Karhu vs. ilves

Sienileipä ja kesäkurpitsahöyste. Raasteessa kastikkeena öljy, etikka, sinappi, valkosipuli, mauste seos .

Vietimme kaksi arkipäivää Vehkosuolassa. Varasimme aamulla hiukan enemmän aikaa aamupalaan ja Kassen privaattikoulukyytiin. Kepe oli kaksi päivää hoidossa. 

Kepestä täytyy sanoa muutama sana sillä ehkä joku on ihmettellyt, miksi hän näkyy niin harvoin tekstissä tai kuvissa. Kepe esiintyy todellisuudessakin samalla tavalla vetäytyvänä. Hän viihtyy Vehkosuolla trampoliinillansa pompotellen palloa tai leikkien jollain muulla lelullaan. Hän on elämässämme jatkuvasti mukana vaatien meidän aikuisten hoivaa ja huomiota, mutta viihtyy nyt murrosiän kynnyksellä vain pieniä hetkiä mukana toiminnassa ahdistumatta. En halua peitellä tai kaunistella ja voin tehdä vain arvioita hänen maailmastaan ja siksi kirjoittaminen lipsahtaa helposti omaksi näkemyksekseni erityislapsen hoivaamisesta ja mielestäni omaishoitajan löpinät eivät kuulu jatkuvasti tänne. 

Keimo palasi tohkeissaan sienimetsästä kori tyhjänä ja kamera täynnä jälkihavaintoja. Muisti sitten miksi meni metsään, meni uudestaan ja palasi taas kori tyhjänä ja kamera pullottaen. Meni vielä kolmannen ja neljännen kerran, toi rekvisiitaksi herkkusieniä, mutta karhusta vain puhui. Jäljet kulkivat läheltä taloa. Mietin, miksen reagoi enemmän tai mitenkään. En innostu, en pelkää. Katsoin kuvia jäljistä ja menin lämmittämään saunaa. Metsässä on eläimiä. 

Hämärtyessä kuulimme omituista ääntä metsästä, melkein inhimillistä (ehkä se on karhunpentu, tokaisen ja kömmin sänkyyn lukemaan kirjaa, kun Keimo menee taas kamera kaulassa metsän reunaan tuijottelemaan). Aamulla reagoin ensimmäistä kertaa, kun Keimo lähetti tekstiviestiin äänilinkin "kuulostiko se tältä?" Oho, ajattelin. 

Illemmalla paikalle tuli petoasiantuntija jonka mielestä ainakin raapimajäljet ovat ilveksen. 

Ursus arctos olikin lynx lynx. 

Olen epäileväinen, sillä on siellä viime kesänä karhukin nähty, kilometrin päässä. 

Ja metsässä on eläimiä.