5.8.2019

Liika on liikaa

Stetson, Iivari ja minä. 


Tämän tekstin lopussa käsittelen aihetta sää ja sen vaikutus viljelyyn. Yhteispostauksessa olevat blogit löydät myös lopusta. 

Heinäkuu, jos voisin jollain tavalla kuvailla sitä vuosittaista tunnetta. Kun kaikki on niin läsnä, että onnellisuus muuttuu luopumisen tuskaksi. Kokemukset ovat niin täynnä väriä, valoa, lämpöä ja pysähtyneisyyttä, että niiden omistaminen tuntuu rikokselta. Muutun levottomaksi ja rauhoitun vasta, kun kaikki hiljenee illalla; lapset omissa sängyissään, mies vierellä, hevonen karsinassa ja hiljaisuus ympärillä. Hetki kirjojen kansien välissä. 

Heinäkuussa Keimo irtisanoutui pitkäaikaisesta työstään ja aloittelee nyt yrittäjän elämää pitäen sisällään entisenlaisia rakennusalan töitä, mutta sen lisäksi ainakin valokuvausta sekä veitsen taontaa. Olemme pystyneet viettämään pitkän loman yhdessä. Aiemmin Keimon työt ovat jatkuneet pitkälle kesään ja viime vuonna loma tuhraantui keittiön vaurioiden korjaamiseen. Tämä on vasta toinen kesä, kun Kepe on joka toinen viikko pois kotoa ja liikkuminen sen vuoksi hetkittäin vapaampaa.

Meidän kesäloma sisälsi paljon päiväreissuja ja kaksi yön yli reissua. 


* Tupen synttärilahjaa etsimässä (air track) Lahdessa ja Ankkurirannassa syömässä älyttömän hyvää kylmäsavulohipitsaa. 
Kolikonheittotrip (tämä löytyy pätkinä instan kohokohdista). Päiväreissun bonuksena löysimme romulavalta kolme pyörää, joista saimme korjattuna Vehkosuolle erittäin käypäset pelit.
* Helsingin reissu. Käyskentelyä ympäri Helsinkiä. Pitsat Putte'sissa ja kalakeitto Kauppahallissa. Jalat aivan loppu. Reissun kruunasi Stetson-hattukaupat Swon Helsingissä. Ensimmäisiä kuumia päiviä. 
* Munkkipossot Karhulan torilta, kylässä 96-vuotta täyttävän isoisän luona Kotkassa sekä enoa vaimoineen ja serkun perhettä moikkaamassa. 
* Markkinat Olgan Farmilla. Keimo takomassa ja esittelemässä veitsiä, minä myin kuusenpihka- ja kehäkukkavarastoni. Tuttavien tapaamista. KUUMA. 
* Suppailemassa Iitin Supventuresin laudoilla mahtavissa Kymijoen maisemissa. 
* Haminan Pitkät hiekat -leirintäalueella Olgan ja lasten kanssa rantalomalla. Yö teltassa ja autossa. 
* Loviisassa rantamakasiineissa lounaalla ja Särkjärvellä uimassa. Ensimmäinen viileämpi päivä (en uinut).
* Mukana Keimon kuvauskeikalla Hiidenvuorella. Samalla piipahdus Vuolenkosken kahvilassa. Matka jatkui Heinolaan muun muassa hevostarvikekauppa Hevariin. Keimo osti sepän kaluja, minä ihmettelin tavaramäärää. 
* Pajulahden seikkailupuistossa reilu kolme tuntia roikkumista, liukumista, venymistä, kiipimistä, tasapainoilua. Todella jännää pinnistelyä. Voittaa mennen tullen huvipuistot.
* Lapset mummin luona mökillä, me Kouvolassa syömässä ja siskon kanssa kavereiden luona yömyöhään.  

Ensi viikolla paluumuutamme talvikotiin. Iivari muuttaa Sepon (Elinan) luokse ja lampaat kotiinsa. Olen luvannut ottaa neljä kesäkanaa ehtookodilta meille eloa jatkamaan. Kanat jäävät vielä Vehkikselle. Työn ja arjen alkaminen ei ole mielestäni mitenkään epämiellyttävää. Opettelen käyttämään kalenteria jälleen päivää pidemmälle. Kepe aloittaa päivätoiminnan ja syksyn aikana hän alkaa tutustua uuteen mahdollisesti tulevaan kotiinsa joka toinen hoitoviikko. Tuppe menee viidennelle, Kasse kasille. 

Tuppe 11 vuotta. Ukki, serkku, mummi ja me. 
Ippe ja kamut aamupalalla.
Isoisän. 96 synttäreitä juhlimass.
Työmiehen käteen sopiva kuppi Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. 
Välillä puhdetöitä puusta.
Kasse ja minä Hiidenvuorella.
Pajulahden seikkailupuistossa.
Saunakin edistyy.


Mitäpä sitten puutarhaan kuuluu? Tämä on seitsemäs vuosi, kun viljelen täällä Vehkosuolla syötäviä kasveja. Suurimmaksi osaksi olen kokenut onnistumisia. Työpanos on mielestäni kohtuullinen; keväällä esikasvatusta, maankääntöä, istutuksia ja kastelua. Kesällä kitkentää ja kastelua. Suurimmaksi ongelmaksi sään osalta olen todennut alkukesän kylmät sekä liian sateiset ilmat sekä pitkät sateettomat kaudet. Ongelmia syntyy nimenomaan liian pitkään jatkuvista samanlaisista säistä. Oli se sitten kylmä, kuuma, kuiva tai sateinen, aina kasvustot kärsivät jollain tavalla. Haavoittuvimmillaan ne ovat alun taimivaiheessa. Myöhemmässä vaiheessa kasvusto vain pysähtyy. Panostan kasvin suojeluun peittämällä harsolla tai katteella (kosteuden ja lämmön säilyttäminen) sekä tietenkin kantamalla vettä selkä vääränä. Veden puutteesta on tullut vuosittainen ongelma. Täällä satoi viimeksi kuukausi sitten. Sadevesitynnyrit alkavat nyt olla lopussa ja kaivossa veden pinta hyvin alhaalla. Pumppu raapii pohjaa. En ole kastellut viikkoihin muuta kuin kasvihuonetta. Sitäkin niukasti. Kasvimaalla kasvit ovat pysyneet hengissä, mutta ne ovat pysähtyneessä tilassa. Vähäinen kastelu vain pahentaisi nyt tilannetta. 

En oikeasti tiedä, jos kesät näyttäytyvät näin kuivina, kuinka parantaisimme kastelujärjestelmää. Olemme sen verran ylävällä maalla, että kaivon syventäminen voisi auttaa asiaa. Suuremmat sadeveden keruuastiat myös. Juomavettä on vielä niukin naukin lähdevesikaivosta kauhottavaksi, mutta pesuvedet saunaan ja tiskeille sekä eläinten juomavedet ovat nyt kaivon varassa. Yllätys on tosin, että vettä on riittänyt tähän päivään asti. 

Sääilmiöt näkyvät eläinten läsnäollessa myös lisääntyvinä ötököinä. Kuumalla on paarmoja, kostealla hyttysiä, polttiaisia ja mäkäräisiä ja sillä välillä pieniä kärpäsiä.  Jos ilma (ilmasto) lämpenee, meidän riesaksi tulee entistä enemmän hyönteisten levittämiä sairauksia. Kesien kirouksia.

On satoa kuitenkin saatu ja syöty. Ainakin kurkkua, porkkanaa, punajuurta, perunaa, tilliä, lehtikaalia, salaattia, sokerihernettä. Talvikodissa odottaa punaviinimarjat mehunkeittäjää. Tuntuu, että sadonkorjuun paras hetki on vielä edessä. Siksi muutto arkeen ja talvikotiin tässä vaiheessa tuntuu todella typerältä nyt. Mutta niinhän se aina tässä vaiheessa vuotta. Tuleehan noita viikonloppuja kuitenkin.

Mukavaa elokuuta!

P.S. Lepakko löysi ikkunaverkon yläreunasta raon ja kömpi makuuhuoneeseemme. Heräsin sen nahkaisten siipien ympäriinsä törmäilevään läpyttelyyn. "Lepakko huoneessa!", herätin Keimon ja pakenin peiton alle hyperventiloimaan. Yleensä en luontokappaleiden vuoksi panikoi, mutta poukkoileva nahkasiipi sai minut lievään pakokauhuun. Räpiköintiä seurannut hiljaisuus oli vielä pahempaa. Missä hel*** se on nyt! Lopulta paikannettiin se tuolin alta jököttämästä. Keimo päätti lähteä etsimään tallista haavia ("Lähden tästä haavia hakemaan..."). Tuijotin  kauhusta soikeana lepakkoa huoneen nurkassa valolla varovasti osoittaen ja toivoin, ettei se päättäisi lähteä uuteen lentoon ennen kuin haavimies palaisi. Minä ja lepakko. Miten voi haavin etsiminen kestää, ajattelin ja samalla vamppyyri lähti uuteen lentoon. Iiik, peiton alle sadan asteen lämpötilaan ja hapettomuuteen. Hikinen tilannearvio: juokse tai jähmety. Jähmetyin. Huone hiljeni. Nyt se ryömii saletisti tyynyllä. Ovi aukeni (vuosien päästä): "Missä se on?" "En tiedä, uikutin peiton raosta." Taskulampulla sohintaa ympäri huoneen. "Se varmasti lensi tuosta ikkunasta ulos, jatketaan unia." 
Minä nielaisen kuuluvasti. 

Kuivuus näkyy joka puolella. 
Kurpitsat kasvavat erittäin hidasta päivävauhtia.
Kuivaa on porkkanoillakin. 
Kasvustot ovat köyhät kuivuuden vuoksi. 
Onneksi on saatu nauttia myös sadosta.
Elokuun 2. päivä ja nyt vasta ensimmäisiä tomaatteja valmistumassa.
Sunnuntaina 44 vuotta. Ihan tosi jees.  

16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia sinusta ja tietysti hevosesta!

    Meillä on ollut vastaavanlainen lepakkoepisodi joskus. Minä heräsin yöllä tunteeseen, että makkarissa on lepakko. Minä, joka en herää vaikka huoneessa olisi murhamies! Hetätän Beiben sanomalla, täällä on lepakko. Hän oli minulle vihainen ja varma, että olin nähnyt unta. Kunnes tämä yön ritari alkoi suhahtelemaan sängymme yllä ja huuto (minun) oli kamala. Erinäisten tragikoomisten tapahtumaketjujen jälkeen nahkasiipi saatiin ulos ja perhesopu palautettua. Nykyään nauramme koko tapaukselle! 😂

    VastaaPoista
  2. Oi miten upeita kuvia! Mäkin tarvitsisin tuollaisen stetsonin <3 Olen muuten tavannut kaksi ihmistä jotka ovat tienneet blogini, sillä perusteella että lukevat tätä vehkosuon iki-ihanaa blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, ihan ymmyrkäisenä täällä. Ekana pitäisi kyllä lukea Harmaata torppaa kaikista. Kunnioitettava projekti sulla kaikenkaikkiaan.

      Poista
  3. Minä en olekaan muistanut edes huolehtia kaivon riittävyydestä (tai veden)! Viime vuonna kaivovedessä oli joku lievä sivumaku ja kannoin torpalle siksi juomaveden varmuuden vuoksi erikseen, mutta nyt keväästä asti torpalla on oltu todella tiiviisti, vettä on lotrattu huoletta ja vielä on ainakin riittänyt... Jospa riittäisi syyssateisiin asti samaan tahtiin! :)
    Kuivuus on kyllä vaikuttanut vaatimattomaan hyötykasvimaahani (sisältää neljä kesäkurpitsaa, yrttejä ja yhden mansikka-amppelin) - en muista kastella kasveja tarpeeksi, ja sato on sen mukainen. Onneksi on sitten nuo itsekseen viihtyvät pensaat/puut sekä villiyrtit, joista satoa saa sentään kastelemattakin.

    VastaaPoista
  4. Ai kamala, tuli elävästi mieleen oma lepakkojärkytykseni vuosien takaa...
    Lapseni oli pieni vauva ja nukkui vieressämme. Eräänä elokuun yönä, unipökkyrässä häntä imettäessäni, havahduin yhtäkkiä tunteeseen kuin huoneessa olisi liikkunut jokin ylimääräinen olento. Avasin silmäni, ja musta lentävä nahkahiiri suhahti juuri samalla hetkellä sängyn ylitse, varmaankin yöpöydällä himmeänä hohtava yövalo sitä houkutteli. Sain elämäni hepulin, vetäisin peiton minun ja vauvan ylitse ja kiljuin "TÄÄLLÄ ON JOKU!!" niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Syvässä unessa vieressäni nukkunut mieheni pomppasi pystyyn lähes sydärin saaneena ja luuli että vähintäänkin jääkaapin kokoinen aseistautunut murtovaras on tullut ikkunasta asuntoomme. Olin kyllä tunnistanut yöllisen vierailijan lepakoksi, mutta unisena en muistanut tälle nisäkkäälle nimeä enkä osannut muuta kuin kirkua peiton alta uppeluksista uudelleen että täällä on JOKU! Joku on täällä! vauvan tietty lisäksi kiljuessa hysteerisenä.
    Hetken kuluttua sain artikuloitua että Joku on lepakko, ja lopulta nahkahiirulainen pysähtyikin seinälle lepäämään. Sieltä mies pyydysti sen pakastusrasiaan ja päästi pihamaalle. En muista nukuttiinko sinä yönä enää, tuskin kovin makeasti ainakaan :D

    VastaaPoista
  5. Ihanaa satoa! Tosi paljon kaikkea kivaa on mahtunut lomaanne. Upeat, tunnelmalliset kuvat! Aikamoinen lepakkoepisodi teillä on ollut, ei ihme, että säikähdit. Satoisia päiviä ja kaikkea hyvää elokuuhunne!

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa siltä että teillä on ollut tosi ihana kesä. Kuivuudesta on kärsitty täälläkin. Keimolle onnea ja menestystä yrittäjyyteen!

    VastaaPoista
  7. Kyllä kotimaanmatkailu on parasta! Teilläkin on ihania reissuja siellä ja täällä. Mahtavia kuvia!

    Tämä kuivuus on kyllä haaste monessa mielessä. Toivotaan, että tälle viikolle luvatut sateet saapuvat oikeasti.

    ps. Keimolle isot onnittelut suuresta askeleesta. Näin jossakin blogissa Keimon veitsen ja mahtavalta näytti! Verkkokauppaa pystyyn, niin päästään tilaamaan!

    VastaaPoista
  8. Nuo sinä ja hevonen -kuvat on kyllä jo ihan taidekuvia, wau! Ja onnittelut tulevien synttäreiden johdosta.

    Kuvaus yöllisesta kohtaamisesta lepakon kanssa nauratti ja toi muistot omasta kohtaamisesta mieleen. Meillä pääsi kerran lepakko sisälle saliin, eikä vieläkään varmuutta mistä se oikeen tänne pääsi. Se tilanne oli justiinsa tuollaista paniikin sekaista sähläämistä. Minä huudan kurkku suorana LEPAKKO; LEPAKKO, LEPAKKO SISÄLLÄ ja lepakko lentää paniikissa kattotuulettimen ympäri jonka alla kissa jahtaa lepakkoa kuin järkensä menettäneenä. Isäntä ryntää hakemaan haavia paljulta ja mä yritän napata kissan kiinni ettei se saa lepakkoa kiinni ja ties mitä tauteja. Episodi päättyi tietenkin kaikien paitsi kissan mielestä hyvin. Lepakko saatiin haaviin ja turvallisesti ulos. Parin tunnin sisällä sydänkin löysi normaalin rytmin :D

    Kuivuus. Kyllä. Taas. Täällä meillä sietämättömän kuiva ja lämmin tai uuvuttavan kuuma kesä tuntuu olevan jo normaali, ei poikkeus. Tänään satoi ensimmäistä kertaa sitten 6.7. Hetken. Jee.

    VastaaPoista
  9. Ihania tunnelmia heinäkuulta <3 Veden talteenotto tosiaan mietityttää, tekisi mieli virittää talon putket uusiksi niin että saisi harmaat vedet hyötykäyttöön kesän aikana. En vaan tiedä miten sen toteuttaisi. Oma kaivo antaa kyllä näkökulmaa veden kulutukseen, ei millään haluaisi valuttaa vettä turhaan. Mutta hieman kyllä tulee kade olo tuosta lepakkotarinasta. Olisivat moiset nahkasiivet tervetulleita tännekin mutta harvoin olen bongannut. Syötävää kyllä riittäisi...

    VastaaPoista
  10. Tuli ihan hullu fiilis tuosta, kun kirjoitit, että sulla on meneillään nyt viljelyn seitsemäs vuosi Vehkosuolla. Ihan blogisi alkutaipaleilla aloin täällä käydä juttuja lukemassa. Silloin tarttui sellainen pieni inspiraatio, jonka seurauksena nyt asumme tässä läpilahossa, mutta silti ihanassa mökissämme, jonka pihalla kasvatan kuivuudessa kituvia porkkanoita.

    Kuvat sinusta ja Iivarista ovat upeita. Keimolle tsemppiä yrittäjäelämään, hänellä siihen piisaa kyllä varmasti lahjoja. Kivaa, alkavaa syksyä teidän koko katraalle.

    VastaaPoista
  11. Mahtavia kuvia, vaude! Samat ongelmat meillä kaikilla, kuivuus ja sen mukana tuomat kurjuudet, sadevettä vaikka miten koettaa kerätä paikat täyteen, kun sataa, loppuu se aina kuitenkin kesken. Ja sitten hiippii toivottomuus. Paljon olette ehtineet reissatakin kesän aikana.

    VastaaPoista
  12. Ihan huikeita kuvia sinusta ja hevosesta <3
    Kasvimaakin näyttää hyvältä, kun ottaa kuivuuden huomioon. Itseltäni jäi kylvöt vähiin ja täydennyskylvöjä en tehnyt. Pian kurkkaan miltä liian myöhään istutetut perunat näyttävät.

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia kautta blogin, voimakkaita ja elokuun auringon paahteisia värisävyjä, hevonenkin sattuu väriskaalaan emännästä puhumattakaan. Kaunista ❤

    VastaaPoista
  14. Vau mitä kuvia sinusta ja hevosesta! Ja muutenkin kauniita kuvia. Mukavaa loppukesää ja syksyä!

    VastaaPoista