Kyy(kky)haaste

Tämä on kohti omavaraista elämäntapaa tavoittelevien bloggareiden yhteispostaus. Lisää aiheesta tekstin lopussa. 

Kolme viikonloppua takana Vehkosuolla ja o'boy, oli pari viikkoa hyvät kelit. Sehän on sanomattakin selvää, että sisälle oli taas kaikki kylmyys pakkautunut ja ulos täytyi mennä lämmittelemään. 

Pääsiäisenä fiilistelimme, saunoimme ja söimme pitkän kaavan aamupalaa. Istuimme saunan jälkeen ulkona kuuntelemassa taivaanvuohen pyrstön mäkätystä ja jousipatjamaisesti hinkkaavaa laulantaa, kurkien kajahtelevia huudahduksia ja palokärjen trrrrrrrrr-kojautuksia. 

Paikallaan oleminen saattaa aiheuttaa myös ilahduttavia luomisinnostuksia. Tekemisen tarve purkautui yllättäen samanaikaisesti meillä aikuisilla ja kohdistui kerrankin samaan projektiin. Kaikista erikoisinta tässä oli se, että viihdyimme toistemme seurassa alusta loppuun asiallisesti keskustellen, aivan, kuin järkevässä parisuhteessa kuuluukin. Eli, jos parisuhdeneuvoille tarvetta, soitelkaa. Puhelinnumero paperin alareunassa (ark. klo 9.00 – 15.30).

Tästä pöydän rakentamisesta on todistusaineistoa ja se löytyy Vehkosuon YouTube-kanavalta. Sieltä puuttuu valitettavasti se kohta, jossa Keimo huutaa: "Nyt se perkeleen lapio tänne niinkun olis jo!" Hän siis huutaa lapsille ja jatkaa: "Mikä vittu siinä on, että ei voi heti totella?" (Ilmeisesti kysymys oli retorinen.) Ja minä siitä vierestä rakentavasti: "Haaahhhahahahahahah, onneks toi sun rageeminen meni videolle."

Juurihan se lapio oli tuossa.

Kivalta näyttää, vaikka ruoka oli jo ehtinyt auttamattomasti viiletä. 

Ulkopöydän toteutukseen käytimme kaksi betonista viemäriputkea ja kaksi viime vuonna sahattua haapalankkua. Putket kaivettiin puolen metrin syvyyteen ja lankuille tehtiin tuki-/kiinnityspuut kiinnittäen ne poraten betoniputkien yläpäähän. Pöydän ääreen mahtuu jopa kymmenen ruokailijaa.  Mielestäni tulos on talon tyyliin sopiva eli askeettinen. Varjopuolena näkisin sen, että pöydän paikkaa on vähän vaikea muuttaa.

Kärräsin kakkaa istutuslaatikoihin. Olen käyttänyt hevoselle pelkkää hamppukuiviketta, joka maatuu purua paremmin ja käy täten paremmin istutuksille. Tujua se on, mutta laatikossa kasvatetut salaatit ynnä muut pikkusnacksit pärjäsivät viime vuonna, joten jos onnistuminen toistuu, voin jo sanoa tämän olevan toimiva konsepti. Istutus toteutui 22.4. ja laatikkoon meni lollo rosso sekä lehtisalaatti. Viikon päästä toinen niistä oli itänyt, toinen ei. Vaikka ilma on muutamina päivinä ollut jopa 20 astetta, maa hohkaa vielä kylmää. Taitaa olla liian aikaista. Viime vuonna kylvin laatikkoon toukokuun alkupuolella. 

Kasvimaalla ei tapahtunut vielä mitään. Viikko pääsiäisen jälkeen mietin, josko laittaisin porkkanat, mutta maltoin vielä. Kaivoin maa-artisokan mukulat maasta ja pistin niistä viitisenkymmentä pientä mukulaa takaisin. Niitä pitää vähän pitää silmällä. Kuorin kaikki mukulat kerralla, koska en ole kovin innostunut tässä vaiheessa mitään pakastimeen säilömään, kun kesäkuuksi se pitää olla tyhjä ja pois päältä. Muuta hyvää tapaa säilöä maa-artisokkaa en ole keksinyt. Tein siis niistä perulaista inkkariruokaa eli keiton suomalaisella kermalla. Keitosta tuli hyvää, mutta aamulla vahva mukula jo kertoikin, että vierailu suolistossani saa riittää ja tahto on tulla pikaisesti ulos. 

No niin.

Istutusjärjestys vuodelle 2019

Slow food zen (maa-artisokkia kuorinut, tietää miksi).

Nyhdin yrttimaalta rikkaruohot. Teen sen kerran kesässä eli hetken näyttää hienolta. Uskollisesti maasta punki lipstikka, ruohosipuli, ranskanmeirami ja rakuuna.

Tänä vuonna olin vähän varautuneempi, kun kiven kolojen lähettyvillä rikkaruohoja nypin, koska...

...edellisenä päivänä tyttöjen kanssa rintarinnan pihan poikki astellessamme, edestämme, kuin suojatielle oiketetusti astahdellen, luikerteli täysikasvuinen tätikyy. Ei onneksi kenkään jalat letkun pätkään osuneet vaikka läheltä piti. Huusin kovaa ja ytimekkäästi Keimolle (joka veisteli kaikessa rauhassa hirsiä): "Kyy, kyy, KYY!" Viimeinen karjaisten kovaa, koska hän ei näyttänyt ymmärtävän, että pitää juosta naisihmisiä auttamaan. Ehkä ajatteli minulle tulleen jonkinlainen änkytyskohtaus ja jäi odottamaan maltillisesti loppua -lä, -nel, -ti tai -ninen. 

Pyydystimme vähän kohmeloisen kyymamman haaviin ja annoimme hänelle ilmaisen autokyydin parin kilsan päähän metsikköön (naapuri-info: kauas teidänkin pihasta) ja toivotimme hänelle hyviä ruokahaluja jyrsijärintamalla. Pihallamme ei aiemmin ole kyitä esiintynyt tai ne ovat osanneet pysyä piilossa, joten tämänkin luulemme olleen yksittäinen havainto. 

Ymmärrätte varmaan siis, että koin haasteellisena kyykkimisen kyykyssä ryytipensaiden juuressa ja sen, miksi jouduin kyyditsemään kyyniset tunteeni kyykkyviinin kera varpaitani tiukasti kyyläten. Kyyhkyset siellä puussa. Kyynel.

Keimo lämmitteli saunan parissa kahden hirren verran. Me rakensimme Kassen kanssa uuden pöydän ympärille triangelipergolan, jonka kattokankaaksi viritimme varjoksi purjekankaisen kolmion. Varjoksi ja varjoksi. Ennemminkin varjohkoksi ja vain kello 10.30 – 12.30 välisenä aikana. Liitteenä ei ole kuvaa. Täällä ei ole mitään katsottavaa, menkää pois!

Kolmas viikonloppu oli kylmä. Meille ei tullut lunta, kuten moneen muuhun pitäjään kuvista päätellen oli tullut. Lämpötila laski silti lähelle nollaa ja palelua piti jälleen sietää. Siihen ei meinannut enää riittää ymmärrystä. Tämän lisäksi olemista häiritsi edellisen viikonlopun pergolariehumisesta kostautunut kyynärpään limapussin tulehdus, jonka hoito on tulehduskipulääkkeet, kylmäys ja LEPO, jota en osaisi. Koskaan ei ole tehnyt näin paljon mieli kaivaa maata. 

Kanat pääsivät viimein Vehkosuolle. Se tietää nyt muutaman viikon ajan hoitoreissuja arkipäivinä. Meillä on ollut murheita viime syksyn kukkopoikien kanssa. Ne päättivät alkaa kukkoilla patriarkka Terholle, joka yksi toisensa jälkeen jäi aina alakynteen ja jouduttiin eristämään ulos kanalasta pienempään häkkiin. Päätimme lopettaa kaksi kärkkäimmin käyttäytynyttä toivoen, että kolmas löytäisi Vehkosuolla isommassa tilassa Terhon kanssa yhteisen linjan. Mutta ei. Taas tuli Terholle takaraivoon iskua, eikä yrityksistä huolimatta onnistunut Terho kuninkuutta voittamaan. Äänestyksessä Terho sai kuitenkin enemmistön 4/4 äänet henkiinjäämisen puolesta ja poika sai lähteä. Tällaisen "turhan" kuoleman yhteydessä herää kysymys, olisiko lihan syöminen järkevää, muuttaisiko se tappamisen eettisemmäksi, kun liha saataisi käyttöön. Koirien vatsat ei tunnu kestävän tällaista yksittäistä liha-ateriaa, mutta kestäisikö oma(t)? 

Keimo hinasi metsästä yhden sinne jääneen rungon ja sahasi muutaman hirren saunaa varten. Veitsitilaukset (@keimolepi) ovat pitäneet hänet kiireisenä, mutta kesän tullen taitaa saunan rakennus taas täyttää vapaa-ajat.  

U.H:n viimeinen matka. 

Esikasvatusten kanssa menee yllä olevan kuvan lailla. Nyt on laitettu tomaattien, persiljan ja öljykurpitsan kaveriksi neljä tainta kurkkua ja lehtikaalia. En tajua tuota öljykurpitsaa. Sen siemenpussissa sanotaan, että vaatii pitkän esikasvatuksen maaliskuusta lähtien. Siinä on nyt pienet kukat, eli sen pitäisi olla nyt ulkona 25 asteen lämmössä. Menin googleen ja löysin toisen tiedon: Esikasvatus toukokuussa. Eli minulla on väärään aikaan syntyneitä öljykurpitsoja nyt.  

Tämän yhteispostauksen aiheena oli maanparannus ja kasvimaan aitaaminen. Kerron maanparannuksesta lyhyesti, koska olen siinä hunsvotti ja optimisti. 

1. Käytän maata, joka minulla jo on (ja onni on, että maa on multavaa). 

2. Kavimaa on perustettu lapiolla kääntäen perinteisellä metodilla eli: pintamaa juurineen lohkona ylös, maa-aineksen poisto vähintään lapion lavan syvyydeltä, juurimaa ylösalaisin kuopan pohjalle ja maa-aines päälle. Tämä säilyttää ravinteet parhaiten. 

3. Vuosittain omien eläinten kakkaa (ja hamppukuiviketta).

4. Nokkosvettä ravinteeksi kesän aikana sekä 

5. Ruohokatetta

6. Esikasvatukseen ostan viiden litran säkin kylvömultaa 

7. Koulimisvaiheessa lisään ravinteikasta bioastian multaa.

8. Viljelen maata kiertäen eli vaihdan typpeä tuottavien ja ravintoimureiden paikkoja. 

Aitaamisesta sen verran, että kasvimaa on aidattu lammasaidalla alapäästä noettujen kuusitolppien varaan. Uhkana ovat koirat, kanat, hevonen, lampaat ja metsän villieläimet. 

Tätä postauksen teema on kunnia jakaa seuraavien bloggaajien kanssa (#kohtiomavaraisempaaelamaa):

Tsajut
Sarin puutarhat
Metsäläisten elämää
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
Kohti laadukkaampaa elämää
Urban Farming
Palokankaan pientila
Elämää korvessa
Korkeala
Maalaiskaupungin piha
Riippumattomammaksi
Laura eli Javis
Torpan Tyttö
Sorakukka
Villa Koira
Ku ite tekee
Maatiaiskanasen Elämää
Luomulaakso
Stellan kolmas luonto
Talopäiväkirja/ omavarainen.fi
Rakkautta ja maanantimia

Ininää ruohonjuuritasolla

Tämä on minun ensimmäinen yhteispostaus omavaraisuuteen pyrkivien samanhenkisten bloggaajien kanssa. Julkaisemme samanaikaisesti joka kuun ensimmäisenä maanantaina ennalta sovitusta aiheesta kukin oman näköisen postauksen. Linkit muiden blogeihin löydät tekstin lopusta.

Tämä ei ole kuukausittainen yhteispostaus, mutta joskus eteen tulee kuitenkin tärkeä aihe, josta on syytä tehdä "välipostaus". Nyt aiheeksi ponnahti medioissakin pyörähdellyt uutinen hyönteisten radikaalista vähenemisestä ja jopa uhasta hävitä kokonaan maapallolta. Tätäpä minäkin pohtimaan.

Valikoivasta, mutta hyvin intohimoisesta tieteisjulkaisusukelluksesta pintaan päästyäni tein omat, ruohonjuuritasoiset päätelmät aiheesta. Laajensin aiheen omavaltaisesti koskemaan kaikkia Suomessa asuvia pieneliötä. Vaikkei täysin tiedetä, mitä merkitsee pieneliölajin häviäminen täältä maapallolta (ja Suomesta), tiedetään, että ekosysteemissämme mikroskooppisen pienen kaverin läsnäolo voi olla paljon merkittävämpi, kuin kaikkien suojelukohteiden symbolin, söpön ja sympaattisen jääkarhun. 

Lukuja

Suomen maassa on 45 000 lajia. Kovalla urakalla näistä on pystytty arvioimaan kuitenkin vasta 45% ja näistä uhanalaiseksi on julistettu 2 247 lajia. Lajeista ja erityisesti pieneliöistä ja niiden merkityksestä tiedetään siis yllättävän vähän. Onneksi kuitenkin puutteellisesti tunnistettujen lajien kartoituksen parissa työskennellään jatkuvasti. Lajien tunnistamisen myötä löytyy sekä uusia elinvoimaisia että uhanalaisia lajeja ja tähän astisten tietojen valossa uhanalaisten lajien esiintymisprosentti säilynee noin 10% kaikista tunnistetuista. Uhanalaisuuden lisääntyminen tai lajien katoaminen on tietenkin huolestuttavaa. Uhanalaisten lajien lista, niin sanottu Punainen kirja, julkistetaan kymmenen vuoden välein ja uusi, sarjassa viides lista, julkaistaan maaliskuussa (perjantaina 8.3.2019 kello 9.15-15.00 Helsingin Säätytalolla). 

 Jännittää sekä hyvässä että pahassa, mitä meille vielä selvinnee eri lajien olemassaolon merkityksestä. Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisia tutkimuksista, joissa povataan hyönteisten vähenevän ja jopa katoavan yllättävän nopealla tempolla.

Seppo Leinosen sarjakuvakuvitus kirjasta Metsän salainen elämä (linkki tekstin lopussa).

Pitääkö hyttysten tappaminen lopettaa?

Tuskin hyttysiä lätkimällä kuitenkaan sukupuuttoon tapetaan. Asiaan voi silti vaikuttaa. Sinäkin urbaanissa ymäristössä asuva. Osallistuminen on helppoa. Ohjeet tulee tässä: 

1.  Muuttakaamme kulutustottumuksiamme. 

Päästöt, metsäkato ja merien köyhtyminen vaikuttaa ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Muutos pitää aloittaa viimeistään nyt, sillä pelissä on myös SINUN ja MINUN hyvinvointi.  Hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun ytimessä. Elämän elinehto maapallollamme.

Suosi luomua. Tehotuotettu ruoka tarvitsee hyönteismyrkkyjä, joiden vaikutukset ovat nähtävissä. Myrkyt imeytyvät maaperään ja leviävät laajemmille alueille. Tehostunut maatalous tappaa ekosysteemin ja vie myös hyönteisiltä elintilaa. Ilmaston lämpenemisellä on myös yhteys hyönteisten vähenemiseen. Siispä back to the hiilijalanjälki business.

2. Jos omistat palan maata, suosi kukkia. Niittykukista plussaa. Laiskalle puutarhurille hyvä omatunto voikukista, ötökät tykkää.

3. Unohda salaojaputket. Ojat, lätäköt ja lutakot kelpaa kukkien ja mehiläisten hommiin.

Jos satut olemaan metsänomistaja, voit tehdä paljonkin.
4. Liity mukaan suojeluohjelmaan ja lakkaa tuhoamasta eliölajeja ja niiden elinympäristöä. Olet ehkä sanonut tai kuullut muiden sanovan, että metsää meillä Suomalaisilla on vaikka muille jakaa ja sitä kasvaa jatkuvasti lisää. Ajatellaanpa asiaa kuitenkin näin: Suurin osa uhanalaisista eläimistä asuu eteläisen Suomen metsissä. Eläimet (tai kasvit) voidaan luokitella uhanalaiseksi eri syistä. Yksi syy on se, että jotain lajia esiintyy vain pienellä alueella (5km2 alueella). Jonkun metsän kaataminen ja raivaaminen kantoineen päivineen tarkoittaa jollekin sillä alueella asuvalle lajille sitä, että siltä viedään koti, työpaikka, perhe, ravinto, kommunikointi ja liikkumisen mahdollisuudet.  Kaiken lisäksi vielä sen yhden eliön olemassaololla on saattanut olla merkitystä ympäröivälle ekosysteemille. Ekosysteemi tarkoittaa siis sitä, että tavara kiertää ja hommat toimii tasapainoisesti. Maitoo ja bissee jääkaappiin.

Metsän omistajana sinulla (ja minulla) on siis mahdollisuus suojella metsiä. Metso-ohjelman myötä mukaan on saatu jo 55 000 hehtaaria suojeltua metsää eli vapaaehtoisia metsänomistajia. Hyvä te! Tavoitteena on metsien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa, kerätä tietoa lajeista, selvittää mikä on kunkin eliön rooli ja suojella eläinlajeja ja niiden ympäristöä. Metso-ohjelmassa mukana on ollut vuodesta 2003 hyörimässä PUTTE-ohjelma eli Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma. 

5. Asu ahtaammin tai jo olemassaolevassa rakennuksessa
Älä valtaa uutta tilaa asumiseen hyönteisiltä ja muilta lajeilta. Älä tuhoa pellon pientareita kasveista (ellei kyseessä ole vieraslaji).





Vehkosuo, pieni luonnonsuojelualue

Ympäriltä kaatuu metsää ja pellon kasvustoja suojellaan (myrkytetään), lannoitetaan, peltoja salaojitetaan ja niiden ympäristöä karsitaan puista. Lohtuna kaiken keskelle jää kuitenkin pieni pläntti omaa luonnonsuojelualuettamme, jossa hyönteiset saavat lisääntyä peltojen avo-ojissa ja soisilta alueita, hakea mettä valtoimenaan rehottavilta niityiltä ja pihan voikukista. Puita kaadetaan harkiten, uusia istutetaan tilalle. Käävät ja muut metsien verkostoitujat saavat lahopuuta syödäkseen.
 Vehkosuolla vietettyjen vuosien aikana olen kokenut iloisia jälleennäkemisiä muun muassa sudenkorentojen, heinäsirkkojen, hepokattien, sarvijaakkojen, useiden perhoslajien, sammakoiden, lehtopöllön, sisiliskojen, lepakoiden, ukkoetanoiden ja monien lintulajien kanssa. Niityllä kukkii vanha kunnon maitohorsma. Olen valtavan iloinen, että nämä kaikki ja tuhannet muut tunnistamattomat ja näkymättömissä pysyvät lajit asuvat kanssani samalla tontilla.






Hyönteiset eivät kuitenkaan ole häviämässä totaalisesti maapallolta. Aiheeseen liittyvien uutisten aiheuttama häly on kuitenkin paikallaan, koska hyönteismäärissä on tapahtunut kato. Koska syyt ovat tiedossa, voimme toimia nyt eikä sit.

 Linkit (aloita näistä):

Hyönteiset katoavat

Maailman hyönteiset eivät ole katoamassa...

Metso-ohjelma

Punainen kirja

Tiedeykkönen podcast: Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä – Sienet ovat metsän selkäranka

Allekirjoita vetoomus vesistöjemme puolesta!

Metsän salainen elämä -kirja
Seppo Leinonen sarjakuvat 

Yhteistyöblogit:

Riippumattomammaksi

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/02/puutarhamme-porriaiset-miljoona.html

Urban Farming kaupunkiviljely

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/hyonteiset-ruokaturvamme-perusta.html

Tsajut

https://tsajut.fi/polyttajien-ravintokasvit-puutarhassa/

Jovelan talopäiväkirja

https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/bugs-inn-yksi-miljoonasta-otokkateosta.html

Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/uhkana-otokaton-maailma/ ‎ 

Rakkautta ja maan antimia 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/maailma-ilman-otokoita-ja-miten.html

Caramellia 

https://caramellia.fi/miljoonaotokkatekoa

Korkeala 

https://korkeala.fi/yksi-miljoonasta-otokka-teosta

Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/5-vinkkia-joilla-autat-hyonteisia.html

Farmer to Bee  

https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty
http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/

Tiedän kuka istutti perunasi tänä kesänä

Aamut tuntuvat niin lempeiltä nyt, kun aurinko lämmittää. Silti kasvihuone ja kasvilaatikot kannatti sulkea yön viileydeltä suojaan. Ennen nukkumaanmenoa kuului metsästä kehrääjä-linnun pörinää. Vetääkö se henkeä ollenkaan? Hetken luulin, että joku lennättää dronea. Nykyaika hyökkäilee mielikuvitukseen. 

Lämpö kostautuu kuivuutena. Kaikki kasteluvesitynnyrit ovat nyt tyhjiä. Sainpahan ne samalla pestyä, mutta uusi vesi olisi kiva. Kaivossa on vettä, mutta sen pumppaaminen vie ylimääräistä energiaa ja aikaa. Löysin yhden vanhan kaivonpumpun letkuliittimen (30€), mutta myös ihan uuden (kuva alla) Nira-pumpun liittimen hintaan 35,90€. Säästyisi kävelymatka ja pumppaamiseen menevä aika, jos toinen pumppaisi ja toinen toimisi letkumestarina. Tätä menoa kyllä pohjavedetkin laskevat niin, että meidän ylämaalle kaivetusta kaivosta loppuu vesi ennen aikoja. Yleensä olemme päässeet syyskuuhun asti. 

Nira-pumpun letkuliitin.

 

Koska kesä on nyt päättänyt tulla, istutin kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Minulla ne ei isoksi ole ehtineet vielä päästäkään. Kurkku oli selvinnyt niukin naukin kasvihuoneessa reilun kolmen päivän kastelematta ruohokatteen avulla. 

Avomaalle laitoin loputkin siemenet: jättikurpitsa, ufo-kurpitsa ja avomaakurkku. Osa juureksista on itänyt, mutta pienet sirkkalehdet ovat nyt porottavan auringon armolla. Oispa sadetta! 

Jaksan huvittua omasta soijapapuviljelmästä. Jos olisi maailman soijatuotanto minusta kiinni, niin nälkä tulisi. Ensin possuille ja sitten ihmisille. Lyhyt itseopittu soijanviljelykurssi johdatteli minut sellaiseen päätelmään, että istutin taimet liian myöhään maahan. Mutta koska istutuskelejä ei ollut aikaisemmin, olisi minun pitänyt aloittaa esikasvatus myöhemmin. Soija kasvaa herneverson tavoin melko nopeasti ja jos sen istuttaa maahan liian myöhään, se kellastuu, eikä tuota satoa. Se on myös todella arka kuljetukselle (katkeilee helposti). Ensi kerralla paremmin siis.  

Hoidin myös meidän perunat maahan. Katsos, kun se on ollut aiemmin Keimon homma ja tämän myötä olemme viime kesät nöyrästi kuunnelleet ja kehuneet HÄNEN älyttömän maukkaita perunoitaan. Ateriasta toiseen. Mutta kun perunankasvattajamiehelle koitti kolmas perunakesä, perunankasvattajamies alkoi tuskailla työn märää. Perunankasvattajamiehen piti saada maankääntökone. Ja kun koneet olivat kiven alla tai kalliita, Perunankasvattajamies jätti maan kääntämättä. Käsin kääntäminen oli perunankasvattajamiehelle liian työlästä ja eikä perunankasvattajamiehellä ollut sellaiseen aikaa. Niinpä Perunankasvattajamiehestä tuli ex Perunankasvattajamies. Ja sillä välin, kun entinen Pk-mies lähti katsomaan moottoriurheilua ja toipumaan henkisesti pelkästä ajatuksestakin kääntää maa käsin, hänen vaimonsa päätti astua ex Pk-miehen saappaisiin. Työn tehtyään Perunankasvattajanainen oli väsynyt, mutta tyytyväinen saavutukseensa. Homma tuli tehtyä juurta jaksaen, sananmukaisesti. Pk-nainen odottaa lukuisia suosionosoituksia entiseltä pk-mieheltä joka ikisellä kesän aterialla (silläkin, jolla ei syödä perunaa).

Soijan tehotuotantoa

Artesaanin perunapelto

Meillä oli vieraita jälleen. Olemme täten todenneet kotikutoisen grilli- ja rakettiuunikompeksin toimivaksi myös isommalla porukalla. Tämä käyttöjärjestelmä vaatii jonkun verran vaivannäköä; pitää kytätä tulta, syöttää puuta, kanniskella ruokia ja puita, mutta tunnelma on savun katkussa samalla sopivasti primitiivinen. Ja miten mielenkiintoista on yrittää pakata kaikki ruuanvalmistukseen ja sen nauttimiseen sisältyvät raaka-aineet ja tarvikkeet yhteen koriin kerralla mahdollisimman vähällä astiamäärällä. Sen lisäksi voi vielä yrittää ajoittaa kahviveden kiehumispiste ruokailun lopetusvaiheeseen ja tiskiveden lämpeneminen kahvin juonnin lasehtimispisteeseen. Jos vielä kykenee siinä sivussa delegoimaan miehelle osan tehtävistä, karjumaan lapset ruuan ääreen ja koirat siitä pois ja seurustelemaan sujuvasti vieraiden kanssa sekoittamatta näitä kaikkia edellä mainittuja osasia, voi todeta onnistuneensa. Tavoitteet kullakin. 

Tässä valmistuu meidän suosikkiruoka Quarn-viinirypäle-tomaatti-sipuli-yrtti täyte Polar-näkkärille. 

Nyt todella viedään viimeisiä työpäiviä. Lauantaina muutamme. Olin haistavinai, että Keimo höpisee Vehkosuon YouTube-kanavalla tällä viikolla muun muassa aurinkosähköjärjestelmästä. 

Hyvää viikkoa ja kiva kun kävit!

Missä laiho?

Eipä aikaakaan, kun ilma ympäristössä näytti alla olevan kuvan kaltaiselta. 

Nyt se näyttää yllä olevan kuvan kaltaiselta. Ei vihannoi silti niityt, voikukat vain. Puut metsän kyllä huminoivat, mutta kasvimaalla ei ole eloa. Kaikki on omituista säässä ja luonnossa. Ei ole ilmaston muutos vaan kuolonvuodet. Pieni jääkausi, nälänhätää, sairauksia, katoa ja kannibalismia.  

No mutta, ottakaamme ilo irti, kun sitä vielä on, harvoin tarjolla. 

Vappu 2017

Pistin ensimmäiset siemenet toiveikkaana toukokuun loppupuolella. Näkyvissä ainoastaan sokeriherne. 

Laitoimme toisen siemenerän kesäkuun 5. päivä. Nyt meni hallanarkoja lajeja, kuten kesäkurpitsa. Saas nährä. Samalla toin tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ihan ovat kuikeloita. 

 

Keimo sahailee illat pitkät lankkua ja hirttä. Kotipihalta kaatui seitsemän puuta, joista haapaa ja lehtikuusta olisi tarkoitus tulevaan saunaan hyödyntää. 

Minä sain riukuaidan korjattua ennen hevosen tuloa. Käytin ihan kauheasti aikaa ja vaivaa korjauksessa, mutta silti en tehnyt hyvää, vaan suttaa. Julistin kaikille ohikulkijoille turhautuneena, että "tästä tulee ihan paska".  

Mutta siellä se hevonen taas on. 

Oli kyllä haikeaa lähteä Elpan tallilta ja erottaa poijjaat toisistaan (hevosilla se suurin ikävä, jooh). Iivari oli onneksi jälleen ihan, että ahaa, kävi moikkaamassa lampaat ja alkoi syödä. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, kuinka ihannetilanne minulla on hevosenpitoon. Talvella ystävän luona, kesällä omissa nurkissa ja oma traileri säännöllisiä valmennusreissuja varten. Pitäisi keksiä tähän joku negatiivinen asia, ettei kuulosta ylpistelyltä... Iivarilla on kesäihottuma. Se on raskasta. Eikä meillä ole eläimille hoitajaa, ei päästä käymään missään kesällä. ⇐ Rekry. 

Seuraamme jännityksellä mustarastaan pesintää kellarin kupeessa. Munista ilmestyi nahkapusseja, jotka näyttelevät kirkuvan punaisia kitojaan. Maapesä on näin kotieläinpetoja omistavalle kauhea stressi. Kohta ne alkavat pitää ääntäkin. Häkkiviritelmää on mietitty, mutta jos emo hylkää. Mustarastaalla ei kyllä kauheasti käynyt asiat mielessä, kun kämppää rakensi. Miksi muutti maalle valtatien viereen tämä hormonihuuruinen mustarastas? 

Teimme yläkertaan harja ja luuttuvoimin suursiivouksen lasten kanssa. Se on kivaa, kun voi harjalla ensin pöllyttää pölyt ilmaan ja odottaa sitten niiden laskeutuvan maahan, jotta voi luututa. Persialaisen "perinnematon" kantaminen ulos ja tamppaaminen lisäsi parisuhteeni lujuutta. Eihän siinä suuren ja painavan ja vetkulimaisesti käyttäytyvän maton putsaamisessa ollut mitään muuta probleemaa kuin se, että toisen oli pakko roikkua mukana ja tehdä yhteistyötä. Siksipä näin mielelläni vähän vaivaa ja tähtiä asetellessani maton takaisin sängyn alle inch by inch (elikkäs 2,54 cm kerrallaan) ihan yksittäspäin.

Hyvää kesän alkua

*urpot heittomerkit sormilla ohimoille kesän kohdalla.

Homman nimi on se

Että:

Loppui loma

tuli kova

arki.

Kauhea hoppu

ihan loppu

järki.

Väärässä valossa

juoksee talossa 

vesi.

Kaikki tässä

langanpäässä

heti.

Sykkii rytmi

siihen pyri

sekaan.

Riistetty vapaus

tulevasta lupaus

mukaan.

  

Onneksi oli viime viikonloppuna Flow-festivaalit. Sai siirtää ajatusta ja jättää miettimiset muille. 

Nyt tuli mieleen kuitenkin yksi kesän kohokohdista; retki autolla kolikkoa heitellen. 

Kolikonheittoretki:

1. Tarvikkeet: auto (tai muu menopeli), kuski (mies tai vaimo tai ystävä), repsikka eli kolikonheittäjä (vaimo tai mies tai ystävä), matkustajat (lapsia tai muita äänekkäitä), kolikko (kaikki valuutat käy). 

2. Säännöt: Heitä kolikkoa joka risteyksessä. Kuvapuoli – vasen, numeropuoli – oikea.

3. Lisäohjeet: Liittymät tai muut vastaavat; kuvalla suoraan ja numerolla liittymään. Liikenneympyrä: kolikolla selvitetään, jos ehditään, ENNEN ympyrää vastaavasti kuin liittymissä; kuva jatkaa, numero poistuu, kunnes saadaan poistumahaara selville. Jo aiemmin käytyyn paikkakuntaan ei palata vaan otetaan uusintaheitto tai ohitetaan risteys/liittymä.

4. Pysähtymiset (omat tavoitteet): Jäätelökioski, uimaranta, nähtävyydet (saa poiketa kohtuudella reitistä, mutta reitille palataan poikkeamisen jälkeen) sekä ravintola.

5. Päättyminen: Sovitaan kellonaika tai kilometrit, esim. etäisyys kotoa. 

Kartassa punaisella menomatka, jossa ei näy kaikki pienimmät käännökset. Vihreällä merkitty paluumatka tultiin suorinta tietä. Kotimatkalla päätettiin lähteä vielä Nastola Cruisingia katsomaan. 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että suunnan valitseminen kolikolla on hauskaa, kun siihen avoimin mielin heittäytyy. Jokainen risteys on uusi seikkailu. Aluksi omat ennakko-odotukset meinaavat painaa päälle ja vastakkaiset valinnat tuottavat pettymyksiä. Loppujen lopuksi tulee tehdyksi valintoja, joihin ei päätyisi kuin sattumalta. Loviisassa tulisi käytyä muutenkin. 

Kouvola, Käyrälampi   

Verla, vanha tehdasalue.

Jaala, Kelopirtti.

Nastola, Nastola Cruising

Vehkosuolla me vain olimme. Keimo vaihtoi yläkerran ulko-oven toiseen vanhempaan. Kettu vei yhden kanan, Tamaran. Kävi pihasta nappaamassa, senkin. Edellisenä päivänä ihan neniemme edessä näyttäytyi ja seuraavana päivänä palasi poissaollessamme. Se hinta vapaudesta oli kai maksettava. 

Sitten oli syntymäpäivät. Keimo teki lahjaksi wokkia vieraille. Oli kivaa, paitsi että vieraat lähtivät liian aikaisin, kuin lastensynttäreiltä. Suhtauduin siihen, kuin lapsi (nyyh). Kävi sukuakin. Pelasimme krokettia ja purkkista. Ei tullut kuin kaksi haavaa ja yksi epäselvä nyrjähdys. Sen se tekee. 

Sitten oli Helsingin reissu. Yksi yö ja paljon kävelyä. Hietsun kautta K-kauppaan ja hotellin suihkuun. Nenä meni tukkoon ilmastoinnista, mutta en valita. Maanantaina museoiden aukioloajat tarkoittivat suljettua. Kerrankin kun olisi ollut Kiasma-tunne. Ostin kuitenkin täydelliset äiti-farkut Levikseltä. Ratsastan muodin harjalla hetken ja kun ne lakkaavat olemasta, ratsastan ne muuten vaan loppuun. Kun köyhä käyttää rahansa kalliiseen, ne loppuu. (Vehkosuolainen sananlasku.)

Sitten kasvimaalta ja -huoneesta kaikkea. Kurkkuu, tomaattii, punajuurta, perunaa, salaattii, yrttei, kesäkurpisaa, persiljaa, herneit, sipulii. Kasse tienasi mustikoilla kesärahaa. Kahdeksan ämpärillistä  putsattua marjaa ja palkka puhtaana käteen. Kyllä olin vähän ymmyrkäisenä. 

Iivarista tuli kesän aikana pihahevosmaskotti. Tuli aamiaispöytään niin, että piti vähän ojentaa. Ja vähän nauraa. Sen kanssa oli myös paljon maastolenkkejä. Nyt Iivari on Usvalaaksossa, jossa tunnelma on vallan luksus. Maneesissa saa peilailla. 

Kesätöissä.

Se vanha ovi.

Jollain "muullakin" on jano.

Aamuheinät ja asuvalinta.

Hietsu

Kiasma, kiinni

Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta

 

Täytin (itseäni).

Tiimipeli

Uudet puitteet

Tämänkin kuvan otti Keimo.

Lähdettävä pois

jotta palata vois

koskaan.

Runo on mun.