: hevonen syö porkkanapussin pusseineen, hevonen juoksee rautaportista läpi, hevosella pissaa päässä, hevonen pissaa usein käytävälle, hevosella roikkuu ämpäri riimusta (muttei ehkä ole itse huomannut sitä), hevonen jumittaa.

8. Kyläkaupan sisustus
Mainostin viime vuonna joulukalenterissa Radansuon kyläkauppaa. Sieltä saa autenttisen sisustusmallin.

9. Saunamökin siirto pihalla
Nosto ja hiiop.

10. Suusta suuhun elvytys
Mitähän uhrille kävi? Paineluelvytys on onneksi tärkeämpää, jos sen kuitenkin osasit.

11. Miten tehdään neulomalla palsternakka
Puikko numero 3. Luo 15 silmukkaa... No ei hemmetissä. Kun laittaa siemenen maahan, ei tarvitse nähdä ihan niin paljon vaivaa. 3D-tulostimella voisi myös onnistua.

12. Vanhat rakennukset purettavaksi
Kyllä, purkuun vaan. Ihan paskoja kaikki. Uutta ja kestämätöntä tilalle.

13. Sikoja teurastamolla
Luin ensin, että siskoja teurastamolla, joten en pääse tästä enää yli.

14. Raidallinen supikoira
Voisiko kyseessä olla Pörrö-pesukarhu

15. Haisevia pihakasveja kaivon ympärillä

Olisikohan vain se Rane käynyt heittämässä vettä...

16. Lastenvaunut

Tuolta. Ja sitten: Myydään auto, vaihdetaan lastenvaunuihin.

17. Suomi 1920

Suomi sai Petsamon. Mutta sinne  meni neuvostojoukoille 1944 kolttasaamelaisten maat, kalavedet ja porokarja. Petsamo takaisin!

18. Cay esittely kuvasto

Ai niinku tyyliin:

Kuva 1. Pää. Melko perusmuotoinen miehen pää. Korvat kiinnittyneet hieman normaalia alemmas. Voimakas kulmakarvoitus

Kuva 2. Kädet. Vrt. kenttälapio.

Kuva 3. Vartalo. Ei ehkä taipuisa, mutta sitkeä. 

Kuva 3. Jalat. Matkaavoittavat.

jne. (tilaukset sähköpostiin, toimii myös vuoden 2015 kalenterina)

19. Aspartami unihalvaus

(Se kirjoitetaan kahdella a:lla.) Aspartaami on yhdistetty myös 91 muuhun haitalliseen oireeseen. Mutta hei, ei ole paljon energiaa.

20. Alussa oli vehkoilua

Ei taida vehkoilu jäädä ihan alkuun. Koko ajan saa olla varuillaan.

21. Liehui 1920

Kyllä. Nyt jo satavuotias Pierre de Coubertinin suunnittelema Olympia-lippu liehui ensimmäistä kertaa Antwerbenissä vuonna 1920.

22. Lyöttilän pururata

1,5 km valoa. Iitissä on kaikkea.

23. Pellon kauppa

K-market, S-market, Siwa. Kaikki auki arkisin 7-21 paitsi K-market 8-21 (klo 7-8 kauppias hoitaa hommat). 

24. Hevosia vastaanottavat teurastamot

Iitissä on kaikkea. Ja teurastamo.

25. Koira "kaulahuivi"

Tiedän mitä tarkoitat. Rohkeasti vaan: kaulapanta kaulapanta kaulapanta! Vähän tuhma, en tiedä.

26. Löytyneitä outoja laitteita

Se on venäläinen perseensuristin. En suosittele Tori.fi, koska kaikki tietää, ettei ne surise eikä mahdu edes sängyn alle.

27. Purkaako yläkerran takka

Ei helvatussa. Missä sitten paistaa lauantaisaunan jälkeen makkaraa.

28. Miten saan keittolevyt pysymään hyvinä

Käy ulkona syömässä. Tai käy näin XXX

29. Aluksii oli vehkosuo
Lopuksii Vehkosuo-blogi kiittää kaikkia lukijoita, uusia lukijoita, kommentoijia ja facebook-tykkääjiä. Älkää menkö ikinä pois.

Viiri

Kesällä pystytimme lipputangon, joka vanhuuttaan kaatui ja katkesi myrskyssä kevättalvella 2014. Jo sitä ennen on suunnitelmissani pyörinyt oman viirin valmistus. Olen joskus saanut kaksi isoa, käytöstä poistettua mainossalkolippua, jotka ajattelin paloitella ja uudelleen modifioida omaksi viiriksi. Kangas on hyvää mistälie polyesteristä valmistettua lippukangasta, jonka luulisi kestävän auringon ja sateen läpi kesän. Lipuissa on kirjaimia, joista voisi saada jotain kivaa. Värimaailma on siinä mielessä rajattu, että vahingossa voi syntyä ruotsalainen tunnelma.

  Javist! Välkommen till Vehkomyren.

Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät. 

Haluaisin tehdä viiristä hieman tavallista isännänviiriä leveämmän, joka kapenee viirimäisesti muodostaen kolmion. Partioheraldikkojen sivuilta löytyy heraldiikan eli vaakunatieteen ja -taiteen 10 käskyä. Näitä ohjenuorana käyttäen teen oman luomukseni. 

Näistä

Vaikkapa tällainen

Ideakuvat: Pinterest

Latriini

Huussi, kuivakäymälä, huusi, hyysi, hyyssäkkä, hyyskä, makki, paskamakki, paskahuussi, pikkukamari, pikkula, priveetti, salainen huone, veski, eriö, bajamaja, hotelli helpotus, wc...

Niin monta nimeä kuin käyttäjää. Paljon tarpeita ja kosolti tunteita. 

.......... JÄLKIEDIT ..........

Tämä projekti kaatui vähäiseen kiinnostukseen. Olin kovin innostunut ideasta, mutta kaikki ei lähde lentoon toivotulla tavalla. Aina kannattaa silti kokeilla (ja kiitos niille, jotka olivat aktiivisia).  

Omistatko huussin täynnä tunnetta tai kärpästen pörinää?
Kerään kuvia erilaisista ulkovessoista; kolhoista, kauniista, rumiluksista, persoonista, pimeistä, valoisista, vinoista, suorista, tuoksuvista, haisevista, vanhoista, uusista, sisältä tai ulkoa ja kokoan niitä Outhouse -sivustolle omaksi ja muiden ulkovessafanien iloksi. Julkaisen sivuston heti, kun kuvamateriaalia on riittävästi silmäniloksi. Linkki blogin sivussa.

Tarjoa kuvia lähettämällä ne liitetiedostona JPG-muodossa ja alkuperäisessä koossaan:

tessannika[at]hotmail.com

Julkaisen vain kuvaajan luvalla lähetettyjä kuvia. Liitän kuvan yhteyteen luvallasi tiedot kuvan ottajasta, kuvassa olevan ulkovessan sijainnista, mahdollisen rakennusvuodesta ja muusta vessaan liittyvästä täsmätiedosta. Lisään tekstiin halutessasi linkin esimerkiksi blogiin, josta vessan tai kuvan ottajan voi mahdollisesti tavoittaa.

HUOMIO! Lähettäessäsi kuvan, siirrät käyttöoikeudet minulle. Näin ollen saan käyttää kuvia omiin tarkoituksiini haluamissani kanavissa. Tarkoitukseni on antaa kuville kunniaa, ei loukata eikä millän tavalla vahingoittaa kuviin liittyviä kohteita tai henkilöitä. 

Kiitos!