Vehkosuon kesämuistoja – Kassen kynästä

Kuva: Tuuve (6 vuotta)

Eka kerta kun menimme Vehkosuolle viime keväänä niin muistelin edellistä kesää. Muistin että kuinka ihanaa oli silloin, aurinko paistoi ja linnun laulua kuului koko ajan. Ajattelin myös sitä kun olimme ostamassa Vehkosuota, silloin Vehkosuo oli puiden ja ruohon peitossa. Samalla ajattelin kuinka ihana se on nyt. 

Kevään alussa Vehkosuolla ei ollut kovin mukavaa. Vettä satoi koko ajan eikä ulos voinut ollenkaan mennä. Piti viettää aikaa sisällä tai sateen keskellä. Mutta onneksi kahden viikon päästä sade alkoi jo laantua. Silloin kun sade lakkasi näin Vehkosuon oikean muodon se oli aurinkoinen paikka eikä sateinen harmaa mökki jossa on pihalla kaksi ruusupensasta ja savupiippu. Kun oli toukokuu niin uskalsimme tuoda kanatkin Vehkosuolle. Kanat olivat ikionnellisia kun pääsivät syömään ruohoa ja olemaan ihan vapaasti. Kun oli kesäkuu käytiin uimassa monta kertaa, vieraitakin tuli. Kun oli heinäkuu Tuuven syntymäpäivät oli tulossa. Tuuve toivoi ruskeaa keppihevosta jolla oli valkoinen harja. Se keppihevonen oli hieno minkä Tuuve sai, juuri samanlainen jonka Tuuve toivoi. Kun Iivari tuli Vehkosuolle ensin se oli vähän hermostunut kun näki että laitumella oli joku muukin pieni musta lammas. Mutta elokuussa oli Terttu-lammas ja Ivari parhaita kavereita ne söivät jopa samasta heinäkasasta. Mutta kun syksy oli siirtymässä talveen Terttu sairastui ja kuoli edes eläinlääkäri ei tiennyt mikä Tertulla oli. Terttu katseli vain ylös päin ja puhkui. Mutta onneksi Terttu sai elää onnellisena elämänsä loppuun asti. 

No mutta surullisista asioista siirrytään iloisiin asioihin. Vaikka että mitä minä olen tehnyt muuta kuin ollut eläinten ja Tuuven kanssa. No olen ollut pyöräilemässä ja tehnyt kaikkea mitä ikinä voi tehdä olen jopa ollut moottoripyörän selässä. Äiti oli tänä vuonna kasvattanut hienon kasvimaan. Ruusukaalit ovat puolenmetrin korkuisia ja porkkanat tulitikkuaskin paksuisia. Syksyn loppupuolella meidän omenapuun oksa meni katki. Se oli ollut siinä jo ainakin 50 vuotta. Kun kävimme talvella käymään Vehkosuolla omenapuusta oli toinenkin oksa katkennut. Olin kerran viimekesän aikana löytänyt Tuuven kanssa jonkun eläimen pääkallon se oli kananpään kokoinen se oli aika vanha. Myös löysimme linnunmunan se oli harmaavalkonen se oli aika iso. Kerran minä löysin ketunpääkallon. Ajattelin juuri samalla kettua ja sitten sen pääkallo tuli siihen eteen. Äiti remontoi meidän huonetta ja kyllä iskäkin remontoi. Äiti maalasi meidän huoneen seinät ja tapetoi. Iskä teki kerrossängyn meidän huoneeseen. Kerrossängyssä oli yhteensä neljä sänkyä kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Kerran kesällä tipuin kerrossängystä suoraan poskelleen, seuraavana päivänä piti lähteä lääkäriin. Lääkärissä ei ollut oikeen kivaa. Lääkäri puristeli vaan poskea. Poski oli turvonnu ihan kauheesti. Lääkäri sano että mitään ei ole murtunut. Kahden kuukauden päästä poskessa oli vain pieni mustelma. Äitin ja iskän huone on minun mielestä hieno kaiken kruunaa hieno sänky. Mutta kävimme kerran hakemassa yhdet hienot vanhat sängynpäädyt. Toisissa oli apila ja toississa hienoja kuvioita. Minä halusin ne jossa on ne apilan kuvat. Iskä teki meille viimekesänä majan valmiiksi. Majan nimi on Haukansilmä, ja sen salasana on salama. Ajattelimme tehä siitä toimiston missä tutkitaan kaikkia eläinten jälkiä ja muita sellaisia juttuja esim: linnunmunankuoria, jälkiä ja myös kaikkea mitä ne syö. Nyt Haukansilmä on vaan pelkkä leikkimaja mutta seuraavana kesänä siitä muuttuu eläintoimisto.

Tänään ikävöin Vehkosuota todella paljon. Mutta on kotonakin ihan kivaa kun koulu on alkanut niin on myös nyt vähän tekemistä ja on Tuuvestakin myös seuraa. Vehkosuolla sen takia kivaa koska siellä voi olla vapaasti eikä tarvi kuunnella autojen ääniä. Kun tulimme kotiin Vehkosuolta niin eka yö oli kotona katastrofi. Ihan kuin olisimme Helsingissä moottoritien lähellä. Mutta onneksi siitä selvittiin. Toinenkin yö oli vähän vaikea, viikon päästä aloin tottua meteliin. Mutta joka yö ajattelin Vehkosuon hiljaisuutta. Talvella Vehkosuolle ei oikeen voi mennä koska Vehkosuontietä ei kukaan auraa niin sinne on vähän vaikeeta mennä puolenmetrin lumikinoksessa. Joulukuusi me kyllä jouluksi haettiin mutta ei me sen kummemmin käyty siellä. Vuosi sitten talvella me käytiin Vehkosuolla monta kertaa retkellä talvella eväät mukaan niin jaksaa kyllä mennä. 

-Kasse (9 vuotta)