Varaudu!

Harmaan torpan blogitekstistä inspiroituneena ajatuksia varautumisesta.

Olen huono varautumaan järjestelmällisesti, kun kyseessä on pidemmän tähtäimen henkilökohtainen virallinen varautumissuunnitelma. Lyhyellä aikavälillä tiedän kaapista löytyvän aina perusruokatarvikkeet jo senkin vuoksi, että kasvisruokavalio mahdollistaa pidemmän säilytyksen ruokatarvikkeet, kuten mehut ja juurekset kellarissa sekä kuiva että tölkkisäilykkeet ja pieneltä osin myös pakasteet. Ruoka on muutenkin perusraaka-aineina, josta voi varioida monipuolisempia tai yksinkertaisempia aterioita. Epäilen kuitenkin, että kohdallani ruokavaraston suunnitelmallisuus perustuu myös kauppareissujen välttelyyn. Ruokatarvikkeiden lisäksi toinen realistinen varautumista vaativa elementti on sähkö. Vehkosuolla on nyt eletty muutaman vuoden ajan sähkötöntä arkea, joten käytäntö on opettanut varautumaan tarvittavilla varusteilla ja tämä koskee myös toista kotia. 

Tunnustan syyllistyväni kuitenkin sellaiseen "kyllä hätä keinot keksii" mentaliteettiin. Tästä en ole pelkästään ylpeä, koska ajatustyylin taustalla on osittain viitseliäisyyden puute. Esimerkiksi ensiaputarvikkeiden sekä kotiapteekin suhteen tilanne on heikko. Asiaa ei auta se että rakennan kotiani itseäni astetta verran vielä boheemimman ihmisen kanssa. Toissakesänä satutettuani sormeni Vehkosuolla kesähelteellä iltamyöhään, kaapista ei löytynyt minkään sortin putsausainetta, ainoastaan lähdevettä. Kuitenkin kaapista sattui löytymään erään vieraan tuliaispurkki kuusenpihkavoidetta jolla luuta pilkistävä haava saatiin hallintaan. Haavereista olen ottanut sen verran opiksi, että kaapissa on ainakin teoriassa sidetarpeita, kuusenpihkavoidetta, betadinea ja buranaa. 

Vastuu lapsista ja varsinkin vaikeasti vammaisesta lapsesta vaatii sen verran organisointua arkea, että kaiken kantapään kautta opittujen käytäntöihin varautumisten ulkopuolella haluaa säilyttää mahdollisuuden spontaaniin toimintaan. Ehkä tämä onkin varautumisen ydinkysymys: vapauden turvaaminen. 

Laajemmin ajateltuna varautuneisuus on myös luonteenpiirre, joka mielletään usein hieman negatiivisena, vähän hermostuneena ja epäilevänä. Jos varautumista tai varustautumista ajattelee materiaalisen maailman kautta piirrettä voisi kuvailla myös riippumattomuutena sekä itsesuojeluna.

Varautuminen on minulle jatkuva prosessi, joka käsittää "roikkuvien" asioiden tekemistä heti eikä huomenna. Tämä perustuu omien kykyjen rajallisuuden tiedostamiseen; varaudun ennenkaikkea siihen, ettei perheeni tai etten itse joudu pulaan, jos pelikuntoni heikkenee. Olen oppinut kantapään kautta, että vaikkapa sairastaminen on mukavampaa, kun kaapeissa on kaikille puhtaita vaatteita. Noin kärjistäen. 

Tulevaisuuteen varautuminen on järkevää ja perusteltuakin, mutta aiheeseen on syytä suhtautua myös lievän varautuneesti. Ihmisen luonteenomainen kohtalon pelko ("just sitte sattuu jotain") voi ajaa varautumisen kierteeseen, jolloin joutuu oman järjestelmänsä vangiksi. Sama ilmiö on selkeästi esillä erilaisten vakuutusten kohdalla; tarjottua on vaikea olla ottamatta (vahingon välttäminen). Turvasta ja turvallisuudesta on vaikea kieltäytyä.

Tämän kaiken pohdinnan tuloksena ohjenuorana voisi pitää ajatusta, jonka mukaan varautumisen ja varustautumisen motiivit olisivat kokemuksen ja käytännön, ei pelon sanelemia. 

Syyslomatunnelmia kuvin:

Edelliseen postaukseen haluan vielä palata sen verran, että olen kovin iloinen kaikista myötäeläjien kommenteista. Eikä sanojakaan tarvitse olla, tiedän ajatusten olevan olemassa. Kaikesta huolimatta olemme aika onnellisia, heittomerkeillä tai ilman. 

Lisää lukijoitakin on tullut. Jännittävää. Spännande. Exiting.