5.5.2015

Niittää mitä kylvää




Kauheasti kolahti itsetuntoon, kun lähti taas kaksi lukijaa blogista. Paniikki. Ei tule koskaan kahtasataa. Olen ollut itsekeskeinen. Kehuskellut, ollut tekosarkastinen, mukailoinen, kiittämätön, olevinani. Viljellyt honoa huumoria. Liikaa hevosjuttuja tai kasvimaata. TULKAA TAKAISIN.  ETTE VOI JÄTTÄÄ NOIN VAIN MINUA.

Jokainen niittää, mitä kylvää. Sittenpä kahden vuoden päästä niitän kuminaa pihalta. Heittelin mausteosastolta ostamani siemenet maahan mitään maata muokkaamatta, kalkitsematta tai typettämättä. Sitten menin vessaan ja luin käpertyneen Anna-lehden sijaan googlea, jossa kerrottiin miten kumina saadaan menestymään. Ei niin, kuin minä tein eikä varsinkaan niillä siemenillä. Tulipa sitten heitettyä kakskytäkaks grammaa maustetta pellolle. Kokemusta rikkaampana.

Miten voi olla, että vaikka kuinka olen kasvimaata syksyisen sadonkorjuun jälkeenkin kolunnut, sieltä vieläkin löytyi nippu persiljaa (istutus yrttipenkkiin) ja komean kokoisia mustajuuria lounaallisen verran. Metka kasvimaa. 



Pikkuisen tähän väliin heppajuttuja, koska lauantaina olin taas koulukisoissa. Kivasti meni. C-merkin kouluohjelma. Tahtiongelmaa, tasapainoa yms. tuttua puutetta. Tarmokas laukannosto 6,0, istunta ja ohjien pito 7,0 sekä ratsastajan (se olin minä) tyyneyden säilytys (kakkastoppeineen ja ristilaukojen korjauksineen) pelasti session. 55% ja ‪#‎matkallamaineeseen‬.


Silmät kiinni, nyt mennään.


Olimme lauantaina Keimon serkun nelikymppisillä. Suku on paras.





Lukijat: Arvostan teitä pysykää kanavalla. 


Jäbä duunaa halkoi.
Ja muija vaan peilaa.

42 kommenttia:

  1. Voi, tiedän sen kolauksen, se jää joskus vaivaamaan ikävästi takaraivoon. Että mitä, olen tylsä ja epäkiinnostava?
    Voi voi.

    Silloin auttaa kun joku muistuttaa (kuten minä aion nyt tehdä) että oot kuitenkin aika jännä, minä tykkään täällä käydä lukemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka nyt tässä olikin hieman huomionhakuisuutta liikkeellä, on silti kiva kun kannustat. Kiitos. Osittainhan tietty vitsailin aiheesta, mutta kai se on jokaisen blogia kirjoittavan onni – saada myönteistä palautetta.

      Poista
  2. Nyt sait yhden lukijan lisää, tuli niin surku sua. Ei vaan, käyn kaks kertaa päivässä muutenkin tarkistamassa, että oisko Tessa kirjoittanut jotain... Onhan se näppärää saada tieto tästä sähköpostiin, kai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälilukija. :D Tottahan minä näitä myös itselleni kirjoitan, mutta avoin päiväkirja on avoin päiväkirja. Kun sitä tietää että on auki muille, ei voi olla välillä ajattelematta, että nyt ne pitää varmasti ihan hulluna. Kiitos paljon, kun jalksat lukea.

      Poista
  3. Äh niitä tulee ja menee, kohta saat joitain muita uusia tilalle! Minäkin kehaisin sua uusimmassa Unelmien Talo & Koti lehdessä, piti tämä tuoda tietoosi, koska olisi paha jos menis sulta ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi. Ihan oikeestiko olet kehunut. Voi kiitos! Onneksi sanoit, että voin katsoa ja hykerrellä itsekseni. Oletteko te siellä? Miten tämä on mennyt ohi minulta. Täytyy ehdottomasti käydä ostamassa se lehti.

      Poista
    2. Ihan oikeesti :) Ei välttis tarvii ostaa, katsot viimeisiltä sivuilta löytyvän ystäväkirjan ja sieltä aika lopussa muistaakseni suosikkibloggaajaani!

      Poista
    3. Eilen menin kauppaan ja siellä oli ilmeisesti uusi numero (5) ja ystävänkirjassa ihan joku muu kuin sinä. Byäääh! Tuli pakkomielle hankkia se lehti jostain.

      Poista
  4. Todennköisesti. :) Totuus on, että lukijoita tulee ja menee. Vapaasti saa tulla ja mennäkin, kunhan nyt vähän pilailin. Kohtahan ei kukaan uskalla enää lukea, kun pelkäävät että joutuvat kohteliaisuudesta pysymään, etten ala itkeä.

    VastaaPoista
  5. En ole ollut kauaa lukijasi, mutta en ole mihinkään lähdössä. Varsinkaan kun kuminaa alat viljelemään. Kiinnostavaa...:D
    Muutin aikoinani töiden perässä paikkakunnalle, jossa viljeltiin kuminaa. Tietämättömänä ihmettelin, että kylläpä täällä hoidetaan pellot huonosti, kun ne kasvavat pelkkää koiranputkea. Kyllä minulle naurettiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut että kuminalle on Suomessa suotuisat kasvuolosuhteet ja pitkät perinteet. Kuminaa voi löytyä vanhoista pihoista. En silti ole rekisteröinyt yhtään kuminapeltoa, mutten ole osannut ehkä katsoa sillä silmällä. Kuminapelto voi kyllä näyttää kesantopellolta. Taitaa olla mausteena joko tai. Tykkää tai ei tykkää.

      Kiva, kun luet!

      Poista
  6. Hei, täällä yksi anonyymi lukija, uskollinen mutta rekisteröitymätön. Itse en bloggaa, en ole facessa, en Instassa enkä twiittaa - koska en piittaa :) Mutten myöskään ole lähdössä mihinkään, koska blogejanne on ihana lukea ja arvostan kovasti teitä. Rekisteröityminen vaatisi kaikenlaisia kommervenkkejä joita en osaa enkä enää näillä aamuilla viitsi edes opetella. Luen siis täältä puskista ;) Mutta tiedä, että viikoittain seuraan lämmöllä Vehkosuota, Kivimäkeä, Jovelaa, Riuttalaa, Vanhan vallankumousta - vain joitain mainitakseni.

    Ja kovasti olen huolissani tämän blogin kirjoittajasta: http://annatochblandat.blogspot.fi/ mihin mahtoikaan kadota ja miksi bloggaus loppui kuin kanan lento. Eli jos te olette riippuvaisia lukijoista, niin ollaan mekin teistä <3

    Kaikkea hyvää toivottaa Keekeläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään nimessä tarvitse rekisteröityä tai mitenkään ilmoittaa olemassaolostaa. Olen iloinen jo pelkästään siitä ajatuksesta, että joku lukee. Tuttujen blogien seuraamisesta tulee sellainen tunne, että kirjoittaja on joku oikeasti tuttu. Sama tulee myös vakituisista kommentoijista.

      Kirjoitin lukijoiden katoamisesta pilke silmäkulmassa. Minua tuo kituuttava 200 hivuttelu on alkanut jo naurattaa.

      Poista
  7. Haha, täällä ilmottautuu yksi salalukija! Pitäisiköhän kirjautua oikein lukijaksikin, niin saisit kaksisatasesi täyteen :) Mutta arvaapa, kun omaan blogiin ei ole mahdollista saada tuollaista lukijapaneelia, niin miten kadehdittaakaan kaikkia niitä, joilla on näkyvästi lukijoita olemassa? Ja kiitos vielä kuminavinkistä, en heittele perässä!

    Sini K.
    joka kurkkaa omasta blogistaan, josko olisi lukijoita. Ei o.
    www.kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei salalukija, joka et ole enää salalukija. :) Kyllä nyt naurattaa, narisemiseni johdosta olen saanut kaksi takaisin.

      Sinulla on blogi Viherpiha -sivustolla. Kiinnostavaa asiaa. Luin (salaa). Ainakin minä käyn nyt lukemassa.

      Poista
  8. Pysytään kanavalla, ehdottomasti.
    T. lukija naapurikunnasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!

      Ai naapurikunnasta? Mistä mistä mistä?

      Poista
    2. Siitä kohta Lahteen liittyvästä. Ihan pohjoisnurkalta.

      Poista
  9. Hah, rupesi naurattamaan tuo kakkaustauko. Nimimerkillä olin kerran matkalla hevosella palkintojenjakoon kun tuo mokoma pysähtyi radalle paskalle ja en saanut sitä millään ilveellä eteenpäin ja yleisö nauroi. Kuulostivat kyllä onneksi hyväntahtoisilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkaamistauot on parhaita. Sitten se selässä nolona nykiminen vasta onkin parasta. Iivari pysähtyi kaksi metriä ennen seis-paikkaa kakkaamaan. Tiesi ketku. Nostin leuan pystyyn (josta varmasti sain tyyneyden maininnan) ja ajattelin, että eiköhän se meidän pysähdys ollut tässä (arvostelussa: pysähdys liian aikaisin. NO älä!). Iivarilla on tapana, jos vähänkin hämmentyy, asemoitua pissa-asentoon. Siinä on vielä debytytti edessä.

      Poista
    2. Meidän kunniakas kouluratsu evp osaa tehdä vauhtikakan, mutta poniinin pitää aina pysähtyä ja ähkiä oikein ajan kanssa :) Nyt se on myös keksinyt, että pissikin pitää tehdä ratsastuksen aikana, ei oo aiemmin harrastanut moista.

      Poista
    3. Tuo pissaamisjuttu on ainakin suomenhevosilla aika tuttua. Kun tulee hämmentymisen hetki, sillä voi pelata aikaa. Iivari pissasi minulle tultuaan ainakin vuoden verran aina ratsastuksen jälkeen tallin käytävälle. On tullut otettua muutama "ämpärikoppi". Nyt se hulluutus on onneksi jäänyt.

      Poista
  10. Aika komiat heppakuvat! Hih, tää bloggaus on kyllä mielenkiintoista, kun sitä seurailee kaiken maailman tilastoja... heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Yrittää olla ihan tyynen rauhallisena, että itselleni tässä kirjoitan ja sitten ihan hermona, jos yksi lähtee menemään. Vaikka oikeasti en ole. Olen. En ole. Olen. (bloggarin vieroitushoitoon valmis)

      Poista
  11. Viljely, kasvimaan tai huonon huumorin, ja hevosjutut on just parasta! Onneksi en kauheasti ehdi tilastoja seuraamaan, olisin varmaan kanssa nopeasti valmista kamaa sinne vieroitukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tilastojen seuraaminen on Keimon hommaa. Usein miehiä kiinnostaa tilastot ja numerot. Saan raportteja niistä aika-ajoin. Lukijalootaa seuraan siksi, että olen ihan intona uusista lukijoista. Se on se blogin pitäjän narsismi...

      Poista
    2. Haha! Niin meilläkin - T on aina tarkistamassa Google Analyticsin tilastoja, ja blogilistan sijoituksia! ;D Mulle henk.koht. on se lukijaloota tärkein. Huomaan heti, jos yksikin lukija on häipynyt - ja sitten tietenkin vietän unettomia öitä miettiäkseni, kuinka olen pahoittanut jonkun lukijan mielen :D

      Poista
  12. Mulla häviää lukijoita aina kun yritän olla jotenkin hauska tai vitsikäs, eli en taida onnistua. Muista, että on myös meitä lukijoita, jotka ei ole napsauttaneet itseään tuohon raatiin. Mut saa pois sillä että muuttaa blogin vauvablogista ja kirjoittaa vaan soseista ja kestovaipoista, sori :D
    Miten sitä kuminaa nyt sitte pitää kasvattaa. Mulla on pussi vielä odottamassa kylvöä. Kaikki tutut vihaa sitä maustetta, mutta mun on pakko saada villiintynyt kumina pihalle, koska sellainen oli äitini lapsuudenkodissa ja tietty lapsuusmuistoja pitää yrittää luoda uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vähän niin, että minunkin huumorintaju on joissain piireissä huono. Joskus on saattanut joku kymenlaaksolainen sarkastinen sutjautus jäädä vastakaikua vailla. Kello vaan raksuttaa autiossa huoneessa.

      On tullut oltua niissä soseissa ja vaipoissa sen verran korvia myöten, ettei niistä viitsinyt silloinkaan puhua, kun halusi jotain muuta vaihtelun vuoksi.

      Noh, se kumina... Siemen pitää olla viljelysiementä, kuten sulla todennäköisesti on (tuo kaupan mauste ei vältsii ole) ja sitten ainakin se maa voisi olla vähintään mullalla. Eii siis heinikon sekaan, kuten minun huitasu. Mutta... toisaalta, vanhoilla pihoilla se kumina kylväytyy itsekseen pihalle. Ehkä minulla on toivoa.

      Poista
    2. Jep siemenet ja multa on. Toinen mitä yritän siemenestä on saksankirveli mikä kasvoi edellisessä kodissa villinä metsässä, mutta kuoli kerrostalon partsilla kun yritin saada sitä mukaani. Ohjeiden perusteella pitäisi kylmäkäsitellä ja ties mitä, mutta toisaalta luokitellaan rikkaruohoksi.

      Poista
  13. Luulen, että noita lukijoita vaan tippuu välillä pois...siis itsestään. Minunkin lukijani kerran ihmetteli, että miten hän ei enää ole lukijani, vaikka ei ollut itseään poistanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti on. En ole oikeasti niin huolestunut, kun saattaa vaikuttaa. Ennemminkin tässä kahdensadan hivuttelemisessa on jo koomisia piirteitä.

      Poista
  14. Peesaan hyvin pitkälti "Anonyymi 5. toukokuuta 2015 klo 21.58" tekstiä. En ole kirjautunut, luen säännäöllisesti, kommentoin epäsäännöllisesti.
    Jos muutat tyyliäsi, mä lähden, tai siis lakkaan lukemasta, kommentoimasta =}
    Kuutoskuvassa Iivarilla on valloittavan ihanasti toi harja!
    Tunsin kerran naisen, jolla oli Suomen mittakaavassa merkittävä kuminaviljelmä, oikeesti siis siihenkin voi erikoistua. Kait hällä oli isompi startti kuin 22 g.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukija kiristää minua. Asiaa! :)))

      Se on aika kivassa pituudessaan tuo harja nyt. Toivon niin paljon, että kesäkutinat ei verottaisi siitä paljon. Tuo letti on nimeltään reikäletti.

      Suomessa on tosiaan maailmankin mittakaavassa kuminalle suotuisat viljelyolosuhteet ja siihen saa ihan tukiakin eli siis ihan tuotantoviljelykasvi. Kuminasta tulee ilmeisesti valoisien vuorokausien ansiosta parempi ja maukkaampi.

      Poista
  15. Täällä myös yksi anonyymi aktiivi. Ihanaa lukea elämänmakuisia tarinoitasi. Jatka samaan malliin. Hauskaa seurata ja fiilistellä mukana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen tästäkin kommentista, vaikka hieman kyseenalaista huomionhakuisuutta oli kirjoituksessa havaittavissa. Minä jatkan. Mikä pahan tappaisi. :D

      Poista
    2. Vaikutti siltä, kun luin oman kommentin, että kyseenalaistin sinun kommentin. Ei. kun siis omaa toimintaa kyseenalaistin.

      Poista
  16. Innoituksista, joista kirjoitit jo aiemmin, mua innoittaa se teidän pääsiäisvideo, se on niin kiva. Joskus tehdessäni jotain ihan muuta muistan jotenkin sen videon tunnelman, siitä tuli tärkeä osa sellaista jo vuosia jatkunutta Vehkahoususuon ihailua. Jotkut merkinnät vaan jostain syystä muistaa.

    VastaaPoista
  17. KAKSISATAA!!!! Voi kiitos kiitos kiitos, viikonloppu ja bileet pystyyn tämän johdosta.

    VastaaPoista
  18. Mä mä mä! Luen blogiasi usein, mutta en ole vain huomannut rekisteröityä, kirjautua mitä lie. Nyt napsauttelin painikkeita sivulla ja jäsenmäärä nousi kahteensataanyhteen. Kyllä sua seurataan vaikkei aina huomaa sanoakaan mitään. Tsemppiä ja jatka kirjoittamista. Sulla on makoisa tyyli kirjoittaa!

    VastaaPoista