1.7.2019

Aikainen lintu laiskamadon nappaa

Tässä blogissa yhteispostausaiheena lempiresepti. Lopusta löydät muut mukana olevat bloggaajat. 

On päässyt salaa käymään niin, että olen laiskistunut. Yllätän itseni katselemasta touhujani alta kulmien. Sillä tavalla pitkään, vähän paheksuen ja lopulta kulmakarvaa nostaen. Voi olla meneillä lepohetki hetekalla maaten, kirja toisessa ja kahvikuppi toisessa kädessä. Välipäivää pitäen ratsastuksesta tai ruuan laitosta. Siitä huolimatta olen itselleni kyllä rehellinen: ´Vois tehdä jotain. Esim? No jotain, mikä vaatis fyysistä ponnistelua. Joo, tulis vähän kuntoiltua samalla. Mut jos tarkkoja ollaan, ei ole  pakko, kun lampaat tuli kerittyä jo alkukesästä. Ja sit ikkunoita ei pysty aloittamaan, ku ei ole tarvikkeita. Niittää ei tarvi, kun on kuivaa heinää yöksi. Kastella ei tarvitse, kun vesi loppuu muuten saaveista. Jos ottais vaan rauhallisesti, kerrankin.


Päivään mahtuu kuitenkin ne perusrutiinit. Tulien tekoa hellaan, karsinan putsausta, siivoilua ja tiskaamista. Luulen, että osasyy tahdin hidastumiseen on se, että kun Kepe on hoidossa joka toinen viikko, tulee hetkiä, jolloin minulla ei ole tekemistä. Siis sellaista pakkoa. Silloin mietin, että mitä ihmiset tekee näinä hetkinä? Juo pari lasia punkkua ja soittaa ystäville. Se on moroo! Terse! Mitäs mitäs! 

No haloo.


Tässä on siis tullut saavutettua olemisen sietämätön keveys aivan vahingossa. En ole esimerkiksi kastellut kasvimaata, vaan ainoastaan katsellut läheltä ja kaukaa. Pakon edessä tosin. Vettä ei ole tullut valehtelematta kesäkuussa kuin kerran alkukuusta ja nyt vasta 27. päivä. Kaivon vesi on alhaalla muutenkin, mutta se on loppunut yleensä vasta elokuussa, jos loppuu. Mutta olemme  joutuneet nyt jo laskemaan pumpun putken lähes pohjalle. Säännöstellen olen kaapinut kasteluvesiä tynnyreiden pohjalta. Maks kuusi kannullista ’sulle ja sulle’. Tästä johtuen kasvusto on pysähtynyt. Tämäkin on tuttua aikaisemmilta kesiltä. Rikkaruohoja kitkisin mielelläni, mutta nekään ei enää kasva. 

Pesin sadevesisaavit eilistä sadetta varten. Saaliiksi saatiin saavista riipuen 50 litrasta ylöspäin. Kasvimaa sai pitkän kastelun ja kasvu pyrähti silmissä liikkeelle. Kasvihuoneen näivettyneistä tomaateista menetin noin viisi kappaletta. Näivettymisen syy oli ilmeisesti heikot juuristot ja sen syynä liian kitsas mullan käyttö. Loput ponnistelivat itsensä paremmalle puolelle ja kukkivat jo hurjasti. Tomaatin raakileita on vihdoin näkyvissä ja ensimmäisen kurkun luulen saavani ensi viikolla.

Aurinkoisesta säästä on se hyöty, että energiaa on riittänyt paneeleista. Jääkaappi pyörii ympäri vuorokauden ja puhelimet, tietokone, radio, kameran akut ja satunnaiset työkalut on saatu ladattua. 

Keimo liukastui juhannuspäivänä ojassa pajun oksia lampaille hakiessa ja sahasi sormeen vetosahalla (crocsien vika). Päivystyksestä piti hakea kuusi tikkiä. Onneksi ne (tikit) eivät meitä muita haitanneet. Tarkoitan, että elämä jatkui ihan samanlaisena ja pääsimme pitämään seuraavana päivänä Vehkosuon olympialaiset tai ennemminkin kymmenottelu. 

Lajeina olivat:

1. Kävyn heitto
2. Roikkuminen
3. Pullo flip
4. Keppiheppa este/korkeus
5. Maastojuoksu
6. Tikka
7. Koiran tottelevaisuus
8. Käsillä kävely
9. Kastemadon etsintä
10. Rummikub

Arvatkaa kuka voitti? No Sormipuoli-Keimo (annettiin säälipisteitä). Voittaja sai valita jonkun tekemisen, johon muut osallistuvat. Hän valitsi kalastuksen.

Salaattia on tullut omiin tarpeisiin runsaasti. Se meinasi joutua toukan syömäksi, mutta sain hävitettyä sen toistaiseksi. Alkukesän kuivuneista lehtikaaleista selvisi kaksi. Olen niistä ollut iloinen kovin. 

Päiväkasvu on nyt vauhdikas. 

Päivä ennen sadetta. Porkkanoiden välissä tilliä mukavasti. Sokeriherneet kukkii. Aidan ulkopuolella perunamaa, josta kohta jo syödään perunaa.

Ippe Tupen kuskina, eiku...

Tässä kuussa yhteispostauksen aiheena on oma suosikkiresepti. Tämä minun ei ole sillä tavalla oma, vaikka se on omaksi jalostunutkin. Sen juuret juontavat minustaa Olgaan, joka taas puolestaan on saanut idean ystävältään Inkalta. Kyseessä on linssikeitto. Tämä linssikeitto muuntautuu sesongin tai kaapin sisällön mukaan. Tuloksena on aina törkeän hyvää mättöruokaa. Itselläni on eräänlainen keittofetissi, mutta eritoten tämän keiton kohdatessani, alan käyttäytyä kuin luolaihminen. 


Keiton runko:
sipuli
valkosipuli
tomaattimurska
linssit (punaiset, mutta muutkin toimii)

Varioitava osa:
porkkana (kuutioina tai raasteena)
kesäkurpitsa (kuin porkkana)
palsternakka 
paprika 
...

Maustetaan hyvin yrteillä, curryllä, paprikamausteella ja ruususuolalla. Jos et ole vegaani, raejuusto sopii tarjoiluun kuin kastemato multaan. 

Kannattaa muuten käydä Olgan Farmilla kahvilla ja eläimiä rapsuttamassa. Minäkin olen siellä jatkuvasti kahvilla (laiskottelemassa). Samalla kannattaa napata itselle mukaan uusittu painos Olgan ensimmäisestä keittokirjasta, jossa kyseinen Inkan linssikeiton resepti on.  

20 kommenttia:

  1. Vaikka luin kolme kertaa tuon Keimon onnettomuuskuvauksen, en saanut päähäni visuaalista kuvausta siitä miten se cross+saha+lammas+oja= tikit mutta toipimisterveisiä ja paljon hyviä säälipisteitä Keimolle!
    Ja voi miten rento loma teillä siellä on �� aattele, ei rikkaruohoja! Eikä pakollista urheilua <3

    VastaaPoista
  2. No ei se crossi vaan crocs-kengät. Ne vaan lipes ja viuh sahalla nykäisy sormen kautta taaksepäin. Ihan selvä tapahtumaketju. Heh!

    Mä en kyllä ole yhtään sinut laiskan minäni kanssa. Mitä jos tämä onkin mun todellinen luonne? Tänäänkin ajatellut kaikkea tekeväni, mutta ei vaan lähde. Keimo tuolla rakentaa saunaa ja aiheuttaa mulle huonoa omaatuntoa. Pah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt mä näin sen ilmalennon! Kiitos selvityksestä :)
      Ja siis suna olisin ylpeä että osaat nauttia olemisesta! Mäkin yritän nyt löhöillä vaikka muiden blogien lukeminen aiheuttaa kasvimaatuskaa. Ja sä voit tasaseen käydä kehumassa Keimoa. Tunnelman ylläpitäjän rooli on sangen tärkeä:)

      Poista
    2. :D Todellakin! Just pistin kaikki energiavarat tsemppeihin, kun Keimo masentuneena tuli aamulla tilittämään että pitäisi kaataa ja sahata lisää puita saunaa varten. Takapakki, koska luuli pääsevänsä jo tehdyillä hirsillä. Nyt olen ihan uupunut, mutta moottorisahan ääntä on kuulunut jo pari tuntia. XD

      Poista
  3. Voi, kun itsekin osaisin useammin ottaa yhtä rennosti! Tänä kesänä puutarhassa olen kyllä yrittänyt päivittäin muistaa pysähtyä nauttimaan hetkestä. Ihanaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luulin etten osaa. Nyt on vaan sellainen olo etten jaksa, kun ei ole pakko. Tosin ihan arkiset asiat vie sen verran aikaa täällä, että päivä on hyvin nopeasti niistäkin täynnä.

      Poista
  4. Mulla siunaa tuu kaiken maailman projekteja ja tänään sitten päätin, että nyt on rokuli päivä. En tee mitään mikä ei huvita! Luin ja makoilin kahvia juoden kolme tuntia ja sitten ei enää makoilu huvittanut. Menin hommiin ja se tuntu ihan mukavalta kun ei ollut "pakko". Mutta itselleen on hyvä olla armollinen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallaan olo lisää huomattavasti luovuutta ja nopeasti tuleekin tarve tehdä jotain. Saman olen huomannut. Varsinkin kun olen vähän rauhaton luonne.

      Poista
  5. Minä olen myös laiskotellut! Tänään makasin kolmannen kerran tänä kesänä riippumatossa. Ja ai että, kun se tuntui hyvältä! Niin anarkistiseksi en ole vielä heittäytynyt, että kirjaan olisin tarttunut...
    Mutta eiköhän sekin hetki tule, koska jäin juuri kesälomalle. Minulla on ollut monta vuotta tavoitteena, että minä luen ainakin yhden kirjan kesälomani aikana.

    Armollisuutta on hyvä suosia itseään kohtaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on minullekin tavoite. Yksi kirja kesässä (vuodessa) on mennyt useita vuosia. Harmittaa, kun olen kadottanut itsestäni sellaisen lukijaminän. Rauhoittuminen on ollut vähän vaikeaa.

      Poista
  6. Kurja kuulla että kaivo noin vähissä :( Täällähän oli talvi vaikea kaivoveden suhteen, useilta naapureilta loppui vesi. Mutta nyt on ollut onneksi kunnon sateitakin, Jyväskylän seudulla siis. Mutta tunnistan kyllä tunnelmat, itsekin katson pihaa sillä meiningillä että tuollahan nuo näyttävät kasvavan, parempi ettei koske mihinkään :D Päivittäisessä jättipalsamin keruussa on jo tarpeeksi puuhaa...

    Juuri eilen tuumailin tallilla että maastatyöskentely on kyllä mukavaa puuhaa kun voi katsoa hevosta ja pääsee itse vähemmällä fyysisellä uurastuksella :D Kärryttely olisi kyllä mahtavaa näillä keleillä, pitääkin miettiä jos saisi toteutumaan. Täällähän on naapurissa myös ihana shettistalli missä pääsee aikuinenkin kärryttelemään pitkin metsäteitä. Aivan ihanaa hyvän mielen seikkailua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuki vesiasioissa kyllä lohduttaa. Nyt taas tänään sataa, saadaan tynnyreiden vettä ja kasvimaalle ihan itsestään.
      Kärrilenkit on kivoja, kun voi lasten kanssa mennä ja näyttää vähän paikkoja, jossa ei olla kuljettu muuten yhdessä.

      Poista
  7. Ihanan löysää. Tosin olen itsekkin pakon sanelemana päässyt rötväyksen makuun. Mikä onkaan ihanempaa kuin yövuoron jälkeen köllähtää viltille ulos "vahtimaan lapsi", kahvikupin ja lukemisen kanssa. Vaipuen täyteen uneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää säästä energiaa aina kun se on mahdollista :)

      Poista
  8. Hyvän mielen kirjoitus, oi että! Näin sieluni silmin sinut tarkkailemassa itseäsi puoli varkain, kulmain alta ja paheksuvan rentoiluasi. Pelottavaa tuollainen... mutta hyvällä tavalla :) Leppoisaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja lisää leppoisaa pilkettä silmäkulmaan!

      Poista
  9. Täällä taas pitää välillä muistuttaa itseään lepäämään. Vaikken välttis kerkeä koko ajan kasvimaalle, niin nää pienet muksut pitää huolen siitä, että koko ajan ollaan menossa.. Eilen illalla päätin vihdoin luovuttaa ja jätin rikkaruohojen kitkemisen väliin ja menin suht samaan aikaan nukkumaan muksujen kaa. Huomaa nyt aamulla että fiksu ratkaisu! :) Kyllä sitä kerkee tekemään myöhemminkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, joskus pitää osata jättää huomiselle. Oman hyvinvoinnin kannalta ainakin.
      Meillä alkaa lasten kanssa olla hoitamisesta vapaata aikaa. Tietenkin vanhin tyttö, joka on vaikeasti kehitysvammainen tuo omat hommansa, mutta kaksi muuta lasta on jo niin suuren apuna kaikessa, että elämä tuntuu välillä syntisen helpolta. Uudesta tilanteesta pitää oppia nauttimaan nyt.

      Poista
  10. Kuivuus on rajoittava tekijä. Meilläkin joudutaan säännöstelemään kaivovettä ja kastelemaan vain pakolliset, silloin kun mahdollista. Ehkä tilanne veden suhteen muuttuu tässä kuussa, ainakin se meillä vaikuttaisi siltä.

    Nauti joutilaisuudesta, ei sitä varmaan kauaa kestä :)

    VastaaPoista
  11. Aikansa kutakin. Jonkin aikaa joutilaana ja sitten taas alkaa puutarhurointi maistua. Tauko on tärkeää, jotta ei maistu pysyvästi puulta touhu.

    VastaaPoista