Hirmuvaltias

Loviisan Wanhat Talot 

Mikä sen mukavampaa, kuin viettää kahden kivan tyypin kanssa viikonloppua. Olkoonkin vaikka lapsia. Tai varsinkin, kun ne kaksi ovat lapsia. Harvan ystävän saati miehen kanssa voi toteuttaa vastaavanlaisesti diktaattorihaaveitaan (olen kokeillut), että nyt mennään tuonne siksi, kun minä sanon. Onhan lapsillakin mielipiteitä, mutta heidän sananvapautensa on helpompi tukahduttaa. 

Keimolla oli omia menoja ja Kepe hoidossa ja meillä "rento" meininki kolme päivää. Sellainen, ihan hyvin voi saunoa päivällä tai mennä sänkyyn jo kello kahdeksalta, meininki. Sitäpaitsi ilman miestä pitää olla askeleen edellä pimeää ja hakeutua peittojen alle valoisan aikana. Tästä huolimatta tuli tarpeita, kuten vessahätä ja sitten piti mennä pimeään. Kolmen porukassa on se ongelma, että kaikkien pitää lähteä. Sillä jos joku ei uskalla mennä yksin, on toisen lähdettävä kaveriksi jolloin kolmas ei uskalla jäädä yksin. 

Kun minulla oli kerrankin mainio tilaisuus käyttää rajatonta valtaa, sanelin lauantain ohjelmaksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman, jonne olen useita vuosia halunnut mennä. Kansalaiset (lapset) vaikuttivat itsevaltaiseen päätökseeni varsin tyytyväisiltä ja pakkasivat itsensä autoon varsin yhteistyöhaluisesti.

 Positiivisen vahvistamisen* keinoin pidin heidät koko päivän tyytyväisinä. Tämä onkin taitolaji. Usea sortuu palkitsemaan liikaa ja liian usein, jolloin syntyy pian tilanne, jossa kansalainen tai joku muu henkilö jonka positiivista vireystilaa pyritään ylläpitämään, tottuu ja alkaa pitää palkittua tilannetta normaalina. Tämä tilanne on ns. ei-toivottu tilanne jonka lopputuloksena on melko varmasti tyytymättömyyttä, motivaation puutetta ja yhteistyökyvyttömyyttä. Sen sijaan positiivinen palkinto tulee antaa a) ennalta-arvaamattomasti ja b) epäsäännöllisesti niin, ettei kohde itse tajua sitä tarvitsevan. Jos hän alkaa vaatia itselleen palkintoa, sitä ei suoraan myönnetä tai kielletä häneltä, mutta jätetään huomioimatta ja odotetaan, että hän unohtaa haluamansa (varo, ettei liekki sammu kokonaan) ja sitten, c) yllätetään positiivisesti. Näin kansalaisen mielenkiinto pysyy yllä ja on  halukas kuuntelemaan rajattomia määräyksiä johtajan taholta. 

Joissakin tapauksissa voi soveltaa niin kutsutun työehtosopimuksen lainalaisuuksia ja asettaa lapselle jokin työ tai tehtävä, josta hän suoriuduttuaan saa palkinnon. Tässä palkitsemismallissa on kuiten riskinsä, sillä palkinnon saatuaan lapsi usein menettää mielenkiinnon johtajaa kohtaan ja on äärimmäisen vaikea motivoida uusiin tehtäviin (niin kutsuttu TES:n sudenkuoppa).

 *karkki ja muut vastaavat lasten keskuudessa arvostetut palkkiot

Susannan kojulla. 

Tuppe palkinnon äärellä. Huomaa kunnioittava, kuuliainen ja hieman varautunut katse. 

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa oli paljon katseltavaa. Outoa oli kävellä ihmisten taloihin tuosta vain sisälle. Tuli tunne, että pitää sanoa päivää ja lähtiessä näkemiin vaikkei omistajia välttämättä edes tavannut vierailun aikana. Olisin halunnut ehtiä enemmän taloja, mutta kojut, kirppikset, pihakahvilat ja kaikki muu oheistoiminta vei osansa. Varmasti menen uudestaan ja katson vielä tarkemmin.

Kivaa.

Oli nähdä blogituttavuus Susanna Susannan työhuoneelta. Tiesin hänen olevan siellä, joten varauduin  tapaamiseen kesäkurpitsatuliaisilla. Tästä vaivaantuneena ja sievoisen paineen alla Susanna vastusteluistani huolimatta (sanoin: no höh) myi kohtuuttoman halvalla kaksi rättiä eli riepua meille. Olin iloinen kun sain rievun ja näin niiden tekijän. 

 

Sama talo illalla ja aamulla. Tunnelmat niin erilaisia.

Viimeisiä ulkona nautittuja aamupaloja viedään.

 Sunnuntaina oli niin vaikea ajatus lähteä kotiin, ettei lähdetty. Keimo tuli myös. Saunottiin ja tehtiin pitsaa. Maanantaiaamuna herättiin aikaisin kouluihin.  

Tunnelmia tänään, maanantaina klo 7.30. 

Diktatuurihallinto oli kokeiluna varsin hyvä joskin suuntaa on muutettu hieman vähemmän manipuloivaksi ja enemmän kansalaisten (tässä yhteydessä perheenjäsenten) hyväksi toimimiseksi. Lisäksi vallassa olevan diktaattorin (minun) tavoitteeksi on asetettu huonompien ehdokkaiden johtajaksi tulon estäminen. 

Metsässä

Jännä juttu...

Kun metsässä kävely on niin raskasta. Ihan on poikki kolmensadan metrin kävelystä. Se, jos mikä käy ihmisen kunnon päälle. Kaupan päälle saa vielä väsyneen hengen, kun levittää kaikki aistit avoimeksi marjojen vainulle. 

Jännä juttu sekin,

ettei ensin näe niitä ja lopuksi näkee enää vain niitä. Vaikka jos etsii mustikoita, näkee paljon puolukoita. Näkee kovasti vaivaa, kyykistellen monen monta kertaa, että saa poimurin pohjalle kolahtamaan kolme mustikkaa. Alku aina hankalaa, pitää hokea, kun kaataa ne kolme ämpärin pohjalle. 

Tosi jännää,

kun silmä valikoituu näkemään sen oikean. Sitten ei näe enää mitään muuta, eikä kuule. Lähityöskentely onnistuu paremmin ja tarkemmin, mutta sortuu silti zoomailemaan kauemmas. Olo alkaa olla levoton, koska näitä on ihan älyttämästi. Apua. 

Seuraava tila on ehkä jännittävin.

Sitä voisi kutsua transsiksi. Aika ja paikka katoaa (myös mummot metsiin). Jättää painavaksi tulleen ämpärin siihen ja sekin katoaa. Ei tunne jalkoja eikä käsiä, olo on täysin irtaantunut. Joku raivostuttava kappale takoo kertosäettään korviin, pitäen kosketuksissa nykymaailmaan. 

Jännitys on kaukana,

mutta itku lähellä, koska paras paikka löytyy vasta silloin, kun ämpäri täyttyy. Tärryyttämällä ämpärin pintaa alemmas saa yhden poimurillisen siihen vielä. Salaa iloinen, että on i-han pakko lopettaa. Ekstrapoimurillista täyttäessä meinaa olla hermorakenne kovilla. Näitä jää tonneittain tänne. 

Jännitys...

tuntuu kaikissa raajoissa. Selkä suoristuu hiljalleen, raajoissa alkaa kiertää veri. Askeleet kaikkoavat apajilta mekaanisesti. Harjaantunut silmä koodaa alla viliseviä sinisiä pikku palloja. Plop plop, plop plop. Pakotettava katse muualle. Alkaa nähdä taas metsän eikä vain puita. 

Jännää.

Hyvää viikkoa.

Haavissa

 Olen neljäkymmentä nyt. En pidä sitä henkilökohtaisena ongelmana, mutta ympärilläni tapahtuu asioita eri tavalla kuin aiemmin. Minuun suhtaudutaan aikuisena ja otetaan vakavasti ja vaikka se on vaihteeksi mukavaa, pientä kulkijaa alkaa hämmästyttää. Minulta on kysytty monta kertaa, onko kriisi. On kerrottu totuuksia, kuten että tästä se alamäki tai loppuelämä tai kangistuminen tai taantuminen alkaa. Pienenkin erheen sattuessa viitataan ikään. Väsymys illalla tahi muunakin aikana johtuu ainoastaan iän painosta hartioilla. Fyysisten rajojen ylitysyritykset näkyvät varautuneina ja huolestuneina katseina läsnäolijoiden silmissä. Mutta minä tiedän: Niin kauan, kun on vinoilua, on toivoa. Hiljaisuudesta tai tyynnyttelevistä puheista tietää lopun alkaneen.

 Sain synttäriaamuna aamiaisen vuoteeseen. Toivoin sitä eniten. Silti Keimon mielestä ansaitsin muutakin: yhteisen yön syyskuussa Glo Hotelli Artissa ja liput Billy Elliot -musikaaliin. Sain lisäksi kokonaisen päivän verran oleskella huoletta mielettömässä säässä ja totaalisena yllärinä Keimo järkkäsi illaksi kaksi kaveria kanssani saunomaan ja kokkasi kolmen ruokalajin illallisen. 

Eikä tässä vielä kaikki. Jo kesän alussa sisko lähestyi  Kuka minä olen (suunnattu seitkyt luvulla syntyneille) -kyselytutkimukseen verhoilulla yllätyksellä, johon "vastanneiden" kesken arvottiin päävoitto vuorokauden mittaiselle Helsinki-visiitille. Voitin (luonnollisesti) pääpalkinnon, joka toteutui menneenä lauantaina. Aamusta brunssi Mimosa-juomineen virkistävän suihkun jälkeen, meikki ja hiukset, kyyti Helsinkiin puistoon, jossa hyvää seuraa ja oleskelua ja valmiiksi järkätyt eväät ja juomat ja lopulta menolippu Flow-festivaaleille. Vitsi mikä sisko. En tiedä korvasiko riverdance-imitaatiostani hänelle aiheuttamani hysteerinen ja tyhjentävä naurukohtaus puoliakaan siitä mitä sain. 

 Minulle hyvien asioiden paljous saattaa aiheuttaa pakahtumisen. Somaattinen oireilu on ollut sen mukaista. Sydän on ottanut uusia rytmejä ja häiriöinyt minua useita viikkoja. Päässä on jarru ja ajatukset kulkevat liisterissä. Lääkäri kyselee: "Onko ollut stressiä, valvomista tai liiallista kofeiinia." Noeimut... (olen vain pakahtunut). Lääkäri otattaa kokeita ja niiden tuloksiin nojaten esitää kahden viikon seuranta-aikaa. Se tarkoittaa, että minun pitää vain rauhoittua.

Ei tässä iässä luopumisen tunnetta pääse enää pakoon. Pyristellä voi, mutta haavissa ollaan. Vuosittaiset vieroitusoireet Vehkosuon jättämisestä pahenevat. Paluun aiheuttama haikeus alkaa jo päiviä aiemmin. Huomaan sen kun alan katsella paikkoja sillä silmällä. Yritän etsiä reikää haavista viimeiseen päivään asti. Olen vältellyt kirjoittamistakin, koska joudun katselemaan kuvia ja käsittelemään asioita. Lopulta se on uskottava, kun alkaa hevosen, lampaiden ja muiden eläinten palauttaminen toisiin koteihin, tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen ja kotiin vaeltavan karavaanin kulku. Onneksi matkustavan kissan haiseva kakka piti aistit tasapainossa. 

Kuopuksen ensimmäinen koulupäivä on tänään. Vähemmästäkin heittää olo surumieliseksi. Siinä on se viattomuuden hälveneminen. Onneksi haikeus unohtui välittömästi istuessani hammaslääkärin tuolissa hammaskiven poistossa. Osasin olla kaukaa viisas varatessani ajan tälle aamulle. 

Kodinvaihdon plussia ja miinuksia:

+ kaikki on helpompaa ja nopeampaa

+ telkkari pitkästä aikaa

+ kahvinkeitto on helppoa ja nopeaa

+ jämäkämpi sänky

+ imuri

+ ei ruisrääkkää

+ kaikki on lähellä ja käden ulottuvilla

+ vaatehyllyssä oudon näköisiä vaatteita

- ei ruisrääkkää

- imuri

- mainokset telkkarissa

- liikaa tavaroita

- pihalla ei tee mieli olla

- kuulin liikenteen ja pyykinpesukoneen ääniä yöllä

- ei lampaiden määkimistä, kurkien kiljuntaa, korppien kraakkumista

- kasvimaa ja antimet jäi Vehkosuolle 

- metsä ja antimet eivä ole takapihalla

- en näe hevosta välittömästi halutessani

- eläimiä pitää kahlita

- vessanpönttö vetää kauheasti vettä

+/- telkkari on korkealla

+/- juokseva vesi 

+/- keittiön tasot tuntuvat baaritiskin korkuisilta

Siskon järjestämä päivä. Kuvat ovat hänen ja löytyvät instasta _tilkku_

Ekaluokkalainen

Onneksi kaikilla on hyvä olla näinkin. 

To be continued...

Kasvot kuraan

Hölmöläisten uintiretki

Lähtivätpä hölmöläiset kerran uimaan ruiskukkapellolle, 

jota luulivat, hölmöläisiä kun olivat, järveksi. 

Kun he sitten tarpeekseen polskittuaan nousivat ruiskukkapellosta (järvestä), 

laski yksi heistä toiset näin:

minä, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi.

Sitten he kauhistuivat; yksi oli hukkunut.

Tuli siihen Matti paikalle ja kysyi 

mikä heillä on hätänä.

Yksi meistä on hukkunut tuohon järveen.

Se on ruiskukkapelto, sanoi Matti (mikä tosikko).

Työntäkää jokainen kasvonne tuonne kuraan.

Kiitos Matti, kyllä sinä olet viisas! kiittelivät hölmöläiset.

Vietimme miniloman Helsingissä yöpyen Arthur-hotellissa ja syöden halloumburgerit Kujalla, antipastot Tony's Delissä ja bouillabaisse keitot Hakaniemen kauppahallin Soppakeittiössä. Törmäsimme "Meillä on unelma" -mielenosoitukseen Kansalaistorilla ja olimme mukana vastustustamassa rasismia, huudeltiin ja laulettiin. Muut oli hiljaa. Tuntui siltä, ettei torille ollut tultu vastustamaan tai puolustamaan vaan kuuntelemaan Jukka-Poikaa ja Musta Barbaaria ja syömään jäätelöä. Facebookissa moni tykkäsi.

Ehkä mielipiteetön mielenosoitus on sijaistoiminta, jonka keinoin lievennetään pääkaupunkiseudun asumiseen ja oleskeluun liittyvää alitajunnan ahdistusta. Maaseudun lintukodosta Helsinkiin saapuessa todellisuudentaju kestää noin kaksi tuntia, jonka jälkeen se alkaa hämärtyä ja ympärillä olevaa ahdinkoa alkaa sietää ja lopulta siihen sopeutuu. Realiteetit häviävät bistrojen tuoksujen ja katutaiteilijoiden kauneuden alle. Usealla on kyllä mielipide, mutta se mainitaan punattujen huulien ja muotoiltujen viiksien lomasta hillitysti ja toisten tunteita myötäillen. 

Vaikeaahan se meidän, nykyaikuisten, ryhtyä anarkisteiksi, kun kaljaakin on jo kioskeissa. Voisi vaatia parempaa mielenterveyshuoltoa tai vanhusten hoitoa, mutta eihän niistä keksi edes minkälaista logoa profiilikuvaan liitettäväksi.

Taidan mennä värittämään aikuisten väristyskirjaa.  

Naurissato

Jättikurpitsa

Avomaakurkku

Lehtikaali

Maissi

Kesäkurpitsa

Porkkana

Punajuuri

Sokeriherne

Lanttu

Ruusukaali

Puutarha

Torstain ruoka

Keimo muuraa kasvihuonetta ja Manna-serkku kyselee että "Kasse ja Tuppe sanoi, että Tessa on synnyttänyt kanan. Onks se totta?" "On on..."

Viikonloppuja!

 Kanaemo

P.S. Uusimmasta Kodin kuvalehdestä voi lukea meistä juttua.