Herättelen edelleen itseäni koomasta, johon vajosin joulukuun alussa. Viretila on ollut hieman alhainen pelkästään jo päässä pitkään pyörineen liman vuoksi. Mutta jälleen tänään totesin, että tarvitsen arkea ja rutiineita sekavan ja limaisen pään järjestämiseksi. Ei niin, että olisin kärsinyt joulun pyhistä ja normaalirutiineista poikkeamisesta. Enpä.
Rehellisesti sanoen kärsin pelkästä oleilusta. Jo yhden ainoan venyneen ("hitaan") heräämisen ja aamiaisen aikana tuskaannun, väsyn, nuudun, puudun, ärsyynnyn, hikeennyn, menetän voimia, masennun ja lamaannun, valun tuolille selkä kierona, takapuoli puutuneena, silmät vetistäen, hartiat lyhistyen ja tunnen nielaisseeni leivän sijasta kiven. Reagoin takakireästi väistellen ympärillä särähtelevään äätelyyn, joka hetki sitten kuulosti vielä lempeältä puheelta. Lopulta, kun kaikki ovat siirtyneet poid pöydästä minun närkästyneen katseeni alla tai ajamana, saan kerättyä eriparisen elimistön kasaan järjestelläkseni keittiötä jähmein jäsenin. Tähän vaiheeseen päästyäni alan jälleen hahmottaa sekä kehon ulkoisen että pään sisäisen rungon. Taidan pitää kaavoista. En niihin kangistujista. Paitsi itse saan olla.
Mikä minua vaivaa!
Hotellissakin on pakko vähän järjestellä tavaroita ryhmiin "sillai rennosti". On katsokaas sitten helpompaa olla (ihan rentona), kun on likapyykit lajiteltu ja aamulla kukin löytää omat vaatteensa siitä niin tuosta vain rennosti. Tuli vaan hotelli mieleen, kun vein Keimon ja lapset Helsinkiin lauantaina yllätykseksi. Keimo täytti neljäkymmentä. Vein hänet Kööpenhaminaan lokakuussa samasta syystä, mutta annapa lahja förskottina. Siinä käy näin, että taas pitää antaa. Huomio: Olemme jälleen eri-ikäisiä siihen asti kunnnes olemme samanikäisiä. Olen hänen nuorikko nyt.
Jos tekisin nyt sellaisen treffi-ilmoituksen jonnekin deittipalveluun, vaikkapa eliittikumppanit piste fihin (alle neljäkymppisiin), kuvailisin itseni rennoksi ja spontaaniksi. Ja rehelliseksi.
Vielä vinkki kivasta ja laadukkaasti toteutetusta ohjelmasta. Kiehtova maailma: Todellista hevosvoimaa (Heavy Horsepower). Hevospiirissä tämä on jo varmasti nähty
 |
P.S. Parempi tietokone edelleen remontissa. Kuvia ei ole tai niiden laatu on nyt väistämättä pelkkää ...kaa eli kak...
Tuo oli ihana ohjelma! Tilasin puuttuvat rahkeet (siis fyysiset) ja kun ne tulevat pääsee heppa tukkihommiin. Kun se kerran hengissä on, lauantaina oltiin jo varmoja, että se oli siinä... Ähky pähky iski oikein tosi pahasti vanhaan herraan...
VastaaPoistaOijoi, ei ole kiva. Kokemusta on. Pääsisittepä hommiin vielä, jos kerta on sellainen hevonen, jolla hermorakenne toimii. Onneksi selvisi, ähky on niin kivulias, ettei sitä ole kiva katsella.
PoistaKuulosti niin tutulta tuo sinun kirjoitus tuosta tavaroiden järjetelystä ja katseista! Minä alan tuhista, kun minua rupeaa ärsyttämään, perhe jo tajuaa hävitä silmistä ja saan sitten järjestellä ja rauhoittua ihan itsekseni :)))
VastaaPoistaToisaalta joululoma oli niiiiin pitkä, liian pitkä, että joinakin päivinä huomasin käveleväni vielä iltapäivällä yöhousut jalassa (sellaiset ihanat flanellipöksyt) vaikka koko huusholli oli laitettu järjestykseen tuhisten ja huokaillen : D : D : D
Tuo yöpuku on tuttu juttu myös. Minulla on vielä usein sellainen asu näin talvisin, mikä menee ihan hyvin päiväasustakin. Oma olo alkaa siinä iltapäivällä olla vaan hieman nuhjuinen. Oma saamattomuus ärsyttää eniten ja sitten sitä voi purkaa muihin viattomiin perheenjäseniin. :D
Poistahih tuttuja fiiliksiä :)
VastaaPoistatuli teidät niin mieleen, kun menimme uuden vuoden viettoon pohjosen mökille...ja kas kun illalla avasin sänkyä, niin tyynyn alla oli rivi kauniita koiran ruoka napuja niin nätisti jonossa...kun sitten otin torkkupeiton pois, sieltä rapisi samaisia nappuloita oikein kunnolla lattialle...noh, olkkarin soffatyynyjen alka löytyi vielä yksi kätköpaikka...voi hurja, koskaan ennen ei ole hiiret näitä kätköjä tehneet, mutta nyt meiltä jäi syksyltä koiranruokapussi eteiseen, niin johan se oli vetänyt hiirulaiset sisälle...onneksi oli jääny hommat vaan näihin kätkojen tekemiseen :)
täällä alki on alkanut jo hurjalla vauhdilla, siitä pitää huolen yksi influenssainen ja muuten vaan muut on jotenkin erityisen viirupäisiä :)
niin ja tuo ohjelma oli todella hyvä!! mahtavia hevosia :)
Poistakiitti linkistä! katselin läpi virittäytyäkseni tunnelmaan - olen nimittäin menossa ratsastamaan! :) MINÄ :=0
VastaaPoistatoivoo toinen rento :D
No mahtavaa! Rentona vaan. Varo ettet jää koukkuun. :-)
PoistaMulla PITÄIS olla asiaan vielä verenperintö, ukkini oli vannoutunut hevosmies ja lapsuudesta muistan monet tapaninpäivän rekiajelut yms. Hevosista sitten vaan jouduttiin luopumaan kun olin vielä aika pieni ja ukin kunto hoitaa niitä huononi. Niihin liittyy paljon tunnemuistoja. Saas nähdä, täällä rennosti odottelen :D
PoistaKyllä se veri sieltä vahvistuu taas. :))
Poista