42 päivää

Tänään herätessäni on hiljaisempaa. Kurjet huutavat pellolla, lampaat määkivät ja kukko kiekuu, mutta karsinasta ei kuulu kopsetta. Ratsastin eilen Iivarin takaisin kotitalliin ja nyt mieli on koko perheellä vähän haikea. Ollaan kuulevinamme tuttuja ääniä, pärskähtelyä ja oksien rasahtelua sekä näkevinämme sen tutun hahmon laitumella. Äsken se oli vielä tuossa, seinässä roikkuvan riimunnarun päässä. 

Matka tallille sujui hyvin, vaikka Iivari olisi halunnut nyt kääntyä takaisin Vehkosuolle, toiseen kotiin, lampaiden ja ihmisperheen luo. Ja vaikka vastaan tullutta hevoskaveria oli pitkästä aikaa hienoa haistella ja ihmetellä, laitumella se halusi vetäytyä muista syrjään, ottaa etäisyyttä ja vähän pohdiskella tilannetta. 

Iivari oli meille oma, kokonainen hevonen, 42 päivää. Sen läsnäolon aisti ja sen touhujen ja mielenliikkeiden seuraaminen oli rauhoittavaa. Se seurasi myös jatkuvasti uteliaana meitä, oppien ja tietäen nopeasti aikeemme. Olen varma siitä, että tämä oli lomaa Iivarillekin sillä vaikka hevonen kuuluukin laumaan ja kontaktiin toisten hevosten kanssa, se vapautui hetkeksi ruuan ja aseman kilpailusta ja rentoutui ihan uudella tavalla. Huomasin itsestänikin, että ratsastuskeskeinen hevosenomistajaelämä muuttui, hevosesta riitti minulle sen läsnäolo. Olen onnellinen, että minä saan kokea kaiken: olla ja omistaa täällä Vehkosuolla, mutta myös nauttia ystävistä ja monipuolisesta harrastamisesta tallilla.

Huomenna alkavat koulut ja eskari, kesä Vehkosuolla on lopussaan. Teen mielikuvaharjoituksia, joissa olen nykykodissa; keitän kahvia kahvinkeittimellä, katson televisiota, kuulen liikenteen melua, elän aikatauluissa, sytytän lampun, vedän vessan, ne kaikki tutut outoudet, joista olen jälleen vieraantunut kesän aikana. 

Täytin viikko sitten 39. En tunne olevani rasittunut iästä vaan ajan kulumisesta ja kaikista pienistä luopumisista. Tämä on luultavasti joku taitekohta nyt elämässä, kun nämä tunteet näin korostuu. 

Silti me suunnittelemme jo uutta kesää. Mietimme, miten laidun jaetaan, minne tehdään risuaitaa ja mistä niitetään ensi kesänä heinää eläimille. Aloitin eilen talon kellarin saunan lattian piikkaamisen. Ensi kesänä tai jonain tulevana kesänä saunotaan siellä. 

Ja onhan onneksi viikonloput, pitkät pimeät syysillat, kun voi piiloutua vielä hetkeksi tänne. 

Kaikilla on ikävä jo nyt sinun huumorintajuista olemustasi, Iivari. 

P.S. Terttu-lammas ystävystyi Iivarin kanssa niin hyvin, että päätimme ensi kesää helpottaaksemme ostaa Tertun omaksi. Se pääsee viettämään talvea rakkaan ystävän perheen luokse lammaskatraaseen ja palaa ensi kesänä laiduntamaan Iivarin kanssa sopeuttaen toivottavasti uudet lampaat nopeasti hevosseuraan.