4.11.2019

Työ tekijäänsä kiittää





*Kurkkaa blogin lopussa linkkeihin yhteispostausaiheesta: Omavaraisuus, mitä opimme tästä vuodesta, mitä teen talvella. 


Pössis on ollut nyt kuukausitolkulla sellainen, että oksat pois. Kuormittava työ, eikä muuta lisättävää. Kehon ja pään nollaamiseen (kirjoitin ensin, että mollaamiseen - mutta sitä ei) minulla olleet hyväksi todetut keinot eivät ole riittäneet. Keho jää stressitilaan ja unet katoaa. Epämiellyttävää. Mikä sitten on kun ei keinot riitä? (Äh, sain "Mikä on kun ei taidot riitä" renkutuksen korviini ). Korvien välissä on ruuhkaa. Seuraavaksi vuorossa sananlaskuja: Keinot on kullakin, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Kyllä hätä keinot keksii. Vanha keino on parempi, kuin pussillinen uusia. Keinoja kaihtamatta. Kainoja keihtamatta.

Arki on kuitenkin edelleen mukavaa. Kaikenlaista töiden ja kotitöiden ja perhe-elämän lisäksi: Maanantai – kaksi tuntia hiphop-tanssin opetusta, tiistai – tallille ratsastamaan, keskiviikko – tallille/ratsastus, torstai – kaksi tuntia omia tanssitreenejä (nykäri ja streetjazz), perjantai – ratsastus, lauantai – ratsastus ja sunnuntai – ratsastus. Tallipäivistä nipistän muut menot ja joogaan kotona ennen jotain ja jonkin jälkeen tai siinä välissä. Että aika mukiinmenevää. Olen saanut myös kutsuja paikkoihin ja juhlinut mukavissa niissä mukavassa seurassa. Synttäreitä, halloweenia ja saunailtaa pitkin syksyä.

Keimon yritys Keimon Ky on ollu toiminnassa elokuusta lähtien. Veitsen taontaa, valokuvausta ja raksahommia. Mutta mikä tärkeintä, pystymme jakamaan nyt jotain ”minun hommia" kuten Kepen saattamisen taksiin ja taksista. Olen vienyt hänet taksille ja vastaanottanut 13 vuoden aikana öbaut 4940 kertaa. Olen suunnattoman iloinen, etten tee sitä enää yksin.




Iivarilla menee hyvin Sepon kanssa. Kesän ja syksyn yskä on hellittänyt ja ihottumaloimi on viikko sitten laitettu kesäteloille. Iivari täyttää ensi vuonna 16 ja meillä on luvassa 10. vuosi yhdessä. 
Siitä puheenollen, vietimme Keimon kanssa 20. hääpäivää. Käväisimme Tukholmassa haistelemassa länsituulia. Siellä näytti menevän hyvin ja ”Kanelbullens dag”. Vällkommen kaikki som älskar kanelipullia. Grattis till kanelbullensdag! Ja ei tässä vielä kaikki: 2019 är ett riktigt Jubileumsår för oss – Kanelbullens dag fyller 20 år! Joten mikäs siinä oli viettää kanelipullan tuoksuisen Tukholman varjossa hääpäivää. 



Sunnuntaitraditio on käyntimaasto Elpan kanssa. 
Kanssani naimisissa 20-vuotta oleva mies Tukholmassa.

Kävin lasten kanssa ajelemassa Baltian tietä. Ajoimme kolme päivää Virosta Liettuan Kaunasiin ja takaisin yhteensä 1600km. Näimme paljon tasaista maata, merta, hiekkarantoja, yksinäisiä lehmiä, 50:n 70:n ja 90:n tuntinopeuksia, Ristikukkulan, matalalta tuntuvaa taivasta, rekan periä ja keuloja, kirkkoja, riskaabeleja ohituksia ja haikaran pesiä. Makumuistoksi jäi Essentuky-terveysvesi ja hajumuistoksi homeinen Air Bnb:n rappukäytävä. Tytöt olivat kivaa matkaseuraa.



Pärnun rannalla.
Pärnu.
Ristikukkula oli mykistävä.
Tasankoa.
Kaunas.

Mitä kuuluu Vehkosuolle? 
Sadonkorjuu oli tänä vuonna laimeampi. Kaikkea tuli, mutta vähemmän. Viimeisimmäksi työksi käänsin perunamaan, mutta aarreperunoita löytyi tänä vuonna paljon vähemmän kuin viime vuonna. Tai siihen verrattuna lähes ei ollenkaan. Punajuuria mukiinmenevästi sekä porkkanoita. Tomaatteja riitti jälkikypsytyksessä syyslomaa asti. Sipuleita nada. On niistä kituliaista syöty pitkin kesää, mutta en vaivautunut loppuja edes nostamaan. Kehäkukkaa voidetta varten keräsin paljon. Härkäpavut, kuten aiemmin kerroin, näivettyivät lähes kaikki. Tämä on toistunut minulla jo useasti. Yrttejä keräsin kuivattavaksi, kurpitsaa tuli paljon, jokunen raastettuna pakastimessa, kasvihuonekurkkuja söimme muutamia kesällä. Lehtikaalia tuli kivasti ja salaattia sekä persiljaa koko kesän. Syksyllä on kerätty suppiksia ja muita oheissieniä.
Yhteenveto: Satovuosi oli kohtalainen ja kuivuus vaivasi suurimmaksi osaksi viljelyä.
Kanat haettiin talvikotiin syyslomaviikolla. Munia ei ole näkynyt vähään aikaan.

Sitä virallista viimeistä käyntiä ennen talven tuloa ei ole vielä käyty. Se pitäisi käydä. Paikkoja on syytä katsella sillä silmällä, että keväällä on kiva palata.

Mitä opin tästä vuodesta?
Että vesisäiliöitä sadeveden keruuseen pitää olla ensi kesää varten lisää. Kuutio olisi hyvä. Tomaatit on laitettava vähän miedompaan multaan.

Mitä teen talvella?
En aio tehdä mitään erityisesti toisella tavalla. Esikasvatus oli hallinnassa. Olisin ehdottomasti halunnut istuttaa tänä vuonna valkosipulia, mutta se jäi jälleen. Kevättalvella aion taas perehtyä erilaisiin teoksiin, ohjelmiin ja Youtube-materiaaliin innostuksen mukaan, kun alkaa Vehkosuo-kauden haikailu.





















15 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne pään ruuhkatilaan! Toivottavasti se helpottaa pian. Tukholman ja Viron reissut kuullostivat hienoilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista, ihan varmasti tilanne jossain vaiheessa helpottaa. Reissut oli kivoja, mutta harmittaa, kun matkailu kuormittaa ympäristön lisäksi omaatuntoa ja meinaa olla lähtemisen ja matkasta nauttimisen esteenä. Jossain kohdassa tämä aikakausi on aika armoton. Ja täytyy muistaa välillä olla itselle kuitenkin armollinen.
      Kunnon moraalisaarna yksinpuheluna, lol. Kivaa kyllä oli reissussa, just siks kun ei tehty mitään ihmeellistä. Ajettiin kerran Riikassa kolmikaistaiselle yksisuuntaiselle vastavirtaan. Siinä jännitystä koko rahalla.

      Poista
  2. Teillä on toivottavasti pollen kanssa vielä monia vuosia edessä. Omani mummoni lopetin aikanaan 26 -vuotiaana.

    Tuo ristikukkula on vaikuttavan näköinen paikka! Kiitos vinkistä, siellä täytyy joskus käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon samaa hepan kanssa.
      Ristikukkulalle suositus. Se on kyllä niin keskellä ei mitään, että kannattaa suunnitella ohikulkureitille. Tai sitten vaan ajaa sinne ja takas, vähän kuten me. :))

      Poista
  3. Teillähän on ollut vilskettä! <3 Kehäkukat jäi muuten täällä laittamatta, oli tarkoitus lisätä niitä useampaan paikkaan, juurikin terälehtien keräämistä varten, mutta ei tainnut olla kuin yksi kukka koko kesänä, sekin ihan vaan seurausta jonkun sekalaisen siemenpussin maahan viskaamisesta. Siemeniähän olisi jemmassa useampi litra ja varmaan olisi hyvä kylvää ne ihan jo siksi että saa siemenvarastoa uudistettua. Punajuuria oli tarkoitus tänä vuonna kasvattaa, mutta taidan jättää ne suosiolla siihen että saan pohjasta verkotetut kasvatuslaatikot käyttöön. Myyrille kuitenkin riittänee täällä muutenkin syötävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin itse ensimmäistä kertaa kehäkukan siemeniä talteen, ensi kesä näyttää, lähteekö niistä mitään. Kehäkukka on minulle sellainen helppo ja huoleton kesäkasvi. Pitää myös ötököitä kurissa.
      Vuodet ovat erilaisia, pitää tehdä mitä ehtii ja mikä on kivaa just silloin.

      Poista
  4. Onnittelut hääpäivän johdosta :)

    Kuule, sulla kun nuo kurpitsat tuntuu aina onnistuvan niin hyvin, niin missä kasvatat niitä? Meillä on nyt 2 peräkkäistä kesää mennyt nollalinjalla. Tavallinen ja myskikurpitsa tekee ihan älyttömästi kukkaa ja leviää kuin juoru, mutta ainuttakaan kurpitsaa ei silti synny. En enää tajua missä vika on, kun 1. ja 2. vuotena täällä kurpitsaa tuli reippaasti ja nyt ei lainkaan, vaikka kasvatusta on yritetty jopa kasvihuoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä erikoista, että joku ei onnistu vuodesta toiseen. Minulla on tuo härkäpapu. Sitä kasvaa pellot pullollaan, mutta minulla kituuttaa.
      Minä en edes tee kurpitsojen eteen paljon mitään. En esikasvata vaan laitan siemenet maahan kun alkaa olla maa kunnolla lämmin. Eli kesäkuussa. Yritän katsoa, että edellisenä vuonna siinä paikassa on kasvanut jotain typpeä tuottavaa. Kastelu on tietty tärkeää, mutta koska meillä vettä on niukasti, laitan ruohoa taimien ympärille pitämään kosteutta. Kastelen kerran vuorokaudessa alkuvaiheessa. Sitten en enää ollenkaan, ellei kasvi ala silmissä kuivua. Nyt taimet lähtivät kunnolla kasvuun vasta, kun alkoi sataa ja oli kuitenkin lämmintä eli lähes elokuussa. Mutta sitten ne kasvaakin silmissä ja alkaa tuottaa satoa. Sadon ajankohta onkin ihan säästä riippuvainen.
      Kasvatin kerran kasvihuoneessa kurpitsaa ja sama juttu, kukkaa teki, muttei kurpitsaa. Voisikohan se olla kuitenkin joku pölytysjuttu?
      Mulla ei kasvanut paprika yhtään kasvihuoneessa tänä vuonna. Kurkutkin kukki paljon, mutta teki vain vähän satoa. Jaa-a?

      Poista
  5. Muistahan pitää itsestäsi huolta. Huonoilla unilla ei pitkälle pärjää!!! Kiva kuulla kuulumisia! Ihania reissukuvia! Oliko rankkaa ajaa yksin noin pitkiä matkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän huolehtia.
      Ajaminen oli loppujen lopuksi aika meditatiivista. Tietysti kaupungeissa vähän syke nousi ja hetkittäin epätoivo, mutta olen ajanut mm. Italiassa paljon aikoinaan, joten pieni perstuntuma on olemassa. Mutta lähtisin uudestaan pitkälle matkalle ehdottomasti. Ehkä vaihteeksi Lappiin. Ja jos olisi aikaa, ajaisin Puola-Saksa-Tanska-Rotsi -Suomi. Kerran ollaan ajettu kyllä Suomesta Italiaan ja takas, mutta olin silloin suurimmaksi osaksi kartanlukijana. Nykyään on onneksi rajatonta nettiä liittymissä ja mapsit käytettävissä. Ne helpottaa älyttömästi menoa.

      Poista
  6. Ajoimme Annan kanssa viikko ennen juhannusta Via Balticaa Itävaltaan. Etenkin Latviassa ja Liettuassa oli huomionarvoista, että kaikilla näköetäisyydellä olevilla taloilla/tiloilla oli valtavan kokoiset keittiöpuutarhat. Ja ne Liettuan viljapellot, jestas mikä vilja-aitta se onkaan. t. TainaN

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin tuon saman omista keittiöpuutarhoista. Siellä on ajatus varmasti sama, kun meillä vielä joskus muutamakymmen vuotta sitten, että onat perunat ja muut juurekset.
      Kivaa kyllä tuo ajelu toisaalta, kun ei ole oikein missään mitään ennen Puolaa. Sellainen zen-olo.

      Poista
  7. Ihanan kuuloisia reissuja :)
    Meillä menee myös uudelleen mietintään tuo sadevesien kerääminen ja säilöminen. Tämä mennyt kesä oli niin vähäsateinen, ettei oikein ollut edes mistä kerätä.

    VastaaPoista
  8. Voisitko päivittää myös blogia! Olisi mukavaa tietää arjen kuulumisia...Varmaan myös moni muu kaipaa sinua!

    VastaaPoista
  9. Moikka Irene! Yritän vastata tähän, jostain syystä bloggerin kommentteihin vastaaminen on todella tökkivää. Olen yrittänyt vaihtaa selainta, mutta ei.
    Ihanaa kuulla, että kuulumisia on kaivattu. Kirjoittelen nykyään instaan pääasiassa. En oikein tiedä tarkalleen syytä, mutta aika on varmasti se suurin. Koska haluan kirjoittaa ajan kanssa, olen näköjään luovuttanut kokonaan. Se harmittaa kyllä itseänikin.

    Mutta kiitos kovasti, arvostan sitä, että joku haluaa kirjoituksiani lukea. Toivotaan, että kipinä iskee jälleen ja saan blogin uuteen vauhtiin.

    VastaaPoista