16.1.2016

Onnen huokauksia


Ylpeänä esittelen: 
 Noora Al-Anin ja Tiia Javanaisen tuore kirja Onnen huokauksia (2016, Otava)

Kirja tarjoilee nopeavalmisteisia reseptejä kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen ruokkimiseen. Kirjan alkuosassa esitellään syötävien herkkujen ohjeita ja loppuosassa keskitytään kauneuden hoitoresepteihin. Moni on varmasti pienenä haukannut salaa maku-Miramesta palasen ja pettynyt karvaasti kitalakeen mauttomana tarttuvaan rasvaan. Kirjassa on ohjeita herkullisen näköisille huulivoiteille, joita ei ole herkullisuudestaan huolimatta tarkoitettu syötäväksi, mutta teoriassa se voisi olla mahdollista luonnonmukaisten ainesosien vuoksi (maku on joka tapauksessa Miramea täyteläisempi). Ohjeiden raaka-aineisiin onkin kiinnitetty huomiota; niissä suositaan pelkistettyjä ja puhtaita (luomu) raaka-aineita ja siten itsevalmistetun tuotteen aineet ovat useisiin kaupan valmisteisiin verrattuna paremmin hallinnassa. Miinuksena raaka-aineista sanottakoon se, että suurin osa on melko eksoottisia, mutta onneksi kuitenkin valistuneimmista lähikaupoista saatavilla. Ohjeiden selkeys ja kiinnostavuus tuli mitattua kymmenen- ja seitsemänvuotiailla lapsilla, jotka innostuvat heti ja olisivat siltä istumalta halunneet lähteä ostamaan kaupasta kookosöljyä, joka on monen kauneudenhoito-ohjeen keskeinen raaka-aine. Kymmenvuotias sai myös paljon ideoita smoothie-teemaisille synttäreilleen. 

 Kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua, jos reseptien lisäksi visuaalinen mielihyvä on tärkeää. Lukijalle tarjoillaan reilut sata sivua sommitelmallista silmänruokaa ja väriterapiaa, mikä lisää kirjan kokonaisvaikutuksellista hyötyä. Kuvien ja ulkoasun toteuttaja on siskoni Tiia, minkä vuoksi tunnen omakohtaista ja puolueellista ylpeyttä tätä kirjaa kohtaan. Lämpimään ja tökeröön tyyliini totesin kirjan käsiin saatuani, ettei kuvia tarvitse todellakaan hävetä. Jälkikäteen uskallan sanoa, etten ollut miellyttävästä ulkoasusta yhtään yllättynyt, olenhan tuota pienten yksityiskohtien hierojaa, värien ja sommittelujen projisoijaa läheltä jo kauan seurannut. Tunnustan eniten jännittäneeni, osaako hän olla itse tyytyväinen. (Osaa onneksi.) Kunnia kuuluu tietysti myös kirjan toiselle tekijälle, Nooralle, kirjan alkuunpanijalle ja monen osa-alueen taitajalle. 

Sivusta seuranneena voin todeta, että kirjan tekoprosessi on tekijöilleen eräänlainen odotuksen ja synnytyksen yhdistelmä – paljon tunteita, toiveita, ilon hetkiä ja tuskanhikeä. Sen sijaan tekijän lähisukulaiselle, eli minulle, kirjan biologiselle tädille, prosessi on ollut ennemminkin mukavaa ja vastuuvapaata odotteluaikaa. Toki roolini ei ole täysin vähäpätöinen, olenhan kuunnellut, kannustanut ja tukenut (kiitoksista voi tämän lukea), mutta muuten valmistelut ovat vaatineet vain ennakkoluulotonta rakkautta (pääasia, että tulee ehjänä ulos) ja tilan tekemistä kirjahyllyyn tulokasta varten

Reseptikirjat ja kirjat yleensäkin ovat parhaimmillaan silloin, kun ne antavat silmänruokaa, mielikuvia, ideoita, vaikutteita ja ehkä toteutuksen kipinän. Tässä kirjassa toteutuu kaikki ja vähän enemmänkin.




Jos saat käsiisi Kouvolan Sanomien perjantain, 15.1.2016, numeron, löydät sieltä aukeamallisen verran tarinaa tästä kirjasta. Lyhyemmän version artikkelista löydät täältä ja tietysti kirjan kaupoista sekä verkkokaupoista. 

13 kommenttia:

  1. Hurraa ja onnea ja menekkiä kaikille asianosaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän tädin ja siskon ominaisuudessa.

      Poista
  2. Eikö olekin mukava kun ei tarvitse hävetä 😉

    VastaaPoista
  3. Onnea uutukaiselle, vaikuttaa tosi kiinnostavalta! t. Taina N.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kirja vinkistä, tuohonhan täytyy tarttua. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin heti lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään myös Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, kivaa! Kävin jo lukemassakin sinun blogia. Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita.

      Poista