Estehyppelyä

Me olemme uineet tänä kesänä. Kierrelleet uimarantoja ja löytäneet yhden uudenkin sinilevättömän rannan. Kävimme myös minun lapsuuden uimapaikalla, lammella kallioiden keskellä. Siellä olen käynyt heinätöiden päätteeksi, koulun retkellä tai ihan muuten vain. Lampi on äkkisyvä, joten uida pitää osata. Tuppe turvautui vielä kellukkeisiin, kun uimataito ei ole ihan varmalla pohjalla.

Ufokurpitsat kasvoivat jymy-yllätykseksi syötäväksi. Kasvihuonekurkun vuosi on ollut tämä myös, mutta tomaatit eivät punastu, liekö syy niukan kastelun. Meidän vesi loppui niin totaalisesti (myös kaivosta), että jouduimme hakemaan lähteestä (puolen kilometrin päästä) vettä pesuihin, kasteluun ja eläimille. Mutta kiduttava vesistressi loppui pari tuntia kestävään sateeseen. Oikein mainio syntymäpäivälahja. ♡ 

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, kaupunkikodissa (kaupunki ei ole totta, ennemminkin kylä- tai taajamakoti) ilmaantui laaja vesivahinko. Laajuudeltaan laajempi, kuin aluksi uskoimme tai toivoimme. Purkuun meni käytännössä alapohja hirsiä myöten, noin 1/3 koko vanhan talon lattiapinta-alalta. Keimo on tehnyt ensimmäisen viikon ja viimeisen lomaviikon aamusta iltaan töitä ja siitä eteenpäin viikonloput ja kaikki illat töiden jälkeen paria päivää lukuunottamatta. Kasse oli mukana lautapoikana. Minä olen pyörittänyt arkea ja yrittänyt tehdä siitä vähän juhlaakin lomalla oleville lapsille. Lopputyöksi pääsin maalaamaan lattiat ja eilen pääsimme jo siivoushommiin ja keittiön kasaushommiin. Huomenna alkaa minullakin työt ja muutto takaisin kotiin alkaa portaittain. Hevonen siirretään talvitalliin, lampaat menevät myös talvikotiin, kissa ja koirat muuttavat kaupunkiin ja kasa tärkeitä tavaroita. 

Tämä oli tällainen kesä, estehyppelykesä. 

Keittiön vaiheista komiikkaa sisältävä video löytyy TÄÄLTÄ.

Jippii, kasausvaiheessa.

Sain syntymäpäivälahjaksi sadetta ja perheeltäni selfietikun. Heidän mielestä tarvitsin sitä (kädet levällään ja kasvoilla kysymysmerkki). Pieneksi kostoksi kuvasin kännykällä videon Vehkosuon kanavalle aamurutiineistamme, joka sisältää tietysti paljon hidasta ja hapuilevaa puhetta in english. 

Please, enjoy: Morning routine in Vehkosuo

Ainakin yksi käyttötarve tikulle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. 

P.S. Meistä ja Vehkosuosta juttu Maalla-lehdessä ilmestynyt tänään. 

Huvit ja harmit

Kiitos kaikille osanotoista. Mummi on mielessä jatkuvasti.

Olemme kaikesta huolimatta yrittäneet jatkaa kesää normaalisti. Keimo on lomaillut ja saanut ensimmäisellä lomaviikolla saunaa hieman eteen päin. Tupen 10-vuotis syntymäpäiviä vietimme tutulla porukalla. Tuppe syynäsi säätä viikon verran ja raportoi siitä meille muille lähes tunnin välein. Hän sai syntymäpäivilleen poutaa ja lahjaksi toivomansa kellon sekä muita hänelle tärkeitä juttuja. 

Uuvuttavan kuumuuden vuoksi on ollut myös aivan pakko ottaa rennosti ja viettää päiviä uimarannalla, iloita sukulaisten seurasta ja ristiretkeillä ympäri pitäjää. Teimmepä vielä yhden yön lomareissun Helsinkiinkin, jossa imimme itseemme kuuman kesäkadun tunnelmia, kummastelimme ihmisten paljoutta, söimme ravintolaruokaa, kävimme hotellin suihkussa, ihmettelimme kaupunkilaistuneita koiria, katselimme huvittuneena röyhkeästi jäätelöitä varastelevia lokkeja, kuuntelimme katusoittajia, istuimme puistossa jäätelöllä ja mietimme kaupunkiasumista. Me tytöt kävimme Kiasmassa ensimmäistä kertaa. Kuinka on sattunutkin, että olemme aina olleen maanantaina liikkeellä, jolloin kaikki museot tuntuvat olevan Helsingissä kiinni. Olen tyypiltäni enemmän sellainen katutunnelmaa fiilistelevä, kuin museoissa kävijä, mutta kyllä Kiasman tarjonta teki vaikutuksen. Arvostan sitäkin, että alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaisiksi.

Kasvimaa on tuottanut kohtalaisesti tavaraa syötäväksi. Paljon puhutut perunat ovat vielä peukalonpään kokoisia, mutta punajuurta, keltajuurta, porkkanaa, punaparsamaitetta, sokeriherneitä, pinaattia, salaattia, persiljaa ja sipulia olemme syöneet. Ja kasvihuoneesta kurkkuja. Tomaattit ovat ottaneet lämmössä ison harppauksen, jospa sittenkin tänä kesänä. Paras vihannesten valmistustapa juuri nyt on höyrystää ne yrttien kera pehmeän rapsakoiksi ja käyttää ne pikaisesti voipannulla ennen tarjoilua.

Tuppe 10 vuotta ja aittaherätys.

Salen herkkuosaston parhaat.

Kasse ihastelee Vladislav Mamyshev-Monroen töitä.

Oikeasti olen 170cm.

Porkkanaa, keltajuurta, punajuurta, punaparsamaitetta, sokerihernettä, rakuunaa, oraganoa ja rosmariinia. 

Tämä kesä on tuntunut taas erilaiselta; se on kestänyt jo pitkään, mieli on ollut aika rento, mutta ajatuksissa on ollut paljon myös painavia asioita. Kesäloman alussa Kepen uusi asumiskuvio mietitytti, sitten kaulastani poistettu patti huoletti (se oli hyvänlaatuinen lipooma) ja sitten tietenkin mummin tilan romahtaminen vei voimia. Nyt, kun Keimolla olisi vielä tämä viikko lomaa, keksimme järjestää kotiin vähän isomman remontin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, keittiön kalusteet on purettu ja lattia aukastu. Epäily heräsi, kun sisätiloissa tapahtui yhtäkkinen kärpäspopulaation lisääntyminen ja sisäilma haisi lievästi ummehtuneelle. Haju jäljitettiin keittiön sokkelin alle ja lattian aukaisu kertoi karun totuuden. Viemäriputken suu harotti poistumisaukon vieressä ja pienelläkin vielkaisulla oli väistämättäkin on selvää, että likaveden ohivuotoa on tapahtunut (ennen Vehkosuolle muuttoa). Jo kertaalleen putken jäätymisen aiheuttamassa vesivahingossa säästetty lautalattia joudutaan nyt purkamaan, eristeet poistetaan ja todetaan alapohjan todelliset kosteusvauriot. Sitten kuivatetaan ja rakennetaan toivottavasti tilalle uutta. Keimo totesi, että tällaista sattuu ja alkoi repiä lautoja irti lattiasta. Minä vaan ripustin pyykkiä ja sysäsin systemaattisesti ongelman mielestä.

 Luckyly I married a raksa-man. 

Näillä mennään siis Keimon viimeinen lomaviikko. Sikasiistiä, että asumme vielä Vehkosuolla. 

Sillä välin, kun jännitätte meidän keittiön kohtaloa, voitte käydä katsomassa Vehkosuon saunaprojektin kolmannen osan täältä. 

Keskiviikkona luvassa myös video Helsinki-lomasta.

Mukavia kesäpäiviä ja yrittäkää välttää silmiin ja suihin lentäviä kärpäsiä!

Tapahtumia

Noi on hauskoja, kun ne on niin kavereita.

Onpa muuten ollut säiden puolesta hieno kesä ja aikakin on kulunut ihan törkeän hitaasti. Alkaisipa jo työt, harrastukset, sateet, pimeät ja kiireet. Pientä jännitystä ja kipristelyä vatsassa olen onneksi saanut tuntea jännittäessäni milloin Paavo M. Väyrynen omaa sukua Väyrynen ilmoittaa halukkuutensa taistella maamme kuninkuudesta. Pääsin jännittämästä. Nyt aloin jännittää, tuleeko uusi mukilanseeraus.

No leikki sikseen.
Pitäisi varmasti mennä ulos, koska siellä alkoi sataa. Pitkästä aikaa.

Olen tainnut jäädä sarkasmin vangiksi. "Nainen, joka eli sarkasmikierteessä." Onko tähän vieroitushoitoa (anonyymit sarkastiset ihmiset) tai vertaistukea läheisille?

11 ongelmaa, jotka vain sarkastiset ymmärtävät (kopioitu netistä)

1. Ihmiset väittävät usein, että sinulla on asenneongelma.
2. Olet sarkastinen lähes joka tilanteessa, etkä edes huomaa, milloin päästelet suustasi kommentteja sarkastiseen tyyliin.
3. Sinun täytyy kertoa ihmisille, kun olet vakavissasi, koska he ovat niin tottuneita vitsiisi.
4. Kun tapaat jonkun, joka ei ymmärrä sarkasmia, tuntuu kuin puhuisit pienelle lapselle.
5. Ihmiset kuulevat heti äänestäsi innostutko jostain vai et - sama oliko se sarkasmia vai ei. Väärinymmärryksiltä ei voi välttyä.
6. Vaatii paljon saada sinut innostuneeksi. Varsinkin, jos muut innostuvat jokaisesta pikkujutusta.
7. Sanomasi sarkastinen kommentti saa sinut heti paremmalle mielelle, vaikka kukaan muu ei olisi sanomaasi ymmärtänyt.
8. "Se oli vitsi" - kaikki eivät edelleenkään ymmärrä, joten joudut toistelemaan tuota vähintään kerran viikossa.
9. Kun tapaat jonkun uuden ihmisen ja huomaat heti vihaavasi häntä, sinun on todella vaikea pitää mielipidettäsi piilossa. Samoin, jos saat lahjan, josta et pidä - "no onpas kiva".
10. Joskus mietit, että oletko ainoa, jonka mielestä juttusi ja letkautuksesi ovat hauskoja.
11. Mutta ei sen väliä, koska olethan maailman hauskin ihminen!
(Vai oliko tämä juttukin vain sarkasmia?)

Eniten mietin, että eikö kaikilla ole tällaista? 

Onneksi tuli otettua kuvia tuosta Iivarista alkukesän aikana, kun oli vielä harjaa eikä niin paljon mahaa. Nyt on päinvastoin. Kaljun mahakkaan ruunan rakastamisessa on pakko olla jotain aitoa.  

Tästä tuli mieleen, että Keimo ei ole vieläkään päässyt viettämään kesälomaa. Sen pitää saada se kerrostalo valmiiksi. Kolmesta viiteen minuuttia aamuisin ajattelen myötätunnolla häntä hänen noustessaan sängystä raskain elkein. Ajatus vie niin paljon voimia, että nukahdan. 

Olohuoneen pintaremontti sai alkunsa ja loppunsa parahiksi ennen Tuuven syntymäpäiviä. Seinät tuli harmaaksi ja vihreähköksi, sävy on se mikä tuli sekoittaessa. Vahingossa ihan kiva. Ostettiin myös maalia lattiaan ruskean sävyn peittämiseksi, mutta maalausaamuna päätin, että raaputetaan vanha maali esille. Kun siitä ei meinannut tulla minun toimesta mitään, niin lopulta "anna minä" Keimo "ei tartte auttaa" teki sen lähes kauttaaltaan, vaikka silläkin meinasi tulla äitiä ikävä (äitiä on kuulemma joka tapauksessa ikävä). Minä kyllä hioin, rystyset verillä. Tuosta huoneesta taisi tulla meidän lempihuone. Ostin Ikeasta vielä maton ja kehystin muutaman vanhan Seura-lehden seinälle.

Toi kuopus täytti yhdeksän ja halusi sänkyyn aamupalan. Vietiin. Siitä meinaa tulla ihan omanlainen ihminen. Haluaa opiskella taidemaalausta, lempiruokana nuudelit, hiusten pituus 57cm ja uutena taitona voltti trampalla ja perhonen työn alla. 

Toivoin huonoa kasvimaavuotta valittaessani voivani tässä vaiheessa kesää sanoa, että ei sittenkään, hyvä tuli, mutta hyvää siitä ei ole vieläkään tullut. Ei ihan niin huonokaan, miltä ensin näytti. Ainoa korjattava kasvis on tässä vaiheessa sokeriherne ja peruna. Hyvät mahdollisuudet ovat kesäkurpitsalla ja punajuurella ja jollain kaalilla, jota en muista mitä se on. Epävarmoiksi jäävät porkkana, juuripersilja, tilli, jättikurpitsa, salaatti ja avomaakurkku. Kasvihuoneessa ovat ensimmäiset tomaatit punertumassa ja yrttejä löytyy oregano, ruohosipuli, rakuuna, lipstikka plus chili. Metsästä hain jo ensimmäiset kantarellit ja mustikoitakin voisi jo kerätä. Kuten aiemmin, ahdistun tietenkin kaikesta liian paljosta. 

Yksi aurinkopaneeli lisättiin (vaikka aurinko paistaa jatkuvalla syötöllä yölläkin). Sähköä kuluttavat laitteet ovat pysyneet samana. Mustarastaspesue menehtyi, asialla olivat koirat. Harmittaa niin, ettei siitä enempää. Taivaalla lentää joka ilta lehtokurppa tai toinenkin. En ole varma, kun niillä on aina niin kiire. Lehtopöllö duunailee jotain traktorivajassa. Hirvikärpäsiä ei ole vielä, mutta paarmoja ja muita niitä semmoisia on. Hevosmuurahaisia ei enää ole siinä määrin näkynyt, että jaksaisin stressata. Voi olla, että murhasin ne kaikki. Vesisaavit ovat täyttyneet mukavasti jatkuvasta auringonpaisteesta huolimatta. Pesin muutaman maton, kun niistä ei enää värejä erottanut. Kaksi kanaa hautoo kahta munaa vuorotellen ja päällekkäin. Katsotaan onko Terho-kukosta mihinkään. Keimon sahalla ei ole tapahtunut. Sitä ei mies ehdi kaikkea, mutta työleiripaikat ovat eri paikkoja kuin tämä. Kylilläkin on tapahtunut; uusi ihmisen alku ja kaksi uutta asukasta yhdessä vanhassa talossa. Olen kaikkien puolesta iloinen. 

Päivien kulku täällä muodostuu aikaisimpien vuosien lailla erilaisista askareista, joiden väliin mahtuu tapahtumia tai usein ei mahdu. Sytytän uunin aamupalaa, päivällistä tai iltapalaa varten. Tiskaan ja hoidan eläimiä. Käyn kaupassa ja asioilla. Haen vettä ja sanomalehden. Haen puita. Ratsastan. Hoidan tomaatteja. Hoidan Kepeä. Teen laidunta ja niitän heinää. Mietin ääneen tai itsekseni saunotaanko tänään ja kuka lämmittää saunan. Iltapala syödään syntisesti sängyssä netflixiä katsellen. Joku miettii, missä välissä hampaat pestään. No aamulla.  

Pääsiäispäiväkirja

25.3. perjantai

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna Vehkosuolle. Kävin tallihommissa aamulla aikaisin. Kotiin tullessani pakkaukset olivat jo niin pitkällä että puuttui enää pieni lähtöriita. Tällä kertaa siitä, että mielestäni ei ollut mitään järkeä mennä kahdella autolla. Keskustelun kehityskaari oli tätä luokkaa:

– Miks?

– No ei me lähdetä sinne yhdellä autolla, sitte ollaan jumissa siellä tolla painavalla autolla.

– Ai siellä e-rä-maas-sa, älä nyt viitti, sano nyt joku oikea syy.

– No siks.

– No miks etkä vastaa siks. Sano joku oikea syy. 

– Kun nyt vaan mennään.

– Ei todellakaan mennä!

– Mennään kahdella piste.

– Ei käy.

Mentiin kahdella. Syy: tulkinnallinen. 

Mutta luottoauraaja oli hoitanut hyvin homman, vaikka varoitusaika oli lyhyt. Talo oli kolea, sen nyt arvasikin. Ensimmäiset tunnit ovat jotenkin nihkeitä, että tuleeko tästä mitään. Varsinkin Kepen lämpimänä pitäminen on kinkkistä. Hihojen kuolaaminen on nyt pallon pyörittelyä tärkeämpi juttu, minkä vuoksi kädet meinaavat kylmettyä herkemmin. Ei auta, kun lisätä untuvatakkia ja villapaitaa päälle ja usuttaa kaminan viereen lämpöä odottelemaan. 

Keittiön hella ja ruokahuoneen kamina vetivät yllätykseksi hyvin. Aloituslämpötila oli keittiössä +6°C. Jääkaappitavaroilla ei ollut kiirettä. Olimme aikaisin liikkellä, joten ennen nukkumaan menoa oli useita tärkeitä lämmitystunteja käytettävissä. Ruokakomeron hiirivahingot olivat vähäiset, alan ilmeisesti oppia. Ainoastaan yksi Italianpata-ainespussi oli nakerrettu, papanoita tietenkin ympäriinsä ja jääkaapin pohjalla pissaläikkiä. 

Koodailtiin pihaa ja metsää päällisin puolin. Yksi puu oli kaatunut liiterin takaa. Kuusen tyvilahoa tai alkavaa sellaista on löydetty joistakin kaatuneista puista, kuten tästäkin. Navetan katolta tippuneet lumet ovat rikkoneet kanatarhan taas totaalisesti. Ihan kauheaa tappiota siitä ei tullut, sellainen risukasa muutenkin. Hirven jälkiä ja papanoita oli ihan lähellä taloakin. Lähistön hakkuut ovat saattaneet muutta niiden liikkumis- ja oleskelualueita. Joku hirvi oli eksynyt laitumen sisälle, tullessaan ja mennessään rikkonut useita tolppia sekä riukuaidan pätkän. Kevväämmällä korjataan sitten. 

Huomasin, että jätin punaviinipullon kotiin. Sitä alkaa tehdä enemmän mieli kun tekisi oikeasti. Kysyin naapurin varastoja, mutta tarjolla oli vain kirkasta. Ehkä liikaa tähän hätään.

Lapset mankuivat saunaan mukaan. Ei hennottu kieltää, vaikka saunominen muuttuu siten hulluiksi päiviksi. Viimeisiä löylyjä ottaessani tajusin, että nyt voi vähän huokaista. 

Sisällä leivinuunissa oli jo pitsalle sopivaa kuumuutta. Hengitykset vielä huuruten, söimme hyvällä ruokahalulla. Kaikkia nukutti, vaikka auringon laskusta ei ollut vielä kuin hetki. Sänkyyn ja pimeyteen oli helppo vajota.

26.3. lauantai

Keimo pätki kaatuneen puun ja kaatoi muutaman polttopuita varten. Polttopuuvarastot ovat huvenneet vähiin. Tällaisia teholämmitysviikonloppuja ei voi olla enää montaa. Lähdevesikaivo oli yllättäen jäässä, kun eilen haimme vettä. Näin ei ole ollut kertaakaan. Naapurin pellon keskellä on onneksi lähteen lähde. Sieltä saa vettä "hätätapauksissa", eikä matka ole pidempi kuin omalle kaivolle.Vähän hankalakulkuisempi vain.

Tänään piti olla risunpolttopäivä, mutta on vielä liian kosteaa ja osa peratun ojan oksista on vielä lumen peitossa. Niin ei sitten. Kävin tallilla ja tulin sieltä ruokaa tekemään (kainalossa Olgalta saatu punkku). Ruuan päälle juotiin kahvit. Kahvihetkien merkitys korostuu, kun on paljon ulkona. Vaikka murukahvia sitten vain. Aamuisin kyllä juomme pressosta paremmat kahvit.

Toinen talon vieressä olevista sadevesisaaveista on ilmeisesti halki. Pohja jään pullistama. Tyhjensin ne kertaalleen myöhään syksyllä, mutta jätin tyhmyyksissäni täyttymään, kun satoi vaan ja satoi.  Saunan hanasaavissa oli kuitenkin jo paljon sulaa vettä pesuvedeksi. Ja kaivokin on taas täyttynyt.

Lapset touhusivat keppareiden kanssa aamusta iltaan. Kisoja, ilta- ja aamutallia, traileriin lastausta ja laitumelle vientiä. Tein pienen kisavideon instaan. 

Kävimme illemmalla vielä Artjärven kaupassa, kiukkukaupassa siis. Sen nimen se sai, kun siellä kerran tuli lapselle tolkuton kiukku. 

Keittiön lämpötila saatiin iltaan mennessä jo +16°C:een. 

Saunoimme kahdestaan ja joimme pohjasta pullistuneet tölkkioluet.

Hiljainen eläinkansa

27.3. sunnuntai

Meidän perheen perinteen mukaan kukko munii koriin tai hattuun jonnekkin piiloon pääsiäispäivänä sunnuntaina. Lapset tietenkin heräävät aikaisin pesää etsimään, mutta melkein aina tässä kohtaa tilanne kriisiytyy, koska a) ei ensin malteta etsiä b) etsinnöistä huolimatta ei pesää löydy. Näiden vaiheiden välillä unemme on jo useasti keskeytetty. Tällä kertaa kriisin aiheutti kuitenkin c) hiiri, joka oli syönyt lähes kaksi kinderiä, kokonaisen suklaamunapussin ja paljon pieniä hedelmämunia. Minä sovittelin tilannetta unenpöpperössä ensin rauhallisesti ja sitten jo vähän voimakkaammilla sanoilla, mutta ken Keimon unta häiritsee... "SE ON SITTEN VIIMEINEN KERTA KUN MIKÄÄN KUKKO MITÄÄN MINNEKKÄÄN MUNII!" 

Olihan se vähän surkeaa, mutta yllättävän toipuvia ovat nuo lapsukaiset. 

Tänään näkyi aurinko ja lumi suli kohisten. Kyllä se vaan aina piristää ja sitten ihmetyttää, miten hulluja me olemme, kun jaksamme näitä synkkiä ja kylmiä talvia.

Keimo vaihtoi keskeneräiseksi jääneen kasvihuoneen ikkunoihin ehjiä ruutuja ja teki puuttuvaan rakoon pikkuikkunan. Päätykolmioista puuttuu vielä lasit. Menin häiriköimään häntä punaviinilasillinen kourassa. Ehkä vähän fiilistelin.

Illalla teimme päivällisretken Pukarolle Köyhän miehen Veturiin (no niin). Ja saunoimme kahdestaan.

 

28.3. maanantai

Lähdön päivä. On hieno ilma jo aamusta. Käyn Pöpin kanssa pellolla kävelemässä, kun vielä hanki kantaa. Ehdin vielä aamupalan jälkeen kävellä Tupen kanssa lähteelle hakemaan lisää juomavettä ennenkuin aurinko lämmittää hangen upottavan pehmeäksi.

Pöpillä ei oikein ole tekemistä, kun kanat ovat vielä kotikodissa. Se käy naapurin pellolle ajetussa lantakasassa piehtaroimassa ja oksentaa syömänsä aarteet myöhemmin pihalle. Evan poissaolo näkyy siinä. Se on arempi ja vaisumpi. Masentuneen oloinen. Odotamme uutta koiraa Viipurin koirista, mutta tarhalla olevan lievän sairastelun vuoksi odotusaika on nyt pidentynyt. Kunpa Pöpi vain ottaisi ainoana koirana olemisesta ilon irti. Mutta ei se oikein osaa, kun on aina omistanut koirakaverin. Ja mitä enemmän me yritämme sitä huomioida, sen epäilevämmäksi se muuttuu.

Viikonlopusta jäi mukava tunne. Että on kiva tulla uudestaan. Sitä alkaa epäillä kaiken järkevyyttä, mutta jälleennäkeminen vahvisti positiivisia ajatuksia. Tekemättömien töiden taakka keveni ajatuksissa ja lopulta olikin jo intoa tehdä suunnitelmia tulevalle kesälle. 

 

Ikkunoi

Liitujauho ja pellavaöljyseoksesta kittitaikina. 

Niin, piti ja piti. 

Mutta nyt vasta se alkoi. Kyselin sormet jäässä ikkunanpieliä raaputellessani Keimolta, että miksei tätä tehty kesällä, kun oli lämmintä ja aikaa. Kun oli kaikenlaisia hevosia tuolla laitumella ja kaikkea, sain vastaukseksi. Jokaisella on selitys ja pyllynreikä.

Joissakin projekteissa se aloittaminen on ihan kauhean vaikeaa ja tämä on yksi niistä. Aloittamiseen tarvitaan myös rahaa. Ei sitä vieläkään ole tullut, mutta kittitarpeilla ja vanhan maalin lopulla pääsimme alkuun.

Vahvasti ikkunoiden työstämistä puoltava seikka on sekin, Kun lämpötilan puolesta alkaa viihtyä paremmin ulkona, kuin sisällä tai että jokainen uunillinen puita, minkä yksinkertaisten ikkunoiden takana polttaa, tuntuu haaskaukselta, on viimeistään tarkistettava "tekemättä" -listan tärkeimmät kohdat. Tosiasiassa olemme tehneet päätöksen, että olemme tyytyväisiä, jos saamme joka vuonna edes kaksi ikkunaa alusta loppuun asti valmiiksi. Ikkunoiden kunto on paikoitellen niin huono, että puuosia joutuu korjaamaan. Puuosien tekeminen puutteellisilla työkaluilla ja puutteellisissa oloissa hidastaa entisestään hommaa ja aiemman remontoijan silikonikittauksien poisto rikkoo helposti ikkunan, jolloin korvaava lasi on leikattava tilalle. Meidän työjako on muodostunut niin, että Keimo poistaa ikkunat paikoiltaan, siistii päällisin puolin, irrottaa haljenneet kitit (ja silikonit), tekee puukorjaukset ja lasikoirjaukset, maalaa kittivaon ja kittaa. Minä raappaan ikkunanpielet, hion ja maalaan (kahteen kertaan), hion ikkunat ja maalaan ne (1-3 kertaa).  

Ikkunanpielissä yritän hakea mahdollisimman lähelle talon harkkoja olevan harmaanrusehtavan sävyn. Ovet jäävät vihreäksi, kuten kattokin on.

Kerran maalatut pielet (sävy ei jää tällaiseksi).

Porkkanat on nyt varastossa, suppilovahderoita keräillään kuivattavaksi. Valio-myrsky ei tehnyt meilläpäin tuhoja eikä sähkötkään ollut kuin jonkun hetken paikoitellen poikki. Meillä ei sen suhteen ollut tietoakaan. Hyvää viikkoa kaikille.  

Onnellisten työlista

Lisään heti tähän alkuun ääniliitteen, jonka avulla voi päästä Vehkosuon tunnelmaan. *(ääniliite poistettu yleisön toivomuksesta "häiritsevänä elementtinä" 27.6.-15)

Ruisrääkkähän se siinä säestää tauotta iltoja ja öitämme. Uutta Vehkosuon faunassa, kivat sille. Se ehkä palasi kostamaan meille nimitettyämme keskimmäistä lastamme Kassea vauvana ruisrääkäksi. Totta puhuen ruisrääkän laulu on lintumaailman sinfoniaa verrattuna silloiseen koliikkiseen rääkkäämme. 

"Se on se meidän uusi vauva, 

nimeä en muista.

Se joskus karjuu niin,

et tippuu pikkulinnut puista."

(Pertti Rasikangas ja Ohilyönti – Meidän uusi vauva)

Lampaat saapuivat viikko sitten. Pilkku on meille tuttu toissakesästä ja kotiutui kahden pässikaritsansa kanssa välittömästi laitumelle. Iivarin tuloa olen siirtänyt muutaman valmennustunnin vuoksi juhannuksen jälkeiselle viikolle. 

Kasvihuoneen antura ja sokkeli (ei vielä kuvissa) on valettu. Nyt työmaa odottaa tiilenhakua.

Askartelin muutaman kalusteen puutarhaan. Grillikuopan viereen tein lavasta sohvan ja pöytäryhmän luo irrotin kahdesta tuolista kulahtaneet, homeiset verhoilut ja liitin ne kahden istuttavaksi penkiksi. 

Olen yrittänyt ratkaista juomaongelmamme tutkimalla Mauste- ja terveyskasvit luonnossa (Holmberg, Eklöf, Pedersen) -kirjaa. Viime syksyllä keitetyt viinimarjamehut on juotu ja välttyäkseni mehujen raahaamiselta ja ostamiselta kaupasta, haluaisin keksiä kesäksi juoman tai mehun, jossa ei olisi pelkkää sokeria ja jota lapset voisivat juoda aamupalalla ja janojuomaksi veden lisäksi. Kirjan kasveja hyödynnetään melkeinpä vain teen muodossa rohdoksen tapaan. Katajasta kuitenkin sanottiin, että siitä voisi saada keittämällä makeahkon juoman. 

Tulos oli hämmästyttävä. Sen vuoksi, ettei se maistunut miltään tai hitusen liotetulta puulta. Seuraavaksi keittoon menee koivun ja viinimarjapensaan lehdet. Sokeriahan sinnekin on lisättävä. Tuo kirja jää minusta hieman latteaksi. Melkein jokaisen kasvin kohdalla tulee tunne, että pitää lähteä etsimään lisää tietoa (aikuisten osasto, luonto ja luonnontiede, hylly 16.7). Eli jos joku tietää hyvän luonnonkasvikirjan, jossa on a) ohjeita b) selkeät kuvat ja c) syötäviä kasveja, suosittele. En halua siis juoda vatsakramppeja vähentäviä mauttomia kasveilla värjättyjä haaleita vesiä. Tarvitsen kirjan, jonka avulla voin paeta luontoon ja elää siellä piileskellen ja gourmet-ruokia syöden ja makunystyröitä hiveleviä juomia juoden (esim. Zombieland -tilanne).

Kepe virnistelee kuvaa ottavalle Kasselle.

Keimo katselee seinän halkeamia. On kaivettava talon kulma auki ja suojattava se roudalta. Halkeamat ovat vanhoja (jonkinlainen silikonihässäkkä siellä on paikkana), mutta vaatii silti pysäyttävän toimenpiteen. 

Keimo teki myös aloitteen ikkunoiden kunnostuksessa. Minä olen, kuten aiemmista kuvista ilmeni, tehnyt kaikkea muuta välttääkseni työn aloittamisen. Aloittaminen onkin vaikeinta siksipä remmiin on nyt helpompi astua, kun osa ikkunoita lepää irrotettuna valmiilla telineillä. Ikkunoiden tippalistoja on uusittava ja luulen tämän jäävän Keimon tehtäväksi, kun taas minä maalaan. Ikkunan sävyksi ehdotin talon betoniharkkoihin sopivaa harmaata ja tähän tuli lopullinen hyväksyntä, kun karmin reunoilta paljastui vanha alkuperäinen harmaa maali. 

Meillä oli eilen pari vierasta ja valvottiin lepakoiden lentelyyn asti. Nuutuneena nukahdin tänään keittiön ahtaalle puusohvalle, heräsin olkapää sijoiltaan puutuneena ja löysin pöydältä työlistan. Tällaista täällä eli hauskaa.