Enpä ole sitten toukokuun harmitellut sitä, että sisällä on kylmempi, kuin ulkona. Enkä harmitellut nytkään. Tai harmittelin, että sisällä oli kylmä, mutta astuessani ulos, tuntui aiemmin viileähkö ulkoilma mukavan lämpöiseltä. Vanha kunnon "lyö vasaralla varpaaseen" -metodi.
Tynnyrit olivat täynnä vettä. Vettä tulee oikeastaan yli äyräiden. Harvemmin tulee käytettyä sanaa äyräs. "Laitapa se kuuppa roikkumaan siihen tynnyrin äyrääseen!" Saunavetenä käytämme tynnyrivettä. Kaivon vettä saa odottaa kevääseen.
Avasin ulkovessassa istuessani puhelimesta vahingossa etukameran. Miten voi alakulmasta kurkistava kaksoisleukainen minäkuva nolottaa yksinäistä itseä niin paljon, että silmät muualle suunnattuna yrittää poistua sovelluksesta.
Vessapaperi oli muuttunut kosteuspyyhkeeksi. Se olisi ollut miellyttävää käyttää, jos siinä olisi lukenut kosteuspyyhe, mutta nyt se vain oli kosteaa vessapaperia. Pyyhin ristiriitaisin mielin.
 |
| Lounaan ainekset. |
Kahdella lapsellamme kolmesta on erityisiä synnynnäisiä ominaisuuksia ehkä voisi sanoa jopa häiriöitä. Olemme kuitenkin oppineet näiden kanssa elämään kutakuinkin normaalia elämää. Onneksi kolmannen kanssa asiat ovat lutviutuneet kutakuinkin vaivattomasti. Muutta mutta, miten ihmeessä suhtaudun siihen, ettei hän syö sieniä? Kammottava epäkohta. Toiveekkaana aloin lukea Vauva.fi:stä löytämän otsikon "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" alla olevia vastauksia, mutta pian sain järkytyksekseni todeta, kuinka vihamielisesti toiset äidit suhtautuivat "8-vuotias tyttäreni ei suostu syömään sieniä" -kirjoittajaan. "Älä pakota, relaa, aiheutat syömishäiriön, älä tee numeroa, itsekään et syö varmasti kaikkea, tyrkyttäminen aiheuttaa syömishäiriöitä, kammo tulee varmasti."
Voi voi, sääliksi käy aloittajaa.
 |
| Olin varma, että parsa kuoli kuivuuteen. Nyt se pistää kuitenkin pikkuista parsaa tulemaan. |
Leikki sikseen.
En löytänyt oikeasti kuin viisikymmentä puolukkaa. Varmasta puolukkapaikasta en yhtään. Mihnä ne meni? Nyt ei ole puolukkaa eikä mustikkaa. Mutta sieniä on ja tulee olemaan. Kasvimaalla odottavat puna- ja keltajuuret sekä porkkanat, että saisin kellarin siivottua entisistä. Teen kaikkea muuta, jotta ei tarvitsisi alkaa siivota. Odotan sopivaa hetkeä kiristää lapsia tekemään työn puolestani.
 |
| Sovitaan, että sä syöt mun sienet. |
Hyvää viikon jatkoa!
🖤
Tässä männä päivänä mulle kävi samat, kun yritin ottaa puhelimella kuvaa kanasta mutta ruutuun lävähtikin etukameran kaksariperspektiivissä oma naama. Pakko myöntää, että kyllä siinä ehti iskeä jonkinlainen hetkellinen ulkonäkökriisi.
VastaaPoistaMeillä ei isäntä syö sieniä. Nyt kun jälkikasvu on vielä hyvin nuorta niin usein hiljaa mielessäni huolin, ettei kai tuo ominaisuus vaan ole periytyvää. Samalla pohdin, missä menee se totuttamisen ja tuputtamisen hiuksenhieno raja, että tottuisivat pienestä pitäen syömään sieniä ilman, että saisivat mitään lapsuuden sienten pakkosyöttämisestä juontuvaa traumaa. Täällä meillä Tampereella ei ole vielä kyllä sieniä näkynyt, eli ainakaan väkinäisestä tuputuksesta tässä esikoisen pahimman uhmaikä-hyi-yök-en-syö -kauden aikana tuskin tarvitsee olla huolissaan.
Mukavaa syksyä koko teidän perheelle!
Heheee, selfiekamerasätkyt on kyllä pajoja.
PoistaTossa on kyllä hyvä määritelmä; tuputtamisen ja totuttamisen tasapaino. Varsinkin, kun on itse vakuuttunut siitä, että tämä on hyvää, oikeasti. Olen silti ottanut aika kiltin kannan, joka kerran voi vähän maistaa ja sitten kieltäytyä. Kyllä se aikuisena sieltä sitten tulee, luotetaan siihen. Lapsena koettu monipuolinen makumaailma sen takaa.
Toivottavasti ne sienet sinnekin rantautuu, jotta voit jatkaa jälkipolven kiduttamista ;)
Hyvää syksyä teille!
Meillä ei kotona syöty sieniä koska sienet voi olla myrkyllisiä ja loput maistuvat varmasti pahoilta, mutta onneksi aikuisena tutustuin kanttarelleihin jotka muistuttavat sieniä, mutta eivät omaa samanlaista suutuntumaa ja haisua joten ah nyt syö,n kanttarelleja (kun vaan niitä löytyis tänä syksynä enemmän kuin 7)
PoistaTähän ei kyllä taida olla mitään kaavaa. Toiset on syöneet lapsena, toiset ei, toisille ei enää maistu ja toiselle on vasta aikuisena alkanut maistumaan. Sienissä on varmasti maun lisäksi iso osa se, miten ne valmistaa ja mikä on se suutuntuma. Harva ilahtuu niljakkaasta tunteesta suussa. Sun pitää ehdottomasti siirtyä vielä suppilovahveroihin. Kunnolla kermaa ja juustoa vielä vaikkapa leivän päälle. :)
PoistaYmmärrän niin hyvin sieniä syömätöntä lasta. Olen elänyt koko lapsuuteni sienten syöjien parissa, en syönyt silloin sieniä, en syö nyt enkä tule syömään. Olen yrittänyt opetella (maistaa 100 kertaa) mutta kun ei sienet maistu niin ei maistu. Lasten kanssa työskennellessä olen oppinut että kaikkein paras on kun lapsi saa valita. Saa kaikkea lautaselle mutta syö siitä mitä haluaa, kun ei ole minkäänlaista pakkoa niin jossain vaiheessa kiinnostaa maistaa, olen niitä joiden mielestä pakkomaistaminen on pakkosyömistä. Makuaisti on niin yksilöllistä että joku ruoka voi oikeasti olla minun suussa hyvää ja jonkun toisen suussa kammottavan makuista. Myös suutuntuma vaikuttaa paljon.
VastaaPoistaSuutuntuma on erittäin tärkeä ja sienissä usein just se stopin paikka. Pakottaminen ei ole minustakaan missään nimessä ratkaisu (mihinkään, ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta :)) ja ruuan sekä ruokailun pitäisi muutenkin olla iloinen asia. Kaikki ei perheen sisällä pidä kaikista ruuista, mutta sitten joutuu syömään vaan vähän suppeamman aterian ja ottamaan sitten takaisin seuraavalla. Sehän on se totuus. Tietenkin tavoittelin tässä vain utopistista ajatusta, että lapset hymyssä suin söisivät kaiken, mitä äiti heille kokkaa.
Poistaihania! :)
VastaaPoista:))
Poista