Vastuunkantoalueen ulottuvuudet

Torstai, 9. heinäkuuta 2015

Aamulla musta tuntui siltä, että tänään on oikeasti mun syntymäpäivät. Ekaksi antoi lahjan Kasse. Se lahja oli klaisvis (Schleich) satula, suitset, loimi ja riimut ja sitten naulakko jonka Kasse on tehnyt puusta ja nauloista. Sitten laitettiin liput roikkumaan ja sen jälkeen äiti laittoi saunan ja kantoi vedet ja minä ja Kasse mentiin saunaan, että oltaisi puhtaita. Saunan jälkeen äiti teki vähän aikaa kasvimaajuttuja ja sitten me tehtiin yhdessä ruokia. Minä ja Kasse laitettiin karkit kuppeihin ja äiti teki kakkua sillä välin. Ensimmäinen vieras oli mummi. Mummi antoi lahjaksi vaatteita. Kaikki lahjat oli hyviä. Monster High -kirja oli paras lahja ja sitten mä tykkäsin pinkistä isosta lyhdystä. Lyhdyn mukana tuli kilpantoja (palkintoja = ruusukkeita) kepparikisoihin. Sitten meillä lapsilla oli kepparikisat, joissa sai hypätä ihan mitä vaan vaikka nollaakin. Kepparikisan jälkeen mä esittelin muille (lapsille) paikkoja. Me puhuttiin aika paljon kaikesta; meidän talosta ja eläimistä. Kasse puhui joidenkin kanssa kummitusjuttuja ja Manna-serkkua alkoi pelottaa ja se lähti sen isin luo. Minä ja J yritettiin napata mustahousumiestä. Se on kiltti kummitus jonka mä olen nähnyt kerran kun tiskasin ja kerran ikkunasta aamulla iskän tekemän puuvajan vieressä. Sillä on samanlaiset mustat kengät kun iskällä ja mustat housut. Sisällä näkyi vaan housut ja ulkona sillä oli musta naama ja sitten se vaan hävisi. Me yritettiin napata sitä J:n kanssa narulla, mutta ei me saatu. Lopuksi oli keppareilla loppulämmittely. Illalla muut lähti paitsi Manna-serkku ja sen äiti ja isi. Manna nukkui hetekalla ja mä väritin vielä sängyssä Moster High -kirjaa. 

- Tuppe 7 vuotta - 

Edelliseen postaukseen ja ystäväni kommenttiin "ihanan kiireetöntä teillä siellä" palatakseni, voin selventää, että tässä ja nyt -eläminen josta ajoittain haaveilen ja jota yritän toteuttaa, ei välttämättä tarkoita kiireettömyyttä, varsinkaan sitä, joka tapahtuu palmupuiden alla makaillen lei kaulassa ja kookosjuomaa siemaillen. Kiirettä ja kiireettömyyttä voi olla monenlaista. Se voi olla ulkopuolisen sanelemaa tai omien tarpeiden tai luontaisen aktiviisuustason toteuttamista. Ihmisten päiviin ja viikkoihin mahtuu eri määrä sovittuja tapahtumia sen mukaan mitä on itse todennut kykenevänsä arkisten toimintojen lisäksi hallitsemaan. "Häiritseviä" tekijoitä, kuten lapsia, eläimiä ja asumismukavuuden vaatimuksia voi tietyssä määrin säädellä itse jo alun alkaen ja todeta käytännön kautta, onko niissä puitteissa mahdollisuus lisäsuunnitelmia toteuttaa. On ihmisiä jotka haalivat tapahtumia ja kykenevät silti hallitsemaan sujuvasti päiviänsä. Toiset välttelevät kaikkea aktiivisesti ja tuntevat silti juoksevansa ahdistuneina kellon perässä. On myös niitä, jotka vain ajelehtivat tahdosta riippumatta paikasta toiseen. Toinen pitää kiirettä vain sarjana haasteellisia ja mukavia tapahtumia ja toiselle kiire tarkoittaa vankilaa.

Minä pidän hektisestä elämästä. Tietty määrä sovittuja tapahtumia pitää minut käynnissä väliajoillakin. Kesällä, kun olemme vapaampia aikatauluista, sovituttuja menoja on harvemmin, mutta Vehkosuolla päivät kuluvat onnellisen kiireisinä yksinkertaisten asioiden parissa. Tässä ja nyt oleminen on mahdollista vaikkapa tiskatessa; kädet tekevät työtä, mutta samalla on pakko olla paikallaan, kuunnella radiota, ajatella omia asioita tai keskustella jonkun lähelläolevan kanssa. Suurin osa ajasta menee asioiden viemiseen ja tuomiseen; kuten veden, jäteveden, puiden, kellaritarvikkeiden, vaatteiden, Kepen, roskien, eläinten ja niiden ruokien. On vietävä puhelin lataukseen tai haettava se, mentävä ulkovessaan tai haettava lähdevettä tai sanomalehti. Ei tärkeää vaan elintärkeää. Ja se tekee mut onnelliseksi. 

Silti aina ei itsekään tiedä. Mukava kiire voi salakavalasti muuttaa luonnetta ja muuttua riippuvuussuhteeksi. Yli-ihmisen tunnoissaan oleva ihminen on mennyt jo yli. Ymmärrys tapahtuu sillä hetkellä jolla muut riippuvuussuhteessa olevat (lapset, eläimet ja kodinhoito) ovat vastuunkantoalueen ulkopuolella ja oma laite jää hakemaan signaalia. Pitkään jatkuneen yhteyden jälkeen nolla tolppaa saattaa lamaannuttaa.  

Eli kannattaa mennä vaikkapa festareille kahdeksi päiväksi miehen ja kavereiden kanssa ja todeta pitkään jatkuneen ja riippuvuutta aiheittaneen vastuunkannon jälkeen katvealueen olleen tarpeen.  

Nyt on palattu entistä huolettomampana 5G-alueelle eli koko perheen lomalle Vehkosuolle. Keimo puki toisesta vapaapäivästä huolimatta työliivin päälle ja alkoi asentaa jääkaappia, paneeleita ja muita siihen liittyviä elementtejä, jotta voimme myöhemmin vetäytyä palmupuun alle ainakin siksi ajaksi jonka käytimme aiemmin kellarireissuihin ja siksi ajaksi jonka kylmäketjun katkeamisesta johtuneen ruokamyrkytyksen potemisesta vältymme.

Tarkempiin asennuksiin tuonnempana.