Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvit. Näytä kaikki tekstit

2.9.2019

Kerta kierron päälle


⇨ Huomio! Tämän blogin lopussa yhteispostaus aiheesta Puutarhan kierrätysvinkit.

Heinäkuun lopulla surkuttelin huonoa vesitilannetta. Kaivosta loppui niinä päivinä vesi, mutta sadevesitynnyrit satoivat täyteen ja maa on saanut tasaisesti vettä. Kasvimaa heräsi horroksesta ja  kasvit alkoivat kasvaa silmissä. Nyt eletään sitä vuodenaikaa, kun markettiin on lyhyt matka. Eletään myös fifty shades of zuccini -aikaa. Maanantaina keitossa, tiistaina pastana, keskiviikkona leivän päällä ja torstaina juustoraasteella leivitettynä paistinpannulla. 

Koska muutimme koulujen ja työn perässä jälleen talvikotiin, vihannesten korjuu onnistuu keskiviikkoisin (kanojen hoitoreissu) ja viikonloppuisin. Korjaan vielä ainoastaan syötäväksi menevät ja ne, jotka on syystä tai toisesta pakko korjata. Viikonloppuna syömme suoraan maasta, mutta viikkoa varten otan mukaan korillisen kasviksia. Perus settiin kuuluu kurpitsat, pari punajuurta, muutaman porkkanan, perunaa, kaikki kypsät tomaatit ja kurkut. Kerään myös kehäkukkaa säännöllisesti kuivumaan. Kohta on kuitenkin säilöttävä kellariin menevät juurekset, joten kellarin siivous vanhoista juureksista ja laatikoiden putsaus olisi piakkoin tehtävälistalla. 

Sato näyttää suhteellisen normaalilta. Lehtikaalit ovat puskeneet nopeasti pintaan ja kasvaneet kokoa vasta elokuun puolesta välistä lähtien. Lehtikaali menestyy siis kivasti suoraan maalle kylvettynäkin. Härkäpavut (alempana kuva) itivät ihan hyvin, mutta liekö kuivuus vai mikä, kun kasvin yläosassa olevat palot ovat surkastuneet. Näin on käynyt minulle aiemminkin. Kasvin kimpussa on paljon kirvoja, onko muilla vastaavaa? Alaosassa on kyllä muhkeita palkoja. 

Olen säilönyt mehuja, kokonaisia punaviinimarjoja, kurkkuja sekä omena-karviaismarjahilloa. Hilloa teen varmasti vielä lisää ja helpoimmin pääsee, kun antaa sen itse tekeytyä uunissa.

Saimme kolme uutta hybridikanaa, jotka nimettiin Kolmosiksi edeltäjiensä mukaan. Kanat ovat isommasta munintakanalasta ja ovat viettäneet kesän vanhainkodin pihakanalassa. Lupasimme ottaa ne meille, koska muuten ne olisivat menneet teuraaksi. 

Viime viikonloppuna (23.-25.8)  kävin metsässä, mutta sienitilanne oli täysin nolla. Tilanne täytyy käydä katsastamassa uudestaan. Mutta kuten olen ehkä aiemmin sanonut, olen enemmän vahvemman makuisten sienten ystävä, joten odotan enemmän suppiksia ja mustatorvisieniä.

Samana viikonloppuna saimme vihdoin siirrettyä traktorivajan seinustalle asettuneen muurahaispesän metsään. Seinän laudat olivat entiset, mutta alahirsi onneksi vielä ehjä. Saapa nähdä tyytyvätkö tilanteeseen, sillä usein nuo ahkerat työläiset aloittavat toivottamalta tuntuvan rakennelman uudelleen samaan hyväksi todettuun paikkaan. Tuolle seinustalle on ennen meidän aikoja kasattu polttopuita ja ne ovat ajan saatossa lahonneet ja antaneet murkuille otollisen kämppäpaikan. 


Miksi ne surkastuvat? 
Omena-karviaismarjahillo uunissa.
Elokuun 25. päivä. Aamiainen ulkona. 
Lounastarvikkeet
Kukko näyttää uusille kolmosille kaapin paikan, vai toisinpäin?
Kurkuja säilöön
Viikon safkat.
Muurahaisten siirto-operatsion.

Puutarhan kierrätysvinkkini eivät ole mullistavia. Minun ajatusmallini kaikesta on: en osta mitään, käytän vanhoja, hankin käytettynä ja teen itse. Lisäksi vielä kulutan tähän kaikkeen mahdollisimman vähän energiaa. Kierrätys ja kiertotalous pitäisi olla jo jokaiselle ihmisille itsestään selvä tapa elää. Jokainen oppii omat tavat ja käytännöt, mutta vinkkejä kannattaa silti makustella, jospa sieltä jotain löytyisi vaikkapa helpottamaan omaa arjen kiertoa. 

* Käytän esikasvatukseen vanhoja muoviruukkuja, joita käytän uudelleen ja uudelleen.
* Multa ja maa-aines tulee omasta kompostorista ja avokompostista
* Maanparannukseen käytän omien eläinten lantaa ja katteena puutarhasta revittyä tai niitettyä heinää.
* Tallennan osan omien kasvien siemenistä, esimerkiksi tillin, kehäkukan, herneen ja härkäpavun. 
* Puutarhan aitatolpat ja portti on rakennettu oman metsän puusta.
* Kasvihuoneen tiilit on läheltä haettuja kierrätystiiliä, hirret omasta metsästä ja lasit tuttavan kautta hankittuja ja vanhoja saatuja ikkunoita, ovi paikallisen rakennuksen purkutavaroista. 
* Kasteluvesi on puhdistamatonta sadevettä tai omasta kaivosta. 
* Säilöntään käytetty kellari on vanhassa talossamme ollut kunnostettu kellari. 
* Käytän säilöntään hevosen kuiviketurvetta tai -hamppua. 


Veistelystä on tullut minulle meditatiivinen harrastus.


Hyvää syyskuuta kaikille!
Terveisin klo 20 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

1.7.2019

Aikainen lintu laiskamadon nappaa

Tässä blogissa yhteispostausaiheena lempiresepti. Lopusta löydät muut mukana olevat bloggaajat. 

On päässyt salaa käymään niin, että olen laiskistunut. Yllätän itseni katselemasta touhujani alta kulmien. Sillä tavalla pitkään, vähän paheksuen ja lopulta kulmakarvaa nostaen. Voi olla meneillä lepohetki hetekalla maaten, kirja toisessa ja kahvikuppi toisessa kädessä. Välipäivää pitäen ratsastuksesta tai ruuan laitosta. Siitä huolimatta olen itselleni kyllä rehellinen: ´Vois tehdä jotain. Esim? No jotain, mikä vaatis fyysistä ponnistelua. Joo, tulis vähän kuntoiltua samalla. Mut jos tarkkoja ollaan, ei ole  pakko, kun lampaat tuli kerittyä jo alkukesästä. Ja sit ikkunoita ei pysty aloittamaan, ku ei ole tarvikkeita. Niittää ei tarvi, kun on kuivaa heinää yöksi. Kastella ei tarvitse, kun vesi loppuu muuten saaveista. Jos ottais vaan rauhallisesti, kerrankin.


Päivään mahtuu kuitenkin ne perusrutiinit. Tulien tekoa hellaan, karsinan putsausta, siivoilua ja tiskaamista. Luulen, että osasyy tahdin hidastumiseen on se, että kun Kepe on hoidossa joka toinen viikko, tulee hetkiä, jolloin minulla ei ole tekemistä. Siis sellaista pakkoa. Silloin mietin, että mitä ihmiset tekee näinä hetkinä? Juo pari lasia punkkua ja soittaa ystäville. Se on moroo! Terse! Mitäs mitäs! 

No haloo.


Tässä on siis tullut saavutettua olemisen sietämätön keveys aivan vahingossa. En ole esimerkiksi kastellut kasvimaata, vaan ainoastaan katsellut läheltä ja kaukaa. Pakon edessä tosin. Vettä ei ole tullut valehtelematta kesäkuussa kuin kerran alkukuusta ja nyt vasta 27. päivä. Kaivon vesi on alhaalla muutenkin, mutta se on loppunut yleensä vasta elokuussa, jos loppuu. Mutta olemme  joutuneet nyt jo laskemaan pumpun putken lähes pohjalle. Säännöstellen olen kaapinut kasteluvesiä tynnyreiden pohjalta. Maks kuusi kannullista ’sulle ja sulle’. Tästä johtuen kasvusto on pysähtynyt. Tämäkin on tuttua aikaisemmilta kesiltä. Rikkaruohoja kitkisin mielelläni, mutta nekään ei enää kasva. 

Pesin sadevesisaavit eilistä sadetta varten. Saaliiksi saatiin saavista riipuen 50 litrasta ylöspäin. Kasvimaa sai pitkän kastelun ja kasvu pyrähti silmissä liikkeelle. Kasvihuoneen näivettyneistä tomaateista menetin noin viisi kappaletta. Näivettymisen syy oli ilmeisesti heikot juuristot ja sen syynä liian kitsas mullan käyttö. Loput ponnistelivat itsensä paremmalle puolelle ja kukkivat jo hurjasti. Tomaatin raakileita on vihdoin näkyvissä ja ensimmäisen kurkun luulen saavani ensi viikolla.

Aurinkoisesta säästä on se hyöty, että energiaa on riittänyt paneeleista. Jääkaappi pyörii ympäri vuorokauden ja puhelimet, tietokone, radio, kameran akut ja satunnaiset työkalut on saatu ladattua. 

Keimo liukastui juhannuspäivänä ojassa pajun oksia lampaille hakiessa ja sahasi sormeen vetosahalla (crocsien vika). Päivystyksestä piti hakea kuusi tikkiä. Onneksi ne (tikit) eivät meitä muita haitanneet. Tarkoitan, että elämä jatkui ihan samanlaisena ja pääsimme pitämään seuraavana päivänä Vehkosuon olympialaiset tai ennemminkin kymmenottelu. 

Lajeina olivat:

1. Kävyn heitto
2. Roikkuminen
3. Pullo flip
4. Keppiheppa este/korkeus
5. Maastojuoksu
6. Tikka
7. Koiran tottelevaisuus
8. Käsillä kävely
9. Kastemadon etsintä
10. Rummikub

Arvatkaa kuka voitti? No Sormipuoli-Keimo (annettiin säälipisteitä). Voittaja sai valita jonkun tekemisen, johon muut osallistuvat. Hän valitsi kalastuksen.

Salaattia on tullut omiin tarpeisiin runsaasti. Se meinasi joutua toukan syömäksi, mutta sain hävitettyä sen toistaiseksi. Alkukesän kuivuneista lehtikaaleista selvisi kaksi. Olen niistä ollut iloinen kovin. 

Päiväkasvu on nyt vauhdikas. 

Päivä ennen sadetta. Porkkanoiden välissä tilliä mukavasti. Sokeriherneet kukkii. Aidan ulkopuolella perunamaa, josta kohta jo syödään perunaa.

Ippe Tupen kuskina, eiku...

Tässä kuussa yhteispostauksen aiheena on oma suosikkiresepti. Tämä minun ei ole sillä tavalla oma, vaikka se on omaksi jalostunutkin. Sen juuret juontavat minustaa Olgaan, joka taas puolestaan on saanut idean ystävältään Inkalta. Kyseessä on linssikeitto. Tämä linssikeitto muuntautuu sesongin tai kaapin sisällön mukaan. Tuloksena on aina törkeän hyvää mättöruokaa. Itselläni on eräänlainen keittofetissi, mutta eritoten tämän keiton kohdatessani, alan käyttäytyä kuin luolaihminen. 


Keiton runko:
sipuli
valkosipuli
tomaattimurska
linssit (punaiset, mutta muutkin toimii)

Varioitava osa:
porkkana (kuutioina tai raasteena)
kesäkurpitsa (kuin porkkana)
palsternakka 
paprika 
...

Maustetaan hyvin yrteillä, curryllä, paprikamausteella ja ruususuolalla. Jos et ole vegaani, raejuusto sopii tarjoiluun kuin kastemato multaan. 

Kannattaa muuten käydä Olgan Farmilla kahvilla ja eläimiä rapsuttamassa. Minäkin olen siellä jatkuvasti kahvilla (laiskottelemassa). Samalla kannattaa napata itselle mukaan uusittu painos Olgan ensimmäisestä keittokirjasta, jossa kyseinen Inkan linssikeiton resepti on.  



Tässä hetken reippaana. Moro!


Terveisin klo 21 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

3.6.2019

Kesä se tulla jolkottaa





Kesäkuinen yhteispostaus sisältää asiaa puutarhan marjoista sekä raportin omien suunnitelmien etenemisestä. Tuttuun tapaan muiden yhteispostauksessa mukana olevien blogien linkit löytyvät lopusta. 

Missä mennän

Perjantaina, tätä kirjoittaessani, takana on toisiksi viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Koulutyössä olevalle pitkät lomat ovat bonusta, joskin minun kohdalla se tietää myös niukempaa tulotasoa, koska olen määräaikaisena työntekijänä kesän "tauolla". Niukkojen tulojen myötä olen kuitenkin oppinut säännöstelemään jo vuoden aikana kulut niin, että elämä voi kesälläkin jatkua ja siinä ohessa on ajatus "maasta suuhun" konkretisoitunut ihan tosissaan. 

Tänä vuonna tuntui siltä, että kesäloman ja Vehkosuolle muuton toteutumista joutui todella odottamaan, mutta lopulta se kuitenkin loikkasi eteen, kuin peura pusikosta. Olen kuitenkin huomannut ottaneeni rennommin istutusten kanssa, vähän jopa ihmetellyt omaa rauhallisuuttani ja tullut siihen tulokseen, että olen saattanut oppia jotain. Sitä kutsutaan kokemukseksi, vaikka konkariin onkin vielä matkaa. Ajatuksena on ollut se, että puristamattakin kaikelle löytyy oikea aika ja tällä systeemillä erilaiset turhat tarpeet karsiutuvat pois. Meno on ollut sellaista jolkottamista. 

Listojen kirjoittamisesta on edelleen hyötyä. Niillä onnistun hiljentämään takaraivossa jyskyttävät "pitäis kengittää, pitäis ostaa kissalle ruokaa, pitäis pestä mattoja" -jankutukset. Tänään laatimassa listassani on muun muassa: 

Perjantai: 
Kissa –> siirto ja ruuat, koirat siirto, vaatteet, hae hamppukuivike, hae sipuli-istukkaat, jääkaapin tyhjennys, kengitys, traileri kotiin –> kesärenkaat, kauppa, blogin kirjoittaminen, pyykit.
Lauantai:
Totarit aamulla, yo-juhlat (lahja), sähköt pois, lampaiden haku (sovi aika)
Sunnuntai:
Iivarin muutto (tavarat)

Kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvällä mallilla. Torstaina siirsin tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ovat kovin hentoja ja vähän värittömiä. Juuret olivat jääneet melko pieniksi. Voimaantumista nyt vain sitten. Kurkun taimia on kolme. Pieniä nekin. Lehtikaalin taimet olivat kuvuneet lasikannen alla laatikossa. Pientä kiroamista ja uutta kohti. Stella kannusti laittamaan vielä siemenestä uusia suoraan maalle. Reipastuin ajatuksesta. Seuraavaksi istutan maalle sipulit (tässä olen auttamattomasti myöhässä), odotan vähän lämpimämpää ja isken vielä pavut ja kesäkurpitsat. Kasteluvettä on toistaiseksi tullut saaveihin ja suoraan taivaalta maahan. 

Alla tapahtumia kuvina:
Ensimmäiseksi istutetut: tilli, porkkana, kehäkukka, sokeriherne, punajuuret.
Toiseksi meni silpoydinherne, härkäpapu ja pinaatti.
Laatikosta salaattia 25. toukokuuta.
Aitojen tsekkaus, mikä tarkoittaa tolppien vaihtoa, eristekiinnikkeiden ruuvailua sekä lankojen oikomista ja kiristämistä.
Kuusenkerkän keräystä
Viiden litran verran.
Kerkän keittoa (kokonaisuudessaan noin neljä tuntia).
Valmista tavaraa. (Viitseliäisyys loppuu aina etikettien kohdalla, josta tietysti kärsin, mutta jostain on tingittävä.)
Tomaatin- ja kurkun taimet kasvihuoneeseen 30.5.

Puutarhan marjat

Talvikotimme pihalla on kolme punaviinimarjapensasta ja yksi karviaismarjapensas. Nämä pensaat ovat olleet niin tuottoisia, että saan niistä lähes kaksikymmentä litraa keitettyä mehua ja muutamia litroja pakastettuja marjoja päälle. Osan mehuista teen vähäsokerisena pakastimeen ja osan sokeroituna maakellariin. Vehkosuolla meillä on muutama punaviinimarjapensas, josta olen aika-ajoin keittänyt mehun suoraan juotavaksi. Mustaviinimarjoja olen kyllä kaivannut ja joisin siitä tehtyä mehua mieluummin kuin punaviinimarjamehua, mutta olen tyytynyt tähän kohtaloon. Vehkosuon peruina saimme myös pienet tyrnimarjapensaat, jotka osoittautuivat saman sukuisiksi. Sain vastakkaisen sukupuolen äidiltäni, mutta pensaat kuolivat (kuivuivat) yksi kerrallaan pois huonosta hoidostani johtuen. Tyrnejä haluaisin ehdottomasti uudestaan. Olen myös joskus tehnyt orapihlaja-aidan marjoista hilloa, mutta en inostunut siitä niin, että se olisi vuosittainen rutiini. Tuntuu, että marjojen keruu metsistä vie syksyllä niin paljon huomiota, etten ehkä pihan marjoja ehtisi enempää hyödyntää. Mielenkiinnolla luen muidenkin kokemuksia aiheesta.

Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Lue myös:









Terveisin klo 21 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

1.4.2019

Sääjärki ja jää särki

Kas varjo! Long time no seen. 


Mielestä toisiksi mielekkäintä elämässä on kevätjäiden hakkaaminen pihakiveyksiltä. Melkein ykköspallille meinasin nyt tämän toiminnon korottaa, koska jouduin jonkun perheenjäsenen hajamielisyyden vuoksi etsimään kadonnutta rautalapiota pitkään. Päiviä. Viikkoja. Löysin sen kompostorin takaa. Ja voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu yhdistää pitkään kadoksissa olleen esineen löytämisen riemu toiseen iloa tuottavaan hommaan, mikä tässä yhteydessä on siis jäiden hakkaaminen. Olin niin euforiassa, että melkein unohdin olla närkästynyt lapion piilottajalle. 

Eilen perjantaina 29. maaliskuuta tunsin kevätpuoliskon ensimmäisen lämmittävän auringonsäteen. Ei meinannut kevään tekemiselle tulla loppua. Hartiat hapoilla. Vähän tuosta vielä ja tuosta. Myöhemmin kävin ikkunasta kurkkimassa, jotta olisiko jäät reunoista sulaneet. 

Nyt on lauantai 30. päivä. Käskin itseni nyt tätä juttua kirjoittamaan. Kun en meinannut malttaa, lupasin palkinnoksi jään hakkaamista. Jos olen hidas, ne (jäät) sulaa itsekseen. Kello on jo 10:55. En etene yhtään. 

Tämä kirjoitus kuuluu "Omavaraisuuteen pyrkivien bloggareiden" yhteispostaussarjaan, jossa samanhenkiset bloggarit kirjoittavat ennalta sovitusta aiheesta. Blogit julkaistaan samanaikaisesti joka kuun ensimmäisenä maanataina klo 9. Linkit muiden kirjoittajien blogeihin löytyy tämän tekstin lopusta. Tämän postauksen aiheena on kevään suunnitelmien eteneminen sekä omat aiheeseen liittyvät suosikkikirjat, lehdet, YouTube -kanavat ja ohjelmat. 


Suunnitelmien eteneminen

Hitaasti. Olen istuttanut suunnitellusti nyt tomaatit ja persiljan ja ei-suunnitellusti öljykurpitsat, parsakaalia ja purjoa. Paprikaa en laittanut. Kunpa nyt viitsisin tuon purjon kanssa touhuta. Olen taipuvainen jättämään ne heitteille. Ilman lannoitusta tulokset ovat olleet laihahkoja. Jos ohjaisin itseäni paremmin tänä vuonna. 

Mutta kuten mainitsin, etenee hitaasti. Syynä kylmyys (ja laiskuus). Koska on "jollain" vähän jäänyt kodin lämmittäminen vähiin. Kontrolli ja jaksu pettänyt, kun kuvittelee olevan jo kevätlämmin sisällä. Vaikka ei tod ole. Palelee sohvalla, palelee sänkyyn mennessä, palelee vaatteita vaihtaessa ja palelee aamupalapöydässä. Päätellen tästä; taimet kituuttavat. Meinasin jo viikon odotettuani, ettei sieltä mitään tulekaan. Nyt muutama ujosti kurkkaa. Mutta, älkäätten peljästykö. Näin on käynyt ennenkin. Se kyllä siitä. 

Huhtikuun alkupuoliskolla istutan sisälle kasvihuonekurkun ja lehtikaalin. Loppukuusta, jos säät sallii, lavalle pinaattia ja salaattia. 

Tuota pikaa aloitamme Vehkosuo-kauden. Sanomattakin selvää, ettei meinaa malttaa odottaa. Tahdon jo luonnon keskelle. Jään hakkaaminen taitaa sittenkin olla sijaistoimintaa. 


Vasemmalla purjo, persilja ja tankoparsa. Oikealla tomaatit ja alhaalla öljykurpitsa. Suurennuslasilla näkee, että melkein kaikki on lähteneet kasvuun.  

Kirjat: 

Nämä kirjat ovat minulle innoituksen lähteenä. Vaikka lukemiseen ei meinaa aina löytyä aikaa, minulle riittää, että näistä kirjoista joku on yöpöydällä. Se merkitsee pysyvyyttä. Pitkäjaksoinen lukeminen on muutenkin vaikeaa, koska ajatukset lähtevät välittömästi harhailemaan. 


1. Hyvä tapa elää, Scott ja Helen Nearing. 
Tämä kirja muutti kaiken. Kirjoitin siitä ensi kertaa täällä.
2. Elämää metsässä, Henry D. Walden. 
Ihmiskunta toistaa itseään. Jo vuonna 1845 H. Walden tajusi metsässä ollessaan saman, mitä Kaarina Davisin kirjasta voimme lukea nyt (ks. 4. kirja). Kuluttajakansalaisvelvoite ja jatkuvan kasvun talous on ekologisesti kestämätöntä.
3. Unelma paremmasta maailmasta, Pentti Linkola
Linkolan ajatusten myötä olen muuttanut ajatusmaailmaani ihmisen egosentrisyydestä suhteessa maapallon olemassaoloon. Pitkälti samoja teemoja, kuin Waldenin kirjassa.




4. Irti oravanpyörästä, Kaarina Davis 
En ole vastaavanlaista elämäntapamuutosta ja heräämistä kokenut, mutta sivusta luettuna viihdyttävää luettavaa. Myös hyvä kirja muistuttamaan elämän perusasioista. Toivon monen Kaarinan tavoin eläneen ispiroituvan tästä uudelleen ja uudelleen. 
5. Omasta maasta – Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja, Bella Linde & Lena Granefelt.
Selkeästi etenevä asiakirja perustuen kirjoittajan omiin kokemuksiin.
6. Self sufficiency, John Seymour. 
Omavaraisuudesta kiinnostuneen The Kirja. Käytännön oppeja, jotka eivät ole ihan enää modernia omavaraisuutta. Periaatteessa vastaavanlaista tietoa löytyy monesta suomalaisesta perinteikkäästä maanviljelijän kirjasta.
7. Unelma omavaraisuudesta – Käytännön opas, Maria Österåker.
Edellisen kirjan modernisoitu versio. Innostavia kuvia, kaunis ja käytännönläheinen kirja. 


Ohjelmat:

1. Tanskalainen maajussi.
Ei ole Frankin voittanutta. 
2. Kekseliäs nikkari
Norjalainen Erik perheineen unelmoi omavaraisuudesta. Erik on taitava ja ennenkaikkea ennakkoluuloton puuseppä. 
3. Yksineläjä Severin
Kolmikymppinen norjalainen Severin elää yksin tiettömän taipaleen takana Rønesetissä, suvun idyllisessä talossa Storfjorden-vuonon rannalla. Päivät täyttyvät metsästyksestä, kalastuksesta ja tilan hoidosta. 
4. Talvitunnelmia 
(En ole vielä katsonut, mutta luulen pitäväni)
31-vuotias taloustieteilijä Jens päättää jättää yhteiskunnan taakseen ja lähteä yksin vuorille Norjan ja Ruotsin rajamaille. Sylanin tuntureilla talvi on ankara ja panee Jensin koetukselle.
5. Elämän makuiset dokumentit
Kuten Ulkosaariston uskomaton Dora, Peter Gerdehagin dokumenttielokuvat (Hästmannen, Kokvinnorna)


YouTube-kanavat:

1. Exploring Alternatives
Vaihtoehtoisten asumismuotojen esittelyä
2. Talasbuan
Ruotsissa paimentolaistyylisessä mökissä ja kylässä asuva pariskunta. Omavaraisuuteen pyrkivää off grid asumista. 
3. Lulastic Hippyshake
Uusiseelantilainen kahden lapsen äiti asuu jurtassa ja vloggaa kotikoulusta ja puhuu kestävän kehityksen puolesta. 
4. Vehkosuo
Oma on tietty paras.




Tämän viikon lauantaina juhlimme Kepen rippijuhlia pienellä porukalla. Havahdun usein miettimään ystävien lapsia, että kuinka niistä on tullut jo niin isoja unohtaen, että esikoiseni täyttää ensi vuonna kahdeksantoista. Ajan kuluminen kuuluu ihmisen elämään. Tässä tytössä aika kuitenkin pysyy eri tavalla kiinni ja muuttumattomana. Välillä se melkein pelästyttää, mutta sillä on myös turvallisen pysäyttävä vaikutus. Muuttumattomuus tuntuu välillä loukulta, mutta sillä on myös rauhoittava vaikutus. 

♡


Tätä yhteispostausta olivat mukana tekemässä: 





Terveisin klo 36 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

20.6.2018

Iso tuoppi, kiitos



Toinen sade kesäloman kolmannella viikolla. Tynnyrit täyttyivät ja kasvit innostuivat silmin nähden juomaan juurinystyränsä täyteen. Nihkeä ja säästeliäs kastelu on pitänyt kasvit varuillaan, ne ovat siirtyneet odotustilaan ja kasvaneet kituliaasti. "Pieni hörppy ei riitä, pitää saada kolpakko ja pää täyteen!", ne ovat huutaneet. "Mutta en voi antaa enempää. Näettehän kurpitsat, punajuuret eivät saaneet tänään ollenkaan, olkaa kiitollisia tästäkin vähästä."


Onneksi ei ihan tällaisia vaaroja.

Aamut menevät rutiineissaan. Kello on puoli kahdeksan tai kahdeksan. Tuppe herää ensimmäisenä ja päästää Pöpin ulos ja ruokkii sen. Minä menen perässä ja kolkuttelen Kassen hereille aitasta. Sytytän keittiön hellaan tulen ja menen Tupen perässä pihalle viemään Iivarin ulos. Kasse tulee ja ruokkii lampaat sekä hoitaa kanoja ja tarkistaa kissan ruokatilanteen. Tuppe päästää myös Kikan ja Soosoon ulos ja ruokkii ne. Minä kerään salaattia ja persiljaa laatikosta ja menen sisälle valmistamaan aamupalaa. Tuppe tulee perässä ja käy vielä pesemässä kahvipresson. Odotamme vielä veden kiehumista ja kanamunien paistumista. 


Jelpimme eräänä aamuna räksänpoikasta juottamalla, lentoon se lähti.

Heinäntekoon ilmat ovat olleet erinomaiset, niillä, joilla heinä on kasvanut. Meidän vetisillä pelloilla on kerrankin ollut tarpeeksi kuivaa heinänkin kasvaa. Saimme tutulta ihan oikeita heinäseipäitä ja heittelimme heinää omaan kesätarpeeseen kuivumaan. Ohut ja lyhytkortinen peltokasvusto ei ole kovalla tuulella mikään helppo seivästettävä. Suut ja silmät täyteen, kaksi kortta seipääseen ja loput viereen. Ja kolmen päivän päästä toteamme tuueln tehneen heinäseipäistä barbapapoja, 8 8 8 8.




Heinien lisäksi toinen asia, josta tällainen keräilijä-säästäjä -luonne on pitänyt, on avohakkuualueen puusälän hyödyntäminen. Aijai, kuinka mieli kehrää, kun kassillisella keräämää puuta voi taas pari päivää keitellä hellalla kahvit ja ruuat käyttämättä yhtään oikeaa polttopuuta. Tajutonta survivalismia.




Viime viikonloppuna kävimme Orimattilassa katsomassa Keimon veljenpojan, serkun pojan ja muutaman muun tutun motocross-kisoja. Varikolla hengailu ja kisojen katsominen oli jännää vaikka onhan sitä tullut monissa harjoituksissakin jo jännitettyä. Mukava seurata, miten isät (ja muut perheen jäsenet) hermoilevat ja hikoilevat monesti pieniä jätkiä enemmän. Hullu laji tämäkin. 


Kasse ja taivaalla hengaileva kuski.
Keimo haastattelee (ja neuvoo) veljenpoikaa. 
Tuppe tekee uutta harjaa Mystille.

Onneksi tuo ratsastus ja hevosharrastus on niin turvallinen laji...
Ippe on lähestynyt lampaita hienovaraisesti viikon verran. Nyt on päästy puheväleihin ja paarmoja voi mennä pakoon samaan pikkuruiseen pihattorakennukseen sulassa sovussa. 

Vehkosuon Youtube tarjoaa tällä viikolla Vehkosuo Zoo -vlogin, jossa esittelemme eläimiämme. Täällä.




Olen viimeaikoina pohtinut ja tutkiskellut monien epämääräisten rescue-koiria koskevien uutisten myötä tarkemmin rescue-koiratoimintaa. Tietenkin siksi, että meillä on kaksi rescue-koiraa ja tilanne kiinnostaa minua, mutta myös siksi, että olen jälleen pettynyt ihmisten tiedonhankinta- ja tulkintataitoihin. Ja näihin ihmisiin luen myös nyt ne arvostettuina pidettyjen medioiden, kuten Yle:n ja Helsingin Sanomien -toimittajat. Uutisten otsikot ovat harhaanjohtavia eikä uutisesta löydy tarvittavia faktoja saati monipuolista puolueetonta asiasisältöä. Turhauttavaa. Koska olen harrastanut koiria koko ikäni; omistanut rotukoiria sekä Suomalaiselta, että ulkomaalaiselta kasvattajalta, osallistunut näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, ollut yhdistyksissä, opiskellut pieneläihoitajaksi, työskennellyt koirakennelissä ulkomailla ja eläintarvikeliikkeessä Suomessa sekä tehnyt työtä eläinlääkärin avustajana, seurannut koirankasvatusta läheltä, olen nähnyt, kokenut ja kuullut kaikenlaista. En silti uskalla sanoa olevani mikään asiantuntija. Esimerkiksi rescue-koiratoiminta on minulle tullut tutuksi vasta omien koirin myötä ja minulla on siitä tähän mennessä myönteinen kokemus. Mutta tieto ei lopu kesken.

Toivonkin siis, että mikäli sinua huolestuttaa rescue-koiriin liitetyt riskit, joista on viime aikoina uutisoitu (taudit, käytöshäiriöt ja kotimaisten kodinvaihtajien tilanne), lue alla olevat julkaisut ja vieraile Eviran sivuilla. Internetistä löytyy myös paljon asiallisia lähteitä, joissa on tärkeää tietoa antibioottirestistenssiin liittyen (ESBL, matkustelu, lihan käsittely, antibiootin väärinkäyttö). Tietoa etsimällä ja lukemalla edistämme kehittävämpää toimintaa aiheesta kuin aiheesta.

Rescuet jyräävät Suomi-koirat...

Ja pilke silmäkulmassa:

15 tapaa kiehauttaa rescue-ihmisten maidot

Evira 
(suositeltavia hakusanoja mm: rabies, ekinokokki, koirien tuonti ulkomailta, usealle eläinlajille yhteiset taudit, ESBL)


Hyvää juhannusta!








Terveisin klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)