28.5.2014

Sävel ja sanat

 Ajoittain eteen tulee löytö, josta ei pääse hetkeen eroon, pitää kuunnella usein ja kuitenkin säästellä. Ja tietää lisää; kuoropojasta, harpusta ja elokuvasta.




Musiikin selailu spotifysta on epävirallinen harrastukseni sellaisina hetkinä, kun olen paikalle sidottu; odotan vaikkapa Kepen taksia tai perunoiden kypsymistä. Kerään omalle listalle biisejä, joista jää jälki tunnemuistiin, musiikkia elokuvaan, jota elän. 

Musiikissa kuulen ensin vain melodian, suomalaisissakin. Sanoituksen valta on niin suuri, että pelkään niiden vievän hengen säveleltä; tappavan tunnelman, kertovan liian paljon ja suoraan, tulkitsevan väärin, polttavan tunteen loppuun. 

Teksti ei ole aina tarpeen, tunteen voi aistia sanattomastikin. 
Ylitulkitsemisen vaara on olemassa.

I came home
In the morning
Just a little bit ago

You lie asleep
In our bed
All twisted in your clothes

When the rain came down
Upon our rooftop
With a rhythm like this

Let the hair stand up
On my shoulders
When you open your mouth

Say aaooh
Say aaooh

So I wrote you a letter
Wedged into my forearm
With the pen that you gave me

'Cause if there's one thing that I mustn't face
This is happening
This is happening

Wish that I was strong enough
Wish that I could give it all
Wish that I could change enough
To be yours

Wish that I could give it all
Wish that I was strong enough
Wish that I could change enough
To be yours

Wish that I was strong enough
Wish that I could give it all
Wish that I could change enough
To be yours

Wish that I could give it all
Wish that I could change enough
Wish that I was strong enough
To be yours
Active Child - Johnny Belinda


Belinda (Jane Wyman), kuuro nuori nainen, joka raiskataan elokuvassa Johnny Belinda (1948).




26.5.2014

Ja suvi suloinen



Se on viimeinen reissuviikonloppu ennen kesälomaa Vehkosuolle taputeltu. Vaikka perjantain ja sunnuntain pakkaamiset ovat menneet rutiinilla, lähdön hetkellä on havaittavissa kireitä pinnoja. Aina on tunne, että jotain tärkeää jäi. Tärkeitä risteilijöitä ovat ainakin kamera, tietokone, akut (jos ovat ladattavina), kanamunat jonnekin suuntaan, työkaluja (akkuporakoneet ja moottorisaha), roskikset ja kierrätystavara, puhtaat/likaiset vaatteet, Kepen lääkkeet, leivät ja jääkaappitavarat. Osa tavaroista, kuten Kepen vaipat ja pallo, unilelut, perusruokatarvikkeet ja vaatteet ovat valmiina molemmissa paikoissa. Silti jopa hieman haikein tuntein asettuu paikoilleen; jättää ne asettautumiskahvit tai fiilistelybisset ja myös toisessa päässä ne modernin elämän helppoudet. Askeettiseen elämään sopeutuu välittömästi ja samalla alkaa vieraantua salakavalasti modernista asumisesta.  

Siirsin sanomalehden Vehkosuolle alkavaksi torstaina, pakastin alkaa olla kotoa tyhjä sähköjen katkaisua vailla, osa taimista siirretty, vaatevarastoa täydennetään tarpeen mukaan. Harri-kissa pääsee vihdoin myös mukaan kokoaikaiseksi asukkaaksi. Viimeiset kaksi koulupäivää, perjantai ja lauantai,
 heräämme kukkokiekuun aikaan ja kuljemme Vehkosuolta käsin.

Menneenä viikonloppuna söimme kesän makuja ruotsalaisten uusien perunoiden ja paistettujen muikkujen muodossa. Vain oman maan perunat ja salaattiainekset olisivat elämystä parantaneet ja pienempi nälkä. Ja tietysti itse kalastetut muikut ja oman maan punajuuret ja itse pantu olut ja itse veistetty ruokapöytä, taottu kattila, puiset haarukat, omat lapset (ai, ne oli kait) ja itse sävelletty suvivirsi.  

.


Sunnuntaina kävimme Arboretum Mustilassa lastenpäivää viettämässä ja siellä työskentelevää mummia (äitiä) moikkaamassa. Satumainen metsäpolku, hienot puiset rakennelmat, erikoiset, eri kokoiset ja eri ikäiset puut, alppiruusut, tietovisailukysymykset, mehutuokio metsän keskellä ja kahvit kahvilan ulkoalueella olivat kiva elämys. Ja pakko myöntää, en ole metsässä koskaan käynyt, vaikka kotipaikkakunnan elämyksiin se on kuulunutkin. 
Hyvää kannatti odottaa. 




Vehkosuolla aloitin aittarakennuksen huoneessa pienen ehostuksen, josko siitä vieraille saisimme kivan huoneen. Keimo rakensi traktoriin puiden siirtoa varten siirtolavan ja huiski polttopuita varastoon. 
Liiterin katon rajaan on muuttanut puluparistkunta ja navettaan pääskysiä. Olemme alkaneet taltioida pihan kukkia ja eläimiä kuvin. Aion tehdä niistä erillisen sivun blogiin, jotta voimme vertailla ja muistaa.


 


Lähdön hetkellä, kastelukannut käsissä illan kasteluita aloittamassa, minut vapautti reipas sadekuuro. Saavit täyttyivät ja kasvimaa kastui itsestään. Tilaus toimitettu perille, kiitos.



19.5.2014

Tom tom tom



Paljon mahtuu viikonloppuun ja se kaikki on niin ohikiitävää, ikävä ja riemu joka hetken värähtää. 
Että mistä pulpahti Juha Tapion sanoja tähän? Peljästyin hiukan. Piti kyllä googlesta katsoa, kun muistin vain ohikiitävää, tadadada taadadadada tadadaa ja en sitäkään kuka laulaa. Toisin kun Keimo, joka tekemisen tuoksinassa luikauttaa "se on niinkuin tatuointi sielussain". Minä pysähdyn tuijottamaan ja Keimo katsoo, mitäh? Ei tiedä itsekään, että mistä, sillä hänen mukaan lapsuudenkodissa mitään kuunneltu paitsi Vera Teleniuksen Miljoona ruusua. Toisten sisällä asuu iskelmä halusi tai ei. Minulle riittää, että ihan naapurissa vaan.

Nyt oli kyllä lämmintä ja luonnon explosion. Tuli vähän kiire hommata siemenperunoita varsinkin, kun ne oli loppuneet koko Suomesta. Onneksi Pirinen, paikallinen viljelijä, pelasti tilanteen ja niinpä lapsityövoimaa käyttäen maahan sukelsi Mara(bel) ja Timo. Miehet Keimon edesmenneen äidin elämästä. Ja löytyipä ensimmäinen oikea lisävaruste traktoriin sopivasti ihan naapurista. Hankmosta tehtiin kaupat ja nykäistiin omille maille lauantaina maanmöyhennystä varten. 

Lauantaina perunanhakumatkaan sisältyi myös lounastus jo perinteeksi muodostuneessa Virpin Popup-ravintolassa Iitin Sampolassa. Hyvää. Voisi olla useamminkin. 

Minä istutin kasvimaalle muun muassa lisää punajuurta, lantun, kyssäkaalin, salottisipulin, salkopavun, vuonankaalin ja parsasalaatin. Maalasin myös saunamökin etu- ja takareunat. Siksi vain ne, koska maali ei tietenkään riittänyt, koska minä en laske enkä suunnittele vaan seilaan tuurilla ja usein huonolla, mutta pääsinpä koristelemaan päädyn suunnitelmien mukaisesti. Tervan tuoksusta tuli mieleen lapsuus isovanhempien luona Tiutisen saaressa, jossa venetervan tuoksu oli pysyvä höyste. Katolle ajattelin siirtää sammalta ja metsäpohjaa, pääsen istutettua maakattoa helpommalla. Ehkä.

Itsetehty tervaöljymaali

1/3 venetervaa 
1/3 havupuutärpättiä
1/3 pellavaöljyä
musta pigmentti (jos haluaa tummemman jäljen)


Raili ja Virpi hommissa.


Aurinkoisen aamun voi alkaa
Nousta päivään harmittomaan
Ylös, kengät paina ei jalkaa
Elämä on parhaimmillaan

Kun kaikille aurinko loistaa
Se kaikille yhteinen on
Se kaikilta kylmyyden poistaa
Mieli on niin huoleton.

Tätä et tiedä Keimo?



15.5.2014

Esiripun takana



Muutama leudompi sadepäivä ja pieni vilaus aurinkoa tarkoittaa sitä, että se räjähtää käsiin. Sen kasvua ei voi enää hillitä ei hallita. Se on villli ja vallaton, uusi, vastasyntynyt, puhdas ja ihmeellinen. Kasvun ihmemaa. 

Kevät yllättää nopeudellaan, mutta luulen sen johtuvan kokemattomuudestani. Minulla ei ole vielä vuosittaisia rutiineja, joiden rajoissa voin antaa itää, versoa, kasvaa ja kypsyä omaan tahtiin. Minä elän ja katson maailmaa time-lapse kuvin, koen jatkuviä häh-elämyksiä. Mutta vielä minä sen kesytän; luon tapoja joiden ansioista voin istua katsomoon ja rekisteröidä joka hetken. Tunnen olevani aika lähellä (noviisin ensimmäinen virhe).

´´Näyttämöllä tomaatit ovat kouliutuneet perimmäistä edeltävään paikkaan, odottavat jo innolla enskaria. Paprikat eivät ole yltäneet vielä roolinsa mittaan, yltävätkö koskaan, mutta avomaakurkut paneutuvat, kuten aina, ammattitaitoisin ottein. Purjo poukkoilee sinne tänne näemmä ohjaajan kokemattomuutta. Samasta syystä ruusukaali vain pönöttää, poukkoilu on sen mielestä amatöörimäistä. Kesäpäivänhatut näyttävät masentuneen paikanvaihdosta, eivät näytä ymmärtävän sivuroolin suuruutta (näyttämöpsykologi on pyydetty paikalle). Kurpitsa kasvaa roolissaan vähin äänin, kokenut eläytyjä sekin. Kaikki tietävät ja tuntevat kurpitsan läsnäolon, mutta siitä ei haluta puhua sillä se edustaa kauden loppua``

Perhe-elämä on loppumattomia näyttämöharjoituksia. Kuin repeatilla käsikirjoitetaan, jaetaan roolit,  luetaan läpi, mennään läpi lavalla ja lopulta kenraali. Aina uudestaan. Esirippu ei ehkä koskaan aukea, mutta se ei ole edes tärkeää. Elämä lavan takana on. Se on sitä, että unohtaa hetkeksi omat asiat ja kuuntelee sitä toiselle tärkeää juttua. Oppii itse jotain uutta eläytymällä toisen rooliin. Omaa mielipidettä saa säästellä ja neuvojen antamista varoa. Kyseenalaistaminen ei ole tarpeen sillä kuuntelu ja kiinnostuminen kysymyksin auttaa toista ratkaisemaan ongelman itse. 

Ajatuksissamme nyt:

puut
hyötypuutarha
pallot
hevoset
kuntoilu
monster hight
oma olo
linnut






13.5.2014

Kirja-arvonta 2. ja Little Free Library

Kirja-arvonta 2.


Arvonta suoritettu. Suoritan arvonnan asettamalla kommentit ja facebook-tykkäykset numerojärjestykseen ja käyttämällä netin "lottokonetta". Osallistujia oli yhteensä 23.

Kesälukemista lähtee nimimerkille Peace. Onnea!




Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka olen lukenut ja epäilen, etten ehkä koskaan enää lue.
Säilyttäminen on järjetöntä, vaikka kirjat niin kivasti hyllyille istuvatkin. 

Niinpä keksin, että arvon tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan ja lähetän sen voittajalle. 
Postimaksun maksan tietenkin minä.

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 

Toinen arvottava kirja on Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on (1999, WSOY).


Arvontaan osallistut joko jättämällä kommentin blogin kommenttilaatikkoon nimellä tai nimimerkillä tai tykkäämällä Vehkosuon Facebook-sivun kirja-arvontalinkistä.

Osallistua voi 21.5. keskiviikkoon asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 

Kiitos.


Little Free Library



Little Free Library on pieni kirjasto, josta voi ottaa luettavaa ja jättää yksi luettavaksi. Idea on lähtöisin Yhdysvalloista, mutta "virallisen" laatikon voi löytää Euroopastakin (jo yli 15 000 pikkukirjastoa ympäri maailman). Suomessa ei ole kartan mukaan vielä yhtään. Little Free Library on yhteisöliike, mikä kannustaa ihmisiä lukemaa ja kierrättämään hyllyissä lojuvia kirjoja. Pienten kirjastojen sanotaan myös yhdistävän ihmisiä. Little Free Libraryn voi perustaa kuka tahansa. Viralliseksi "kirjaston pitäjäksi" voi liittyä Little Free Libraryn sivuilla. Liittymismaksulla (35$) saa muun muassa virallisen kyltin ja laatikon numeron sekä mahdollisuuden liittää laatikon sijainnin maailmankarttaan. 
Muita vastaavia kirjojen kierrätysideoita on kansainvälinen kirjojen vapautusliike Bookcrossing, josta lisää täällä.


Hauskoja ja kiintoisia ideoita.

12.5.2014

Ihanaa olla erityinen


Viikonloppu oli tehty
 saunomisesta, ruuanlaitosta, huonekalujen siirtelystä, aidanrakennuksesta, pajan kunnostuksesta, uuden lattian ihastelusta, Euroviisuvalvojaisista, äitienpäivän aamiaisista ja onnitteluista, mummilan valmiista pöydästä, ratsastuksesta ja sunnuntai-illan natchoillallisesta tv-sarjan parissa.



Tämän pajan tie pikkuiseksi pihattorakennukseksi on ollut romuinen, pölyinen, laho, ruosteinen ja vinksallaan. Nyt, siivottuna, alahirret vaihdettuna ja seinät tuettuna, ulkolaudoitus ehostettuna, ovet suoristettuna ja ehjättynä, se on oikein kotoisa. Pohja kaipaa vielä esimerkiksi olkipatjan. Hevosesta en tiedä, mutta lampaat varmasti viihtyvät.

Keittiön lattian uusi väri – jopas valostui!
Conchita Wurs ei harmittanut voittajana vaan se että Hollannin The Common Linnets oli niin lähellä voittoa.

Ihanaa olla erityinen.
Kolme polvea.



9.5.2014

Riukuaita ja "saranaton" portti – ohje


"Saranaton" portti



Yllä portin "saranaton" vaihtoehto. Idean sain Tanskalaiselta maajussilta, joka myöskin oli napannut idean jostain. Jos nyt tekisin portin uudestaan, jättäisin myös etureunan maanpuoleisen riman niin pitkäksi, että se nojaisi maahan. Siitä olisi se etu, että porttia aukaistessa, maahan osuva tuki olisi aukinaisessa portissa tarpeen.  


Riukuaita




Tarvikkeet: 

Työkalut: Moottorisaha/saha, vesuri, (puukko), kirves ja rautakanki.

Puuaines: Tolppiin kuusta (tolpan korkeus 2 - 2,5m) – kuorittuna ja tolpan kärjet hiillostettuna, jos mahdollista. Riukuihin kuusta tai haapaa (riu'un pituus on noin kolme tolppaväliä ≈ 3 - 3,5m) – kuorittuna. Riuku on tolppaa paksumpi ja pidempi.

Kuusen taimia tai latvuksia vittaksiin. Vittakset halkaistaan pituussuunnassa. Puu halkeaa ja taipuu parhaiten keväällä, mutta joustavuutta voi parantaa muina vuodenaikoina joko upottamalla kuumaan veteen tai hiillostamalla.
Vittaksen halkomisessa sekä sitomisessa ja myös aidan teossa näyttää parhaiten mallia Reino Halin.

Tolppien ja riukujen menekki on runsasta. Aidan teossa ehdottomasti työläintä on puun kaato, karsinta ja roudaaminen metsästä. Seuraavaksi työläintä on aitatolppien upotus, puiden kuoriminen ja vittasten teko. 
Aidan kasaaminen käykin sitten leikiten.

Kasaus:

Tolpat upotetaan maahan pareittain (rautakangella kuopat valmiiksi). Parin etäisyys toisistaan on noin 15cm. Tolpat asennetaan niin, että yläpäät ovat hiukan kauempana toisistaan (v-muotoisesti). Vittaksilla saadaan siten lisättyä tolppien jännitettä. Tolppaväli kannattaa pitää melko lyhyenä, maksimissaan 1,5 m. Ennen riukujen asentamista tulee aitapareja olla vähintään viisi.


Kasaus yläkuvan mukaan:
1. Alavittas ja keskivittas sidotaan viidenteen ja kolmanteen tolppapariin (vittasten korkeus määrää riukujen kulman sekä tiheyden).
2. Riuku pujotetaan tolppien väliin vittasten (1.) päälle paksumpi osa alaspäin.
3. Lukitseva vittas sidotaan riu'un päälle neljänteen tolppaan
4. Ylävittas sidotaan ensimmäiseen tolppapariin
5. Riuku pujotetaan tolppien väliin paksu puoli ylöspän ylimmän vittaksen (4.) ja keskimmäisen vittaksen (keskivittas [1], tolppa numero 3 ) päälle. Alempi ja ylempi riuku menevät limittäin kolmannen tolppaparin kohdalla.
6. Lukitseva vittas sidotaan riu'un (5.) päälle toiseen aitatolppapariin. 

Edetään asentamalla seuraavaan tolppaan kohdan 1. mukaisesti alin vittas ja äskeiseen tolppaan nro 4 keskivittas ja niin edelleen. Tällä kasausmenetelmällä jokaiseen tolppapariin tulee 5 vittassidosta, joista kolme on riu'un alla ja kaksi päällä. Kuvan aita on melko harva (ei pidä esimerkiksi lammasta), mutta sidoksien korkeuksia ja välejä pienentämällä tuloksesta saadaan tiheämpi. 

Aloituksessa ensimmäisen ja neljännen tolppaparin väliin ja ensimmäisen kokonaisen rimaletkan alle asennetaan kolme lyhyempää riukua.

Olen laatinut ohjeet oman kasauskokemuksen mukaan. Jos jäi kysyttävää, jätä viesti kommentteihin tai lähetä sähköpostia. Vastaan kykyni mukaan. Luvallani ja lähteen mainiten voit kopioida ohjeen käyttöä varten. 

Sitten vain kasailemaan!






8.5.2014

Arvoitus ratkeaa





Hei nytpä kekkasin minkä vuoksi en viime kesänä maalannut lattioita, varsinkaan keittiön lattiaa. Ja koska ne alkuajan romanttiset "tää on niin hyväs kunnos, ettei tälle tarvi tehdä mitään", utukuvat ovat haihtuneet, niin syyksi jää se, että keittiön lattiaa käytettiin koko ajan. 

Keskiviikkona kävin hoitamassa Tupen kanssa kanat ja maalasin keittiön lattian kertaalleen. Se saa nyt rauhassa pari päivää kuivua. Pidin keltaisesta, mutten nähnyt enää sen kauneutta ikitahroilta. Lattian tahrojen pakonomainen tuijottelu ja neuroosimainen lakaisu ei ole kivaa, nimim. kokemusta on. Saa nähdä rauhoittavatko valkoiset seinät (harmaat) ja (höyhenen)valkoinen lattia mieltä vai pitääkö harkita vielä niiden pehmustamista.




Minulla – Euroviisuseniorina, joksi voisin kaikkien katseluvuosien jälkeen itseäni tituleerata – on ollut tapana listata omat suosikit, joten tässä tämän vuotiset paremmuusjärjestyksessä:

1. Hollanti - The Common Linnets - Calm After Storm
2. Armenia -  Aram MP3 - Not Alone  
3. Norja - Carl Espen - Silent storm
4. Suomi - Softengine - Something Better *
5. Ruotsi - Sanna Nielsen - Undo
6. Unkari: Kállay Saunders - Running
7. Puola -  Donatan & Cleo - My Słowianie

Vehkosuolle on aika taas avata nettitikkuyhteys, virittää akut ja invertterit valmiuteen. 
Tänään ja lauantaina jännätään.

*En pahastu, jos Suomi voittaa.