1.4.2019

Sääjärki ja jää särki

Kas varjo! Long time no seen. 


Mielestä toisiksi mielekkäintä elämässä on kevätjäiden hakkaaminen pihakiveyksiltä. Melkein ykköspallille meinasin nyt tämän toiminnon korottaa, koska jouduin jonkun perheenjäsenen hajamielisyyden vuoksi etsimään kadonnutta rautalapiota pitkään. Päiviä. Viikkoja. Löysin sen kompostorin takaa. Ja voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu yhdistää pitkään kadoksissa olleen esineen löytämisen riemu toiseen iloa tuottavaan hommaan, mikä tässä yhteydessä on siis jäiden hakkaaminen. Olin niin euforiassa, että melkein unohdin olla närkästynyt lapion piilottajalle. 

Eilen perjantaina 29. maaliskuuta tunsin kevätpuoliskon ensimmäisen lämmittävän auringonsäteen. Ei meinannut kevään tekemiselle tulla loppua. Hartiat hapoilla. Vähän tuosta vielä ja tuosta. Myöhemmin kävin ikkunasta kurkkimassa, jotta olisiko jäät reunoista sulaneet. 

Nyt on lauantai 30. päivä. Käskin itseni nyt tätä juttua kirjoittamaan. Kun en meinannut malttaa, lupasin palkinnoksi jään hakkaamista. Jos olen hidas, ne (jäät) sulaa itsekseen. Kello on jo 10:55. En etene yhtään. 

Tämä kirjoitus kuuluu "Omavaraisuuteen pyrkivien bloggareiden" yhteispostaussarjaan, jossa samanhenkiset bloggarit kirjoittavat ennalta sovitusta aiheesta. Blogit julkaistaan samanaikaisesti joka kuun ensimmäisenä maanataina klo 9. Linkit muiden kirjoittajien blogeihin löytyy tämän tekstin lopusta. Tämän postauksen aiheena on kevään suunnitelmien eteneminen sekä omat aiheeseen liittyvät suosikkikirjat, lehdet, YouTube -kanavat ja ohjelmat. 


Suunnitelmien eteneminen

Hitaasti. Olen istuttanut suunnitellusti nyt tomaatit ja persiljan ja ei-suunnitellusti öljykurpitsat, parsakaalia ja purjoa. Paprikaa en laittanut. Kunpa nyt viitsisin tuon purjon kanssa touhuta. Olen taipuvainen jättämään ne heitteille. Ilman lannoitusta tulokset ovat olleet laihahkoja. Jos ohjaisin itseäni paremmin tänä vuonna. 

Mutta kuten mainitsin, etenee hitaasti. Syynä kylmyys (ja laiskuus). Koska on "jollain" vähän jäänyt kodin lämmittäminen vähiin. Kontrolli ja jaksu pettänyt, kun kuvittelee olevan jo kevätlämmin sisällä. Vaikka ei tod ole. Palelee sohvalla, palelee sänkyyn mennessä, palelee vaatteita vaihtaessa ja palelee aamupalapöydässä. Päätellen tästä; taimet kituuttavat. Meinasin jo viikon odotettuani, ettei sieltä mitään tulekaan. Nyt muutama ujosti kurkkaa. Mutta, älkäätten peljästykö. Näin on käynyt ennenkin. Se kyllä siitä. 

Huhtikuun alkupuoliskolla istutan sisälle kasvihuonekurkun ja lehtikaalin. Loppukuusta, jos säät sallii, lavalle pinaattia ja salaattia. 

Tuota pikaa aloitamme Vehkosuo-kauden. Sanomattakin selvää, ettei meinaa malttaa odottaa. Tahdon jo luonnon keskelle. Jään hakkaaminen taitaa sittenkin olla sijaistoimintaa. 


Vasemmalla purjo, persilja ja tankoparsa. Oikealla tomaatit ja alhaalla öljykurpitsa. Suurennuslasilla näkee, että melkein kaikki on lähteneet kasvuun.  

Kirjat: 

Nämä kirjat ovat minulle innoituksen lähteenä. Vaikka lukemiseen ei meinaa aina löytyä aikaa, minulle riittää, että näistä kirjoista joku on yöpöydällä. Se merkitsee pysyvyyttä. Pitkäjaksoinen lukeminen on muutenkin vaikeaa, koska ajatukset lähtevät välittömästi harhailemaan. 


1. Hyvä tapa elää, Scott ja Helen Nearing. 
Tämä kirja muutti kaiken. Kirjoitin siitä ensi kertaa täällä.
2. Elämää metsässä, Henry D. Walden
Ihmiskunta toistaa itseään. Jo vuonna 1845 H. Walden tajusi metsässä ollessaan saman, mitä Kaarina Davisin kirjasta voimme lukea nyt (ks. 4. kirja). Kuluttajakansalaisvelvoite ja jatkuvan kasvun talous on ekologisesti kestämätöntä.
3. Unelma paremmasta maailmasta, Pentti Linkola
Linkolan ajatusten myötä olen muuttanut ajatusmaailmaani ihmisen egosentrisyydestä suhteessa maapallon olemassaoloon. Pitkälti samoja teemoja, kuin Waldenin kirjassa.




4. Irti oravanpyörästä, Kaarina Davis 
En ole vastaavanlaista elämäntapamuutosta ja heräämistä kokenut, mutta sivusta luettuna viihdyttävää luettavaa. Myös hyvä kirja muistuttamaan elämän perusasioista. Toivon monen Kaarinan tavoin eläneen ispiroituvan tästä uudelleen ja uudelleen. 
5. Omasta maasta – Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja, Bella Linde & Lena Granefelt.
Selkeästi etenevä asiakirja perustuen kirjoittajan omiin kokemuksiin.
6. Self sufficiency, John Seymour. 
Omavaraisuudesta kiinnostuneen The Kirja. Käytännön oppeja, jotka eivät ole ihan enää modernia omavaraisuutta. Periaatteessa vastaavanlaista tietoa löytyy monesta suomalaisesta perinteikkäästä maanviljelijän kirjasta.
7. Unelma omavaraisuudesta – Käytännön opas, Maria Österåker.
Edellisen kirjan modernisoitu versio. Innostavia kuvia, kaunis ja käytännönläheinen kirja. 


Ohjelmat:

1. Tanskalainen maajussi.
Ei ole Frankin voittanutta. 
2. Kekseliäs nikkari
Norjalainen Erik perheineen unelmoi omavaraisuudesta. Erik on taitava ja ennenkaikkea ennakkoluuloton puuseppä. 
3. Yksineläjä Severin
Kolmikymppinen norjalainen Severin elää yksin tiettömän taipaleen takana Rønesetissä, suvun idyllisessä talossa Storfjorden-vuonon rannalla. Päivät täyttyvät metsästyksestä, kalastuksesta ja tilan hoidosta. 
4. Talvitunnelmia 
(En ole vielä katsonut, mutta luulen pitäväni)
31-vuotias taloustieteilijä Jens päättää jättää yhteiskunnan taakseen ja lähteä yksin vuorille Norjan ja Ruotsin rajamaille. Sylanin tuntureilla talvi on ankara ja panee Jensin koetukselle.
5. Elämän makuiset dokumentit
Kuten Ulkosaariston uskomaton Dora, Peter Gerdehagin dokumenttielokuvat (Hästmannen, Kokvinnorna)


YouTube-kanavat:

Vaihtoehtoisten asumismuotojen esittelyä
Ruotsissa paimentolaistyylisessä mökissä ja kylässä asuva pariskunta. Omavaraisuuteen pyrkivää off grid asumista. 
Uusiseelantilainen kahden lapsen äiti asuu jurtassa ja vloggaa kotikoulusta ja puhuu kestävän kehityksen puolesta. 
Oma on tietty paras.




Tämän viikon lauantaina juhlimme Kepen rippijuhlia pienellä porukalla. Havahdun usein miettimään ystävien lapsia, että kuinka niistä on tullut jo niin isoja unohtaen, että esikoiseni täyttää ensi vuonna kahdeksantoista. Ajan kuluminen kuuluu ihmisen elämään. Tässä tytössä aika kuitenkin pysyy eri tavalla kiinni ja muuttumattomana. Välillä se melkein pelästyttää, mutta sillä on myös turvallisen pysäyttävä vaikutus. Muuttumattomuus tuntuu välillä loukulta, mutta sillä on myös rauhoittava vaikutus. 



Tätä yhteispostausta olivat mukana tekemässä: 





36 kommenttia:

  1. Lohdullista kuulla, etten ole ainoa pakkomielteinen jään hakkaaja. Eilen illalla sallin itselleni palkinnoksi nakutella viimeisen jäisen terassin kulman eläinten iltahoidon jälkeen. Tuntia myöhemmin meidän kolmevuotias kiljui märät tumput suorina "ääääitiiii voidaanko mennä jo sisälleee" kun mä vielä hakkasin jäätikköä pihapolulta hullunkiilto silmissäni. Kallistun myös sille kannalle, että joku sijaistoiminto sen on oltava. Hakkaan jäätä, kun en muutakaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo heh :) Motivaatio on keväällä ihan erilainen kuin syksyllä, jolloin ei tulis mieleenkään hakkailla jäitä. Mutta jotenkin tosi koukuttavaa touhua. Hartiat ihan jumissa ja lapset nälissään.

      Poista
  2. Jään hakkaaminen on parasta!

    Ihania suosituksia, perehdyn muutamaan paremmin :)

    Onnea konfirmoidulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, toivottavasti löytyy jotain mielenkiintoista. Ja ei muuta kun joukolla jäätä särkemään :)

      Poista
  3. Jäitä on nakuteltu täälläkin. :) Se kuuluu ehdottomasti kevääseen. :D

    VastaaPoista
  4. Hitaasti hyvä tulee tai sitten ei. Toisissa asioissa täytyy malttaa ja toisissa kiiruhtaa.

    VastaaPoista
  5. Meillä isäntä on intohimoinen jäänhakkaaja.... minä voin hyvin odotella auringon sulatusta. Kiva kuulla, että isäntä ei olekaan malttamaton kummajainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään taitaa olla aika yleinen vaiva keväisin.

      Poista
  6. Pitäisi vihdoinkin lukea tuo Waldenin klassikko, hieman nolostuttaa kun en ole sitä lukenut. Seymourin kirja löytyy minultakin hyllystä. Paljonhan siinä on sellaista mikä ei ehkä ihan sellaisenaan Suomeen käy mutta merkkiteos sekin. Hieman särähtää esim. ohjeet siitä että suositellaan hankkimaan talouteen vain yksi lehmä tai hevonen (laumaeläimiä), mutta toisaalta, onhan tässä aikaakin kulunut siitä kun Seymourin kirjan eka painos on ilmestynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waldenin kirja on aika tuhtia tavaraa. Oikein luin jossain vaiheessa alleviivaten lauseita.
      Seymourin kirja tosiaan on vähän epämodernia, mutta toisaalta, kun ajattelee, että ei tästä ole kauaa, kun Suomessa vasta uusittiin kotieläintepitoa koskevia lakeja. Aiemmin laumaeläimiä sai täälläkin pitää muistaakseni yksin. Ja paljon on ollut yksinäisiä työhevosia maataloissa vuodesta toiseen. Tai vaan yksi lypsävä lehmä.

      Poista
  7. Kiitos kirjavinkeistä, laitoin pari lukulistalle. Kaarina Davisiä suosittelen minäkin vaikken omassa postauksessani osannut suositella oikein ketään. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos jotain löytyi. :) Davisin kirjalla on paljon lukijoita. Hyvä niin.

      Poista
  8. Jään hakkaaminen on terapeuttista ja lähes pakollista keväisin. Jos työkalut ovat hukassa, saa kengän kantapäälläkin aika hyvää jälkeä aikaiseksi :)

    VastaaPoista
  9. Minä kun luulin meidän Isännän olevan ihan kajahtanut kun kuulemma kevättä lapiolla avittaa, mutta teitähän on kokonainen klaani. Itse mätän vain lunta ja sitäkin vain sieltä mihin täytyy päästä jotain tekemään. Kyllä se kevät ajallaan tulee avitan minä sitä tai en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No alkaa tuntua siltä, etten ole ainoa lajissani vaan päinvastoin. Kyllä minäkin yritän pitää tuon kevään raivaamisen järkevissä mitoissa. Esimerkiksi vain nuo kulkuväylät.

      Poista
  10. Minulla vastaava mieliteko oli miehen talolla terassin jäiden hakkaaminen! Toki kun en kehdannut lapiolla tai kangella hakata puuterassia, hakkasin kengän kannalla pikku hiljaa reunoja (aika hidasta mutta mukavan meditatiivista). Torpan pikkuinen terassi on vielä niin paksun lumen alla, ettei sitä ihan vielä pääse avaamaan.
    Kiitos ohjelmavinkeistä, tuttuja olikin vain kaksi ekaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva, jos löytyi jotain uutta katseltavaa! Tuntuu siltä, että varjoisissa paikoissa lumi ja jää tulee olemaan vielä pitkään. Minulle riittää aluksi, kun kulkuväylät on auki ja oven eteen saa tuolin, jossa voi alkaa juoda iltapäiväkahveja.

      Poista
  11. Mitä mitä, täällähän on kokonainen heimo jään hakkaajia! Mies ja poika meillä hakkaa jäätä kaikilla mahdollisilla käsiin osuvilla työkaluilla. Ne sitten löytyvät milloin mistäkin kun niitä myöhemmin etsii.. Hyviä vinkkejä alkaa olla niin paljon plakkarissa että tietää mitä nämä saikkupäivät tekee kun kerta rakentaakaan ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häviksissä olevat työkalut ovat minulle sellainen ärsyyntymisen aihe numero yksi.
      Toivottavasti saikkupäivät sujuvat hyvin kaikkien katseltavien ja luettavien ansiosta. Paranemisiin!

      Poista
  12. Olipas monia samoja kirja- ja sarjasuosikkeja kuin itselläni. No, ei se sinällään mikään ihme ole, kun on tästä aihepiiristä kiinnostunut. Katselin tuossa jokin aika sitten Doran jatko-osan. En kerro miten tarina päättyy, jos ette ole katsoneet sitä vielä. Kannattaa katsoa jos ette jo ole ;)

    Tuo omasta maasta on kiva kirja, olen vaan lainalukenut sitä, ja tykkäsin erityisesti siitä, että kirjaan on laitettu 1m2 satoennusteet kasvatettaville. Perunan kohdalla olin hieman hämmästynyt, että onkohan siihen tullut typo, kun satoennuste taisi olla vain hieman yli kilon, kun taas porkkanalla se oli muistaakseni yli 6kg. Meillä ainakin yhdestä kasvatuslaatikostakin tulee jo ämpäri tai pari pottua ja ne taatusti painaa enemmän kuin kilon.

    Kiitos kun vastasit siihen vesisuodatinkysymykseen aiemmassa postauksessa. Kysäisen niistä filttereistä lisää vekottimien edustajilta ja saatan jossain vaiheessa lisätä blogiin ihan kunnon vertailun niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä samat taitaa olla kaikilla, jotka jonkin aikaa on aiheen parissa pyötineet. Olen nähnyt Doran jatko-osankin. :) Ihmettelin muuten tuota peruna-porkkanasuhdetta itsekin. Mutta jotenkin mietin sitten, että peruna vie niin paljon tilaa sivusuunnassa, että porkkana voittaa sen siten. Silti vähän epäilyttävää.

      Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin vedenpuhdistimeen päädyt.

      Poista
  13. Jään hakkaaja ilmoittautuu täältäkin :) yleensä hakkaan vain saappaan kantapäällä, mutta näinkin on ehtiny hakata jo omassa pihassa ja lenkkireitin pitkospuilla. Jonkinlainen voitonriemu siitä tulee, kun huomaa jään sulavan nopeammin ja pääsee taas hakkaamaan lisää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Mukavaa hommaa. Inspiroi tuo kesän tulo suomalaista ihmistä. :D

      Poista
  14. Toiset hakkaa jäätä ja minä avitan kevättä levittelemällä lunta. Lunta on pihassa niin paljon että kesäkuussakin pääsee pulkkamäkeen jos ei vähän avita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumen levittäminen on ja eräs. Se on sitten se seuraava, kun jää niitä ikikasoja pihalle.

      Poista
  15. Meilläkin levitellään lunta ja hakataan jäätä kevään edistämiseksi. Tulee hyvä mieli, kun edes vähän saa lisää taas paljasta maata esiin. Aurinkoista huhtikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken tuntui tätä kommenttia jälkeenpäin tuo jääajatus kaukaiselta, mutta tämä takatalvi taas muistutti mieleen sen. Nyt kyllä jää enemmänkin jo ärsyttää. :) Mukavaa kevättä?

      Poista
  16. Jään hakkaamisessa on jotain niin ihanaa <3 Täällä satoi viime yönä lisää lunta n.10 senttiä ja edelleen sitä satelee. yhyyyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tästä kommentista on aikaa melkein kuukausi, lämpimiä kelejä välissä ja jälleen lunta moneen paikkaan tullut. Suomen säät kyllä ei ehdi kyllästyttää.

      Poista
  17. Nyt on jo huhtikuu pitkällä,eikä lunta enää takapihalla ole, mies jo haravoi se tänään.
    Tykkään tästä sun blogista, luen sen aina ja liityin lukijaksikin.
    Tuleppas sinäkin käymään aurinkokujalla kylässä.
    Lämmintä ja aurinkoista huhtikuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla! Käyn ehdottomasti katsomassa sinun blogia. Mukavaa kevättä!

      Poista
  18. Tässä oli taas itselleni muutama ihan uusi vinkki, kiitos näistä. Laitoin myös Vehkosuon youtube kanavan tilaukseen, totta kai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, huomasimme uuden tilaajan. Kiitos! Hyvä, jos jotain uutta, kun tätä tietoa alkaa (onneksi) olemaan jo laajasti monella.

      Poista