20.6.2018

Iso tuoppi, kiitos



Toinen sade kesäloman kolmannella viikolla. Tynnyrit täyttyivät ja kasvit innostuivat silmin nähden juomaan juurinystyränsä täyteen. Nihkeä ja säästeliäs kastelu on pitänyt kasvit varuillaan, ne ovat siirtyneet odotustilaan ja kasvaneet kituliaasti. "Pieni hörppy ei riitä, pitää saada kolpakko ja pää täyteen!", ne ovat huutaneet. "Mutta en voi antaa enempää. Näettehän kurpitsat, punajuuret eivät saaneet tänään ollenkaan, olkaa kiitollisia tästäkin vähästä."


Onneksi ei ihan tällaisia vaaroja.

Aamut menevät rutiineissaan. Kello on puoli kahdeksan tai kahdeksan. Tuppe herää ensimmäisenä ja päästää Pöpin ulos ja ruokkii sen. Minä menen perässä ja kolkuttelen Kassen hereille aitasta. Sytytän keittiön hellaan tulen ja menen Tupen perässä pihalle viemään Iivarin ulos. Kasse tulee ja ruokkii lampaat sekä hoitaa kanoja ja tarkistaa kissan ruokatilanteen. Tuppe päästää myös Kikan ja Soosoon ulos ja ruokkii ne. Minä kerään salaattia ja persiljaa laatikosta ja menen sisälle valmistamaan aamupalaa. Tuppe tulee perässä ja käy vielä pesemässä kahvipresson. Odotamme vielä veden kiehumista ja kanamunien paistumista. 


Jelpimme eräänä aamuna räksänpoikasta juottamalla, lentoon se lähti.

Heinäntekoon ilmat ovat olleet erinomaiset, niillä, joilla heinä on kasvanut. Meidän vetisillä pelloilla on kerrankin ollut tarpeeksi kuivaa heinänkin kasvaa. Saimme tutulta ihan oikeita heinäseipäitä ja heittelimme heinää omaan kesätarpeeseen kuivumaan. Ohut ja lyhytkortinen peltokasvusto ei ole kovalla tuulella mikään helppo seivästettävä. Suut ja silmät täyteen, kaksi kortta seipääseen ja loput viereen. Ja kolmen päivän päästä toteamme tuueln tehneen heinäseipäistä barbapapoja, 8 8 8 8.




Heinien lisäksi toinen asia, josta tällainen keräilijä-säästäjä -luonne on pitänyt, on avohakkuualueen puusälän hyödyntäminen. Aijai, kuinka mieli kehrää, kun kassillisella keräämää puuta voi taas pari päivää keitellä hellalla kahvit ja ruuat käyttämättä yhtään oikeaa polttopuuta. Tajutonta survivalismia.




Viime viikonloppuna kävimme Orimattilassa katsomassa Keimon veljenpojan, serkun pojan ja muutaman muun tutun motocross-kisoja. Varikolla hengailu ja kisojen katsominen oli jännää vaikka onhan sitä tullut monissa harjoituksissakin jo jännitettyä. Mukava seurata, miten isät (ja muut perheen jäsenet) hermoilevat ja hikoilevat monesti pieniä jätkiä enemmän. Hullu laji tämäkin. 


Kasse ja taivaalla hengaileva kuski.
Keimo haastattelee (ja neuvoo) veljenpoikaa. 
Tuppe tekee uutta harjaa Mystille.

Onneksi tuo ratsastus ja hevosharrastus on niin turvallinen laji...
Ippe on lähestynyt lampaita hienovaraisesti viikon verran. Nyt on päästy puheväleihin ja paarmoja voi mennä pakoon samaan pikkuruiseen pihattorakennukseen sulassa sovussa. 

Vehkosuon Youtube tarjoaa tällä viikolla Vehkosuo Zoo -vlogin, jossa esittelemme eläimiämme. Täällä.




Olen viimeaikoina pohtinut ja tutkiskellut monien epämääräisten rescue-koiria koskevien uutisten myötä tarkemmin rescue-koiratoimintaa. Tietenkin siksi, että meillä on kaksi rescue-koiraa ja tilanne kiinnostaa minua, mutta myös siksi, että olen jälleen pettynyt ihmisten tiedonhankinta- ja tulkintataitoihin. Ja näihin ihmisiin luen myös nyt ne arvostettuina pidettyjen medioiden, kuten Yle:n ja Helsingin Sanomien -toimittajat. Uutisten otsikot ovat harhaanjohtavia eikä uutisesta löydy tarvittavia faktoja saati monipuolista puolueetonta asiasisältöä. Turhauttavaa. Koska olen harrastanut koiria koko ikäni; omistanut rotukoiria sekä Suomalaiselta, että ulkomaalaiselta kasvattajalta, osallistunut näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, ollut yhdistyksissä, opiskellut pieneläihoitajaksi, työskennellyt koirakennelissä ulkomailla ja eläintarvikeliikkeessä Suomessa sekä tehnyt työtä eläinlääkärin avustajana, seurannut koirankasvatusta läheltä, olen nähnyt, kokenut ja kuullut kaikenlaista. En silti uskalla sanoa olevani mikään asiantuntija. Esimerkiksi rescue-koiratoiminta on minulle tullut tutuksi vasta omien koirin myötä ja minulla on siitä tähän mennessä myönteinen kokemus. Mutta tieto ei lopu kesken.

Toivonkin siis, että mikäli sinua huolestuttaa rescue-koiriin liitetyt riskit, joista on viime aikoina uutisoitu (taudit, käytöshäiriöt ja kotimaisten kodinvaihtajien tilanne), lue alla olevat julkaisut ja vieraile Eviran sivuilla. Internetistä löytyy myös paljon asiallisia lähteitä, joissa on tärkeää tietoa antibioottirestistenssiin liittyen (ESBL, matkustelu, lihan käsittely, antibiootin väärinkäyttö). Tietoa etsimällä ja lukemalla edistämme kehittävämpää toimintaa aiheesta kuin aiheesta.


Ja pilke silmäkulmassa:


(suositeltavia hakusanoja mm: rabies, ekinokokki, koirien tuonti ulkomailta, usealle eläinlajille yhteiset taudit, ESBL)


Hyvää juhannusta!








10 kommenttia:

  1. Ah, tiedän tuon tunteen kun sytyttää hellan silpulla ja laittaa sillä ruuankin. Mikä säästämisen fiilis. Hyvää juhannusta myös Vehkosuolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten mielestä ehkä naurettavaa touhua, mutta huvinsa kullakin :) Musikoiden ja sienien poiminta menee myös vähän samaan keräilykulttuurilokeroon.
      Terkkuja takaisin.

      Poista
  2. Mä niin nautin kun saan kerätä puunsälää Johanin puusavotan peruilta ja sytyttää meidän "melkein muuratun" tiiligrillin niillä, ja oikeastaan valmistaa koko aterian niillä - ihan turhaa käyttää moiseen vaivalla tehtyjä polttopuita! t. Taina N.

    VastaaPoista
  3. Ja mitä rescue-koiriin tulee, niin monet niistä ovat ihan ok ja moni tuontia hoitava järjestö myös. Mutta joillain on valitettavasti taustalla sellaista, mitä niitä hankkiva, eli koiran pelastava henkilö ei osannut edes kuvitella.
    Saatan tällä pahoittaa monen mielen, mutta suosittelen silti lukemaan tämän: https://www.koiramme.fi/23-artikkelit/juttu/uutinen/424-pentujen-salakuljetus-on-ainakin-sadan-miljoonan-euron-bisnes
    t. Taina N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä jutusta ei luulisi rescue-ihmiseksi itsensä lukeva ihminen pahoittaa mieltään, kun kyseessä on pääasiassa rotukoirat ja varsinkin pennut. Rescuekoirat tuossakin mainittu hiukan epämääräisessä yhteydessä Suomen tuonteihin liittyen. En tiedä oliko lehden jutussa tilastoja, mutta niitä olisi kiva saada näkyviin. Varmasti hankalaa, kun kyseessä on harmaa talous ja yksittäisten ihmisten bisnekset. Voin tosiaan kuvitella rescue-yhdistysten turhautumisen, jos tilanne on se, että paikallinen työ, seriloinnit ja valistus, on massiivisiin osa toimintaa ja koirien sijoitus koteihin vain pieni osa sitä ja silti vedetään yhtäläisyysmerkki pentu- tms. bisnekseen. Kauhean haastattelu/perehdytysmyllyn läpi jouduin kuitenkin näiden kahden koiran kanssa käymään. Ja odottamaankin ikuisuuden.
      Jokatapauksessa, ei vaikuta hyvältä tuon jutun perusteella, mutta nyt on koirankasvattajilla paikka miettiä miksi ei kaikkien sääntöjen mukaan tehty rotupentu enää kiinnosta? Kyse ei voi olla vain rahasta. Ja sitten rescue-koiran hankkija voi miettiä, onko trendikkyys se oikea peruste. Ja ehdottomasti tuontikriteerejä ja valvontaa kiristettävä. Myös pentujen osalta.

      Poista
    2. Mutta Taina, tarkoitus ei ollut kuulostaa näsäviisaalta tai päteä, vaikka siltä tuo vaikutti. Ihmisten maailma on hullu.

      Poista
    3. Hullu on! :-) t. Taina

      Poista
  4. Hyvää juhannusta sinne Vehkosuolle ja mahtava kuva tuo lentävä "mopo".
    t: Eräs lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää juhannusta ja kesää myös sulle "Eräs lukija"!

      Poista