Retkellä

Fiilistelyretkellä kävimme eilen, sunnuntaina Vehkosuolla. Kokeilimme pikkuisen nelivetomme kykyjä puskea auraamatonta tietä. Paljon vauhtia ja pusku, traktori pulling -tyyliin. Pääsimme tietä pitkin noin sata metriä. Siitä oli tosi paljon hyötyä, kun matkaa lumessa tarvottavaksi jäi enää vain 800 metriä. Kotiinlähtötilanteessa se vasta naurattikin tämä idea, joka tarjosi yhteisen toimintahetken lapion varressa. Ja muijat tietenkin työnsi, koska äijä osaa parhaiten säädellä kaasua. 

No mutta. Nyt alkaa tehdä todella mieli jo Vehkosuolle. Kiittelin itseäni, kuinka siistiin kuntoon olin jättänyt paikat. Vienyt tyhjät pullot ja tyhjentänyt ruokakomerosta jäätyvät ja hiirille kelpaavat ruuat. Sen verran tietysti aikaa on kulunut, että olin jo ehtinyt unohtaa, miten askeettinen ympäristö Vehkosuo on. Ei siis tavaraa yhtään lisää. Pitää ainakin aina pystyä luopumaan kierrättämällä ennen kuin hankkii uutta. Tämmöinen periaate, se käytäntö sitten... Kierrättämisestä tuli mieleen, että hiihtolomalla innostuimme Kassen kanssa käymään läpi kaikki sadat cd-levyt, joita meille Keimon kanssa on musaa rakastavana kertynyt. Laitoin edelleen talteen 20-30 tärkeintä levyä, mutta ne kaikki muut levyt, mitä tehdä? Ongelmajätettä. Levyjä ei varmasti kukaan enää osta. Mutta se on kyllä nykyaikana yksi hyvä uudistus, että musiikin kuuntelu ei tuota jätettä. 

Vehkosuolle takaisin. Söimme nuotiomakkaraa ja muffinsit, joimme kahvia. Pyörimme ympäriinsä katselemassa paikkoja ja fiilistelemässä. Ilma oli kirjaimellisesti loistava, kevään pystyi haistamaan ja valoa riitti. Koirat tutkivat ja mylläsivät ympäriinsä. 

Ohessa pieni video käynnistä. Kyllä se kohta tästä.