1.7.2013

Vessapläkäri


Kesäloma-arki on lähtenyt mukavasti sujumaan Vehkosuolla. Moderni maailma ei ota helposti poistuakseen, jäljet ovat syvässä. Esiemerkiksi vessassa käynnin päätyttyä sisäinen koneiso käskee kääntymään ja vetämään vessan eikä edes visuaalinen informaatio heti ohjaa oikeaan, vaan aivot tekevät oikosulun, jonka aikana ruumiin osat viuhtovat omiaan, kunnes ympäristöön soveltuva kaavio löytää kanavansa ulos ja aktivoituu toiminnaksi eli tässä tapauksessa kuivikkeen koukkimiseksi sammiosta pönttöön. Voisin kuitenkin tästä päätellä, etten millään lailla jännitä ulkovessassa käyntiä tai pidä sitä normaalista poikkeavana, jos pystyn olemaan siellä käydessäni niin hajamielinen, että liikemuisti jyrää soveltavan ja spontaanin toiminnan. Joissain yhteyksissä tilaa kutsutaan blackoutiksi.
 Minulla on vessapläkäreitä.

Olen jo oppinut tekemään asioita lyhyemmillä kaavoilla. Aamut vaativat keskittymistä. Laitan ensisijassa tulet hellaan, liedelle vettä pannuun kahvia ja puuroa varten ja kattilaan kanamunille. Seuraavaksi menen ulos ja tyhjennän termospullon edellisestä kahvista ja pesen suodattimen. Samalla menen puskapissalle ja saunalle aamupesulle. Siirryn takaisin sisälle, mittaan kahvit ja kun vesi kiehuu, laitan kanamunat kiehumaan sekä kaadan vettä kahvisuodattimen kautta termariin. Kun kanamunat ovat valmiit, siirrän ne pois kattilasta ja kaadan tilalle pannusta jääneet vedet ja puurohiutaleita ja jätän hautumaan sivuun. Nyt voi hakea kellarista voin, juuston, maidon ja jugurttia. Koska Keimo ei ole vielä lomalla, me tytöt syömme yhdessä aamiaisen ja lopuksi syötän Kepelle puuron. 
Näin se menee, jos kaikki sujuu. 
Sitten on niitä aamuja, jolloin uuni ei vedä ja ilma seisoo, keittiössä tuhat astetta lämmintä ja kuusitoistatuhatta kärpästä, Kepellä on kiukku ja ahdistus, koira napsii leivän pöydän reunalta, juomavesi on loppu, juusto on homeessa ja juustohöylä hukassa. 



 


Piha on selkeästi suunniteltu kukkimaan läpi kesän. Se sopii vallan mainiosti. Akilleijojen ja unikkojen väistyttyä vuorossa ovat nyt liljat, malvat ja ruusut. 

Mikä tämä on ja tuo?








 

11 kommenttia:

  1. Ihanan simppeliä ja minimalistista sisällä, käy hirveän hyvin kammareihin. Kaipaan meijän ulkohuusia takasin tänne - niin vaan piti purkaa remontin tieltä..Ehkäpä se löytää paikkansa täältä vielä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin haaveilin meille taajamakotiin ulkovessaa, mutta nyt ei enää tarvitse. :)

      Poista
  2. Tuo valkoinen kukkija on varjolilja. Useimmiten värinä vanha roosa.

    Kylläpä teidän mökkielonne vaikuttaa mukavan simppeliltä. Nostan hattua, kun itse täällä vanhassa talossa vetelen vessaa ja käyttelen sähköjä... Tosin pyritään mekin olemaan paljon simppelimmin kuin arkena kaupungissa!

    Mukavaa kesän jatkoa!

    ps. Teillä on ihanan näköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se simppeliys on sekä puute että rikkaus, ihan miten siihen suhtautuu. Ja kyllä meilläkin täällä on kuitenkin tietokone akun varassa. :)

      Kivaa kesää sinne myös.

      Poista
  3. Arjen rutiinit on niin tiukassa, ettei niitä saa helposti muutettua. Aina sähkökatkolla olen huomannut, että käsi käy seinässä, joka ainoan oven pielen kohdalla. Vaikka päässäni tiedän, että on sähkökatko. Mukavan näköistä teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on tosi yleistä. Nyt kesällä se hapuilu jää vähän vähäisemmäksi, kun on niin valoisaa.
      Ja kiitos.

      Poista
  4. Hei, sininen kellokukka on mielestäni peurankello.

    VastaaPoista
  5. Tuo valkoinen varjolilja on harvinainen. Tuttu biologi innostui. Pidä siitä hyvää huolta.
    Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Katselin sitä ihan eri silmin eilen. Sieltä on kohta nukkumassa vielä isompi valkoinen. Kiitos tiedosta.

      Poista
  6. Sinulla on oikea maatiaisperennapiha, arvokas. äiti

    VastaaPoista