Soosoo

Nytpä on meille tullut uusi koira. Tyttö nimeltänsä Soosoo, iältänsä kaksi (optio vanhempaankin ikään on) ja kooltansa sopivan kokoisen pieni. Soosoo tuli meille Balkanin koirat ry rescue-yhdistyksen kautta Bosnian yksityiseltä Doboj:n koiratarhalta. 

Rescue-koirista kirjoitellaan paljon ja mielipiteitä riittää. Minulle riittää oma mielipide, mikä on sekin hatara. Tiedän, etten onnistu korjaamaan orpokoirien populaatiota missään päin maailmaa teoillani. Enkä todellakaan pysty vaikuttamaan koiranpitopolitiikkaan kyseisissä maissa. Ellei valtio ole konkurssissa tai köyhä, sen pitäisi pystyä hoitamaan omat ihmisensä ja ihmisten koiransa ja niin edelleen. Sellaista uskallan olla mieltä. Jostain syystä, kun on adoptoinut koiran huonoista oloista, alkaa tuntea pahaa mieltä niitä tarhaan jääneitä kohtaan. Yhden pelastaminen ei enää riitä. Se on tieto lisää tuskaa -kierre. Siksi en suosittele rescue-koiran ottoa. Siitä ei tule hyvä- vaan huono omatunto. Niin on käynyt Madonnallekin, jatkuvasti tekisi mieli adoptoida lisää pentuja Afrikasta.

Soosoon adoptointiprosessi meni näin: 

1. Koirien kuvien ja taustatietojen kuumeista katselua, katselua ja katselua nettisivuilta.

2. Jostain tietystä koirasta innostumista. Esitietolomakkeen täyttämistä. 

3. Sähköpostin odottamista. Ja pettymistä (jos varattu). Tai  sitten ilahtumista.

4. Soittoajan sopiminen haastattelua varten.

5. Puhelinsoitto ja keskustelua kaikesta mahdollisesta koiraan liittyvästä (oman päätöksen vahvistamista ja varmistamista, yhdistysaktiivin arviointia perheen ja koiran mätsäävyydestä). Uuden soittoajan sopiminen.

6. Pohdinta-aika

7. Päätös, uusi soitto ja kotikäynnin sopiminen. (Kotikäynti ei ole kaikkien yhdistysten kuvioissa, mutta Balkanin koirilla on. Tällä käynnillä on aikaa miettiä vielä kerran omia aikomuksia ja kysyä tarkentavia kysymyksiä tulevasta koirasta. Yhdistyksen aktiivit osaavat arvioida myös kotona olevien koirien laumakäyttäytymistä.) Tällä kaikella pyritään ehkäisemään koirien uudelleensijoitukset.

8. Maksu (Balkanin koirat, 490€. Summa koostuu koiran valmisteluun ja tuontiin liittyvistä toimenpiteistä ja kulukorvauksista, ks. Balkanin koirat).

9. Tuontipäivämäärän kirjoittaminen kalenteriin.

9. Odottelua ja haaveilua. (Bosniasta tuodut koirat menevät karanteenitarhalle 21:ksi päiväksi, jonka jälkeen vasta saavat matkaluvan EU:n maihin). Saimme väliaikatietoa ja kuvia karanteenitarhalta.

10. Hakupäivä. Koirat matkustivat ammattimaisella koira-autokuljetuksella Tallinnan kautta lautalla Helsinkiin Länsiterminaaliin, josta me 3. päivä helmikuuta koko perheen voimin menimme hakemaan.

11. Kotimatka. Koira kakkasi heti häkkiin ja päätimme ajaa "käryissä" kotiin asti. 

12. Koiran pesu (ja megalomaaninen takkujen selvitys seuraavana päivänä).

13. Kotiuttaminen voi alkaa.

Kiitos asianmukaisten koiriemme, laumaan sopeutuminen on ollut nopeaa. Soosoon varovaisuus ja lievä epäluulo muuttui vuorokaudessa iloisuudeksi ja avoimuudeksi. Koirat näyttävät, missä, miten ja mihin aikaan mikäkin asia meillä tapahtuu. Bordercollie Pöpi ei rodunomaisella tyylillään siedä sekoilua, joten se ilmoittaa jäätävällä tuijottelulla tai hampaiden naksuttelulla että "tääl on vaan yks sheriffi ja se on mä" ja Kikka hoitaa kaveruusasiat. Mutta kyllä Soosoonkin tilanneälyä täytyy ylistää. Se on oppinut nopeasti hyvät, pahat ja rumatkin tavat. Sisäsiisteys on tarhakoiraoletusta parempaa, paperille aina ja ulos mieluiten. Erotilanteissa äänihuulet aukeavat, mutta iltaisin ei enää ollenkaan (jäävät eri huoneeseen) ja aamullakin malttaa paremmin omaa vuoroa odottaa. Laumassa kipuamista on testattu, kuten asiaan kuuluu, mutta sijaa ei ole tullut. Pihalla ulkoillaan aidatulla alueella vapaana, nimeä (huhulua) uskotaan ja hihnassa liikutaan hämmästyttävän hyvin. Vehkosuo-retki viime sunnuntaina, viikko kotiuttamisen jäkeen, testasi luottoa ja uskollisuutta kaikilta osapuolilta. Mutta Free Soosoo operaatio sujui hyvin. Lauma pysyi hyvin kasassa (video retkeltä instagramissa ****).

Kissan kanssa on otettu ystävällisiä ja myös rallimielisiä kontakteja. Harri-kissa kertoo ilmeellään kannattaako alkaa vai ei. Hevoset on käyty katsomassa myös. Pevotti hiukan, Iivarin mielestä oli ihan ookoo. 

Sohvalla alkaa olla siis ahdasta. Pöpihän ei edes välitä ihmisen vieressä kyhnäämisestä. Se odottaa vaan tehtävää, mutta Kikalla on ollut hetkittäin vaikeaa jakaa perheen ainoan rescue-koiran paikka ja myöntää, että tuo kolmas hyypiö on ihan hyvä tyyppi. 

Kauheasti meillä on joka paikassa irtokarvaa.

Satamassa ensikontakti.

Ennen takkujen selvitystä (1. päivä).

Takkujen selvityksen jälkeen (noin 4 tuntia aloituksesta).

Kotikoiraksi opettelua.

Kaveruuden luomista

Pihalla vapaana (4. päivä).

Vehkosuolla vapaana (Yeptzon-jäljitin kaulassa)

Kotiinlähdön aika. Yksi meinasi jäädä. Liikaa koiria? 

P.S. Tuosta nimestä en osaa sanoa paljoakaan. Mietin kyllä, että siitä tulisi joku legendaarinen. Tuli Soosoo. Mutta ilman nimenmietintäretkeilyä en olisi törmännyt Bosnian pyramideihin. Niitä tutkiessa meni monta päivää eikä kukaan tunnu tietävän niistä mitään. Hyvin hyvin mysteeristä. Googleta, jos uskallat. 

P.P.S. Ja kiitos Balkanin koirien Mei sekä Päivi.