Ei ollenkaan niin kehno viikonloppu

Ei olisi uskonut, mutta vielä kerran Vehkosuo 2015. (Torilla tavataan.)

Ilmathan ovat olleet vuodenaikaan nähden naurettavan lämpöiset, jotta sen puolesta ei mikään ole ollut esteenä. Viikot kylmillään seisova kivitalo on silti, sanoisiko, etten sanoisi, jokseenkin kylmä ja pirhanasti kosteutta sisällään pitävä majoitusyksikkö. On se tietenkin elämys, kun joka kerta ulos astuessaan hämmästyy ulkoilman lämpöistä henkäystä. Perjantaina oli kylläkin pidettävä Jumpperi-pipoista (kas, lahjaidea!) kaksin käsin kiinni ja kolmannella kannettava puita sisälle minkä ehti, tuuli nimittäin sen verran tosissaan. Hyvänä puolena laskettakoon se, että uunit alkoivat vetää jo pelkästä ajatuksesta, kun ensin oli raapinut kuusi laatikollista kosteita tulitikkuja* tuusaksi saadakseen tulta, joka sammui kerta toisensa jälkeen kosteaan ilmaan nanosekunnissa. Miinuspuoli tuulessa ja ylihyvässä hormivedossa on se, että pesällinen puita palaa niinkun tyyliin pof. 

*Mielestäni kaupassa ja kaikkialla kaikki maksaa lähtökohtaisesti liikaa, paitsi tulitikut. Puntillinen maksaa noin 90 centtiä, ostos on käytännöllinen, rahalle saa määrällisesti vastinetta ja satsi kestää kauan. Tulitikut on melkein ainoa tuote maailmassa, johon investoin mielelläni.

Ehdittiin juuri ja juuri varttia vaille kolmeksi perille ennen 15.04 saapuvaa pimeää sytyttämään häikäisevä kynttilävalaistus toivottamaan Keimo töistä luoksemme. Juoksimme ympäriinsä toimittamassa valoa vaativia asioita ja hahmottamassa ympäristöä. Huomasin omalle tielle tullessa, että tietä pitkin, ojan yli siltapuiden vierestä ja pitkän matkan pellon pientaretta metsätielle ja meidän metsän kautta naapurimetsään oli ajanut metsätyökone. Harmittaa, koska tie on kovin pehmeä tähän aikaan ja painava ajoneuvo oli jättänyt raskaat jälkensä. Emme olisi tietenkään pistäneet pahaksi, jos meidän kanssa olisi asiasta keskusteltu. Nyt pahastuttiin, koska voidaan ja ollaan maanomistajia ja maanomistajan nahka on herkkä. Turha tulla minkään luontokappaleen...

Saunaan mennessä oli jo säkki silmillä ja silmien auki pitäminen alkoi tuntua turhalta. Joskin sitten taas luomien kiinnipitäminen tuntui hereillä ollessa urpolta vaikkakaan urpo olo alkoi välittömästi hiipua, kun aivot kertoivat keholle, että nyt pitää alkaa nukkua. 

Ehkä jonninverran nauratti, kun olimme saunaan menossa lauantaina kello puoli viisi, niin kysyivät lapset, että menevätkö he nukkumaan nyt vai meidän aikuisten saunan jälkeen. Sanoin, että kymmenen ja seitsemän vuotias voi nyt tämän kerran valvoa "vähän pidempään" ja mennä sitten meidän kanssa samaan aikaan nukkumaan. Molempina iltoina onnistuimme valvomaan kuitenkin melkein puoleen yöhön tietokoneen pikkuruudun loisteessa siitä huolimatta, että olimme peittojen alla sängyssä jo seitsemältä. Ja aamulla nukkuimme valoisaan asti (9.09). Se vaatii kärsivällisyyttä.

Viikonloppuna ilahdutti myös:

Tuulen pauke ja turvallinen tunne kiviseinien sisällä.

Hengityksen huuru makuuhuoneessa.

Muutama litra suppilovahveroita. 

Köyhän miehen veturissa hampurilaisilla (se on Pukaron Paroni).

Keimo kertoi tohkeissaan, miten kehno joku asia oli ollut. Ilahduin vaarisanastosta, kun kaikki on nykyään muuten vain paskaa. 

Viimekerrasta jääneet siiderit.

Sain putsattua kanalan ja tasoitettua kasvimaan.

Aamun rusko.

Eva-koira on jälleen hyvissä ja iloisissa voimissa nisäkasvainleikkaushaavoista selvinneenä (ei myöskään eksynyt kuurouttaan ja sokeuttaan).

Pilkkopimeässä ulkovessassa lämmin styroksireunus.

Korpit.

Vähän ja paljon kaikkea, kuten pimeää ja hiljaisuutta ja valoa ja tekemistä.

Aamupäivä, joulukuun viides, 6-8°C.

Kasse tutkailee valon kertymistä paneeleihin.

Yllytin ottamaan paidan pois, jotta saataisi kirkkaampi tausta uudelle jakarille. Tietenkin otti, hullu. Teen kuvasta oman seinäkalenterin (♫ teen susta kalentereita, vielä, kakstuhattaviiskytäluvulla ♪). Mummona sitten katselen. 

Vedettiin Vehkosuo-viiri alas kauden päättäjäisen ja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Vehkosuolla on yövytty tänä vuonna 123 yötä. Kukaan ei kiellä menemästä vielä. Menen ehkä joku päivä ja otan päiväsaunat.