Olen...

Olen:

Katsellut kasvimaan hidasta ja kituliasta kasvua. On ollut liian viileää. Uskallan silti toivoa, että ensi jouluna syödään omasta lantusta laatikkoa.

Ollut onnellinen aikatauluttomuudesta, mutta samalla myös takakireä jatkuvasta huolehtimisesta.

Iloinnut omasta persoonallisesta pikku tallista. Olen kasvattanut maastoratsastusreviiriä ja törmännyt reissuilla uusiin ihmisiin ja paikkoihin sekä hevosihmisen unelmamaastoihin. Säästelen tarkoituksella uusia reittejä ja tutkin maastoa pienin erin, jotta uutuutta riittäisi mahdollisimman pitkään.

Yrittänyt pysähtyä katselemaan, mitä muut täällä puuhaa ja olla puuttumatta ihan kaikkeen.

Niittänyt heinää, katsellut kun Keimo niittää. Kinastellut oikeasta niittoasennosta, tekniikasta ja välineistä ja pohtinut, että seiväs, haasia vai kolmion mallinen pieles. Tehnyt pellolle ratsastaen kahdeksikkoja, jotta avaruudessa voivat sitten ihmetellä.

  

Katsellut vessan ikkunasta ulos...

...ja yrittänyt sopeutua naapurimetsän uuteen näkymään. Koneet aiheuttivat yli kaksi viikkoa monenlaisia tunteita ja vaikka yksi niistä oli lumoutuneisuus, jolla minuutin tahdilla puuta kaatavan koneen voimaa jaksoi seurata, oli puunhalaajan mielenrauha koetuksella. Metsäkoneen ääni on pahin tuntemani herätyskidutus. 

Siirtänyt katseen karusta metsänluurangosta pihalla kukkivaan viidakkoon ja yrittänyt nähdä kukat enkä ainostaan luumunversoja jotka voittavat minut taistossa. Olen suunnannut katseeni myös omaan metsään sillä törmäsin eilen pellolla tattiin.

Iloinnut tuulesta, koska on vähemmän ötököitä ja helpommin syttyviä ja vetäviä uuneja.

Suunnitellut viettäväni kissan- ja koiranpäiviä.

Ja yrittänyt olla nyt ja tässä.