Kestävämpään elämäntapaan

Paikalle tuli kas, kaikkien aikojen kestävän kulutuksen kuningas.

 Eppu Normaalin nerokkaiden sanojen pyöriessä päässäni, puskin biisin ulos alkuteksteiksi ja sain aikaiseksi ihan älyttömän kömpelön ja typerän lauseen. Yritykseni oli rakentaa vitsikäs ja lennokas insertti tulevan tekstin tylsään aiheeseen. Tekstissä ruodin plussilla ja miinuksilla kestävämmän elämäntavan tavoitteitamme  kuinka olemme siinä onnistuneet ja kuinka voisimme siinä kehittyä. 

Kestävämpään elämäntapaan

Pyrkimyksestä haluan sanoa, että emme ole emmekä tule asettamaan tavoitteita, joihin hampaita kiristellen ja kaulasuonet pullottaen kurottelemme. Tavoitteiden pitää olla sen verran mielekkäitä, että ponnistelu niiden saavuttamiseksi tuntuu järkevältä. Välttämättömät asiat tehdään ja työhön käytetään sen vaatima aika, mutta oikeista kohdista osataan myös tinkiä. Tämä tarkoittaa asioiden priorisointia sekä vapaa-ajan (tekemättömyyden) arvostusta. Elämää ei ole tarkoitus hankaloittaa, siksi kaikki omavaraisuuteen liittyvät rajoitteet unohdetaan ja käytössä pidetään ne, jotka hitaudesta ja vaivannöstä huolimatta tuottavat tehdessä iloa. Saavuttamattomista asioista ei tule raipaniskuja eikä saavutetuista mitalia. (Jos nyt luet tätä blogia ensimmäistä kertaa, voit selvittää, mitä ihmeen hiippareita olemme –> tuolta.)

Olen listannut kestävää elämäntapaa tavoittelevan elämäntavan osa-alueita, joita käyn läpi yksityiskohtaisesti. Osa-alueita miettiessäni olen tiedostanut hiilijalanjälki-idean globaalisti, mutta oikeasti olen niin yksinkertainen, että ilahdun käytännössä a) rahan säästämisestä b) rahan säästämisestä johtuvasta palkkatyöhön käytettävän ajan vähenemisestä ja siitä seuraavan ajan saamisesta c) puhtaasta ruuasta d) konkreettisen työn näkymisestä e) luonnon läheisyydestä

Osa-alueet ovat:

1. Asuminen

2. Ruoka

3. Energia

4.Vesi

5. Jäte

6. Liikkuminen

7. Tavara, vaatteet ja palvelut

8. Harrastukset

1. Asuminen

– Kaksi taloa ( kuluja enemmän, rakennukset ovat vanhoja ja vaativat jatkuvaa kunnostusta, toisessa osasähkölämmitys)

+ Lämmitys oman metsän puulla.

+ Sijainnit (koulu, työ ja harrastukset kävelymatkan päässä talvella)

+ Kalusteet ja remontointi pienellä budjetilla, kestävillä ja luonnonmukaisilla materiaaleilla

+ Harvan lämpöenergiaa syövän talon etuna on kuitenkin korvaavan ilman paljous :)

2. Ruoka

+ Emme syö lihaa. 

– Syömme kylläkin mereneläviä, kananmunia ja maitotuotteita. 

+/– Maitotuotteiden syöminen tuntuu jollakin tavalla tarpeelliseen ravintoon kuuluvana ja sen vuoksi perusteltuna. Vaihtoehtona olemme kokeilleet prosessoituja korvikkeita esim. kauramaitoa, mutta homogenoimaton luomumaito on tuntunut parhaimmalta kaikkien voinnissa. Maitoa ja kermaa käytetään vain ruuan valmistukseen ja kahviin. Kotimaisuudella ja luomulla on pääpaino. Suomalainen maitolehmä tuottaa myös lihaa Suomessa, se syö perusteltua rehua (nurmi, joka toimii mahdollisesti myös hiilinieluna, ei soijaa ja maissia), sen ruuan tuottamiseen ei ole pitkiin aikoihin raivattu metsiä (hiilinielut). Maidon tuotantoon tarvittava vesi on lähellä, ei kaukaa tuotettu (lukuunottamatta pääkaupunkiseutua, jonne vesi virtaa Päijänteestä).

+ Kanamunat tulevat omilta kanoilta 

– Kala ostetaan kaupasta ja liian usein se ei ole edes suomalaista –> Paikallinen kalastaja edelleenkin hakusessa

+ Lapset ja minä syömme kouluruokaa (säästö :))

+ Kesällä syömme suoraan maasta juurekset, salaatit, perunat, tomaatit, kurkut yms. Marjoja säilötään pienesti, mutta omiin tarpeisiin sopivasti. Hilloja on tehty omista omenoista, mehuja parikymmentä litraa viinimarjoista. 

+ Juurekset ja mehut säilötään kellariin –> nollaenergia

+ Ruoka valmistetaan kesät talvet pääasiassa puuliedellä (ks. energia)

+ Kasvihuone on ollut toiminnassa pari vuotta ja se toteutettiin pitkälti kierrätetyllä materiaalilla ja oman metsän hirsipuilla. 

+ Kasvimaan maa-aines on olemassa olevaa maata/multaa. Maanparannus eläinten lannoitteella ja kompostimullalla.

+ Ruokahävikkiä ei ole lähes ollenkaan. Pienet määrät tähteitä menee kanoille. 

3. Energia

–Talviasunnossa suorasähkölämmitys osassa taloa sekä lämminvesivaraaja ovat suurimmat syöpöt. Sähkön vuosikulutusarvio pv. 7538 kWh / yö 6056 kWh.
+ Uusiutuva sähkö
+ Jääkaappi-pakastin A++ (maakellari osaan säilömiseen)
+ Molemmissa taloissa puuliedellä valmistettu ruoka (omat puut)
+ Osa talvitalosta ja Vehkosuo kokonaan lämmitetään puulla
+ Saunat molemmissa asunnoissa puulla, kesällä pesut aina saunan yhteydessä
+ Karkean optimistisesti noin 1/3 vuodesta sähköt aurinkoenergialla
– Pyykin pesuun tarvitaan sähköä kesälläkin
+ Puemme lämpimästi talvella sisällä, kun lämpötila sisällä laskee ja pidämme ovet kiinni eri huoneiden välillä, jotta esimerkiksi makuuhuoneen lämpötilaa voidaan pitää alhaisena.

4. Vesi

– Talvikodissa kunnan vesi ja viemäröinti.

+ Viiden hengen perheen vuosikulutus on noin 70m3

+ Pyykkiä pestään 5 - 6 koneellista kuukaudessa (7kg kone täynnä). Vaatteita ei pestä, jos ne eivät ole likaisia. Kesällä pesuväli harvenee vielä tästä. 

+ Suihkussa ei käydä huvikseen ja siellä ollaan ripeitä. Vehkosuolla peseydytään kaivo- ja sadevedellä.  

+ Asianpesukone talvella noin 6 kertaa viikossa (lyhyt ja nopea ohjelma). Vehkosuolla käsin tiskaus sade-/kaivovedellä ja hellalla lämmitetyllä vedellä. 

+ Wc:ssä suositaan ns. ryhmäpissoja aamuisin ja iltaisin (vetoja vähemmän). Vehkosuolla ulkovessa.

+ Kaikki kasvien kasteluvedet sade-/kaivovesistä.

+ Vehkosuolla juomavedet lähteestä.

+ Eläinten juomavedet kaivo-/sadevesi. 

5. Jäte

+ Kierrätetään: pahvi, kartonki, paperi, metalli, lasi, muovi, vaatteet, ongelmajäte

+ Biojäteastia ja komposti

+ Kanoille vähäiset ruuantähteet

– Muovipussin ostaminen pitäisi lähes nollata

– Kepen vaipat ovat kauhea kuormitus, mutta vaihtoehtoa ei oikein ole.

+/– Elintarvikkeiden pakkaukset; hyvä pakkaus suojaa tuotetta, jolloin se on pitkäikäisempi, mutta tuottaa silti jätettä.  

6. Liikkuminen

– Kaksi autoa on toistaiseksi oltava, se on tyhmää. Toisen auton vaihto halvempaan olisi paikallaan, jos löytyisi yhtä tilava vaihtoehto (dieselverot, käyttöverot, vakuutukset)

– Tarvitsen autoa noin 6 kertaa viikossa muuhun menoon (viikkokilometrit n. 100km) 

+ Lapset kulkee kouluihin ja osaan harrastuksista kävellen.

+ Minä kuljen kävellen tai pyörällä töihin.

– Keimo kulkee työmatkat autolla. Välillä pitkiäkin matkoja.

– Kepe kulkee joka toinen viikko taksilla kouluun 5 x 40 km. Plussaa kimppakyydistä.

+ Matkustaminen harkiten. Olen itse lentänyt alle 10 menopaluuta ja lapset tähän mennessä vain kerran. 

7. Tavarat, vaatteet ja palvelut

+ Lähes kaikki perheen vaatteet 2nd hand ja tutuilta saatuja.

+ Ostovaate tai kengät harkitaan tarkasti.

+ Määrä ei korvaa laatua.

+ Vaatteet pestään, kun ne ovat likaisia.

+ Erityistoivomukset kohdistetaan synttäreille tai jouluun.

+ Kotiparturi

+ Ekologiset palashampoot ja saippuat ja muu kosmetiikka (vanhat käytetään loppuun ennen uusien hankkimista). 

+ Antibiootit vain todelliseen tarpeeseen

+ Pyritään ennaltaehkäisemään sairauksia ja vahvistamaan vastustuskykyä ravinnon avulla

+ Ravintolassa syödään mahdollisesti ekologisuutta silmällä pitäen (lähiruoka, kasvisruoka).

+ Korjataan risoja vaatteita, tavaroita yms. ja tehdään itse, mitä kykenemme

+ Kännyköistä pidetään huolta

– Joitakin paperilaskuja.

– Pidän paperisesta sanomalehdestä.

8. Harrastukset

+ Tanssiharrastukset kuluttavat vähän materiaa (jonkin verran rahaa).

– Osaan tanssitunneista mennään autolla

– Hevonen kuluttaa ruokaa (heinä ja pieni suomalainen väkirehulisä), kuivikkeita ja varusteita (rahaa) ja tuottaa lantaa (kaasut)

– Asuu talven kylmässä tallissa (ei sähkölämmitystä) 

+ Laiduntaa kesällä niittymäisellä pellolla, ei väkirehua.

+ Kengitän itse, käytän varusteet loppuun, en osta tarpeetonta.

– Koirat syö valmisruokaa (valmistaja on suomalainen, mutta raaka-aineet EU:sta).

– Kissa syö myös valmisruokaa (mutta myös jyrsijöitä)

– Kanoille pitää ostaa teollista munitusrehua (kaura lähituottajalta)

Hyviä ja kivoja talvipäiviä kaikille! 

Kävimme Vehkosuolla pari viikkoa sitten rämpimässä. Kaikki näytti pysähtyneeltä, mutta odottavalta. Alla video käynnistä. 

Mikä minuun meni?

Koska sanomalehti tulee tänne Vehkosuolle vasta puolilta päivin, olen siirtynyt jälleen lukemaan päivän polttavat uutiset vasta seuraavana päivänä. Eli uutiset tulevat minulle kaksi päivää myöhässä. Tarkalleen ottaen uutiset tavoittaa minut siis kahden päivän viiveellä. 

Lomamoodi lähti oikein hyvin käyntiin, mutta sitten jotain tapahtui, minkä jälkeen olen ollut hieman ahdistunut ja alakuloinen. Se jokin on siis minullekin mysteeri. Voiko olla niin, että mukavuutta ja odotusten täyttymystä on jälleen kerran vaikea kestää? Sehän on ihan älytöntä, mutta siinä saattaa olla totuuden poikanen. Arki on minusta yleisesti ottaen mukavaa, en odota lomia ajatellen niiden olevan elämän parasta aikaa. Odotan silti aikaa, jolloin aikataulut lakkaavat olemasta ja päivät kuluvat omalla painollaan hyppien eteenpäin askareista toiseen. Pää ei kuormitu päällekkäisistä tehtävistä eikä ajatuksia rasita muiden ihmisten kohtalot. 

Olenko onnellisempi haavelleissani, kuin toteutuneessa todellisuudessa? Minä tiedän, etten lottovoitosta tule onnelliseksi, mutta että jos toivon läpi pitkän talven saavani elää taas askeettisesti keskellä metsää, niin onko sitten ihan kauheaa, kun toive toteutuu. Mikä minua vaivaa!

Kysykää viikon päästä, voi olla ohimenevää.

Harri on onnellinen, tomaatin taimet ei.

Mutta Keimon mielestä oli paras talviloma tähän mennessä. Sauna on edennyt siihen malliin, että loputkin puunrungot on raahattu metsästä "sahalle" ja sahattu hirsiksi. Vanha sauna on siirtynyt askeleen verran kauemmaksi taloa, pois uuden tieltä ja uuden saunan kulmakivet on raijattu kutakuinkin paikoilleen. 

Vanha sauna todellakin oli siirtynyt sillä välin, kun olin hakemassa Iivaria kesäkotiin. Se siirtyi mielestäni aika helposti. Samoin siirtyi ne kivetkin minun ja Kassen Loviisa-retken aikana. Minnekäs sitä sitten lähtisi, jotta pääsisi saunomaan? 

Nyt vain Keimon piti mennä palkkatöitä tekemään, joten homma hidastuu jälleen. Kauhean epämiellyttävää. Sellaista se toisten ihmisten elämä on. Itsehän olen vain niin rikas, ettei tarvitse töihin mennä. Haha. (Apua, oikeasti, c'mon!)

Sauna hyppäsi ruusupensaan yli.

Kivien roudaamista.

Iivari oli perille tullessaan ihan, että "Ai, juu, tää paikka, okei, noh, alan syödä, rousk rousk rousk." Saman päivän iltana kävimme parhaalla maastolenkillä toteamassa, kuinka kovat onkaan ne ennen niin pehmeät tiet ja kosteutta tihkuvat metsäpolut. Saniaiset kurkottavat soiroina kohti taivasta ja mustikan alut rypistelevät kuivuuttaan. Eijole kivaa. 

Toisen päivän iltana valjastin Iivarin pitkästä aikaa kärrien eteen sillä saimme kuin saimmekin kärryt lainaan. Otin Kassen mukaan ja sitten mentiin. Mahalle kyytiä (siis Iivarin).

Minun oma pikku larppaaja.

Varusteet voi pestä säännöllisesti, olkoonkin se vain kerran vuodessa.

Loviisan must stop: Krinti.

Loviisan must stop 2: Tuhannen tuskan kahvila.

Ja tuttuun tapaan linkkaan tähän loppuun tämän viikon Vehkosuo-vlogin, joka on tällä kertaa täynnä Keimoa ja saunaa. Ja tämä kaikki englanniksi. On se kova. Täällä.

Hyviä viikkoja ja nähdään ensi kerralla taas!

Kesäloma alkaa

 

En ihan heti keksi, koska on ollut näin kuiva kausi touko-kesäkuussa. Vehkosuon pihamaa alkaa muistuttaa aavikkoa kellertävine ruohoineen. Ulkogrillin käyttö on täysin poissuljettu maastopalon riskin vuoksi. Kasveille on käytetty sadevesitynnyrien sisältö jo aikoja sitten ja kaivoveden riittoisuus mietityttää. Lähdevesikaivolla vedenpinta on myös alhaalla. 

Kaikki peltokukat ovat täydessä kukassaan jo. Viime kesänä kukkiminen jäi sateiden vuoksi vähäiseksi. Näin ne vuodet vaihtelevat. Tuppe kerää kesäläksynä kasvioon 20 kasvia. Yleisimmät peltokasvit pitää napsia nyt, jos haluaa ne kukassa saada talteen. Meillä on vanha kasviprässi, jolle on nyt käyttöä.  

Keimo jäi meidän kanssa samaan aikaan talvilomalle. On se vaan hyvä aika pitää nyt. Hän yrittää panostaa saunan edistymiseen, joten saamme kuulla taustalla jatkuvaa moottorisahan pörinää. Sivusta seurattuna se edistyy aika vaivattoman oloisesti. Haha.

Uimakoppipäivystäjänä

Lapset kinusivat tietenkin uimaan heti ensitöikseen. Lähin järvi on kahdeksan kilometrin päässä ja vielä tässä vaiheessa kesää levätön. Valitettavasti nämä lähijärvet ovat, syystä tai toisesta (viljelystä), rehvöityneet ja aina jossain vaiheessa kesää uimakelvottomat. Sääli. Sain työkaverilta Matt Haigin kirjoittaman kirjan Kuinka aika pysäytetään ja luulen, että tässä on vihdoinkin kirja, joka pitää mielenkiintoni yllä. Se on samaan aikaan tieteellinen, filosofistinen ja mielikuvituksekas. Kiitos!

Kepe meni koulun loputtua hoitokotiin viikoksi. Kepen (ja vähän minunkin) ajatuksia on luettavissa Kepen Facebuuk-sivulta Mä en oo mikään tavis. 

Harri-kissa pääsi vihdoin lauantaina mukaamme ja Pöpin odotus palkittiin sunnuntaina, kun haimme lampaat. Päkäpäät ovat viime kesältä samat, joten laskeutuminen laitumelle sujui rauhallisissa merkeissä. Iivari-heppa tulee ensi lauantaina ja sitten on meidän porukka jälleen koossa. 

Tuppe suunnitteli ja toteutti oman nuken talon.

Täällä Vehkosuolla ei mene kauaakaan, kun aivot alkavat tuottaa luovia ajatuksia ja ne muuttuvat teoiksi. Tai sitten jäävät toteutumatta. Tärkeintä on mahdollisuus.

Laitoin Keimolle viestinä alla olevan toteemipaalusuunnitelman saatetekstillä:

– Sitten kun sulla on luppoaikaa 😅

– Pala kakkua

– Mä ajattelin ennemminkin palaa puuta 😀

Olemme ajatelleen vaihtaa vlogin puhekielen englanniksi, jotta voisimme välittää suomalaisia tapoja ja perinteitä ulkomaillekin. Melko korkealentoiset ovat suunnitelmat, sillä varsinkaan minun sanavarastolla ei paljon maalailla mielikuvia saati teorisoida tapahtumia. Puhuminen kameralle on jo muutenkin toivottoman hankalaa. Voi olla, että videoilla jo vallinnut komiikka muuttuu tragikomiikaksi ja katsojat tulevat pyörimään myötähäpeän kourissa.  

Noh anyway (alkaa olla jo verissä), edellinen vlogi aurinkopaneeleista on katsottavissa täällä. Kyseessä ei ole mikää opetusvideo, ennemminkin "näin meillä" -video. "Entäs teillä?" -kommentit ovat todella tervetulleita. 

Mukavaa viikko till alla (oho, nyt pukkaa ruotsia)!

Uusi varvas kevään tuopi

Hei rakas sairauspäiväkirja (ja paljon muuta). 

Sain varpaan luudutusleikkaukseen viime viikon keskiviikolle peruutusajan. Aikaa soitosta päätökseen oli tunti ja leikkaukseen vuorokausi. Uutinen vaati työpariopelta ja rehtoriltakin nopeaa sopeutumista. Lyhyen varoitusajan hyödyiksi luen kuitenkin sen, ettei asioiden yltiöpäiseen järjestelyyn ja mietiskelyyn jäänyt aikaa. Vietin edellisen illan tekemällä asioita, joita en useaan viikkoon tulisi tekemään; ratsastin ja imuroin. Ja söin. Oli muuten koomista seurailla heräämössä ihmisten tolkkuihin tulon ensireaktioita. Melkein kaikki oli kiinnostuneita ruuasta, ei esimerkiksi siitä, mitkä jäsenet on tallessa. Vitaaliuden kannalta tietysti järkeenkäypää. 

Sairaslomaa on kokonaiset kahdeksan viikkoa. Sain käyttööni kantakengän eli olen sellainen skolioosista kärsivän näköinen toispuoli-geisha. Kahteen viikkoon en saa liikkua kuin välttämättömimmät. Kengällä se onnistuu melko vaivattomasti. Jalassa on kirurginen sidos, ei kipsiä. Sidosta ei saa poistaa eli tuloksen näen vasta kahden viikon päästä, kun tikit poistetaan. Jännittää, mihin asentoon varvas on luudutettu vai tipahtaako se kenties dramaattisesti hoitopöydälle.
Varpaan tyvinivelen luudutusleikkauksessa poraillaan ja höyläillään tyvinivelen luut puolin toisin toisiinsa sopiviksi ja yhdistetään ne ruuvein. Eli operoitava osallistuu kuuntelemalla veistotunnille. Luutumista ei saa häiritä liikkeellä, siksi tepastellaan kuusi viikkoa kantakengällä ja vielä kaksi viikkoa varovasti totutellaan kävelyyn tavallisella kengällä. Lopuksi käydään röntgenissä ja kuullaan luutumisen tulos. Tähän luudutusleikkaukseen päädyin siksi, että tyvinivel oli jo nivelrikon syystä rustottunut, jäykistynyt ja jatkuvasti kipeä. Onnistuneen tuloksen kanssa voin liikkua lähes samaan malliin kuin ennenkin. Varvas ei enää taivu, eli työntövoima on poissa, mutta siihen olenkin jo  tottunut. Kivuttomuudesta haaveilen ja  kävelylenkeistä ja joistakin kaappiin jemmatuista tasapohjaisista kengistä. 

Ettei unohdu, kumpi  –> 

Kotona on sujunut kivasti. Keimo ja lapset ovat korvanneet minut muutamissa kotihommissa. Voin neljä päivää huonosti leikkauksen jälkeen, eikä sohvalla huvittanut edes lukea. Varvas toipui pahimmasta kivusta jo kolmantena päivänä, joten sain vähennettyä kipulääkkeet minimiin. Kolme päivää olo on ollut nyt parempi. 

Aktivoitumisen myötä tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu. Ne ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne (-apina). Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. Ideoita?

Olen ehtinyt miettiä myös, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi hankkia tai tehdä tulevina kesinä. Tässä tärkeimmät:

1. Kahden litran kahvipannu. Turvallisempi ja suurempi vaihtoehto, kuin vanha kulunut emaloitu.

2. Berkey vedensuodatin. Vaikka lähtökohtaisesti oletamme lähdeveden olevan puhdasta, emme voi mennä siitä takuuseen. Lisäksi olemme säilyttäneet juomaveden muovikanisterissa, eikä sekään ole paras ratkaisu. Berkey-suodatinjärjestelmä suodattaa hyvin pitkälti kaikki epäpuhtaudet, mutta maksaa kolmisen sataa euroa. Auts.

3. Kaasuliettä olemme aika ajoin harkinneet. Meillä on jatkuvasti tarve kiehautetulle vedelle ja se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Keittiön hellan sytyttäminen niinä kertoina, kun ei tee muuta ruokaa tai lämmitä taloa, tuntuu haaskaukselta. Viime kesänä ratkoin ongelman kyhäämällä vanhasta uunin sydämestä rakettiuunin. Sekin menetteli, mutta vaati sijaintinsa puolesta jonkin verran efforttia. Pienen lieden kaasupullo kestää runsaan tunnin ja vesi kiehahtaa muutamassa minuutissa. Kaasupullon hinta on vain vajaa kaksi euroa. Täytyy punnita. (Kuvan liesimalli on vain yksi esimerkki.)

4. Varavirtalähde (hinta mallista riippuen noin 30-50€). Näitä olen tutkiskellut pitkään. Näyttäisi siltä, että aurinkokenno on lähes kaikissa malleissa toissijainen, epävarma ja hidas latausvaihtoehto. Kuitenkin elättelen toiveita, että jättäisin laitteen päiväksi aurinkoa ottamaan ja saisin puhelimen yöksi sängyn viereen lataukseen. Jos suora aurinkolataus ei pelitä, voin kuitenkin ladata laturin päivisin isompien aurinkopanelien virralla tai autossa. Päivällä puhelimen lataaminen autossa tai "seinässä" on jotenkin rasittavaa, kun tapaan unohtaa sen sitten sinne koko päiväksi, eikä kukaan saa minua kiinni. Ratkeaisi sekin ongelma sitten. 

5. Ladattava lamppu ja varavirtalähde. Tätä ajattelin pääasiassa lapsille hämärään aittaan. Voisi ladata  aurinkopaneelin virralla päivällä. Irtoparistoilla toimivista lampuista haluaisin eroon.

6. Haaveilen edelleen pitsauunista ulos. Haluaisin tehdä sen saviuunityyliin. 

7. Hella/kamina. Kuvakaappaus erään jurtan uunista. Erilaiset itsetehdyt uunit kiehtoo. 

8. Videot. Katsoin pitkästä aikaa Vehkosuon videot I-VI ja olen niin onnellinen, että kuvien lisäksi on liikkuvaa kuvaa tallessa. Tunnelmiin pääsee takaisin ja näkee, miten lapset on kasvaneet, vanha koira mennyt ja uudet tulleet, kasvihuone rakennettu, itse vanhentunut... Kannustan siis Keimoa kuvaamaan lisää ja ehkä itse perehdyn enemmän editointiin, jotta saamme uusia videoita muistoksi. Tähän alle laitan viimeisimmän videon. Tulevia edesottamukset voi jäädä seuraamaan tilaamalla Vehkosuon kanavan täältä. 

Mukavaa viikon loppua (paistaa se päivä sisällekin)!

Yhdeksän kovaa

Ei tarvitse, kuin selkänsä kääntää, niin jo on bloggeri muuttunut. Kaikenmaailman merkkejä, hymiöitä 👀 ja symboleita on nyt mahdollista liittää blogitekstiin. Merkkejä voi hakea hakukoneelta myös piirtämällä itse piirrosruutuun kuva, jonka perusteella hakukone tarjota vastaavan valmiskuvan. Koklasin piirtää >(I)< ja sain ☼. Njooooo. Hymiömaailma on minun maailman rinnakkaismaailma. Käytän kyllä, mutta varovaisesti ja eniten face with tears of joy :ta 😂. 

Tulin tänne käymään, koska haluan listata myöhempää itsetutkimusta tai -ironiaa harjoittaakseni, tämän hetkiset mielenkiinnon kohteeni. Alan olla siinä vaiheessa elämänviisautta, että kohteet eivät heilahtele suunnattomasti, mutta iän mukaista vakautta saisi olla jopa enemmän. Epävakaus ei välttämättä näy ulospäin, mutta pään sisässä pyörii mahdollisuuksien karuselli. Käy usein niin, että luen vaikkapa inspiroivaa artikkelia lehdestä. En meinaa malttaa istua paikalla jutun loppuun asti, kun tekisi mieli lähteä heti metsään tutkimaan pieneliöstöä, leipomaan leipää, neulomaan villatakkia, ompelemaan salihousuja, joogaamaan, maalaamaan, katsomaan internetistä tietoa, juomaan kahvia, katsomaan avartavia dokumentteja, opiskelemaan ihan mitä vaan tai tilaamaan verkkokaupasta sikatrendikkäitä vaatteita. Tämä päättyy usein niin, että mahdollisuuksien määrä ylikuumentaa ja kaataa systeemin, jonka jälkeen estojärjestelmällä voi tehdä vain normaaliasetuksen hommia, kuten pyykkien ripustusta.

Mutta seuraaviin asioihin olen päässyt käsiksi systeemin ohitusohjelmalla.

1. Ratsastus ja hevonen. 

Käyn valmennuksissa noin kerran viikossa. Hevosen tallipaikassa ei ole kenttää, joten kuskaan  hevosen trailerilla hienolle Usvalaakson maneesille. Tällä systeemillä voi helposti kuvitella olevansa tavoitteellinen harrastaja. Välipäivinä teen harjoitteita sen mukaisesti maastossa. Talli on Iivarille sopiva ja minun on siellä myös hyvä olla. Ja koska tarvitsen valmennukseen mukaan lastauksia varten avustajan, nakitan siihen Kassen ja saan viettää samalla äiti-tytär aikaa. 

 

2. Lukeminen ja tiedon hankinta

Olen aina arvostanut suomalaista kirjallisuutta ja lukenut erityisesti kaunokirjallista proosaa, mutta sitten sain siitä yhtenä päivänä tarpeekseni. Ei vaan lähde. Minua innostaa nyt enemmän tieto, mutta haluan lukea sitä pehmomuodossa (ihmisen näkökulmasta). 

3. Koirien (eläinten) ihmeellinen maailma

Meillä on Pöpi ja sitten on Kikka, mutta kohta saattaa olla myös Jaska (työnimi). Kolmen koiran omistamisessa ei ole mitään järkeä. Silti, se on meidän perheen juttu. Ja se on myös aikuisen ihmisen tapa hankkia elämään actionia ja irrationaalisuutta eli nuoruutta. "Kato nyt tota, ku se tollee!" Ja mikä parasta, voin koiria haalimalla olla oman elämäni Konrad Lorenz. Kolmas koira on myös rescue-koira. Pelastettaviin koiriin alkaa olla huolestuttava päähänpinttymä vaikken tosissani usko tekojeni  paljon kyseisten valtioiden koirapolitiikkaan vaikuttavan.

Konrad Lorenz

4. Tanssi

Hiphop ja nykytanssi pitää pintansa. Käyn tunneilla ja opetan lapsille hiphopia. Katson epäsäännöllisesti Youtubesta, miten tehdään joku breakdance muuvi ja sitten menen ja yritän. Yrittänyttä ei laiteta. Samalla yritän siirtää taka-alalle isovarpaan tyvinivelen nivelrikon. Nivel on niin kipeä ja jo pahasti rustottunut, että scheisse. 

5. Vehkosuo

Se on taas muuttunut haavekuvaksi. Kesän 2017 tavoitteena muurattu pitsauuni. Tanskalainen maajussi, Frank, on edelleen sankarini. 

6. Työ koulunkäynninohjaajana

Muutama huomio; se, missä päivittäin käyn, on työpaikka, jossa teen työtä ja jossa minulla on työyhteisö ja mielekkäitä työtehtäviä. Työstä saa palkkaa. Nämä eivät ole vielä menneet tajuntaan täysin. 

Askartelu voi olla työtä

7. Netflix ja päivän pimeät tunnit kotona

Kotipesässä nyhjäämistä. 

8. Materia

Aina välillä tarvitsen jotain, mitä sitten tuijotan verkkokaupassa moneen otteeseen ja niin kauan, etten enää tarvitsekaan. Viimeisin tarve oli pitkä villatakki, mutta sainkin sitten siskolta sellaisen. 

9. Neulominen

Joka ilta tekisi mieli aloittaa villatakki. Pipoja tulee ryppäyksittäin.

Näillä tänään, huomenna ehkä jo jotain muuta. 

Eiku!

Olen haaveillut ukulelesta vuosia, mutta siirtänyt sen hankkimista, ikäänkuin palkintoa säästelläkseni, tuonnemmaksi. Myös, koska en tiedä niistä mitään. Olen kyllä ajoittain katsellut musiikkikauppojen ikkunoita ja selaillut nettikauppoja sekä yrittänyt saada nettikeskusteluista tolkkua, että minkälainen sen nyt pitäisi sitten olla. Sitten tuli vain päivä, jolloin huomasin tilanneeni sen, ukulelen. Ostin sen (täältä) Se on keskinkertainen ja kokoluokissaan pienin (sopraano). 

Kirjoitan tätä siis kovettuneilla ja aroilla sormenpäillä sillä olen Uken saapumisen jälkeen kuluttanut sormenpäitä ja ilahduttanut perhettäni loppumattomilla trupaduurisoinneilla. Musisoidessani en edes huomaa, mitä ympärilläni tapahtuu ja se on vähän outoa. Monta kertaa olen havahtunut vasta siihen, kun kaikki ovat lähteneet menemään. 

Mutta yllätys yllätys, ukulelen(kaan) soittamista ei opi ihan itsestään. Tunneskaala on jo ehtinyt seilata innostuksesta masennukseen. Piskuisen kitarani hajoittamiseen en ole kuitenkaan vielä suutuspäissäni sortunut (säästösyistä). 

Mutta se, mitä halusin jakaa kaikille, on sointusivusto, jonka löysin ukuleleotteita etsiessäni: Ja se on Riffstation, joka "laskee" soinnut, pianolle, kitaralle sekä ukulelelle sovittaen ne Youtube videoihin ja havainnollistaen soinnut reaaliajassa toivomallesi instrumentille. Kirjautuminen vaaditaan, mutta systeemi on maksuton (?). Käytettävissä on siis juutuubillisen verran kappaleita, joiden tahdissa voi htapailla ja kuvitella jammailevansa mukana ihan pro:na. Itsetunnon kohottua voi hakea sanat ja soinnut (vaikkapa haulla lyrics tabs ukulele ja daadirlandirlandaa) ja kohdata virtuoosittomuutensa. Mutta minä sain tämän ohjelman myötä ihan uutta potkua pianonkin pimputteluun ja pistin pitkästä aikaa myös kitaran vireeseen. Toistaiseksi säestäminen on vielä säestäjän eiku eikuttelun armoilla, mutta aika-ajoin joku innostuu jo yhtymään lurittelemaan mukana. 

Haparoivia yrityksiä instagramissa Yks ja Kaks.

Tällä hetkellä innostaa myös:

Televisiosta: Silta, Vallan linnake, Yökylässä Maria Veitola, Tanskalainen maajussi (ei liene yllätys), Mustamaalattu (tulossa)

Työssä: Alakoulun erityisryhmässä avustajan sijaisuudet. 

Harrastuksessa: Jatkuva konkreettinen ja teoreettinen tasapainon haku ja vaakakupin keikahtelut. 

Käsitöissä: Pipot ja villapaita.

Kotona: Kanat tulivat kotiin. Kohta viedään viimeisiä viikonloppuja Vehkosuolla. En ole innostunut, mutta sopeutunut. Toimiminen kotona tuntuu helpolta.

Ravinto: Volgan-sienestä tehty kombucha.

P.S. Meni hehkulamppu keittiön kattovalaisimesta rikki ja ostin epähuomiossa halogeenilampun tilalle. Karmeaa. Saan varmasti kohta jonkun kohtauksen.

Innoitukset

Tällä hetkellä minua innoittaa:

Ratsastus ja Iivari

Iivari on mennyt vihdoin askeleen kehityksessä eteenpäin. Lihaksisto, tasapaino ja mielenhallinta on sekä minulla, että hevosella kehittynyt ja olen alkanut nauttia vihdoin laukkaharjoitteista tämän hevosen kanssa. Ratsastin I-tason kilpailussa Iivarilla ensimmäisen helppo-C ohjelman ja tunsin, että se pystyy tarvittaessa antamaan parastaan. Hyvä valmentaja on kannustanut eteenpäin ja lisännyt motivaatiota itsenäiseen harjoitteluun. Lisäksi ratsastus ja valmennus muilla osaavimmilla hevosilla on antanut perspektiiviä ja kannustaa jatkamaan samalla reseptillä. 

Kotka

Jovelan talopäiväkirja -blogissa suositellun linkin kautta löytynyt virolaisen Juras Erglisin eli pesivän merikotkan web-kameran seuraaminen on samaan aikaan tylsää ja äärettömän jännittävää. Kuukauden jaksoimme Keimon kanssa vahtia kotkapariskunnan vuorottaista haudontaa. Sitten pesään alkoi ilmestyä haukia ja eräänä päivänä siipien alta paljastui kuoriutunut poikanen (pesässä oli alunperin kaksi munaa, mutta toisen pääsi tuhoamaan joku ulkopuolinen lintu pariskunnan poissa ollessa). Olen saanut ystäviäkin mukaan vahtimaan kotkateeveetä ja huvittuneena laitamme viestejä tapahtumista, kuten "kolmas hauki". Kaiken jännityksen lisäksi kameran kautta saa kuunnella keväisen metsän ääniä.

Puutarhan ideointi

Nimenomaan ideointi. Vaikka tämän kevään hyötypuutarhan aion tehdä pitkälti edellisvuotta toistaen, tekeminen vaatii välillä potkua persuksille ja potkua haen pienistä pätkistä ohjelmia, selaamalla vanhoja lehtiä (Lantliv) tai vaikkapa pinterest-kuvia, jotka voivat olla kaukana todellisuudesta, mutta fiilistelytarkoitukseen sopivia. Tanskalaisen maajussin jäätyä tauolle, voi Yle Areenasta  napata ohjelmia, kuten Trädgårds måndag (Puutarhamaanantai) tai katsella ja vain katsella Bønderövenin uusia jaksoja tanskan telkkarista. 

Miehen harrastus

Kävin katsomassa cross country-kisoja ja oli aika jännää. Mutta parasta miehen harrastuksessa on sen lisäksi että on kiva nähdä toisen olevan niin kiinnostunut jostain, se,  että voi saunan lauteilla kuunnella kiinnostuneena toisen yksityiskohtaista selitystä ja sitten kohta hyvällä omallatunnolla jaaritella omasta harrastuksesta nauttien joka hetkestä.

Kuva: Pauli Keisanen

Pipot

Pipojen tekemisessä ei ole mitään järkeä. Teen niitä silti aina vain lisää ja laitan kauppaan ja säilön varastoon. Liikenne on hiljaista, mutta saan kaupan ylläpitämisestä kiksejä pelkän mielikuvituksen avulla.

Tanssi

Nivelrikkoinen varvas kivistäen, mutta niin pitkään kun itkemättä voin. Päätin osallistua Studio Dance Pitin kevtnäytökseen nykärin jatkoryhmään. Vaikka se vie yhden tärkeän viikonlopun, pitää muistaa, ettei näitä näytöksiä kuitenkaan lopun ikää tanssita.


Tietenkin innoittaa Vehkosuo.

Hippilippu

Viiri on melkein valmis. Haaveilin tekeväni vanhoista mainoslipusta #viirin joka saisi liehua Vehkosuon uudessa tangossa isännänviirin lailla. Olen kirjoittanut aiheesta näin: "Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät."  

Ja näinhän se on. Läheltä ei voi tarkastella. Ompelun haasteena oli saada kuviot molemmille puolille. Lipun ohuen liehuvan olemuksen säilyttääkseni päädyin ompelemaan kuviot "reikään". Käytännössä niin, että ompelin kuvion (kukan) kankaaseen ja leikkasin sen esille toiselta puolelta. Toinen haaste oli lippukankaiden väriköyhyys sekä mainosteksti, mikä piti saada piiloon. Aion lisätä vielä pari kukkaa. Lopputuloksen väri on mielestä aika karmea, mutta juuri siksi niin minua (ei-elegantti, impulsiivinen). 

Alitajunnastani sinkoilee haaveita omituisessa järjestyksessä, minullekin yllätyksellisessä muodossa. Kauan sitten uhkasin teipata sähkönsinisen volkkarimme täyteen hippikukkia, mutta toiminnan sijasta alistuin systeemiin (kun en saanut lupaa). Ja sitten tuli myös retro alepaan ja robinhoodiin ja sain unikkopuistatuksia ja näin froteisia painajaisia. Tavalla tai toisella visio paremmasta maailmasta kuitenkin toteutuu. 

(P.S. En vihaa retroa.)

L'anarchie c'est l'ordre – Anarkia on järjestystä

Peace!