2.9.2019

Kerta kierron päälle


⇨ Huomio! Tämän blogin lopussa yhteispostaus aiheesta Puutarhan kierrätysvinkit.

Heinäkuun lopulla surkuttelin huonoa vesitilannetta. Kaivosta loppui niinä päivinä vesi, mutta sadevesitynnyrit satoivat täyteen ja maa on saanut tasaisesti vettä. Kasvimaa heräsi horroksesta ja  kasvit alkoivat kasvaa silmissä. Nyt eletään sitä vuodenaikaa, kun markettiin on lyhyt matka. Eletään myös fifty shades of zuccini -aikaa. Maanantaina keitossa, tiistaina pastana, keskiviikkona leivän päällä ja torstaina juustoraasteella leivitettynä paistinpannulla. 

Koska muutimme koulujen ja työn perässä jälleen talvikotiin, vihannesten korjuu onnistuu keskiviikkoisin (kanojen hoitoreissu) ja viikonloppuisin. Korjaan vielä ainoastaan syötäväksi menevät ja ne, jotka on syystä tai toisesta pakko korjata. Viikonloppuna syömme suoraan maasta, mutta viikkoa varten otan mukaan korillisen kasviksia. Perus settiin kuuluu kurpitsat, pari punajuurta, muutaman porkkanan, perunaa, kaikki kypsät tomaatit ja kurkut. Kerään myös kehäkukkaa säännöllisesti kuivumaan. Kohta on kuitenkin säilöttävä kellariin menevät juurekset, joten kellarin siivous vanhoista juureksista ja laatikoiden putsaus olisi piakkoin tehtävälistalla. 

Sato näyttää suhteellisen normaalilta. Lehtikaalit ovat puskeneet nopeasti pintaan ja kasvaneet kokoa vasta elokuun puolesta välistä lähtien. Lehtikaali menestyy siis kivasti suoraan maalle kylvettynäkin. Härkäpavut (alempana kuva) itivät ihan hyvin, mutta liekö kuivuus vai mikä, kun kasvin yläosassa olevat palot ovat surkastuneet. Näin on käynyt minulle aiemminkin. Kasvin kimpussa on paljon kirvoja, onko muilla vastaavaa? Alaosassa on kyllä muhkeita palkoja. 

Olen säilönyt mehuja, kokonaisia punaviinimarjoja, kurkkuja sekä omena-karviaismarjahilloa. Hilloa teen varmasti vielä lisää ja helpoimmin pääsee, kun antaa sen itse tekeytyä uunissa.

Saimme kolme uutta hybridikanaa, jotka nimettiin Kolmosiksi edeltäjiensä mukaan. Kanat ovat isommasta munintakanalasta ja ovat viettäneet kesän vanhainkodin pihakanalassa. Lupasimme ottaa ne meille, koska muuten ne olisivat menneet teuraaksi. 

Viime viikonloppuna (23.-25.8)  kävin metsässä, mutta sienitilanne oli täysin nolla. Tilanne täytyy käydä katsastamassa uudestaan. Mutta kuten olen ehkä aiemmin sanonut, olen enemmän vahvemman makuisten sienten ystävä, joten odotan enemmän suppiksia ja mustatorvisieniä.

Samana viikonloppuna saimme vihdoin siirrettyä traktorivajan seinustalle asettuneen muurahaispesän metsään. Seinän laudat olivat entiset, mutta alahirsi onneksi vielä ehjä. Saapa nähdä tyytyvätkö tilanteeseen, sillä usein nuo ahkerat työläiset aloittavat toivottamalta tuntuvan rakennelman uudelleen samaan hyväksi todettuun paikkaan. Tuolle seinustalle on ennen meidän aikoja kasattu polttopuita ja ne ovat ajan saatossa lahonneet ja antaneet murkuille otollisen kämppäpaikan. 


Miksi ne surkastuvat? 
Omena-karviaismarjahillo uunissa.
Elokuun 25. päivä. Aamiainen ulkona. 
Lounastarvikkeet
Kukko näyttää uusille kolmosille kaapin paikan, vai toisinpäin?
Kurkuja säilöön
Viikon safkat.
Muurahaisten siirto-operatsion.

Puutarhan kierrätysvinkkini eivät ole mullistavia. Minun ajatusmallini kaikesta on: en osta mitään, käytän vanhoja, hankin käytettynä ja teen itse. Lisäksi vielä kulutan tähän kaikkeen mahdollisimman vähän energiaa. Kierrätys ja kiertotalous pitäisi olla jo jokaiselle ihmisille itsestään selvä tapa elää. Jokainen oppii omat tavat ja käytännöt, mutta vinkkejä kannattaa silti makustella, jospa sieltä jotain löytyisi vaikkapa helpottamaan omaa arjen kiertoa. 

* Käytän esikasvatukseen vanhoja muoviruukkuja, joita käytän uudelleen ja uudelleen.
* Multa ja maa-aines tulee omasta kompostorista ja avokompostista
* Maanparannukseen käytän omien eläinten lantaa ja katteena puutarhasta revittyä tai niitettyä heinää.
* Tallennan osan omien kasvien siemenistä, esimerkiksi tillin, kehäkukan, herneen ja härkäpavun. 
* Puutarhan aitatolpat ja portti on rakennettu oman metsän puusta.
* Kasvihuoneen tiilit on läheltä haettuja kierrätystiiliä, hirret omasta metsästä ja lasit tuttavan kautta hankittuja ja vanhoja saatuja ikkunoita, ovi paikallisen rakennuksen purkutavaroista. 
* Kasteluvesi on puhdistamatonta sadevettä tai omasta kaivosta. 
* Säilöntään käytetty kellari on vanhassa talossamme ollut kunnostettu kellari. 
* Käytän säilöntään hevosen kuiviketurvetta tai -hamppua. 


Veistelystä on tullut minulle meditatiivinen harrastus.


Hyvää syyskuuta kaikille!

20 kommenttia:

  1. Voi olla, että oletkin kertonut, mutta mitä teetkään kuivatuista kehäkukanterälehdistä? P.s Upea veistos!Ihanalla navalla <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En välttämättä ole ihan selkeästi edes kertonut. Teen siis kehäkukkavoidetta.

      Poista
    2. Ja kiitos, hih, jotenkin huvittaa tuo veistelyharrastus. Se on ehkä tapa vältellä oikeita hommia.

      Poista
  2. moi, tuo viimeinen - käytän säilöntään hevosen kuiviketurvetta tai -hamppua- ei ihan auennut, mitähän tarkoitit :) t.sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tarkoittaa siis hieman selkeämmin kerrottuna, että laitan porkkanat ja punajuuret ja mahdollisesti muut juurekset turpeen tai hampun sekaan koreihin kellariin. Olen saanut ne säilymään tällä tavalla hyvin monta vuotta. :)

      Poista
  3. Meillä ei tänä kesänä kesäkurpitsat ole menestyneet. Toisaalta on ollut ihan kivaakin syödä jotain muutakin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aina ei pidä olla kaikkea samaa. Kyllä sai meilläkin vettä odottaa, että lähtivät kasvuun. Nyt tuntuu sitten riittävän.

      Poista
  4. Fifty shades of zuccini :D Meillä ei ollut nyt yhtään kesäkurpitsaa mutta ihana nähdä että teillä on tuollaiset herkkukorit. Kiinnostaisi tuo hillon tekeminen uunissa, miten se oikein toimii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun teet kerran uunihilloa, et muuta enää teekään, koska se on älyttömän vaivatonta. Toimii ainakin omanapohjaisen hillon kanssa. Laita omenat kuorineen lohkoina uunipataan tms. Minä laitoin lisäksi karviaismarjoja ja mausteita mm. neilikkaa ja pomeranssinkuorta sekä tarvittava määrä sokeria. Sitten vain uuniin 150 astetta ja noin 1,5 tuntia. Lopuksi survotaan tehosekoittimella.

      Poista
  5. Mainio veistokissa! Mainitsit muurahaishaasteesta. Meillä oli sama tuolla kanala-lampola-paja röttelössä, jonka nurkkaa muurahaiset söi kaikista häätöyrityksistä huolimatta aivan silpuksi. Ostin kanisterin etikkaa ja kaadoin etikan niiden seinäpesäalueen päälle, maahan ja noh, ympäriinsä pitkin seiniä. Eivät ole palanneet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etikan voisin kuvitella toimivan. Kiitos! Olen saanut joskus myös hyviä tuloksia ruokasuolalla.

      Poista
  6. Paljon hienoa satoa! Meillä kesäkurpitsat alkoivat tänä vuonna tehdä satoa myöhään, mutta nyt sitä onneksi taas riittää. Taitava veistäjä olet! Mukavaa syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsat ovat suurimmalla osalla tulleet ilmeisesti myöhemmin tänä kesänä. Varmasti se kuivuus aiheutti kasvuun hidastumista.
      Kiitos, vesitely on kivaa, on tässä vielä opittavaa.
      Mukavaa syyskuuta!

      Poista
  7. Mä en saa kompostia käymään niin hyvin, että saisin sieltä kylvömullaksi kelpaavaa tavaraa. Vai luulenko vain niin? Eikös se ole aika tujakkaakin? Taimikasvatukseen olen ostanut mullat siis kaupasta, mutta muuten pyrin suljettuun kiertoon minäkin. Hevosharrastuksen kautta saan pollen parasta lannoitteeksi vaikkei minulla enää omaa hevosta olekaan. Jotenkin nuo
    teolliset ostolannoitteet tuntuu niin väärältä ratkaisulta etten niitä käytä juuri lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, kompostimulta on liian tujua. Lisään sitä vasta myöhemmin ruukkujen pohjalle, osa on siis istutusmultaa ihan kaupasta. Pakko taipua siinä vaiheessa kaupan tarjoamaan multaan. Tosin sitä ostan maksimissaan viisi litraa vuodessa. Ja hevoselta saadut lannoitteet on iso etu, kuten sinullakin. Sekä kanoilta.

      Poista
  8. Nyt jäi kiinnostamaan, että mitä sinä niistä kehäkukista kehittelet?

    VastaaPoista
  9. Aikalailla samoja kierrätys periaatteita meilläkin.. 👍 Ihailen aina blogisi kuvia, jollakin tavalla ne aina kiehtovat, hienoja..

    VastaaPoista
  10. Jemmasin keväällä kurpitsan siemenet jonnekin ja sitten ne jäivät istuttamatta. Outoa olla kurpitsaton. Kaipaan niitä vuosia kun niihin hukkui. Nuo teidän keltaiset näyttävät todella kutsuvilta.

    VastaaPoista
  11. Että tällaisenkin blogiaarteen vielä löysin! Tulin niin onnelliseksi, kun luin tämän tekstisi ja olin täysin vakuuttunut siitä, että paljon, paljon hyvää löytyy vielä aikaisemmista teksteistä. Eli minulla on paljon mukavaa luettavaa tiedossa. Nähdään ja kuullaan!

    VastaaPoista