Tapahtumia

Noi on hauskoja, kun ne on niin kavereita.

Onpa muuten ollut säiden puolesta hieno kesä ja aikakin on kulunut ihan törkeän hitaasti. Alkaisipa jo työt, harrastukset, sateet, pimeät ja kiireet. Pientä jännitystä ja kipristelyä vatsassa olen onneksi saanut tuntea jännittäessäni milloin Paavo M. Väyrynen omaa sukua Väyrynen ilmoittaa halukkuutensa taistella maamme kuninkuudesta. Pääsin jännittämästä. Nyt aloin jännittää, tuleeko uusi mukilanseeraus.

No leikki sikseen.
Pitäisi varmasti mennä ulos, koska siellä alkoi sataa. Pitkästä aikaa.

Olen tainnut jäädä sarkasmin vangiksi. "Nainen, joka eli sarkasmikierteessä." Onko tähän vieroitushoitoa (anonyymit sarkastiset ihmiset) tai vertaistukea läheisille?

11 ongelmaa, jotka vain sarkastiset ymmärtävät (kopioitu netistä)

1. Ihmiset väittävät usein, että sinulla on asenneongelma.
2. Olet sarkastinen lähes joka tilanteessa, etkä edes huomaa, milloin päästelet suustasi kommentteja sarkastiseen tyyliin.
3. Sinun täytyy kertoa ihmisille, kun olet vakavissasi, koska he ovat niin tottuneita vitsiisi.
4. Kun tapaat jonkun, joka ei ymmärrä sarkasmia, tuntuu kuin puhuisit pienelle lapselle.
5. Ihmiset kuulevat heti äänestäsi innostutko jostain vai et - sama oliko se sarkasmia vai ei. Väärinymmärryksiltä ei voi välttyä.
6. Vaatii paljon saada sinut innostuneeksi. Varsinkin, jos muut innostuvat jokaisesta pikkujutusta.
7. Sanomasi sarkastinen kommentti saa sinut heti paremmalle mielelle, vaikka kukaan muu ei olisi sanomaasi ymmärtänyt.
8. "Se oli vitsi" - kaikki eivät edelleenkään ymmärrä, joten joudut toistelemaan tuota vähintään kerran viikossa.
9. Kun tapaat jonkun uuden ihmisen ja huomaat heti vihaavasi häntä, sinun on todella vaikea pitää mielipidettäsi piilossa. Samoin, jos saat lahjan, josta et pidä - "no onpas kiva".
10. Joskus mietit, että oletko ainoa, jonka mielestä juttusi ja letkautuksesi ovat hauskoja.
11. Mutta ei sen väliä, koska olethan maailman hauskin ihminen!
(Vai oliko tämä juttukin vain sarkasmia?)

Eniten mietin, että eikö kaikilla ole tällaista? 

Onneksi tuli otettua kuvia tuosta Iivarista alkukesän aikana, kun oli vielä harjaa eikä niin paljon mahaa. Nyt on päinvastoin. Kaljun mahakkaan ruunan rakastamisessa on pakko olla jotain aitoa.  

Tästä tuli mieleen, että Keimo ei ole vieläkään päässyt viettämään kesälomaa. Sen pitää saada se kerrostalo valmiiksi. Kolmesta viiteen minuuttia aamuisin ajattelen myötätunnolla häntä hänen noustessaan sängystä raskain elkein. Ajatus vie niin paljon voimia, että nukahdan. 

Olohuoneen pintaremontti sai alkunsa ja loppunsa parahiksi ennen Tuuven syntymäpäiviä. Seinät tuli harmaaksi ja vihreähköksi, sävy on se mikä tuli sekoittaessa. Vahingossa ihan kiva. Ostettiin myös maalia lattiaan ruskean sävyn peittämiseksi, mutta maalausaamuna päätin, että raaputetaan vanha maali esille. Kun siitä ei meinannut tulla minun toimesta mitään, niin lopulta "anna minä" Keimo "ei tartte auttaa" teki sen lähes kauttaaltaan, vaikka silläkin meinasi tulla äitiä ikävä (äitiä on kuulemma joka tapauksessa ikävä). Minä kyllä hioin, rystyset verillä. Tuosta huoneesta taisi tulla meidän lempihuone. Ostin Ikeasta vielä maton ja kehystin muutaman vanhan Seura-lehden seinälle.

Toi kuopus täytti yhdeksän ja halusi sänkyyn aamupalan. Vietiin. Siitä meinaa tulla ihan omanlainen ihminen. Haluaa opiskella taidemaalausta, lempiruokana nuudelit, hiusten pituus 57cm ja uutena taitona voltti trampalla ja perhonen työn alla. 

Toivoin huonoa kasvimaavuotta valittaessani voivani tässä vaiheessa kesää sanoa, että ei sittenkään, hyvä tuli, mutta hyvää siitä ei ole vieläkään tullut. Ei ihan niin huonokaan, miltä ensin näytti. Ainoa korjattava kasvis on tässä vaiheessa sokeriherne ja peruna. Hyvät mahdollisuudet ovat kesäkurpitsalla ja punajuurella ja jollain kaalilla, jota en muista mitä se on. Epävarmoiksi jäävät porkkana, juuripersilja, tilli, jättikurpitsa, salaatti ja avomaakurkku. Kasvihuoneessa ovat ensimmäiset tomaatit punertumassa ja yrttejä löytyy oregano, ruohosipuli, rakuuna, lipstikka plus chili. Metsästä hain jo ensimmäiset kantarellit ja mustikoitakin voisi jo kerätä. Kuten aiemmin, ahdistun tietenkin kaikesta liian paljosta. 

Yksi aurinkopaneeli lisättiin (vaikka aurinko paistaa jatkuvalla syötöllä yölläkin). Sähköä kuluttavat laitteet ovat pysyneet samana. Mustarastaspesue menehtyi, asialla olivat koirat. Harmittaa niin, ettei siitä enempää. Taivaalla lentää joka ilta lehtokurppa tai toinenkin. En ole varma, kun niillä on aina niin kiire. Lehtopöllö duunailee jotain traktorivajassa. Hirvikärpäsiä ei ole vielä, mutta paarmoja ja muita niitä semmoisia on. Hevosmuurahaisia ei enää ole siinä määrin näkynyt, että jaksaisin stressata. Voi olla, että murhasin ne kaikki. Vesisaavit ovat täyttyneet mukavasti jatkuvasta auringonpaisteesta huolimatta. Pesin muutaman maton, kun niistä ei enää värejä erottanut. Kaksi kanaa hautoo kahta munaa vuorotellen ja päällekkäin. Katsotaan onko Terho-kukosta mihinkään. Keimon sahalla ei ole tapahtunut. Sitä ei mies ehdi kaikkea, mutta työleiripaikat ovat eri paikkoja kuin tämä. Kylilläkin on tapahtunut; uusi ihmisen alku ja kaksi uutta asukasta yhdessä vanhassa talossa. Olen kaikkien puolesta iloinen. 

Päivien kulku täällä muodostuu aikaisimpien vuosien lailla erilaisista askareista, joiden väliin mahtuu tapahtumia tai usein ei mahdu. Sytytän uunin aamupalaa, päivällistä tai iltapalaa varten. Tiskaan ja hoidan eläimiä. Käyn kaupassa ja asioilla. Haen vettä ja sanomalehden. Haen puita. Ratsastan. Hoidan tomaatteja. Hoidan Kepeä. Teen laidunta ja niitän heinää. Mietin ääneen tai itsekseni saunotaanko tänään ja kuka lämmittää saunan. Iltapala syödään syntisesti sängyssä netflixiä katsellen. Joku miettii, missä välissä hampaat pestään. No aamulla.