11.1.2017

Yhdeksän kovaa

Ei tarvitse, kuin selkänsä kääntää, niin jo on bloggeri muuttunut. Kaikenmaailman merkkejä, hymiöitä 👀 ja symboleita on nyt mahdollista liittää blogitekstiin. Merkkejä voi hakea hakukoneelta myös piirtämällä itse piirrosruutuun kuva, jonka perusteella hakukone tarjota vastaavan valmiskuvan. Koklasin piirtää >(I)< ja sain ☼. Njooooo. Hymiömaailma on minun maailman rinnakkaismaailma. Käytän kyllä, mutta varovaisesti ja eniten face with tears of joy :ta 😂. 

Tulin tänne käymään, koska haluan listata myöhempää itsetutkimusta tai -ironiaa harjoittaakseni, tämän hetkiset mielenkiinnon kohteeni. Alan olla siinä vaiheessa elämänviisautta, että kohteet eivät heilahtele suunnattomasti, mutta iän mukaista vakautta saisi olla jopa enemmän. Epävakaus ei välttämättä näy ulospäin, mutta pään sisässä pyörii mahdollisuuksien karuselli. Käy usein niin, että luen vaikkapa inspiroivaa artikkelia lehdestä. En meinaa malttaa istua paikalla jutun loppuun asti, kun tekisi mieli lähteä heti metsään tutkimaan pieneliöstöä, leipomaan leipää, neulomaan villatakkia, ompelemaan salihousuja, joogaamaan, maalaamaan, katsomaan internetistä tietoa, juomaan kahvia, katsomaan avartavia dokumentteja, opiskelemaan ihan mitä vaan tai tilaamaan verkkokaupasta sikatrendikkäitä vaatteita. Tämä päättyy usein niin, että mahdollisuuksien määrä ylikuumentaa ja kaataa systeemin, jonka jälkeen estojärjestelmällä voi tehdä vain normaaliasetuksen hommia, kuten pyykkien ripustusta.

Mutta seuraaviin asioihin olen päässyt käsiksi systeemin ohitusohjelmalla.

1. Ratsastus ja hevonen. 

Käyn valmennuksissa noin kerran viikossa. Hevosen tallipaikassa ei ole kenttää, joten kuskaan  hevosen trailerilla hienolle Usvalaakson maneesille. Tällä systeemillä voi helposti kuvitella olevansa tavoitteellinen harrastaja. Välipäivinä teen harjoitteita sen mukaisesti maastossa. Talli on Iivarille sopiva ja minun on siellä myös hyvä olla. Ja koska tarvitsen valmennukseen mukaan lastauksia varten avustajan, nakitan siihen Kassen ja saan viettää samalla äiti-tytär aikaa. 

 


2. Lukeminen ja tiedon hankinta

Olen aina arvostanut suomalaista kirjallisuutta ja lukenut erityisesti kaunokirjallista proosaa, mutta sitten sain siitä yhtenä päivänä tarpeekseni. Ei vaan lähde. Minua innostaa nyt enemmän tieto, mutta haluan lukea sitä pehmomuodossa (ihmisen näkökulmasta). 



3. Koirien (eläinten) ihmeellinen maailma

Meillä on Pöpi ja sitten on Kikka, mutta kohta saattaa olla myös Jaska (työnimi). Kolmen koiran omistamisessa ei ole mitään järkeä. Silti, se on meidän perheen juttu. Ja se on myös aikuisen ihmisen tapa hankkia elämään actionia ja irrationaalisuutta eli nuoruutta. "Kato nyt tota, ku se tollee!" Ja mikä parasta, voin koiria haalimalla olla oman elämäni Konrad Lorenz. Kolmas koira on myös rescue-koira. Pelastettaviin koiriin alkaa olla huolestuttava päähänpinttymä vaikken tosissani usko tekojeni  paljon kyseisten valtioiden koirapolitiikkaan vaikuttavan.

Konrad Lorenz

4. Tanssi

Hiphop ja nykytanssi pitää pintansa. Käyn tunneilla ja opetan lapsille hiphopia. Katson epäsäännöllisesti Youtubesta, miten tehdään joku breakdance muuvi ja sitten menen ja yritän. Yrittänyttä ei laiteta. Samalla yritän siirtää taka-alalle isovarpaan tyvinivelen nivelrikon. Nivel on niin kipeä ja jo pahasti rustottunut, että scheisse. 



5. Vehkosuo

Se on taas muuttunut haavekuvaksi. Kesän 2017 tavoitteena muurattu pitsauuni. Tanskalainen maajussi, Frank, on edelleen sankarini. 



6. Työ koulunkäynninohjaajana

Muutama huomio; se, missä päivittäin käyn, on työpaikka, jossa teen työtä ja jossa minulla on työyhteisö ja mielekkäitä työtehtäviä. Työstä saa palkkaa. Nämä eivät ole vielä menneet tajuntaan täysin. 

Askartelu voi olla työtä


7. Netflix ja päivän pimeät tunnit kotona

Kotipesässä nyhjäämistä. 



8. Materia

Aina välillä tarvitsen jotain, mitä sitten tuijotan verkkokaupassa moneen otteeseen ja niin kauan, etten enää tarvitsekaan. Viimeisin tarve oli pitkä villatakki, mutta sainkin sitten siskolta sellaisen. 



9. Neulominen

Joka ilta tekisi mieli aloittaa villatakki. Pipoja tulee ryppäyksittäin.




Näillä tänään, huomenna ehkä jo jotain muuta. 


28 kommenttia:

  1. Voi että mä tykkään susta :D Loistava kuvaus siitä kun innostuu ja haluaa.

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvin sanottu. Voi miten paljon eri asioista ehtii innostua, ja lyhyessäkin ajassa!

    Kolmas koira on nyt vielä ihan järkevä. Mies just tuolla suunnittelee kahdeksatta puhelimessa ihan innoissaan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh helpotus, kolme ei siis ole mitään. Minulla on kyllä ollut kolme joskus aikaisemmin, mutta silloin totesin kolmen olevan jo lauma ja paljon hankalampi kuljetella ja käsitellä. Tuollaisilla on kyllä tapana unohtua ja silloiset koirat olivat kyllä isoja, joten...

      Poista
  3. Voihan heppa <3 Minulla oli viikko sitten ihana ensikosketus (kunnolla) hevoseen, oi mikä kokemus. Vieläkin leijailen. Blogiin kirjoitinkin hiukan asiasta heppakuvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla menoa sitten. Mutta hyviä asioita ne hevoset tuo elämään. Monesti sanotaan, että hevosen omistajuus tuo huolia, kuten tuokin, mutta on siinä sitä jotain, mikä vetää puoleensa. Ja harrastaa voi todellakin ilman omaa hevosta.

      Poista
    2. Ja vielä lisäksi, kun nyt luin hevoskohtaamisestasi, toivon, että otat tapaamiset tavaksi. Hevosen, kuten monen muunkin eläimen sanotaan tutkitusti madaltavan stressiä ja verenpainetta. Ison aistivan hevosen koskettaminen on joka kerta vaikuttava kokemus.

      Poista
  4. Kiva kuulla sinusta. Ja aivan sydän hypähti, kun vanha rakkauteni Konrad Lorenz yhtäkkiä istui siinä penkillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, hienoa, kun Konrad on muillekin rakas. Pitkään aikaan en ole kenenkään kuullut puhuvan hänestä. Ja kiitos samoin!

      Poista
  5. Näinhän se menee... ylikuumenee... ja vielä ei ole keksitty miten vuorokauteen mahtuisi enemmän aikaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta. Varsinkin, kun ne päivät tuntuvat koko ajan vaan lyhentyvän. Mutta kait se on hyvä, että päässä tapahtuu jatkuvasti jotain. :)

      Poista
  6. Moi. Kivaa kuulla piiiitkästä aikaa kuulumisia. Terkuin minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että minusta on kiva kuulla. Pakko myöntää, että sitä nauttii huomiosta. Kait se on normaalia (tiettyyn rajaan asti). Terkkuja takaisin.

      Poista
  7. Jos tässä tekstissä oli hymiöitä, niin minun koneeni ei tunnista niitä. :D Olen niin fossiili.

    VastaaPoista
  8. Juuri tuo "pään sisällä pyörii mahdollisuuksien karuselli" tuttu tunne kun aamukofeiinin piristämänä tekee listaa päivän toteutettavista asioista... osa toteutuu useampi ei koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta pääasia, että aina on jotain vireillä. Ainakin ajatustasolla.

      Poista
  9. Koiria, koiria, koiria! Joo kolmehan on aika vähän, eihän niistä tule vielä edes valjakkoa!

    VastaaPoista
  10. Jee, uusi postaus, olen niin odottanut.
    Kyllästynyt proosaan? mä kyl niinku periaattees haluisin lukee "tietokirjoi", mut aina kaunokirjallisuus menee edelle. Tänään työkaveri suositteli Oskari Saaren; Aki Hintsa-Voittamisen anatomia. Luotan ihanan työkaverin suositukseen ja aion lukea..siihen tosin voi mennä aikaa ;)
    Koska nähdään? Tehdään treffit lahteen ja muistellaan nuoruutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä kehittämiseen liittyvistä kirjoista minäkin olen pysynyt kaukana. Ja sen kyllä huomaa :D Proosa vie nyt tällä hetkellä liikaa henkistymisen alueelle, voi vaipua ajatuksiin. Sitäkin olen vältellyt viime aikoina (ja senkin kyllä huomaa).

      Lahteen ihan koska vaan. Tai Helsinkikin käy, olisi sulle vähän reilumpi. Kun sun kalenterissa on kuitenkin enemmän menoja, ehdota sä päivää.

      Poista
  11. Jollain tavalla samaa mieltä aiheesta kaunokirjallisuus-tietokirjallisuus. Kun elämä on perheellistymisen ja maalla asumisen myötä muuttunut niin kiireiseksi, kaunokirjallista teosta kohtaan nousevat odotukset ovat muodostuneet kohtuuttomiksi. Pitäisi olla täydellinen, että sen jaksaisi lukea kokonaan, ja sitten taas aloittamisen kynnys kasvaa. Tietokirjallisuutta sen sijaan voi lukea pätkissä sieltä ja täältä, eikä haittaa, jos kirjasta lukee vain sen osan, joka kiinnostaa eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunokirjallisuudessa on sellainen ärsyttävä piirre, että niiden pitää olla hyvin kirjoitettuja. No onhan niitä, mutta sitten ne on niin hyvin kirjoitettuja, että. Liian hyvin. Tätä on vähän vaikea selittää. Kirjallinen anti voi olla myös liian realistista. Mva Ramotswe tyyliset menee, mutta kevyehkön tekstinsä puolesta ei meinaa sekään lähteä. Tietokirjallisuutta siis. Mutta se saa olla kertomatyylistä, kuten tuo Ilkka Malmberg. Terkkuja hektisyyden keskelle!

      Poista
  12. Kaunokirjallisuus vs. tietokirjallisuus -dilemmaasi sopisi mainiosti luettavaksi Anni Kytömäen teos "Kultarinta". Siinä yhdistyvät Suomen historia, metsäteollisuuden hyvyys/pahuus, ihmiskohtaloita ja kaiken taustalla ja lisänä seuraa kerronnassa kirjailijan loistava metsän-/luonnontuntemus. Suosittelen! Terv. Taina N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja alkuun pääsee, kun kuuntelee radiosta (Areenasta) http://areena.yle.fi/1-3459012 jakson Minna Pyykön maailmaa, josta itse tämän kirjan bongasin.

      Poista
    2. Miten en ole tätä suositusta huomannut aiemmin. Höh, mutta onneksi se ei ole vanhentunut. Kiitos Taina, luottokirjasuosittelija.

      Poista