18.2.2019

Ininää ruohonjuuritasolla




Tämä on minun ensimmäinen yhteispostaus omavaraisuuteen pyrkivien samanhenkisten bloggaajien kanssa. Julkaisemme samanaikaisesti joka kuun ensimmäisenä maanantaina ennalta sovitusta aiheesta kukin oman näköisen postauksen. Linkit muiden blogeihin löydät tekstin lopusta.

Tämä ei ole kuukausittainen yhteispostaus, mutta joskus eteen tulee kuitenkin tärkeä aihe, josta on syytä tehdä "välipostaus". Nyt aiheeksi ponnahti medioissakin pyörähdellyt uutinen hyönteisten radikaalista vähenemisestä ja jopa uhasta hävitä kokonaan maapallolta. Tätäpä minäkin pohtimaan.

Valikoivasta, mutta hyvin intohimoisesta tieteisjulkaisusukelluksesta pintaan päästyäni tein omat, ruohonjuuritasoiset päätelmät aiheesta. Laajensin aiheen omavaltaisesti koskemaan kaikkia Suomessa asuvia pieneliötä. Vaikkei täysin tiedetä, mitä merkitsee pieneliölajin häviäminen täältä maapallolta (ja Suomesta), tiedetään, että ekosysteemissämme mikroskooppisen pienen kaverin läsnäolo voi olla paljon merkittävämpi, kuin kaikkien suojelukohteiden symbolin, söpön ja sympaattisen jääkarhun. 


Lukuja

Suomen maassa on 45 000 lajia. Kovalla urakalla näistä on pystytty arvioimaan kuitenkin vasta 45% ja näistä uhanalaiseksi on julistettu 2 247 lajia. Lajeista ja erityisesti pieneliöistä ja niiden merkityksestä tiedetään siis yllättävän vähän. Onneksi kuitenkin puutteellisesti tunnistettujen lajien kartoituksen parissa työskennellään jatkuvasti. Lajien tunnistamisen myötä löytyy sekä uusia elinvoimaisia että uhanalaisia lajeja ja tähän astisten tietojen valossa uhanalaisten lajien esiintymisprosentti säilynee noin 10% kaikista tunnistetuista. Uhanalaisuuden lisääntyminen tai lajien katoaminen on tietenkin huolestuttavaa. Uhanalaisten lajien lista, niin sanottu Punainen kirja, julkistetaan kymmenen vuoden välein ja uusi, sarjassa viides lista, julkaistaan maaliskuussa (perjantaina 8.3.2019 kello 9.15-15.00 Helsingin Säätytalolla). 
 Jännittää sekä hyvässä että pahassa, mitä meille vielä selvinnee eri lajien olemassaolon merkityksestä. Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisia tutkimuksista, joissa povataan hyönteisten vähenevän ja jopa katoavan yllättävän nopealla tempolla.

Seppo Leinosen sarjakuvakuvitus kirjasta Metsän salainen elämä (linkki tekstin lopussa).



Pitääkö hyttysten tappaminen lopettaa?

Tuskin hyttysiä lätkimällä kuitenkaan sukupuuttoon tapetaan. Asiaan voi silti vaikuttaa. Sinäkin urbaanissa ymäristössä asuva. Osallistuminen on helppoa. Ohjeet tulee tässä: 

1.  Muuttakaamme kulutustottumuksiamme. 

Päästöt, metsäkato ja merien köyhtyminen vaikuttaa ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Muutos pitää aloittaa viimeistään nyt, sillä pelissä on myös SINUN ja MINUN hyvinvointi.  Hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun ytimessä. Elämän elinehto maapallollamme.

Suosi luomua. Tehotuotettu ruoka tarvitsee hyönteismyrkkyjä, joiden vaikutukset ovat nähtävissä. Myrkyt imeytyvät maaperään ja leviävät laajemmille alueille. Tehostunut maatalous tappaa ekosysteemin ja vie myös hyönteisiltä elintilaa. Ilmaston lämpenemisellä on myös yhteys hyönteisten vähenemiseen. Siispä back to the hiilijalanjälki business.

2. Jos omistat palan maata, suosi kukkia. Niittykukista plussaa. Laiskalle puutarhurille hyvä omatunto voikukista, ötökät tykkää.

3. Unohda salaojaputket. Ojat, lätäköt ja lutakot kelpaa kukkien ja mehiläisten hommiin.




Jos satut olemaan metsänomistaja, voit tehdä paljonkin.
4. Liity mukaan suojeluohjelmaan ja lakkaa tuhoamasta eliölajeja ja niiden elinympäristöä. Olet ehkä sanonut tai kuullut muiden sanovan, että metsää meillä Suomalaisilla on vaikka muille jakaa ja sitä kasvaa jatkuvasti lisää. Ajatellaanpa asiaa kuitenkin näin: Suurin osa uhanalaisista eläimistä asuu eteläisen Suomen metsissä. Eläimet (tai kasvit) voidaan luokitella uhanalaiseksi eri syistä. Yksi syy on se, että jotain lajia esiintyy vain pienellä alueella (5km2 alueella). Jonkun metsän kaataminen ja raivaaminen kantoineen päivineen tarkoittaa jollekin sillä alueella asuvalle lajille sitä, että siltä viedään koti, työpaikka, perhe, ravinto, kommunikointi ja liikkumisen mahdollisuudet.  Kaiken lisäksi vielä sen yhden eliön olemassaololla on saattanut olla merkitystä ympäröivälle ekosysteemille. Ekosysteemi tarkoittaa siis sitä, että tavara kiertää ja hommat toimii tasapainoisesti. Maitoo ja bissee jääkaappiin.

Metsän omistajana sinulla (ja minulla) on siis mahdollisuus suojella metsiä. Metso-ohjelman myötä mukaan on saatu jo 55 000 hehtaaria suojeltua metsää eli vapaaehtoisia metsänomistajia. Hyvä te! Tavoitteena on metsien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa, kerätä tietoa lajeista, selvittää mikä on kunkin eliön rooli ja suojella eläinlajeja ja niiden ympäristöä. Metso-ohjelmassa mukana on ollut vuodesta 2003 hyörimässä PUTTE-ohjelma eli Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma. 

5. Asu ahtaammin tai jo olemassaolevassa rakennuksessa
Älä valtaa uutta tilaa asumiseen hyönteisiltä ja muilta lajeilta. Älä tuhoa pellon pientareita kasveista (ellei kyseessä ole vieraslaji).





Vehkosuo, pieni luonnonsuojelualue

Ympäriltä kaatuu metsää ja pellon kasvustoja suojellaan (myrkytetään), lannoitetaan, peltoja salaojitetaan ja niiden ympäristöä karsitaan puista. Lohtuna kaiken keskelle jää kuitenkin pieni pläntti omaa luonnonsuojelualuettamme, jossa hyönteiset saavat lisääntyä peltojen avo-ojissa ja soisilta alueita, hakea mettä valtoimenaan rehottavilta niityiltä ja pihan voikukista. Puita kaadetaan harkiten, uusia istutetaan tilalle. Käävät ja muut metsien verkostoitujat saavat lahopuuta syödäkseen.
 Vehkosuolla vietettyjen vuosien aikana olen kokenut iloisia jälleennäkemisiä muun muassa sudenkorentojen, heinäsirkkojen, hepokattien, sarvijaakkojen, useiden perhoslajien, sammakoiden, lehtopöllön, sisiliskojen, lepakoiden, ukkoetanoiden ja monien lintulajien kanssa. Niityllä kukkii vanha kunnon maitohorsma. Olen valtavan iloinen, että nämä kaikki ja tuhannet muut tunnistamattomat ja näkymättömissä pysyvät lajit asuvat kanssani samalla tontilla.






Hyönteiset eivät kuitenkaan ole häviämässä totaalisesti maapallolta. Aiheeseen liittyvien uutisten aiheuttama häly on kuitenkin paikallaan, koska hyönteismäärissä on tapahtunut kato. Koska syyt ovat tiedossa, voimme toimia nyt eikä sit.


 Linkit (aloita näistä):



Yhteistyöblogit:

Riippumattomammaksi

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Jovelan talopäiväkirja

Luomulaakso

Rakkautta ja maan antimia 

Caramellia 

Korkeala 

Sarin puutarhat

Farmer to Bee  
https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty
http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/








22 kommenttia:

  1. Ihana jäkäläpatja! Jotkut lajit todellakin saattavat jopa lisääntyä ilmastonmuutoksen takia, ikävä kyllä tuloksena saattaa olla pahempi tuholaisongelma viljelyksillä kuin hyvät pölyttäjäpopulaatiot. Pölyttäjät näyttävät olevan huonommassa kilpailuvalmiudessa tuholaisiin verrattuna valitettavasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Viljelyjen myrkyttämisessä käy vähän samanlainen ilmiö, kuin antibioottikuurin jälkeen, omat hyvät bakteerit ja mikrobit häviävät, jonka jälkeen vastustuskyky on olematon. Samalla ilkeät bakteerit valtaavat tilaa ja muuntautuvat antibiooteille resistensseiksi.

      Poista
  2. Loistava kirjoitus pilke silmäkulmassa. Maitoo ja bissee jääkaappiin, indeed. Ei tule kumpaakaan jos pölyttäjät ja maanmuokkaajaötökät käyvät vähiin. Meilläkin on muuten myrkytön pläntti. Rounduppina täällä keräännytään kohteeseen ja nyppäistää pois se mikä ei saa kasvaa siinä missä kasvaa, kuten kasvatuslaatikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan hyvä, että meillä on yhteisiä ja erillisiä pieniäkin suojelualueita. Tehostettua pölyttäjätuotantoa pienillä alueilla. :)

      Poista
  3. Huikean kauniita kuvia keventämässä vakavaa aihetta. Kiitos tietopitoisesta kirjoituksesta :)

    VastaaPoista
  4. Kulutustottumukset oli erittäin hyvä muistutus! Ja jos ei voi suosia luomua, niin kannattaa suosia Suomessa kasvatettua. Ja ehdottomasti välttää niitä ruoka-aineita, mitkä on kasvatettu alueilla, joissa saa käyttää edelleen tosi vaarallisia torjunta-aineita. Ne on kielletty EU:n alueella, ja tunnetusti suomalaiset viljelijät noudattavat lakeja.
    Ihanan tunnelmallinen kuva tuo ensimmäinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Ja just niin, ollaan tarkkoina. Ainakin edes vähän enemmän kuin ennen. Pieni muutos ei tee kipeää kellekään.
      Tuo eka kuva on aika ihana ja siinä on tunnelmaa, kiva illan usva ja auringonlasku. Ikävä puoli siinä on se, että Tuppe seisoskelee siinä rajallemme ulottuvan avohakkuun reunamalla. :l Siihen maisemaan olemme joutuneet viime kesänä tottumaan.

      Poista
  5. Tämä on asia mihin jokainen meistä voi vaikuttaa omilla teoilla eikä ne tarvitse olla suuria. Itse varjelen niittyä enkä anna lupiinin levitä sinne. Ojanpohjat ja tontin puro on monen pienen ötökän kotipaikka, lahopuuta jätetään metsään ja puutarhaankin pienten suojaksi. Mutta silti aion katsoa kesällä asiaa uusin silmin, mitä voin tehdä vielä paremmin hyönteisten elon parantamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Onneksi on tehty vähän vahingossa oikein, mutta vastedes tehdään vielä enemmän tiedostaen.

      Poista
  6. Huomasin myös, että julkaisujen ja tutkimusten läpi kahlaamiseen olisi helposti päässyt uppoitumaan. Hienoja huomioita olet nostanut sieltä esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thaanks! Noihin jää ihan koukkuun. Kuulostaa melko nörttitouhulta, ehkä se sitä vähän onkin. Onneksi nyt on blogeissa tiivistettyä asiaa, niin pääsee vähän helpommalla.

      Poista
    2. Hei, laitatko lähteitäsi näkyviin, niin pääsee itsekin lukemaan vielä lisää mielenkiintoisista nostoistasi. 😊

      Poista
    3. Moikka, oliko joku aihe, johon et löytänyt tekstin lopusta linkkejä?

      Poista
  7. Metsän salainen elämä oli kyllä hieno lukukokemus, aivan uskomatonta miten paljon aarteita löytyy ihan lähimetsästä kun sen vaan antaa olla metsä. Mahtavaa että teillä on lehtopöllö, en ole koskaan nähnyt sitä livenä! Meillä pesi viirupöllö viime kesänä, hieno kokemus kun pöllöt ihan pihapiirissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että eläinten ja kasvien havainnointi on alkanut kiinnostaa enemmän nyt, kun niitä tarjotaan tarjottimella metsän keskellä. Tai sitten ikä... Pöllöt ovat kyllä kunnioitettavan hienoja. Vähän pelottaviakin kun sille päälle sattuu.

      Poista
  8. Ötökät ovat minulle sydämen asia kotipuutarhassani. Joskokaan ammattiviljelmillä muutoksia eo tapahdu kovinkaan nopeasti niin myös kaupungit voivat vaikuttaa puistoalueisiinsa, sekä kotipuutarhurit vain parvekekkeen omistajia myöten. Lisää luonnonmukaisempaa vapaampaa hoitoa, ketojen lisääminen, vesiaiheet, lahopuutarhat, kasvi valinnat, kemikaaleja harkiten. Tarjotaan eri eliölajeille monipuolisesti mahdollisuuksia ruokaan, lisääntymiseen ja asumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa niin! Tästä voisi tulla uusi muoti-ilmiö. Oikein tervetullut.

      Poista
  9. Metsän tärkeyttä ei todellakaan voi tarpeeksi korostaa. Itsekin olen pistänyt merkille, että monet tuntuvat ajattelevan nykypäivän metsän"hoidosta" niin, että kaadetaan kaikki pois, kyllähän tilalle voi istuttaa uusia puita. Ekosysteemien rakentuminen kumminkin ottaa aikansa, ja minne ne kotimetsästään riippuvaiset lajit sitten hakeutuvat, kun elinympäristö vedetään sileäksi? Hankalia juttuja, toivottavasti avohakkuisiinkin alkaisi hiljalleen löytyä joku roti...

    Kiitos näistä ajatuksista ja hyvistä pointeista. Esimerkiksi luomuruuan suosimista voikin tosiaan suositella ötökkätekona vaikkapa sellaisille kaupunkilaistuttaville, joilla ei ole mahdollisuutta pystyttää risuaitoja kadunvarteen tai perustaa pölyttäjäkasviviljelmiä taloyhtiön parkkipaikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunkilaisia ei tosiaan pidä unohtaa, he ovat ravintoketjussa melko korkealla ja esiintyvät suurissa määrissä noin niinkuin maailman laajuisesti ajateltuna :) Kiitos kommentista (ja omasta kirjoituksestasi).

      Poista
  10. Todella hyvä kirjoitus ja valtavasti hyviä pointteja. Noihin linkkeihin pitää todella tutustua ihan ajan kanssa tässä viikon kuluessa. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Hyviä luku-/kuunteluhetkiä. Aiheeseen uppoaa helposti aikaa.

      Poista