4.3.2019

Mitä kuuluu kevään odotukseen?



Omavaraisuuteen pyrkivien blogien maaliskuinen yhteispostausaiheena on oman perheen ja blogin esittely sekä päivitys kevään suunnitelmien etenemistä. Linkit muihin blogeihin lopussa.

Luulen, että suurin osa tätä blogia lukevista on tietoisia siitä, keitä olemme, mutta esittelytekstin voi vaivattomasti hypätä yli ja siirtyä olennaiseen eli kevään suunnitelmiin ja niiden etenemisiin. 


Keitä te ootte te pienet poijat?

Perheeseemme kuuluu kolme lasta, kolme koiraa, kissa, kanoja ja kukkoja ja suomenhevonen, joka talvehtii ystävän tallissa, mutta muuttaa kesäisin omaan talliin. Vanhin lapsemme on vaikeasti kehitysvammainen. Asumme kahta taloa Iitissä. Molemmat talot ovat 1930-luvun tienoilla rakennettuja betoniharkkotaloja. Talvitaloa olemme laajentaneet 13 vuotta sitten. Blogiin kirjoitan pääasiassa toisesta kodista, jota kutsumme Vehkosuoksi. 

Vehkosuon ostimme loppukesästä 2012. Tila on säilynyt lähes muuttumattomana sen rakennusvuosista lähtien. Vakituinen ja alkuperäinen asukas asui siellä 1980-luvulle asti. Olemme paikan toiset ulkopuoliset omistajat. Asumme Vehkosuolla karkeasti laskien noin kolmasosan vuodesta. Maata on lähes kuusi hehtaari, josta puolet on metsää ja puolet avo-ojitettua peltoa. Pelto on tällä hetkellä vuokralla, mutta se on ns. monimuotopeltoa eli hevosemme laiduntaa sitä ja korjaamme sieltä niittyheinää kesäkäyttöön. Metsästä olemme saaneet polttopuut molempien talojen lämmitykseen kuutisen vuotta. Mieheni on rakentanut oman metsän puista kasvihuoneen rungon sekä puuliiterin ja viime kesänä aloitti saunan rakennuksen (hirret sahattu sahaohjurilla). 

Minä vastaan kasvimaan ja kasvihuoneen ja -lavojen tuotannosta. Olen keskittynyt hyvin säilyviin juureksiin ja perunaan (molemmissa taloissa on hyvät maakellarit), mutta syömme läpi kesän salaatit, tomaatit ja kurkut, kurpitsat ja muut satoa tuottavat suoraan maasta. Syömme kasvisruokaa, lisänä satunnaisesti kala, kanamuna ja maitotuotteet. Kasvimaan ja -huoneen maa-aines ja maanparannusaineet tulevat omasta takaa. Metsästä haemme marjoja ja sieniä, pihapensaasta teemme parikymmentä litraa viinimarjamehua ja omenoista hilloa. 

Kesällä talvikoti on nollasähköllä ja Vehkosuolla tarpeelliset laitteet (esim. jääkaappi) saa sähkönsä aurinkopaneeleista. Joillekin työkaluille on käytössä aggregaatti. Pesuvesi ja kasteluvesi nostetaan kaivosta tai käytetään sadevettä. Juomavesi haetaan läheltä lähdevesikaivosta. Sekä talvella että kesällä valmistamme ruuan puuliedellä. 

Olen kirjoittanut vuonna 2013 omavaraisuudesta näin:
Oman ruuan kasvattaminen ja sillä ympärivuotisesti pärjääminen olisi hienoa, mutta kaikessa on kyse myös jo saavutetun arvostamisesta. Kaupasta voi hakea jääkaapin täytettä, mutta on hyvä kokea, miten se ruoka sinne kauppaan kasvaa. Kun sähkö ja juokseva vesi puuttuu Vehkosuolla, niiden olemassaolo nousee uuteen valoon kotona. Arvostan vanhoja perinteisiä työmenetelmiä ja haluan oppia hyödyntämään niitä modernilla tavalla sekä opettaa niitä edelleen lapsilleni. Omavaraisuus tarkoittaa minulle rahan säästöä ja tätä kautta lyhyempiä tunteja palkkatyössä, luonnosta elämistä, puhdasta ruokaa ja konkreettista tekemistä. Elämää ei ole tarkoitus hankaloittaa, siksi kaikki omavaraisuuteen liittyvät rajoitteet unohdetaan ja käytössä pidetään ne, jotka hitaudesta ja vaivannöstä huolimatta tuottavat tehdessä iloa.

Instagramissa: @vehkosuo  Miehen veitsentekoa ja takomishommia: @keimolepi

Mennyt vuosi 2018

Vilkaistaanpa ensin viime kevään suunnitelmia:

Tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu.  Niitä ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne. Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. 

No miten meni? Parsakaali kasvoi kasvilavalla ensin hyvin, sitten se kärsi veden puutteesta (veden saanti alkoi olla todella tiukassa elokuun aikoihin) jolloin kasvu hidastui monella lajilla. Vasta myöhemmin syksyllä parsakaali innostui, mutta siihen iski joku tuholainen. Korjasin vain pari hassua kukintoa. Punaparsahernettä tuli ja sitä lisättiin mm. wokkeihin. Kuitenkaan siitä ei tullut suosikkia, koska se ei maistunut juuri miltään ja sen arvo ruuassa oli lähinnä koristeellinen. Pillisipulia en edes muista laittaneeni mihinkään. Kasvihuoneessa kurkku viihtyi, mutta tomaateilla meni loppukesään asti aikaa vahvistua ja tuottaa hedelmää. Pienet keltaiset tomaatit tuottivat eniten. Ongelma oli ehdottomasti veden niukkuus sekä taimien hidas kasvu esikasvatusvaiheessa. Salaatteja tuli koko kesän kasvilaatikoista. Se oli uutta ja ehdottomasti uusitaan tämä. Kasvimaan uutuus oli valkoinen "ufokurpitsa", jonka sisus oli kiinteää ja maukasta. Viime viikolla söimme viimeiset perunat eli niitä voisi hieman olla enemmän, mutta toisaalta söimme niitä jo kesällä paljon. Muutoin juureksia on vielä kellarissa ainakin puna- ja keltajuuria sekä porkkanoita. 



Viime vuoden hankintoihin kuului Berkley vedensuodatin, joka oli käytössä koko kesän menestyneesti. Vaikka lähdeveden voisi kuvitella olevan lähtökohtaisesti juomakelpoista, veden kulkeminen suodattimen läpi antaa ainakin luulon siitä, että vesi on puhdasta. 
Haaveilin viime vuonna hankkivani kesän kuumia hetkiä varten pienen retkimallin kaasulieden, mutta kesä meni edelleen puulieden sekä rakettiuunin ja grillin varassa. Tämä asia edelleen harkinnassa. 
Ostin aurinkoenergialla ladattavan varavirtalähteen ja totesin sen toimivan kohtalaisesti. Koko päivä suorassa auringonvalossa mahdollisti puhelimen täyden latauksen kerran. Virtapankki piti muistaa viedä otolliseen paikkaan ja ottaa sitten illalla mukaan sisään. 
Savesta valetun pitsauunin tekoprosessi ei notkahtanut liikkeelle, siitä haaveilu jatkukoon.      


Tuleva kevät ja kesä 2019 

Suuria muutoksia en aio tänä vuonna tehdä. Panostan entistä enemmän suorakylvöön, koska esikasvatusmahdollisuudet ovat todella nihkeät. Pienistä ruutuikkunoista tulee rajoitetusti valoa ja viileä sisäilma hidastuttaa kasvua niin paljon, että tulokset eivät ole hääppöisiä. Siirto (kuljetus) Vehkosuolle on myös taimille kriittinen ja jokavuotinen stressi. Siitä huolimatta kasvatan tietenkin ainakin tomaatit, kurkut ja persiljan. Tärkeää on muistaa malttaa istutusten kanssa, jotta valoa ja lämpöä on riittävästi, kun taimet pääsevät vauhtiin, toisin sanoen maaliskuun puolessa välissä aikaisintaan. Lehtikaalia yritän jälleen. Kirpat ovat se ongelma.  Perunamaa on tänä vuonna istutusvalmis. Se tuottaa vähemmän töitä. Kasvimaalla kierrätetään taas paikkoja niin, että vaativammat kasvit pääsevät typettyneeseen maahan. Istutuskaavion piirrän vuosittain muistikirjaan ylös. Kesäkurpitsat ovat onnistuneet monta vuotta jo suoraan maahan kylvettynä. Ne ovat nopeita kasvamaan, kun malttaa odottaa lämpimiä. 




Salkopavulle haluaisin tehdä siirrettävän tornin. 



Kesällä Iivari muuttaa jälleen Vehkosuolle ja sen seuraksi toivomme saavamme taas lampaita lainaan.  Heinää toivon saavani tehtyä taas seipäille kesän tarpeisiin. Kanalan ulkotarha on säilynyt kerrankin lumen painosta huolimatta ehjänä. Sitä ei tarvitse tänä vuonna kunnostaa ellei takatalvi iske. Siitäpä tuli mieleen, että kaksi viime syksynä kuoriutunutta kukkoa etsii kotia. Patakin käy, mutta luovutetaan elävänä.
Keimo jatkaa tietenkin saunan parissa. Jatkaminen tarkoittaa uusien tukkien hakua metsästä ja niiden sahaamista hirsiksi. Tämän lisäksi polttopuiden tekemistä on aina siinä "sivussa". 
Lammen kaivuuttaminen muhii takaraivossa edelleen. Kokemuksia haluaisin vertailla ja asiantuntijoita haastatella. Paikka on hahmottumassa.




 Hiihtolomalla teimme päiväretken Vehkosuolle. Tarkoituksena oli myös saunoa, mutta melkein kaikilla oli nuha menossa tai tulossa, joten päädyimme vain grillailemaan ja kahvittelemaan. Luottoauraaja oli saanut sohjoisesta kelistä huolimatta tien aurattua, mutta sen verran vielä pohja oli pehmeä ja luminen, että menimme kävellen ja hiihtäen perille. Keli oli koko viikon harmain ja vetisin, mutta kasvihuone antoi meille sen verran suojaa, että retkestä jäi hyvä mieli. 
En ole uskaltanut käydä vielä sisällä katsomassa, mikälaisia koiruuksia hiiret ovat tehneet tänä vuonna. Tuhot ovat kuitenkin yleensä niin pieniä, että ensimmäisen yöpymisen yhteydessä siivoilu on ihan mukavaakin. Jääkaapin tiivistettä on kuulemma hieman nakerreltu, sanoi Keimo. 

Tässä vaiheessa kevättalvea, kun auringon paiste alkaa lämmittää, annan jo hieman luvan fiilistellä tulevaa kevättä ja kesän aikana toteutettavia projekteja tai ihan vaan elämää Vehkosuolla. Viikonloppujen yöpymiset, ennen kokoaikaista muuttoa, houkuttelevat, eikä pakkaamisten rasittavuudesta ole tietoakaan. Nyt kun on vain vielä maltettava odotella, on aikaa ja mahdollisuus kahlata vanhoja ja uusia kirjoja, blogeja ja YouTube-kanavia. Ensi kuun yhteispostauksen aiheena onkin kunkin omat blogi-, YouTube- ja kirjasuosikit. En malta odottaa uusia ideoita. 


Retkellä Vehkosuolla hiihtolomalla.

Samanhenkisten blogien kevätsuunnitelmista voi lukea:




Alla vielä viime kevään
ä tehty video koko perheen kesän toiveista. Ensi kesän toiveista teemme videon myöhemmin keväällä.


33 kommenttia:

  1. Saman olen todennut taimikasvatuksen kanssa, maltilla liikkeelle vaikka kuinka tekisi mieli! Valoa täällä sinänsä riittää mutta lämmön kanssa on niin ja näin. Tuo on kyllä varmasti työlästä jos taimia joutuu vielä siirtämään paikasta toiseen, niin helposti menevät rikki jos astiat johonkin kolhiintuvat. Mutta on se varmaan mahtavaa saada hevonen omaan pihaan kesäksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä taimien siirtely tosissaan on aina riskaabelia, kun heikot varret (varsinkin kurkut) meinaavat aina mennä poikki. Olen jo hyväksynyt sen tosiseikan, ettei kaikki selviä perille.
      Hevosesta saa kyllä eri tavalla irti, kun se on omassa pihassa. On onni saada kokea sekin kesäisin. Talvella on taas mahtavaa, kun se majailee ystävän tallissa.

      Poista
  2. Ahhahaa, toi video oli aivan paras! Voisin niin kuvitella meidän perheen koirien fiilikset ja vastaukset. Miehellä olisi varmasti samansuuntaiset suunnitelmat ja lapsista toinen haluaa että kasvatetaan perunaa ja toista ei juuri voisi vähempää kiinnostaa. Kissa ei tiedä vielä mikä on kesä, onko se jotain syötävää?

    Kevät / Villa Koira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)) Saa nähdä, onko odotukset muuttuneet tänä vuonna. Olisi kiva tehdä tästä perinne.

      Poista
  3. Mulla oli viime kesänä kolmea eri lehtikaalia. Kaksi lajiketta kärsi kirpoista, mutta tumma (ehkä palmulehtikaali?) ei kärsinyt niistä lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Jotkut ovat tosiaan kehuskelleet, ettei kirpat vaikuta lehtikaaliin. Minulla on kerran onnistunut, kun sain jo isommaksi kasvaneen alun. Pieniin taimiin ne tuntuu hyökkäävän. Täytyy malttaa vaan koekeilla.

      Poista
  4. Teidän talviretki kuulostaa todella ihanalta!

    VastaaPoista
  5. Ohittaisin myös riemusta kiljuen enimmät esikasvatukset, mutta vielä en millään saa suojeltua suorakylvettyjä siemeniä kanojen armoilta. Voin kyllä kuvitella, että teillä on vielä oma hommansa tuossa taimien siirrossa...

    Lampiprojekti kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Ja saunaprokkiksen jatkumista on ollut kiva seurailla Youtube-kanavaltanne, pakko ihailla Keimon taitoja.

    Paranemisia sinne kaikille, joilla nuha vasta tekee tuloaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat onkin yksi riski. Olen aidannut kasvimaan sen vuoksi silloin aikoinaan. Meillä on myös ongelma tuo rajoitettu veden saanti ja koko kasvimaan kastelu kantovedellä alkoi varsinkin viime kesänä olla melkoinen rasite. Kauhea stressi, että kaikki kuivuu ja paniikissa aloin peittää harsolla, että ei haihtuisi niin paljon vettä.

      Kiitos tsempeistä, ollaan vaihteeksi taas pysytty terveinä.

      Poista
  6. Mikäli ryhdytte lampi-projektiin, niin seuraan sitä innokkaasti. Samaa olen haaveillut meille, mutta innostukseni ei ole saanut lainkaan vastakaikua.

    Millaisia salaatteja teillä kasvoi viime kesänä? Olen ollut vähän huono salaattien kanssa, kun tuntuu että ne vaativat vettä enemmän kuin jaksan kantaa. Ja jos en jaksa kantaa, muuttuu maku vähän nuivaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportoin kyllä sitten, jos lampihommat etenevät. Tämä on meilläkin toistaiseksi ollut enemmän minun visio.

      Minulla oli muistaakseni lollo rosso -salatti ja sitten hmmm... mikähän se toinen oli. Oliskohan ollu tammenlehtisalaatti. Molemmat tuotti lehtiä kiitettävästi ainakin leivän päälle. En kylvänyt edes lisää siemeniä. Meillä oli myös veden kanssa rajoitettava, kun jouduin kantamaan kasvihuoneeseen ja kasvimaalle päivittäin kymmeniä kannullisia eikä vesisaavit ole ihan lähellä. Sen lisäksi vettä ei meinannut edes riittää. Mutta yllättävän vähällä pärjäsivät. Laitoin yöksi ikkunan laatikon päälle, jotta kosteus olisi vähän säilynyt.

      Poista
  7. Vanhoissa taloissa saisi olla hiukan enempi ikkunapinta-alaa keväisin. Talvella ja kesällä on ihanaa kun talo pysyy oikean lämpöisenä. Lyhyt ytimekäs esittely oli mukava näin uudelle lukijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin. Keväällä ikkunapintaa kaipaa, muulloin oikein hyvä. Mutta ei kai sitä voi kaikkea saada. Kiitos kommentista :)

      Poista
  8. Itsestä tuntuu, että yhdessäkin talossa on hommaa ihan valtavasti. Pointsit teille jos pyöritätte kahta ja vieläpä hiukan perustaloa vähemmillä mukavuuksilla. Kiva löytää uusi hyvän oloinen blogi seurattavaksi ja vielä näin läheltä omaa farmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vehkosuo pärjää onneksi talvella yksikseen, kun ei ole mitään vesiputkia suojeltavaksi, joten se on talven ajan huoltovapaa. Tietysti voisi olla tämä talviasunto vähän vähempi vaivaa tuottava, mutta täällä ollaan viihdytty toistaiseksi. Tiedä mitä sitten, kun lapset lähtevät kotoa muualle.
      Kiitos, kun tulit!

      Poista
  9. Pidän myös ajatuksesta tuon suorakylvön suhteen. Meillä kun esikasvatukseen tilaa ja valoa on vähän, maa pysyy pitkään kylmänä ja sitten sisällä kasvaa pitkiä honteloita rojoja, jotka ei tuulessa kestä, niin vaikka sadonkorjuu on vähän myöhemmin, ehtii kyllä. Päiväretket minne vaan termospullon kanssa on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen vanhaan on panostettu paljon noihin talvisäilöttäviin juureksiin. Kellari on tietysti suuri etu säilönnässä. Nykyään tekee tietysti mieli vähän eksoottisempiakin kasveja viljellä, kun ruuan saanti ei ole ainoastaan omasta maasta riippuvainen. Mutta kyllä tämä Suomen ilmasto vielä välillä muistuttaa, mitkä menestyy parhaiten meillä.
      Päiväretket ovat kyllä <3

      Poista
  10. Tekeekö miehesi metsähommia Iivarilla vai onko polle ratsuna? Vai ihan vain sydänkäpysenä? ❤ Aika monella bloggareista tuntuu olevan vahvoja hevoskytköksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari ja hevosharrastus on enemmän minun lapsuudenharrastuksena alkanut juttu eli minä ratsastan ja kesällä me tehdään kärriajeluita lasten kanssa. Jossain vaiheessa oli ideana, että ottaisin Iivarin mukaan metsähommiin, mutta sen luonne on hieman liian äkkipikainen sellaiseen, joten haave on haudattu ainakin tämän hevosen kohdalla ja on turvauduttava traktoriin ja miesvoimaan edelleen :/

      Poista
  11. Taimikasvatus on syvältä... sanonko mistä! Vanha talo, vähän pieniä ikkunoita jne.. No, olenkin vähentänyt esikasvatusta ja huolella. Ihan kivasti saa satoa vähemmästäkin ja kuin taimia ei ole hullunlailla ikkunoilla, nuo vähäiset kasvavat vankemmin.

    Olenkin seuraillut touhujanne jo jonkin aikaa ennen näitä yhteispostauksia. Teillä on hyvä pössis siellä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kiva nyt kun ollaan ikäänkuin samaa yhteisöä. Se on aktivoinut minutkin eri tavalla taas täällä blogimaailmassa.

      Haluan vähän toppuutellakin ihmisiä, kun tuolla instassa yms. alkaa kova istutusbuumi jo kovin aikaisin, että se ei ole oikeastaan tarpeen esimerkiksi tomaatin kohdalla. Ja voi vain viivästyttää ja heikentää kasvua, jos lämpö ja valo puuttuu. Monelle meinaa tulla paniikki, kun näkee, että toiset ovat jo kovassa vauhdissa, vaikkei syytä ole.

      Kiitos, törmäillään nyt täällä jatkossakin.

      Poista
  12. Esikasvatus on kyllä kurjaa. Tai no onhan se mukavaakin, mutta tila loppuu kesken, valokaan ei riitä, vaikka muutama kasvilamppu meiltä löytyykin. Suorakylvö on paljon mukavampi ja kasvit eivät pääse valtaamaan koko asuntoa pariksi kolmeksi kuukaudeksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan monella vähän samanlaiset fiilikset esikasvatuksesta. Se on hyvä kuulla, koska kuten sanoin, kiirettä ei kannata pitää ja moni kasvi, esimerkiksi kesäkurpitsa ei tarvitse ollenkaan esikasvatusta. Tietysti kasvatuksen myötä pääsee jo ottamaan pienen askeleen kesää kohti.

      Poista
  13. Ai teillä on Vehkosuo hankittu niin samoihin aikoihin kun me ostettiin Jovela! Te loppukesästä 2012 ja me löydettiin ja ostettiin Jovela heti kun vuosi vaihtui luvulle 2013.

    Tässä postauksessa oli tavalliseen tapaan vaikka mitä mielenkiintoista, mutta hihkaisin ääneen, kun mainitsit tuon Berkey vedensuodattimen. Onko sulla siitä juttua blogissa? Meidän täytyy saada vedensuodatin tänne ja googlailen nyt tuon ainitsemasi, mutta jos joudat laittaa mitä tahansa huomiota siitä eetteriin, niin tulisi suureksi avuksi. Ihan vaan vaikka tähän kommenttiosioosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! En edes itse älynnyt tuota, vaikka ajattelin, että te olette jo pitkään ehtineet tekin olla ja paljon on tapahtunut asioita.

      Berkleystä tuossa alempana. Ja Youtubessa purkaan laatikosta sen videolla: https://www.youtube.com/watch?v=HH2If9ZixRU

      Poista
  14. Pakko heittää toinen kommentti perään, että ensimmäinen halutulos jo vakuutti mut siitä, että tuo Berkley on tänne saatava:

    "Sopii normaali päivittäinen soveltaminen myös erittäin vihamielisessä ympäristössä, tämä Berkey veden suodatin on luotettava toimittaa puhdasta ja kuohuviinien vettä kaikille. Tästä lähtien, henkilöt voivat saada puhtainta vettä missä he."

    On siinä infosivulla www.terveys.org ollut käytössä niin laadukkaas kääntäjäohjelma, että suodatin muuttaa kuravedenkin kuohuviiniksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry sorry, vasta nyt ehdin paneutua tänne jälleen. Tuossa käännöksessä tosiaan on kyllä jo speksejä riittämiin :DDD No, mutta, meillä se on ainakin, sanotaan, toiminut. Eli päästää veden läpi suodattimista. Mitään mittauksiahan en ole ennen tai jälkeen tehnyt eli lopputulos jää mielikuvien varaan. Lähdevesi ei ole ennenkään haissut tai maistunut eikä tehnyt edes pitkässä säilytyksessä levää astiaan. Meillä on kuitenkin siinä imeytymisalueella pari myrkytettävää peltoa ja metsähakkuualueita, jotka taas muuttaa pohjaveden koostumusta muistaakseni fluoridipitoisemmaksi moneksi vuodeksi (tosin tuo fluoridi taitaa olla just se, mitä se ei poistanut). Lisäksi keväisin lähdeveden joukkoon saattaa mennä pintavettä, jolloin taas riskejä on ihan eri tavalla. Eli haluan uskoa, että me juomme nyt puhtaampaa vettä. Berkley on tosi helppo käyttää, eikä ns. välipesuja tarvitse tehdä ainakaan tietojen mukaan. Se on pärjännyt kaikissa testeissä, joita olen löytänyt parhaiten eli poistaa eniten kaikkea ylimääräistä. Kenen tekemiä testejä ne sitten on, niin jaa-a. Mut suositus sillai mutu-tuntumalla.

      Poista
    2. Ei mitään kiirettä! Viitsitkö vielä kurkata tällaista, pikaisella vilkaisulla, onko isoja eroja? Tässä suodatin pitää vaihtaa 6-12kk välein ja sen vaihdettava suodattimen hinta on 65,- Eroaako tuohon teidän käyttämään jotenkin? https://www.sunwind.fi/product/show/?id=1619&Vedenpuhdistin-40-litraa

      Ja tässä vastaava, hinta rapian alle 200,- http://www.jalovesi.fi/tuotteet/doulton-kantovesisuodatin/67 Siinä mainitaan suodatin, muttei vaihtovälistä tau vaihdosta mainintaa. Vissiin siinäkin pitää jotain joskus vaihtaa.

      Tää yrittää kovasti vertailla näitä juomavesipuhdistajia ;)

      Poista
  15. Kesäkurpitsa on itsellä yksi niitä harvoja hyötykasveja, mitä haluaisin itse lähteä ensi kesänä kasvattamaan. Punajuuri ehkä toinen - mutta saapa nyt nähdä. Pienin askelin täällä edetään kohti omavaraisempaa eloa; villiyrtit ainakin sentään kasvaa rehottavat aina kun selkänsä kääntää, joten niitä ainakin ehdin säilöä talteen jos vaikka hyötyviljely tänäkin vuonna jäisi puolitiehen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuikkaat vaan ne kesäkurpitsat maahan ja samoin punajuuret, kyllä ne sieltä lähtee. Ja jos leikkaat nurmea tai nypit rikkaruohoja jostain, niin kasvien silput kesäkurpitsan juurille. Siitä on minun kurpitsat pitäneet.

      Poista
  16. Olipa mielenkiintoista kuulla elämästänne. Hyvin olette kyllä pysyneet omissa juureksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Mukava olla yhteisessä blogiringissä. Kevättä kohti.

      Poista