Saattaa tulla äätä ikävä

Näemmä se on alettava potkia persuksille lukijoita useamminkin, koska kaksisataa räpsähti rikki edellisen kirjoituksen seurauksena. Siitä huolimatta korostan, että kaikki lukijat ovat yhtä rakkaita, ne yli tai alle kaksisataa, anonyymit tai tunnistetut, kommentoivat tai kommentoimattomat. Paitsi sinä, joka ajattelet tätä lukiessasi, että melkoinen lukijoiden kalastelija, mielistelijä ja omahyväinen paskiainen. Sinä! Sinä... taidat tuntea minut. 

Tämä on jo kolmas postaus, kun kirjoitan ilman ä-kirjaimia. Näppäimistössä ei siis toimi enää ä-kirjain eikä myöskään nuolinäppäimet sivuille, mutta sitähän ei lukija helposti huomaa, mutta ä:n huomaa. Nyt miettii moni, että mistä sitten äät, valehtelee (taas). En valehtele. Käytän copy+pastea. Ilman kikkailua teksti on seuraavanlaista: Jos nppimistö on eptydellinen, jrkevkin teksti alkaa nytt lyttömlt ja ksitykset voivat vristy. Näppikselle kaatui melko varmasti maitoa. Se on nesteistä kuulemma pahimpia, tahmea ja salakavalasti leviävä. Yritämme elää ilman äätä ja nuolia. Ja miettiä kannattako keittiön pöydän ääressä tehdä ihan kaikkea ja yhtäaikaa. 

Viime viikonloppuun. Olin tanssinytöksissä lähes koko viikonlopun. Ehdin onneksi lauantai-iltana Vehkosuolle. Revin parikymmentä minuuttia vuohenputkea maasta sekä tekemisen kaipuusta että huonosta omastatunnosta päästäkseni, ilman hanskoja, rangaistukseksi. Lopuksi pehmitin kohmeisia käsiä ja kramppaavaa selkää saunan lauteilla, nukuin kuin tukki ja heräsin sunnuntaihin nauttimaan äitienpäivän kohokohdasta; sängyn vierellä hiippailevista, suputtelevista ja haparoivalla äänellä laulavista onnittelijoista sekä tarjottimelle asetellusta aamiaisesta. Se oli kolmastoista äitienpäivä minulle.

Kukkokin kiekui. Kanojen kesäaika on on viimeinkin alkanut.

P.S. Jos joku miettii vieläkin sitä keittiön pöytää, niin en minä kaikella sitä tarkoittanut.