Poden kirjoittajan blokkia. Ei pitäisi, sillä minulla ei ole edes ammatillisia velvollisuuksia. Mutta ankara päänsisäinen kolkutus on. Eli en voi irtisanoutua. Tämän edellämainitun oireilun vuoksi en lue kirjoja, koska ne syyllistävät minua. Luen vain päivän sanomalehden, joissa piileviä kolumneja luen kaukaa. Välttelen toisten blogeja samoista syistä. Anteeksi. Hoitomuodoksi olen ottanut purkin jos toisenkin Netflixin sarjoja. Shameless toimi erinomaisesti ajatusten harhauttajana, mutta Californication ei. Pitikin antaa Keimolle periksi. Hank antaa kyllä vertaistukea, mutta hänen korvaushoitomuotonsa eivät sovellu käyttööni.
No mutta nyt olen tässä. En tietenkään vapaaehtoisesti. Minut on henkisesti sidottu tuoliin ja kädet vedetty nippusiteellä ranteista tietokoneeseen kiinni. Luin neuvoja blokkiin, verataisiani tuntui olevan netti pullollaan. Hyviä neuvoja löytyi esimerkiksi Outi Mikkolan tekstistä Kirjoittaminen prosessina – Kirjoittamisen psykologisia esteitä ja niiden ratkaisukeinoja (PDF). Pitää palata vielä.
Sitten myös Neuvo: Älä pelkää vaan myönnä.
Minä: Myönnetty jo kauan sitten. Pelko on vähän vahva sana, mutta tunne on samansuuntainen, kun joku perheenjäsen on sairastunut oksennustautiin.
Neuvo: Anna tilaa luovuudelle, poistu koneen ääreltä, vähennä stressiä jne.
Minä: Poistuin ja olen pysynyt kaukana, olen kyllä luonut kyllä paljon, mutta vain paskaa (anteeksi), tuskin se on luovuustilaa ylikuormittanut.
Neuvo: Sulje silmät ja mieti minkälainen blokki on sinulle (muuri, aita jne.), tuhoa se viimeiseen asti.
Minä: Edessä on omat kädet, edessä on läheiset, edessä on aivot... Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää – täytyy mennä läpi. Shuih shuih viuh viuh töms töms. Blokki tule takaisin ja vie Leijonaa mä metsästän pois!
Neuvo: Kirjoita intuitiivisesti. Vastaa vaikkapa seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä pitäisi tapahtua, jotta voisit tuottaa tekstiä vapaammin? 2. Mikä auttaisi luomisessa juuri nyt? 3. Miltä tarvittavat taidot tai ominaisuudet tuntuisivat? 4. Miltä tuntuisi, jos olisit jo niin taitava, luova ja tuottelias kuin haluan olla?
Minä: 1. Pitäisi saada aivojensiirto tai parantua. 2. Omanarvontunne (oman arvon tunne). 3. Siltä kun nyt, mutta että joku estää (se on jonkun muun vika). 4. Ahaa, tajusin. Pitää mennä itseensä.
Neuvo: Alenna rimaa. Aloita mistä kohdasta tekstiä tahansa, jäsentele tahtomallasi tavalla.
Minä: Alan ymmärtää. Pitänee kaivaa rima maahan. Ja ennen olen ollutkin niin kaavamaisesti etenevä, nimim. Tessa Härö-Leppälä
Olen minä tehnyt valmiiksi kuitenkin tuon kuvassa päälläni olevan villapaidan. Aloitin heti uuden neulomisen (erään asian välttelymielessä). Heppapaita on suunnitelmissa ja ideoita kuvina. Kaikki kellarin vihannekset jäätyivät pakkasilla. Harmitti niin paljon, että syytin muita. Olen keittänyt sosekeittoja, vielä kun ovat jäässä. Hiphop-opetukset ovat päässeet vauhtiin. Olen myös ottanut street-tanssin pitkästä aikaa nykärin rinnalle. Kassen kanssa suoritamme kotona 30 päivän käsilläseisonta- ja spagaattihaastetta (Sportyfeel). Olemme käyneet jälleen näyttäytymässä Helsingissä huippukirurgilla Kassen synnynnäisen kielen epämuodostuman kanssa. Uusi intohimoinen korjaussuunnitelma ja sen tarpeellisuus jäi meidän pohdittavaksi. Kaikki rauha sen suhteen. Ensin rakastettava murkkulook oikomisraudoilla ja silmälaseilla. Kepe täyttää perjantaina 14. Olisi kiva, jos joku kirjoittaisi siitä tänne. Keimo palkittiin kymmenen vuoden ansioituneesta kaluasennustyöstä Aalto-maljakolla. Tätä mä oon aina halunnu -osastoa. Otin vaasin ja vaihdoin siskon iPhoneen. Kaikki ei ehkä ihan tajunneet, miten hyvä kauppa se oli. Mulle.
Hyvää alkanutta viikkoa.
Hyvinhän toi näyttää soljuvan, toi kirjoitus. Vaan kyllä ymmärrän ton kun ei mitään meinaa syntyä ja tuntee alemmuutta ja syyllistämistä joka suunnasta. En kirjoita niin paljon, mutta rinnastan ton työhöni. Joskus ei vaan ideoita synny ja on ihan jumissa. Mutta lohdutan sinua, rakas siskoni. Voit syyttää myös tätä vuodenaikaa. Vähemmästäkin tuntuu jumilta kun valoa ei ole jne. Mutta siis, älä kirjoita jos ei tekstiä tule. Sitä tulee kyllä ennenpitkää, voin sen luvata. Senkin kynäniekka. <3
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta. Niin kas, kun ongelma ei olekaan ideoiden puute vaan aloittamisen vaikeus. Tai kyse on siitä, että kirjoittaminen vaativan niin paljon vaivaa, että keksin muuta tekemistä. Kun alan kirjoittaa, olen siinä helposti monta tuntia ongelmatta. Paitsi että se on ongelma, kun pitäisi olla niin paljon aikaa aina käytettävissä. Seuraavalle kerralle tulee kynnys, kun tiedän ettei homma ole koskaan läpihuutojuttu. Pitää ruveta tutkimaan kaikenlaisia teorioita netistä kaikenmaailman asioista. Ei pidä, mutta ei aina harhautuu sinne. Ja hitusen painaa velvollisuus, vaikka kuinka itselle muka kirjoittaa, että nyt ne kaikki lukijat kyllästyy ja lähtee. Pitäisi olla joku rytmi ja sama aika kun kirjoittaa. Olisi pakko aloittaa ja sillai pääsisi yli tästä. No katellaa.
PoistaP.S. Tosi hieno paita ja hyvännälöiset suunnitelmat seuraavankin suhteen!
VastaaPoistaKiits!
PoistaKeinuhevonen. Ja teet paidan sitten Ipelle. Äläkä suotta huoli, luettavaahan tuo oli. Aihekin sopiva, alkuvuoden jumitus. Syykin on selvä, uutta vuotta kouhotetaan ihan liikaa (lupaukset, jumpat, henkinen tila jne) ja sitten tulee suorituspaineita, kun "tämähän on ihan niinkuin ennenkin".
VastaaPoistaKeinuhevoselle ääni. En ole kovin suunnitelmallinen villapaidan tekijä, joten tiedän vasta kaks minuuttia vaille kuvion aloittamisen mitä teen.
PoistaKiitos myös kannustuksesta. Se voi olla tämä vuoden alku. Ja ehkä se oli myös vuoden loppupuolisko, mutta valoa kohti. Siis ei sillä lopullisella tavalla.
Ihanat villapuserot!
VastaaPoistaTsemppiä myös murrosikäisen kanssa! Vauvaikä oli helppoa kun ymmärsi, etä vauva ei osaa puhua niin siksi se itkee ja tarvitsee huomiota. Murrosikäinen hakee huomiota yhtä paljon kuin vastasyntynyt ja lisäksi tietää kaiken paremmin kuin sinä, ei kiva yhtälö...
kaluasennustyöstä.hmm.ansioutuneesta.Okei joo meikä ehkä neljättä viikkoa kipeenä kotona niin alkaa sujua nää hommat. Mahtiksii paitoi. Mä haluisin Taalaihästin.
VastaaPoistaIhana paita ja ihania hevospaitaidoita! Harmiksi mä en osaa neuloa. Kävin viikonloppuna vapaan konekirjonnan kurssilla (juu en tiedä miksi) ja siellä sanoin vahingossa ompelemista neulomiseksi.. ai että kuinka vieressä olevä täti pääsi pätemään.. että tällä tasolla käsitöiden kanssa täällä. Mäkin sain aiemmasta työpaikastani aalto-vaasin.. katselin sitä tuossa pihalla, levästä limaisena ja päätin nostaa se eteiseen ennen kuin se halkeaisi pakkasella.. siinä se nyt seisoo eteisessä kuivettuneen levän alla.. en taida osata arvostaa sitä tarpeeksi tai sitten miljoonat miehet ympäri maailmaa eivät vain tajua että mulle voisi ostella kukkasia. Lisäksi vaihdoin tossa vähän aika sitten kaverini kanssa kiljuvan lampaani sen hiljaiseen poniin.. ihmiset ei taida ymmärtää kuinka hyvä vaihtokauppa se oli mulle.. eilenkin menin laittamaan talliin ruokaa ja ovelta mua katsoi pieni korva ja silmäpari ja kun menin lähelle niin sain vaan hyväksyvää hörinää enkä mitään "MÄÄÄÄÄÄ KUOLEN NÄLKEÄÄN..MÄÄ YLIPAINOINEN KUOLEN NÄLKÄÄN" huutoa..
VastaaPoistaniin ja munkin juurekset jäätyivät kellarissa.. lisäeristysseinää odotellessa siis..
PoistaMahtavia villapaitoja! Varsinkin noi ponien päällä olevat! =D
VastaaPoista