8.6.2017

Missä laiho?


Eipä aikaakaan, kun ilma ympäristössä näytti alla olevan kuvan kaltaiselta. 
Nyt se näyttää yllä olevan kuvan kaltaiselta. Ei vihannoi silti niityt, voikukat vain. Puut metsän kyllä huminoivat, mutta kasvimaalla ei ole eloa. Kaikki on omituista säässä ja luonnossa. Ei ole ilmaston muutos vaan kuolonvuodet. Pieni jääkausi, nälänhätää, sairauksia, katoa ja kannibalismia.  

No mutta, ottakaamme ilo irti, kun sitä vielä on, harvoin tarjolla. 


Vappu 2017

Pistin ensimmäiset siemenet toiveikkaana toukokuun loppupuolella. Näkyvissä ainoastaan sokeriherne. 



Laitoimme toisen siemenerän kesäkuun 5. päivä. Nyt meni hallanarkoja lajeja, kuten kesäkurpitsa. Saas nährä. Samalla toin tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ihan ovat kuikeloita. 


 


Keimo sahailee illat pitkät lankkua ja hirttä. Kotipihalta kaatui seitsemän puuta, joista haapaa ja lehtikuusta olisi tarkoitus tulevaan saunaan hyödyntää. 




Minä sain riukuaidan korjattua ennen hevosen tuloa. Käytin ihan kauheasti aikaa ja vaivaa korjauksessa, mutta silti en tehnyt hyvää, vaan suttaa. Julistin kaikille ohikulkijoille turhautuneena, että "tästä tulee ihan paska".  




Mutta siellä se hevonen taas on. 

Oli kyllä haikeaa lähteä Elpan tallilta ja erottaa poijjaat toisistaan (hevosilla se suurin ikävä, jooh). Iivari oli onneksi jälleen ihan, että ahaa, kävi moikkaamassa lampaat ja alkoi syödä. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, kuinka ihannetilanne minulla on hevosenpitoon. Talvella ystävän luona, kesällä omissa nurkissa ja oma traileri säännöllisiä valmennusreissuja varten. Pitäisi keksiä tähän joku negatiivinen asia, ettei kuulosta ylpistelyltä... Iivarilla on kesäihottuma. Se on raskasta. Eikä meillä ole eläimille hoitajaa, ei päästä käymään missään kesällä. ⇐ Rekry. 




Seuraamme jännityksellä mustarastaan pesintää kellarin kupeessa. Munista ilmestyi nahkapusseja, jotka näyttelevät kirkuvan punaisia kitojaan. Maapesä on näin kotieläinpetoja omistavalle kauhea stressi. Kohta ne alkavat pitää ääntäkin. Häkkiviritelmää on mietitty, mutta jos emo hylkää. Mustarastaalla ei kyllä kauheasti käynyt asiat mielessä, kun kämppää rakensi. Miksi muutti maalle valtatien viereen tämä hormonihuuruinen mustarastas? 




Teimme yläkertaan harja ja luuttuvoimin suursiivouksen lasten kanssa. Se on kivaa, kun voi harjalla ensin pöllyttää pölyt ilmaan ja odottaa sitten niiden laskeutuvan maahan, jotta voi luututa. Persialaisen "perinnematon" kantaminen ulos ja tamppaaminen lisäsi parisuhteeni lujuutta. Eihän siinä suuren ja painavan ja vetkulimaisesti käyttäytyvän maton putsaamisessa ollut mitään muuta probleemaa kuin se, että toisen oli pakko roikkua mukana ja tehdä yhteistyötä. Siksipä näin mielelläni vähän vaivaa ja tähtiä asetellessani maton takaisin sängyn alle inch by inch (elikkäs 2,54 cm kerrallaan) ihan yksittäspäin.

Hyvää kesän alkua
*urpot heittomerkit sormilla ohimoille kesän kohdalla.



8 kommenttia:

  1. Pidän kylmistä keleistä, mutta kasvimaahommien takia se lämpökin on ihan tervetullutta. Olen kuitenkin alkanut miettimään onko tässä enää mitään järkeä. Jos vielä yhdetkin rehut jäätyvät tai piiskautuvat rikki räntäsateessa, en laita enää uusia. Viime vuoden huono sato vielä meni katovuoden piikkiin, mutta jos tulee vielä toinen yhtä huono vuosi ei taida viljely enää kiinnostaa. Myh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tällä tavalla kyllä otetaan luulot pois, kun kyse on vieläpä vapaaehtoisuudesta. Menee vielä hetken huonon huumorin piikkiin, mut kohta ei naurata enää ketään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hyvä! Onkin vähän painanut harteita tämä raportoimattomuus. Älytön aukko ollut päiväkirjassa omaa saamattomuuttani.

      Poista
  3. Ymmärrän pesästressiäsi. Mä sain hirvittävän pesästressin jo siitä, että eräs punarinta kävi katselemassa pihassamme ryteiköitynyttä marjapensaikkoamme vähän sillä silmällä. Onneksi tirppa ei kuitenkaan katsonut pesäpaikkaa sitten ihan mieleisekseen... Saattoi kyllä johtua siitä, että kävin vähän väliä väijymässä pesän ympärillä, etteivät kissat ja koirat ole siellä vaanimassa punarintaraukkaa.

    Harmi tuota Iivarin kesäihottumaa. Ainakin meillä täällä Pirkanmaalla on alkukesä ollut itikoiden(kin) osalta ihan hirveä. Teillä kun on aiheeseen varmaan kesäihottumaisen kanssa paremmin perehdytty, niin olisiko sulla suositella toimivaa itikkakarkotetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikenlaista on tullut kokeiltua. Nyt kokeilussa sekoitus, jossa on ruokaöljyä, pikiöljyä, etikkaa ja valkosipulia. Kiva tuoksu :). Polttoaisiin ei kyllä tunnu tehoavan mikään, ne on pahimpia ja tulevat esille kuuden-seitsemän aikaa ja aikaisin aamulla. Otan siksi sisälle huilimaan. En ole käyttänyt kuin huppua suojana, koska päiväsaikaan paarmat ja kärpäset ei aiheuta ihottumaa vaan ainoastaan ärsyyntymistä pään alueella. Talliniksit sivulla oli myös kokeilemisen arvoinen ohje: 1dl etikkaa, 1dl öljyä ja 2dl eukalyptus saunatuoksua. Sitä aion kokeilla seuraavaksi.

      Poista
  4. Löysin Vehkosuon vasta tänä keväänä. Kesäkuu onkin mennyt rattoisasti vuosia läpi matkatessa. Oli myös hauska huomata, että sehän taisi olla teidän Kasse joka meidän pienimmästä talutteli ponnilla viime kesänä kun vierailimme Olgan tarmolla! Teidän kesävideot on olleet ihania, voikun itsekin osaisi tuon videoinnin ja editoinnin taidon. Tuollaiset pienet koostevideot olisivat niin ihania muistoja. Mukavaa kesää teille Vehkosuolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kivaa, kun olet jaksanut lukea blogia läpi! Tosi tylsää kun kirjoittelut on jääneet niin vähälle, en saa aikaisiksi enää kirjoitella niin usein, arki vie muka niin paljon aikaa. Videoita on ollut kiva tehdä ja niistä tosiaan jää kiva muisto kaupan päälle. Ei se niin monimutkaista ole. Kannattaa aloittaa vaikka puhelimella ja ladata joku videomuokkausohjelma, esim. Splice ja alkaa tehdä vaan.
      Kassepa se hyvinkin on ollut siellä. Täytyy sanoa terveiset. Kiitos vielä kun kirjoitit palautetta ja mukavaa kesää!

      Poista