Huvit ja harmit

Kiitos kaikille osanotoista. Mummi on mielessä jatkuvasti.

Olemme kaikesta huolimatta yrittäneet jatkaa kesää normaalisti. Keimo on lomaillut ja saanut ensimmäisellä lomaviikolla saunaa hieman eteen päin. Tupen 10-vuotis syntymäpäiviä vietimme tutulla porukalla. Tuppe syynäsi säätä viikon verran ja raportoi siitä meille muille lähes tunnin välein. Hän sai syntymäpäivilleen poutaa ja lahjaksi toivomansa kellon sekä muita hänelle tärkeitä juttuja. 

Uuvuttavan kuumuuden vuoksi on ollut myös aivan pakko ottaa rennosti ja viettää päiviä uimarannalla, iloita sukulaisten seurasta ja ristiretkeillä ympäri pitäjää. Teimmepä vielä yhden yön lomareissun Helsinkiinkin, jossa imimme itseemme kuuman kesäkadun tunnelmia, kummastelimme ihmisten paljoutta, söimme ravintolaruokaa, kävimme hotellin suihkussa, ihmettelimme kaupunkilaistuneita koiria, katselimme huvittuneena röyhkeästi jäätelöitä varastelevia lokkeja, kuuntelimme katusoittajia, istuimme puistossa jäätelöllä ja mietimme kaupunkiasumista. Me tytöt kävimme Kiasmassa ensimmäistä kertaa. Kuinka on sattunutkin, että olemme aina olleen maanantaina liikkeellä, jolloin kaikki museot tuntuvat olevan Helsingissä kiinni. Olen tyypiltäni enemmän sellainen katutunnelmaa fiilistelevä, kuin museoissa kävijä, mutta kyllä Kiasman tarjonta teki vaikutuksen. Arvostan sitäkin, että alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaisiksi.

Kasvimaa on tuottanut kohtalaisesti tavaraa syötäväksi. Paljon puhutut perunat ovat vielä peukalonpään kokoisia, mutta punajuurta, keltajuurta, porkkanaa, punaparsamaitetta, sokeriherneitä, pinaattia, salaattia, persiljaa ja sipulia olemme syöneet. Ja kasvihuoneesta kurkkuja. Tomaattit ovat ottaneet lämmössä ison harppauksen, jospa sittenkin tänä kesänä. Paras vihannesten valmistustapa juuri nyt on höyrystää ne yrttien kera pehmeän rapsakoiksi ja käyttää ne pikaisesti voipannulla ennen tarjoilua.

Tuppe 10 vuotta ja aittaherätys.

Salen herkkuosaston parhaat.

Kasse ihastelee Vladislav Mamyshev-Monroen töitä.

Oikeasti olen 170cm.

Porkkanaa, keltajuurta, punajuurta, punaparsamaitetta, sokerihernettä, rakuunaa, oraganoa ja rosmariinia. 

Tämä kesä on tuntunut taas erilaiselta; se on kestänyt jo pitkään, mieli on ollut aika rento, mutta ajatuksissa on ollut paljon myös painavia asioita. Kesäloman alussa Kepen uusi asumiskuvio mietitytti, sitten kaulastani poistettu patti huoletti (se oli hyvänlaatuinen lipooma) ja sitten tietenkin mummin tilan romahtaminen vei voimia. Nyt, kun Keimolla olisi vielä tämä viikko lomaa, keksimme järjestää kotiin vähän isomman remontin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, keittiön kalusteet on purettu ja lattia aukastu. Epäily heräsi, kun sisätiloissa tapahtui yhtäkkinen kärpäspopulaation lisääntyminen ja sisäilma haisi lievästi ummehtuneelle. Haju jäljitettiin keittiön sokkelin alle ja lattian aukaisu kertoi karun totuuden. Viemäriputken suu harotti poistumisaukon vieressä ja pienelläkin vielkaisulla oli väistämättäkin on selvää, että likaveden ohivuotoa on tapahtunut (ennen Vehkosuolle muuttoa). Jo kertaalleen putken jäätymisen aiheuttamassa vesivahingossa säästetty lautalattia joudutaan nyt purkamaan, eristeet poistetaan ja todetaan alapohjan todelliset kosteusvauriot. Sitten kuivatetaan ja rakennetaan toivottavasti tilalle uutta. Keimo totesi, että tällaista sattuu ja alkoi repiä lautoja irti lattiasta. Minä vaan ripustin pyykkiä ja sysäsin systemaattisesti ongelman mielestä.

 Luckyly I married a raksa-man. 

Näillä mennään siis Keimon viimeinen lomaviikko. Sikasiistiä, että asumme vielä Vehkosuolla. 

Sillä välin, kun jännitätte meidän keittiön kohtaloa, voitte käydä katsomassa Vehkosuon saunaprojektin kolmannen osan täältä. 

Keskiviikkona luvassa myös video Helsinki-lomasta.

Mukavia kesäpäiviä ja yrittäkää välttää silmiin ja suihin lentäviä kärpäsiä!

Rati riti rämmin tuli kesä lämmin

Meillä muilla, paitsi Keimolla, oli lomaa torstaista asti, mutta Vehkosuolle menimme vasta perjantaina. Pakkailu sujuu jo rutiinilla ja kohta onkin jo aika muuttaa kokoaikaisesti asumaan, kun lasten lomat alkaa. Sitä ennen pitää syödä pakastin tyhjäksi. Mustikkaa ja papua pääasiassa. Papu palkoineen tuntuu olevan pakastettuna minulle vähän vaikea. Kun en ihan kympillä tykkää, niin se meinaa jäädä käyttämättä. Siksi tänä vuonna istutan korkeintaan pari salkopapua. 

Istuttaminen tosiaan. Laitoin nyt sitten lämpimien kelien yllyttämänä lisää maahan siemeniä. Punajuuri, keltajuuri, sokeriherne, pinaatti, juuripersilja ja kehäkukka. Kotoa toin esikasvatetun parsakaalin ja soijapavun. Edellisenä viikonloppuna istuttamistani persiljoista oli puolet kuivunut, kuten pelkäsin. Harmaan torpan emäntä kommentoikin, että onhan noita pidemmän välin kastelukeinoja (esim. pullot alassuin), mutta tajusinko, no en. Nyt onneksi Keimo ajelee töistä kotiin eri suunnasta ja voi tullessaan käydä kastelukeikalla, kuin myös kanoja hoitamassa, koska nekin pääsivät kesäkotiin vihdoinkin. 

Keimo sai traktorin käyntiin ja tasoitteli tietä sekä haki metsästä kaadettuja runkoja uuden saunan hirsipuiksi. Lapset halusivat muuttaa aittaan ja heillä riitti siinä puuhasteltavaa. Minä siivosin rehuhuoneen ja löysin todella hyvin kuivuneet villiyrtit. Hevonen saa ne mutustella.

Lauantaina katsoimme illalla läppäriltä Euroviisut tiiviisti vieretysten sohvalla istuen. Onneksi on lisäkaiutin, jolla saadaan tunnelmaa, vaikka kuva onkin pieni. Israel voitti, mikä ei yllättänyt. Kyprostakin vähän veikkailin, vaikka oma suosikki monien muiden joukossa oli Bulgaria. Viisuilut on kyllä hauskaksi perinteeksi muodostunut meidän perheessä. "Lämmittelyihin" kuuluu kaikki katselmukset UMK:sta Ruotsin Melodifestivaleneihin. Viisulista tehdään spotifyhin ja  kappaleita lauleskellaan pari viikkoa ennen kisoja ja tentataan toisiltamme pistokoetyylisesti: "Miten menee Slovakian biisi?".  Hyvää syömistä tehdään jo semifinaaleihin ja finaalipäivänä käydään hyvissä ajoin saunassa. Niin, että oisko pikkusen nyt mennyt liian vakavaksi. Tällaisista ne traumat tulee lapsille. Aina niitä saakelin Euroviisuja, ikinä ei lätkää. 

Onneksi minä sain sunnuntaiaamuna paikata univelkaa, kun Keimo ja tytöt tekivät aamupalaa. Molempina päivinä söimme aamupalaa ulkona. Muutos on uskomaton edellisiin viikonloppuihin verrattuna, jolloin olemme vielä pukeutuneet villapaitoihin ja villasukkiin ja silti vilu on tullut paikallaan ollessa. 

Metsä meni, mutta toi mennessään aitan toisen puolen.

Lämpöä riitti iltapäivälläkin, kun ystävät pyörähtivät äitienpäiväajelullaan meillä käymään. Myöemmin omat vanhemmat sekä sisko perheineen tulivat grillaamaan. Avotuligrillillä ei tarvinut näillä keleillä paljon sormia lämmitellä. 

Päivän kruunasi tallikäynti, sielläkin ystävä ja ihan kivasti onnistunut treeni Iivari kanssa. 

 Vehkosuo tubettaa viikonlopusta jälleen tällä viikolla. Tsekkaa se myös. 

Mukavaa viikkoa!

P.S. Hevoselle haussa käytetyt koppakärryt! Saa tarjota. 

Siiven tyngät

Miten onkaan haikeaa se, kun viisitoistavuotias esikoinen on jo niin iso ja miten onkaan toisenlaista se tunne eri tavalla. Kun on kehitysvamma. Kun vaipanvaihto, pukeminen ja syöttäminen ei lopu ja haluaisi välillä olla ihan tavallinen teini-ikäisen äiti. Taistella kotiintuloasioista, yökylistä, kylillä notkumisista, kotitöistä ja rahan käytöstä. Säästyn siltä. Me emme riitele mistään, kiukuttelemme tahoillamme.  Välillä otan vastaan hienovaraisia läheisyyden osoituksia, itsekkäästi ajattelen niiden olevan minulle, vaikka olen tietenkin hänelle vain läsnäoleva ihminen. Olemattoman vastakaiun äärellä oma kiintymys ja rakkaus voi joskus taipua mekaaniseksi, velvollisuudeksi, jopa harhaiseksi kuvaksi pyyteettömyydestä. Annan häikäilemättä sankaruuden manttelin laskeutua olkapäille. 

On vain jossain vaiheessa osattava luopua ja työntää pois kotoa. Milloin ne ovat valmiita? Milloin minä olen valmis? Olen jo oppinut jakamaan vastuun, osaan irrottaa, olla erillään ja luottaa. Mutta jos siivet eivät kasva, kuten muilla poikasilla. Silloin pitää kurkistaa pesästä toisen puolesta, katsoa miten pitkä matka on maahan, kylmettyä ja tuupata matkaan, niiden olemattomien siiven tynkien varaan.

Että siinä mielessä erilaista. Onneksi on oksia, joita pitkin voi laskeutua ja nousta. Havuja perkele! Ja ollakseen lintu, ei ole pakko lentää. 

Onnea Kepe 15 vuotta. 

♡

Äiti

Homman nimi on se

Että:

Loppui loma

tuli kova

arki.

Kauhea hoppu

ihan loppu

järki.

Väärässä valossa

juoksee talossa 

vesi.

Kaikki tässä

langanpäässä

heti.

Sykkii rytmi

siihen pyri

sekaan.

Riistetty vapaus

tulevasta lupaus

mukaan.

  

Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 

Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:

1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 

2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.

3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.

4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.

5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 

Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   

Verla, vanha tehdasalue.

Jaala, Kelopirtti.

Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 

Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.

Se vanha ovi.

Jollain "muullakin" on jano.

Aamuheinät ja asuvalinta.

Hietsu

Kiasma, kiinni

Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta

 

Täytin (itseäni).

Tiimipeli

Uudet puitteet

Tämänkin kuvan otti Keimo.

Lähdettävä pois

jotta palata vois

koskaan.

Runo on mun.

Vetää kuin korsten

Rakas blogini, olen suurimmassa määrin viettänyt aikaa olemalla kiukkuinen päivittäisen keuhkoihin korsteenin lailla vetämäni savukaasun vuoksi. Keittiön liesi on ollut minulle todella tuhma, se syttyy ja alkaa pöllyttää sisälle. Olen taistellut ja ollut sinnikäs kuin tukkaan takertunut purkka, lähestynyt optimistisesti eri kulmista ja eri menetelmin. Olen maanitellut ja kiroillut niin että naapureidenkin korvat punoittavat kilometrien päässä tuulen suunnasta riippuen. Säännöllisesti olen muistanut miestäkin itkupotkuraivareilla. 

Mistään ei tule mitään koko päivänä, kun aamupuuroa ja -kahvia pitää keittää savusukeltaen kituvalla liekillä tunteja. Syöminen on yhtä kuin savushow, näyttävästi nokeutuvien seinien ja kasvojen efekteillä varustettuna. 

Mutta myrskyn jälkeen tulee pouta ja aurinkokin paistaa risukasaan. Keimo ratkaisi pulman. Se oli yksi aukinainen hormiliitäntä. Ja kas, veto palasi eikä toivottavasti koskaan enää katoa. Kun nyt alkoi Keimonkin loma, niin saa hän kahvinsa ajoissa savuttomassa keittiössä katettuna. 

Perus aamurutiini: Noki pois kasvoilta kaivolla kello 9.30.  

On täällä ollut ihan kivaa(kin). Olen kovasti yrittänyt pitää hevostani, Iivaria lihaksessa. Se ei pelkästään maastoillen onnistu vaikka kuinka avoa, sulkua, siirtymiä ja nostoja harjoittaa. Ja heinämaha jyrää takavasemmalta. Kokemuksen mukaan se katoaa heti laidunkauden päätyttyä, joten siitä en huolestu. Innostuin muutaman artikkelin luettuani lisäämään luontaista E-vitamiinia  (Vetcare 200ml/35€) ruokavalioon kesäihottuman hillitsemiseksi. Jos ei tästä suoranaista apua kutinaan tule, on sen hyöty varmasti haittaa suurempi.

Mitä eläimiin tulee, olemme olleet koirakuumeen vallassa, vaikka juurihan meille Kikka-koira rantautui muutama kuukausi sitten. Kikka on ollut ihan mahtava koita (vaikka pitsaa meni parempiin suihin jo toistamiseen). Jostain se toinen Viipurin Koira kiikariin osui ja pohdinnan jälkeen yhteyttä ottamaan ja pentua meille anelemaan. Sieltä meille kuitenkin kieltävä vastaus tuli, koska pennulla ja Kikalla on sama sukupuoli ja liian vähän ikäeroa. Viipurin Koirien tiimi haluaa minimoida riskit ja ehkäistä kodinvaihtamiset heidän parhaaksi kokemallaan tavalla. Ymmärrän sen kyllä (mutta!). Urospentu olisi ollut mahdollista kotiuttaa vaikkapa heti. Me emme kuitenkaan urosta huoli ja vahvoja argumenttejakin yritin esittää ja kaiken kokemukseni pistää peliin, mutta ei auttanut itkut markkinoilla, Wieno jäi tarhalle odottamaan toista perhettä ja Kikka kasvamaan teini-iästä yli. Eipä sillä, että meidän perheen kasvattaminen millään elollisella olennolla olisi mitenkään perusteltua. 

Tuskin mitään ongelmia olisi tullut!

Hannibal & Lecter 

Me olemme syöneet jo yhden keltaisen tomaatin ja neljä kasvihuonekurkkua. Kasvimaalla kypsyy tuota pikaa kesäkurpitsat (olen hieman jäljessä niiden kanssa). Punajuuria, sokeriherneitä, juuripersiljan lehtiä, yrttejä ja harvennusporkkanaa on syöty ja perunaa tolkuttomasti. Metsästä on haettu kanttarelleja ja lapset ovat keränneet palkkaa vastaan jo 12 litraa mustikoita, kun naapuri tarjosi minulle pakastimestaan tilaa. Aivan mahtavaa! Nyt olisi aika myös viinimarjamehujen keiton. En tiedä mitä niiden kanssa käy, kun voin aloittaa vasta kylille palattuamme. Niitettyä heinää saimme laitettua myös haasialle omaan loppukesän tarpeeseen.

Mikähän olisi käypä hinta putsatusta mustikasta per litra, jos lapset haluaisivat tienata?

Tuppe täytti kahdeksan vuotta. Synttäreitä edeltävä säätiedotukset lupasivat ukkoskuuroja, joten aloimme pohtia ulkotarjoilulle vaihtoehtoa. Talon kellarikerroksen "maitohuoneessa" on kiehtovat puitteet eikä aikaakaan, kun me tyttöporukassa innostuttiin sen laittamisesta juhlakuntoon. Tutkimme ja kartoitimme tilaa ja totesimme sen käyvän hyvin tarkoitukseen. Keimolle asiasta puhuttuamme idea lopahti hänen muistutettuaan lattian vanhan mustan vesieristeen sisältävän PAH-yhdisteitä (ympäristö- ja terveyshaittoja). Tämä kemiallisten aineiden yhdistelmä, kreosootti, onkin sellaista tavaraa, ettei sitä amatöörin kannata alkaa sorkkimaan. Se tulisi esimerkiksi koteloida, jotta tilassa voisi oleskella huolettomammin. Ei alettu nyt sitten tähän hätään koteloida.

No, hanskat tipahtivat hetkeksi lamaantuneiden käsistä, mutta eipä kauaakaan, kun lamppu syttyi pään päällä; aitaksi kutsumassamme pienessä hirsitalossa, Tikandereiden alkuperäisessä tuvassahan, on tila juuri tätä varten. Muutama päivä siivosimme nurkkia ja väkersimme pieniä tuoleja. Vanhat rautasängyistä saimme lisää istumistilaa. Mitään uutta ei taaskaan tarvinut ostaa vaan kaikki löytyi omasta takaa.  

Kellarin kartoitusta.

Seinän alareunassa ja lattialla oleva musta masentavaa kreosoottia (ratapölkyn haju). 

Uusi idea syntyi ja siivoaminen alkoi.

Ulko-oven vaihto (vanhempaan).

Penkkien rakennusta ja rautasängyn tuunausta.

Viimehetken koristelut

Synttärisankari

Olen viihtynyt Olgan Farmin kahvilassa kovinkin hyvin. Pysähdyn, kun olen "ohikulkumatkalla". Lisäksi Tuppe ja Kasse ovat olleet apulaisina farmilla, joten vienti- tai tuontimatkalla joutuu syömään aina pari porkkanakakkua ja vohvelia. 

Olgan Papu-koira chillaa kahvilassa mielellään myös.

Arvaa, miten meinasi tunnelma lopahtaa, kun aloitimme festariviikonloppua Korialla siskon perheen uudessa kodissa ja Kepen hoitokodista tuli puhelu. Sepä tarkoitti sitä, että tyttö oli alkanut oksentaa. Voihan lamaannus, kun tämä meidän the viikonloppu on niin hartaasti odotettu ja suunniteltu jo alkuvuodesta alkaen. Kuitenkin sovimme, että katsomme aamulla tilannetta (rehellisesti emme voineet parin juoman nautittuamme lähteä edes hakemaan).  Aamulla saimme viestin, että tyttö pirteä oma itsensä ja syönyt puuron, hyvää viikonloppua. Oli tunne, kuin lottovoittajalla (jos haluaisi voittaa). Halleluja. 

Minun festariheila.

Keimo aloitti tänään loman siksipä kai ehdin blogiakin kirjoittaa. Täällä siis kaikki hyvin. Nyt aion mennä saunaan, ottaa mukaan pikkupurkin oliiveja ja oluen. Netflixistä menee kevyt Fres Meat -sarja, se on tarpeeksi kevyttä. Kuulemisiin