Perjantaina oli niin kevät, että pakkasimme tavarat ja hurruuttelimme Vehkosuolle. Pakkaaminen tuntui tauon jälkeen hetken aikaa vaikealta. Mitä, mistä ja minne, häh? Mitä siellä jo on, onko kahvia (olispa!). Lapset ovat onneksi jo hyvin itsenäisiä pakkaajia, itse päädyn yleensä ottamaan vaan ne ylläni olevat, perillä huomaan, että alkkarit olisi kivat. Onneksi Vehkosuolla vaatekaapissa on lämmintä. Lasten vaatteet ovat taas kutistuneet talven aikana. Hiiri oli syönyt hammastahnan ja kakannut hammasharjakuppiin. Mutta viikonlopusta tulisi mahtava.
Keittiön hella syttyi kohtalaisesti, ulkona lämmitti auringonpaiste, saunan ihana lämpö, ulkona tehty ruoka, linnunlaulua, ohi kiirehtivä hanhiparvi, kaikuvat kurjen äänet pellolla, määrätietoinen korppi, iloisesti juttelevia lapsia, hitaat aamut, auringon lasku, tähtitaivas, hiljaisuus... hetkinen hei! Hiljaisuus?
Metsäkone. Vei viikonlopun ja toi maailmanlopun. En usko avohakkuuseen metsänhoitomenetelmänä. Olen puunhalaaja, metsänrakastaja, eläinten ystävä. Täyskaadolle tuuletan vain keilaradalla. Yritän ymmärtää metsänomistajaa ja toivon Metsäteollisuudelta ja Metsähallitukselta kannustusta monimuotoisempaan puunhakkuuseen. Olen tietenkin kovin itsekäs. Metsä talomme ja tien välistä kaadetaan totaalisesti ja suuri pala jännää seikkailumetsää. Harmillisesti vedetty tiluksiemme raja jää avohakkuun reunalle. Paljaalle pihamaalle puhaltaa nyt pohjoisen tuulet. Lohdullista on se, että ympäriltämme on nyt kaadettu kaikki, mitä voi. Loput on omaa. Lentäkää linnut sinne. Te käpylinnut myös, jotka tiputtelitte kuusesta käpyjä aitan peltikatolle.
En sano muuta. Jatkan asiaan sopeutumista öisin, silloin on paras aika pyöritellä.
Jos haluat lukea, mikä minua huolestuttaa ja mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on:
Merkitty metsä
WWF: Yli puolet metsänomistajista kaipaa vaihtoehtoa avohakkuille
Imastonmuutos uhkaa pohjoisten metsien terveyttä.
Mutta mitä me odotamme ensi kesältä. Katso videolta hieman väsyhköjen tyyppien haastattelu.
Mukavaa viikkoa!
P.S. Saan alkaa huomenna harjoitella kävelyä ilman kantakenkää. Jee!
Keittiön hella syttyi kohtalaisesti, ulkona lämmitti auringonpaiste, saunan ihana lämpö, ulkona tehty ruoka, linnunlaulua, ohi kiirehtivä hanhiparvi, kaikuvat kurjen äänet pellolla, määrätietoinen korppi, iloisesti juttelevia lapsia, hitaat aamut, auringon lasku, tähtitaivas, hiljaisuus... hetkinen hei! Hiljaisuus?
Metsäkone. Vei viikonlopun ja toi maailmanlopun. En usko avohakkuuseen metsänhoitomenetelmänä. Olen puunhalaaja, metsänrakastaja, eläinten ystävä. Täyskaadolle tuuletan vain keilaradalla. Yritän ymmärtää metsänomistajaa ja toivon Metsäteollisuudelta ja Metsähallitukselta kannustusta monimuotoisempaan puunhakkuuseen. Olen tietenkin kovin itsekäs. Metsä talomme ja tien välistä kaadetaan totaalisesti ja suuri pala jännää seikkailumetsää. Harmillisesti vedetty tiluksiemme raja jää avohakkuun reunalle. Paljaalle pihamaalle puhaltaa nyt pohjoisen tuulet. Lohdullista on se, että ympäriltämme on nyt kaadettu kaikki, mitä voi. Loput on omaa. Lentäkää linnut sinne. Te käpylinnut myös, jotka tiputtelitte kuusesta käpyjä aitan peltikatolle.
En sano muuta. Jatkan asiaan sopeutumista öisin, silloin on paras aika pyöritellä.
Jos haluat lukea, mikä minua huolestuttaa ja mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on:
Merkitty metsä
WWF: Yli puolet metsänomistajista kaipaa vaihtoehtoa avohakkuille
Imastonmuutos uhkaa pohjoisten metsien terveyttä.
Mutta mitä me odotamme ensi kesältä. Katso videolta hieman väsyhköjen tyyppien haastattelu.
Mukavaa viikkoa!
P.S. Saan alkaa huomenna harjoitella kävelyä ilman kantakenkää. Jee!
Kiitos hienosta filmin pätkäleestä!
VastaaPoistaps. Surkea juttu tuo metsän kaato...
No niin just, nyyh. Mut pidetään positiiviset asiat mielessä.
PoistaTuo metsän jatkuva kasvatus taitaa tällä hetkellä sopia parhaiten omatoimisille metsänhoitajille ja ilmeisesti myös turvemaille, mutta jatkuvan kasvun metsän puunkorjuu on kalliimpaa ja koneellinen korjuu voi aiheuttaa kolhuja, mikä sitten tekee helposti tukista energiapuuta, mikä myös vähentää metsän omistajan tuottoja.
VastaaPoistaKyllä näin taitaa olla. Rahaa tulee kerralla vähemmän, mutta sitä voi tulla useammin parinkymmenen vuoden välein, kuin kerran ihmiselämässä. Eikä jatkuvakaan kasvu takaa eri metsätyyppien säilymistä, mutta säilyttää metsän jotakuinkin vielä metsämäisenä eikä täysin tuhoa kerroksellisuutta. Kaikki metsän omistajat ei taida olla edes nykyisistä vaihtoehdoista selvillä, se harmittaa. Ja sekin, että suurin osa talouspuusta suuntautuu kertakäyttömarkkinoille ja kuormittaa ilmastoa osallaan. Helppo se tietty on huudella kun en ole taloudellisesti merkittävän metsän omistaja. :I
PoistaMitä nyt oon vähän alaa seurannut niin pienistä hakkuista ei aina näytä tulevan mitään voittoa.. koneiden tuonti metsään maksaa ja jos ei kaadeta sen verran että kaatokustannukset saadaan korvattua niin homma on taloudellisesti plus miinus nolla, mutta kunhan ei ole miinusta. Isoille metäsnomistajille toki voisi jatkuvakin harvennus tuoda voittoa. Vaihtoehdot pitäisi olla paremmin esillä kyllä.
PoistaWuhuu, miten koukuttava ja hauska video! Onneksi ei kukaan tullut toimistoon, kun mie vaan täällä ihan asiattomia puuhaan kesken työpäivän! Minäkin traumatisoidun avohakkuista. Jos ne ovat lähellä omaa reviiriä tai jopa kiinni siinä, kestää toipuminen pitkään. Käsittämätöntä on se!
VastaaPoista:) Siistiä, jos kelpas meidän tubetustekeleet. Luun jostain, että metsien päätehakkuut ahdistaa isoa osaa suomalaisista, mukaanlukien metsänomistajat. Ainakin Saksassa ja muutamassa muussa maassa päätehakkuut on jo kielletty. Nyt pitäisi ajatella jo pitkälle tulevaisuuteen, kuten tossa yhdessä artikkelissa oli mainittu.
PoistaJos uskoisin sielunvaellukseen, epäilisin, että olen edellisissa elämissäni asunut Saharassa, Yokshiren nummilla, Unkarin aroilla, Pohjois-Amerikan preerioilla tai Argentiinan pampalla - tai edes Pohjanmaan lakeuksilla :) Minun puolestani kaikki metsät saisi avohakata, kääk! Mitä puuttomampaa, sitä parempaa :) Ei mar, Suomen avohakkuista ei ikävä kyllä synny tasaista maapohjaa, vaan kamala risukko. Mut ilman puita voisin hyvin elää eikä normaalia tuulta voi olla juuri koskaan liikaa (rajumyrskyt ovat asia erikseen)
VastaaPoistaIslanti voisi sopia sinulle? ☺️
PoistaKyllä, Islanti voisi olla sellainen. Hollanti myös on melko peltoisa maa. Mutta pääsee täällä Suomessakin onneksi valitsemaan paikkansa puuttomilta paikoilta, jos ei muutto ole mielessä.
PoistaMyötätuulia sinulle ja jälkimmäiselle kommentoijalle!
Jälkimmäinen kommentoija ei tarkoittanut, että pitäisi muuttaa maasta, mutta tuli vain niin Islanti mieleen tuosta kuvauksesta, kun puutonta olisi hyvä olla eikä tuulikaan haittaa. Itse asun toisessa, suht vähämetsäisessä, Euroopan maassa ja puolestani kovasti kaipaan Suomen metsiä.
PoistaNiinhän se taitaa olla suurimmalla osalla lähellä sydäntä se suomalainen metsä. Ymmärrän myöskin täysin, mikä aroissa, nummissa ja muissa avoimissa paikoissa viehättää. Harvoin saa kaikkea, mutta onneksi niistä voi väliaikaisesti nauttia. Ja Suomen jokamiehenoikeus on jotain ainutlaatuista, mikä mahdollistaa monipuolisten elämysten kokemisen fir free.
PoistaTerkkuja myös sinne muualle maailmaan!