Minä siedä(tä)n sinua

Sekunnin sadasosa.

Ratsastus on harrastuksena ja lajina niin kokonaisvaltainen, että sen parissa kokee yhdenkin tunnin aikana laajan tunneskaalan fyysisestä ponnistelusta puhumattakaan. Erityisen poikkeavan lajista tekee se, että omalla suorituksella pyritään vaikuttamaan jonkun toisen, tässä tapauksessa tietenkin hevosen, toimintaan. Tiimityöskentely kuulostaa jalolta, mutta näin ei aina ole, sillä poikkeuksena urheilulajeista, joissa "puhalletaan yhteen hiileen", ratsastuksessa ollaan aina eettisten kysymysten äärelllä. Pakotanko eläimen tekemään jotain itsekkäistä syistä? 

Suurimmaksi osaksi näin on, sillä vaikka liikunta on kiistämättä hevoselle hyväksi, se itse ei välttämättä valitsisi liikkuakseen 150 neliön tilaa, jossa se suorittaisi monimutkaisia kiemurauria välillä astumalla ristiin etu- ja välillä takapäällä, kokoamalla ja kantamalla itseään ja ihmistä tunnin verran. 

Mutta koska olen ihmisenä kesyttänyt hevosen käyttööni, olen sen hyvinvoinnista vastuussa. Voin vain yrittää toimia meidän molempien parhaaksi, jotta yhteiselomme olisi mukavaa ja miellyttävää. Hevonen oppii ihmisestä ja ihminen hevosesta, mutta molempien meistä pitää muistaa olevamme eri lajeja eri tarpeinemme ja käyttäytymisinemme. Usein minä olen se, joka tämän unohtaa. 

Hevosilla on erilainen rakenne, tapa liikkua, oppia ja oma persoonallisuutensa. 

Iivari on opettanut minulle, ettei ole olemassa mitään yleistä teoriaa, kaavaa tai tyyliä, jolla asioita saavutetaan ja se on todistanut minulle, että onneen ei mennä oikotien kautta. 

Hevosharrastuksen ja ratsastuksen haasteena on kyky suodattaa ja hyödyntää ammattilaisten ja muiden harrastajien neuvoja ja sosiaalista painetta. Nöyryys ja työteliäisyys tunnetaan alalla hyveenä, mutta ollakseen kokenut, pitää tuntea omat ja hevosen rajat ja ymmärtää, miten ja milloin niitä voi rikkoa kehittävässä merkityksessä.

Mitä minä hevosharrastukselta haluan? 

Haluan omistaa hevosen, jonka kanssa voin tehdä monipuolisesti asioita; remuta maastossa, kehittää kouluratsastuksen avulla voimaa, tasapainoa, tekniikkaa ja ulkonäköä ja hypätä hallitusti esteitä. Haluan ystäviä ja opettajia, joiden ajatukset antavat minulle ajateltavaa. Haluan ehdottomasti kokea ne tuntien, päivien ja vuosien työskentelyn tuloksena lisääntyvät minuutit; kun tunnen hevosen haluavan tehdä kanssani yhteistyötä ja tunnen itse oppineeni miellyttämään toiminnallani sitä.  

Laukka, se vaikea askellaji. Nostan tässä laukan 10 680:nen kerran. Nykyisin vaikea oikea nousee 52%:sti (keskiarvoa nostaa tunnit, jolloin luku on 76%). Viime kesänä onnistumisprosentti oli vielä 4%, jokaisen noston jälkeisiä rauhoittumis ja keskittymisharjoituksia 5-10 minuuttia. 

Tässä laukkapuomit ja pieni ristikko ja Iivarin kiivaanherkän mielen hallintaa. 

Sinä siedät minua ja minä sinua.