On siis kesä, kuljen valtatien reunaa,
pyörä ei kulje, mutta jalat vielä jauhaa.
Kesä – pystynkö kauan vielä feikkaa,
työpäivän koin, en haluu tätä myöntää.
Miksi pitää alkaa puhua syksystä tai työstä tai arjesta tai tekoälykkäistä tappajaroboteista tai huonosta sääennusteesta tai vanhuudesta tai mistään epämiellyttävästä, mikä ehkä tapahtuu tai tapahtuu joka tapauksessa? Menee into ja fiilikset.
Huijaat itseäsi, elät kuplassa, kiellät tosiasiat, he sanovat. Mutta mitä sitten, jos en varaudu syksyn tuloon tai vanhuuttaan rapistuvaan kehooni? Eikö elokuva ole katsomisen arvoinen ellei ole nähnyt siitä traileria tai lukenut arvosteluja?
Olen löytänyt itsestäni piirteitä. Ensimmäinen seikka liittyy sarjaan Handmaid's Tale, josta olen nyt katsonut kaksi olemassa olevaa kautta. Sarjan katsoneet tietävät, että luvassa on melko piinaavia ja kiduttavia hetkiä. Noin yhden jakson päivässä -vauhdilla ehdinkin aina päivän mittaan miettiä edellisen jakson tapahtumia ja maalailla mielessäni tulevaa jaksoa. Eräänä päivänä juonenkäänteitä miettiessäni tajusin yhtäkkiä, että odotan aivan sadistisen malttamattomana, mitä inhottavaa Frediläiselle taas tapahtuu. Kerroin itsetutkiskelun löydöksistä hieman järkyttyneenä Keimolle, joka tätä kirkastumisen hetkeä ikuisesti odottaneen tavalla totesi lakonisesti, että no älä.
No tästä toivuttuani, tajusin nauttivani myös toisesta paheesta, nimittäin huomiosta. Sillä tavalla ärsyttävän ylinarsistisesti. Tapahtumaketju meni seuraavasti: Näin Iitissä järjestetyssä "Käy kotihin" tapahtumassa tuntemattoman ihmisen Järvenpäästä, joka sanoi lukevansa minun blogia ja toivoi minun jatkavan samaa mallia. Olin välittömästi My fifteen minutes of fame -tunnelmissa ja leijuin loppupäivän käsittämättömän kevyessä yläpilvessä. Erheellisesti kuvittelin, ettei minua voi mikään tai kukaan horjuttaa, olen ehkä jopa voittamaton. Ja tässä sitä ollaan, tähtikuviot silmissä kirjoittamassa blogia. Itseriittoinen sadisti.
Ja hippi.
Ihan oikeasti olen vain kokeillut olla ilman shampoota, deodoranttia ja kaikenmaailman kemikaaleja ja kasvattanut kainalokarvat. Tämä on vaan pitkään jatkunut koe. Oikeasti hei kaverit!
 |
| Se on sadonkorjuun aika. |
 |
| –Vihdoinkin! sanoi Tirkku, kun koko kesän hautoi. |
 |
| Kainalokarvakaapista ulos. Kuvasta ja tästä hetkestä kiitos Outille. |
Mietin, jos keskittyisinkin nyt hyveisiin ja tekisin korjausliikkeen. Löysin klassisten hyveiden listan:
Käytännöllinen viisaus
Rohkeus
Oikeamielisyys
Kohtuullisuus
Niin, no jaa. Tuota kaikkeahan minä jo olen.
Ja vaatimaton.
♡
Vallan hieno hyveiden lista ja todella, kyllä sitä saa välillä olla itseriittoinen sadistikin, kunhan ei koko aikaa. Ei ou kyllä mikään sarja ahdistanut niin paljon kuin tuo, itse ehkä en siis ole sadisti... piti välillä lopettaa katsominen kesken jaksonkin, ne äiti-lapsi hommelit ahisti niin paljon. Kaikella sitä pitää itseään kiduttaa, kuten television katsomisella :D
VastaaPoistaOsa-aikaisesti itseriittoinen sadisti kuulostaa hyvältä. Oisko työpaikkahakemukseen hyvä lisä.
PoistaKyllä vaan meni vähän sarjan kohdalla tunteisiin naisten korostunut alistaminen ja ristiriitaiset tunteet. Mutta hienosti tehty, joskin joillakin aiheilla pitkäpiimäistä mässäilyä. No joo, kolmatta kautta odotellessa. Jännä tosiaan, että elävään kuvaan tulee tuollainen suhde. : /
..ja taas on hymy huulillain. p.s. Jatka samaa mallia ;)
VastaaPoista:))) Kiitos!
PoistaMä mietin hetken että olinko mä tuolla ja olinko mä se tyyppi järvenpäästä, yksi päivä töissä loman jälkeen ja lähimuisti on menetetty. Mä olisin kuitenkin voinut olla ja olisin voinut sanoa saman JATKA kirjoittamista.
VastaaPoistaOikeesti kun noissa taloissa kulkee edes takaisin ja törmää samoihin ihmisiin toistamiseen, tulee vähän sellainen weirdo olo. Että kuka mitä ja missä. Ja kaikki menee vähän keskenään sekaisin. Että en yhtään ihmettele. Varsinkin töiden jälkeen ;D Mutta törmäillään. Ja kiitos.
PoistaHandmaid´s Tale on koukuttava! Toivottavasti saadaan uudet jaksot pian eetteriin.
VastaaPoistaTotta. Mun puolesta saa pitää vähän taukoa. Heh.
Poistakivat kuvat - laitoin sadonkorjuukuvan taustakuvaksi screenille - hyvää syksyä!
VastaaPoistahannah
Oij! :)
PoistaKatsoin tässä myös taannoin Handmaid's talen. En tiedä mikä siinä on, että vaikka olen tällainen herkkis ja ahdistun kaikenmaailman asioista alvariinsa, niin sarjani nautin mieluiten mielellä mitä ahdistavampi, sen parempi.
VastaaPoistaTuosta hippiytymisestä vielä sen verran, että noin kuukausi sitten kirjoitin karvahöylän (vai mikä se onkaan nimeltään, en enää edes muista) kauppalistaan, mutta unohdin ostaa. Olen vedonnut asiassa niin ikään tieteen nimiin. Että tutkin tässä vaan, kuinka pahaksi voi tilanne äityä jos antaa vaan olla.
Komppaan tuntematonta Järvenpäästä: jatka samaan malliin! On aina ilo lukea näitä kirjoituksiasi :)
Kiitos paljon Sanni!
PoistaTelkkarin kautta elämysten hakeminen on kyllä jännä juttu. Kyllä tuossa Handmaidissa oli iso osa myös se hieno värimaailma ja tietynlaiset ihmiskunnan uhkakuvat.
Mulla tämä hippiytymisen paheneminen alkoi kokeilusta, kun olin sairaslomalla keväällä. Ja kokeilu on vähän niinkuin normalisoitunut. Mutta ei tämä ihan läpihuutojuttu ole ollut, kun omakin asenne ja ennakkoluulot oivat tiukassa. Avoimin mielin ja vannomatta paras.