Näistä olen viimeaikoina parhaani ja ajan salliessa innoittunut:
* Ohjelma tanskalaisesta Fødegordin perheestä – Omavaraista maalaiselämää viettävä perhe (Jaksot 1-2/4 löytyvät Yle Areenasta). Miten kiehtovaa ja hypnotisoivaa. Tässä on vaan jotain, mikä pitää otteessaan. Vähän kadehdinkin tähän elämäntyyliin liittyvää vapautta. Pitää vaan pitää varansa ettei oma aate muodostu rasitteeksi eikä siitä muodostu vankila.
 |
| Ensimmäinen jakso löytyy nimellä: Isä, äiti ja lapset. |
* Netflixistä Mustageista kertova dokumentti Unbranded. Tämän katsomisen jälkeen olen löytänyt aivan uuden näkökulman hankalissa maasto-olosuhteissa rämpimiseen. Olen suorastaan innoissani, mitä hankalammista paikoista selviän yhdessä luottomustagin kanssa (eli suomenhevosen).
* Toinen Netflix-dokkari Harry and the Snowman. Kertoo Harry De Leyerin hevosmiesurasta ja hevosesta, jonka hän osti 80 dollarilla teurasautosta ja voitti tällä sittemmin Amerikassa isoja estekilpailuja. Snowman osoittautui Harrylle erittäin uskolliseksi ja myös toimi luotettavana perhehevosena vuosia. Tämän dokumentin katsottuaan haluaa vain mennä talliin omaa hevosta rapsuttamaan.
* Kirja: Walden – Elämää metsässä, Henry David Thoreau. Tätä kulttikirjaa olen lukenut ja alleviivaillut. Siis alleviivaillut kyllä. Ihan pimeätä. Mutta kokolailla hämmästyttää, että 1800-luvulla eläneen tyypin ajatukset osuvat niin hyvin tähän päivään. Tämän valossa ihmiset alkavat vaikuttaa melko typeriltä.
Vehkosuolla aloitin istutukset avomaalle, ehkä hätäilin, kun tätä takatalven menoa katselee. Laitoin maahan jo porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kotona tomaatit ja kurkut ovat sillä tavalla hyvällä mallilla, etteivät ole vielä liian isoja. Korjasin myös perinneaidan alkupätkää. Tolppien alaosat savimaan rajasta, maan pinnalta, on mädäntyneet. Veistin huonot pois ja iskin uudestaan maahan pareittain, niin, että osa vittaksista pysyi paikallaan.
Keimo on kaatanut uutta saunaa varten puita ja pääsi viime viikonloppuna pääsi kokeilemaan itse rakentamaansa sahalaitosta, jossa hirsiä ja lankkuja on tarkoitus sahata moottorisahallla Logosol-ohjurin avulla (olisipa joku ehtinyt purkaa paremmat kuvat koneelle, alla vain instasta kaapattu).
Lähdevesikaivo on jo kerran tyhjennetty, silti siihen sekottuu pintavettä ja se on harmaata. Olemme hakeneet vettä toisesta lähteestä läheltä.
Viikko sitten perjantaina siirsimme kanat ja kukon Vehkosuolle. Kukko oli mennyt edellisenä iltana huonoksi ja nuokkui todella sairaana. Siirsimme sen kuitenkin kanojen mukana, mutta seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Jää epäselväksi miksi. Ikää sillä oli nelisen vuotta. Nyt meillä on onneksi ystävältä saatu Terho-kukko, joka on satukirjan kukkotyyppiä ja vaikuttaa todella herrasmieheltä. Onko kukaan muuten nähnyt näin pitkiä kannuskynsiä ja onko kukaan tehnyt niille mitään, kun tuntuu hankaloittavan kukon liikkumista?
Sunnuntaina lähdön hetkellä kävi tyhmä juttu. Koirat olivat tiirikoineet itsensä kanalaan ruuan tähteiden perässä ja Soosoo, vielä tietämätön, miten kanojen seurassa sopii meillä käyttäytyä, iski hanpaansa vanhaan symppikseen Nahka-Anneliin. Tämä siis tapahtui meidän selän takana ja tulimme paikalle liian myöhään. Kauhean surullista ja ihan mälsää. Nyt alkaa kanoihin tutustumisprosessi miinusnumerosta.
Mitäs vielä. Uusi ja isompi invertteri oli pakko hankkia, kun edellinen kyykähti. Olisi pitänyt ostaa jo alunperin isompi. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.
P.S. Euroviisut ovat tietenkin olleet taas katselun alla. NormaJohnille erittäin paha takaisku, ettei päässyt jatkoon. Pidin kyllä. Nyt suosikkejani ovat Belgia ja Portugali (myös mm. Norja, Bulgaria). Italiahan nämä kisat tulee varmasti voittamaan.
* Kirja: Walden – Elämää metsässä, Henry David Thoreau. Tätä kulttikirjaa olen lukenut ja alleviivaillut. Siis alleviivaillut kyllä. Ihan pimeätä. Mutta kokolailla hämmästyttää, että 1800-luvulla eläneen tyypin ajatukset osuvat niin hyvin tähän päivään. Tämän valossa ihmiset alkavat vaikuttaa melko typeriltä.
Vehkosuolla aloitin istutukset avomaalle, ehkä hätäilin, kun tätä takatalven menoa katselee. Laitoin maahan jo porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kotona tomaatit ja kurkut ovat sillä tavalla hyvällä mallilla, etteivät ole vielä liian isoja. Korjasin myös perinneaidan alkupätkää. Tolppien alaosat savimaan rajasta, maan pinnalta, on mädäntyneet. Veistin huonot pois ja iskin uudestaan maahan pareittain, niin, että osa vittaksista pysyi paikallaan.
Keimo on kaatanut uutta saunaa varten puita ja pääsi viime viikonloppuna pääsi kokeilemaan itse rakentamaansa sahalaitosta, jossa hirsiä ja lankkuja on tarkoitus sahata moottorisahallla Logosol-ohjurin avulla (olisipa joku ehtinyt purkaa paremmat kuvat koneelle, alla vain instasta kaapattu).
Lähdevesikaivo on jo kerran tyhjennetty, silti siihen sekottuu pintavettä ja se on harmaata. Olemme hakeneet vettä toisesta lähteestä läheltä.
Viikko sitten perjantaina siirsimme kanat ja kukon Vehkosuolle. Kukko oli mennyt edellisenä iltana huonoksi ja nuokkui todella sairaana. Siirsimme sen kuitenkin kanojen mukana, mutta seuraavana aamuna se löytyi kuolleena. Jää epäselväksi miksi. Ikää sillä oli nelisen vuotta. Nyt meillä on onneksi ystävältä saatu Terho-kukko, joka on satukirjan kukkotyyppiä ja vaikuttaa todella herrasmieheltä. Onko kukaan muuten nähnyt näin pitkiä kannuskynsiä ja onko kukaan tehnyt niille mitään, kun tuntuu hankaloittavan kukon liikkumista?
Sunnuntaina lähdön hetkellä kävi tyhmä juttu. Koirat olivat tiirikoineet itsensä kanalaan ruuan tähteiden perässä ja Soosoo, vielä tietämätön, miten kanojen seurassa sopii meillä käyttäytyä, iski hanpaansa vanhaan symppikseen Nahka-Anneliin. Tämä siis tapahtui meidän selän takana ja tulimme paikalle liian myöhään. Kauhean surullista ja ihan mälsää. Nyt alkaa kanoihin tutustumisprosessi miinusnumerosta.
Mitäs vielä. Uusi ja isompi invertteri oli pakko hankkia, kun edellinen kyykähti. Olisi pitänyt ostaa jo alunperin isompi. Tyhmästä päästä kärsii lompakko.
P.S. Euroviisut ovat tietenkin olleet taas katselun alla. NormaJohnille erittäin paha takaisku, ettei päässyt jatkoon. Pidin kyllä. Nyt suosikkejani ovat Belgia ja Portugali (myös mm. Norja, Bulgaria). Italiahan nämä kisat tulee varmasti voittamaan.
Minäkin katselen innolla kaikenlaisia omavaraisohjelmia. Kiitos tästä vinkistä siis. Vaikka oma elämä ei tällä hetkellä ole laisinkaan omavaraista, saa tuolta vinkin jos toisenkin ja ainakin hetken hermolepoa... :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua! Voihan Soosoo...
Ja muutenkin ihmisten, joilla on joku oma juttu, katseleminen on tosi mielenkiintoista ja inspiroivaa.
PoistaKiitos tuosta Thoreau-kirjavinkistä! Se näkyy löytyvän myös Bookbeatista, tosin vain englanniksi. Alkuun kartoin ajatusta, että kirjoja voisi lukea puhelimen ruudulta, mutta nyt se on osoittautunut varsin käytännölliseksi ratkaisuksi kun iltaisin pitää nukuttaa taaperoa, eikä pöytälamppua passaa pitää päällä. ETäytyy ehdottomasti tutustua tuohon kirjaan!
VastaaPoistaMeillä tehtiin alkuvuodesta myös kukon vaihto, kun pitkäaikainen kukkomme Dille-Ragnar vain nuukahti. Tilalle löytyi sitten naapurikylästä uusi kukko. Vuoristoneuvos Tuura oli saapuessaan sen verran nuori, että kanat sitä alkuun kyykyttivät, mutta nyt on Tuura ottanut hienosti paikkansa kanalauman järkkymättömänä, mutta lempeänä päänä. Kyllä käy kanojen sielunelämän seuraaminen paremmastakin saippuaoopperasta (onko niitä edes hyviä?). Onnittelut Terholle uudesta pestistä ja haaremista!
Tota kirjaa löytyy muuten vanhalla ja uudella suomennoksella ja uusi on ilmeisesti luettavanpaa. Englanniksi varmasti toimii hyvin, jos jaksaa paneutua. Mulla on mennyt kauheasti aikaa suomeksikin, kun jään aina miettimään juttuja. Vähän kahjoa kyllä..,
PoistaToi kanojen seuraaminen on just saippuaoopperatyyliin koukuttavaa. Ei tiedä miks seuraa, mut on vaan pakko jatkaa.
Ja kiitos Terhin puolesta.
Huikea dokumentti tuo ohjelma tanskalaisesta perheestä. Odotan jo seuraavaa jaksoa.
VastaaPoistaOn! Ja minusta se on kivaan tyyliin tehty, että tekijä on itse esillä "ihmettelemässä", mutta tekee sen arvostavaan tyyliin.
PoistaMinäkin toivon, että pääsisin pian kevätkylvöihin, mutta pitäisi ensin rakentaa kasvulavoja ja valmistella koko kasvimaa-aluetta. Ei haittaa yhtään, että on ollut takatalvi, kun en olisi ennen ehtinytkään. Tuo kukko on komea, toivottavasti pitkäikäisempi kuin edeltäjänsä :)
VastaaPoistaJoo, olen ollut tänä keväänä vähän jäljessä kaikessa, siksi myös hyvä että vähän hitaampi tämä kevät. Tosin lämpö vois olla nyt jo tervetullutta. Kaiken ehtii myöhemminkin, jos sadonkorjuulla ei ole niin kiire. Helposti ottaa vaan itselle jotain paineita, kun näkee somessa toisten tehneen jo vaikka mitä, mutta se on virhe. Tekee, miten omasta mielestä parhaiten tykkää.
PoistaSattumalta oli telkku auki, kun tuli ohjelma tuosta tanskalaisperheestä. Ihan sairaan mielenkiintoista. Vinkkasin itsekin heti blogissani siitä!
VastaaPoistaVaikka itsekin omavaraistelen, en kuitenkaan olisi ihan noin vanhanaikaisesti valmis elämään. Meikäläisen täytyy päästä hummailemaan välillä! ='D
Tuo kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin nuo dokumentit. Kiitos vinkistä!
Niin, ja piti vielä noista kukon kannuksista; meidän ex-kukolla, Bull Mentulalla, oli ihan järkyn pitkät kannukset. Kukko oli orpington rotua ja muutenkin valtava. Ikää sillä oli vuosia ja kannuksethan kasvavat koko kukon iän. Onko sitten tuolla teidänkin Terholla jo ikää, kannuksista ja käyttäytymisestä päätellen? Vanhat kukot ovat usein gentlemanneja!
PoistaItse en menisi kannuksia leikkelemään, kun ei kasva mitenkään vääntyillen eivätkä paina kukkoa mihinkään. Kannuksen sisällä on verisuonia ja hermoja. Päitä voi hieman hioa ja pyöristää, näin ovat kanoillekkin mukavammat.
Joskus kannukset katkeavat itsestäänkin, tai niistä irtoaa ihan kuin tuppi. Verta saattaa tulla hetken, mutta parantuvat kyllä itsestään.
Mitään ongelmia Bullilla ei auktoriteetin merkeistään ollut, käveli vaan silleen vähän hassusti. Heitti jalkojaan sillain sivukautta, ettei kannukset kalppinut toisiinsa. Ja juokseminen... ei voinut nauramatta katsella! ='D
No aivan samanlaista tietoa olen saanut ongittua. Kannukset ei paina kukkoa, mutta kävelyyn ja muuhun vaikuttaa. Koomista tosiaan ja tosi kukkomaista kävelyä. :) Meidän edellisellä kukolla ja muillakin näkemilläni on ollut niin pienet tyngät, että tämä vaatii varmasti vain itseltä totuttautumista. Kiitos neuvoista!
PoistaJa kiltti kukko on kyllä, ei tule mieleen, että lapsiakaan uhkaisi.
PoistaJa vielä tuosta dokumentista (joka kannustaa kyllä miettimään, mikä on itselle tärkeää omissa valinnoissa), että on hienoa, että me monet kuten hekin dokumentissa, emme ole pakotettuja kyseiseen elämäntyyliin. Ja aina voi perustaa vaikkapa parvekkeelle hyötytarhan. Siitäkin saa vaikka kuin paljon iloa.
PoistaIhan mahtavia nimiä on kaikilla kukoilla, joista tässä kerrotaan!
VastaaPoistaEi mul muuta :)
Ihan samaa mieltä. Bul Mentula :)
PoistaMarketan Bull Mentulalla oli myös seuralaisinaan Fatness-tytöt :D
VastaaPoistaThoreaun vanha käännös on ihan surkea, täytyykin lukea se uudempi taikka sitten alkuperäinen.
Miksi sun blogissa näkyy LinkWithin-kätsetti ja mulla ei, vaikka HTML-koodi on sama? Mikä on salaisuutesi?
Aidantolppia voisi jatkossa koittaa hiilettää alapäästä, niin kestävät paremmin maassa.
Fatness-tytöt, ei paha :D
PoistaJoo, uudempi Thoreau on luettavampaa tekstiä. Ja toi kätsetti on jostain bloggerin ulkopuolelta ongittu, tyyliin http://www.linkwithin.com/learn Jos sulla on jo noin, ni sitten en tod tiedä.
Nokesin aitatolpat aikoinaan, mutta näistä kyseisistä en ole varma. Se on se kostean ja hapen rajapinta mikä on altis ja tietty jos on just ollut laiska tai liian hätäinen tolppien upottaja liikkeellä.
iso kiitos hevosleffa-vinkeistä, unbranded on jo katsottu ja harry and snowman odottaa oikeaa hetkeä...(kyyneleet virtasivat jo kun katsoin trailerin...)huh.
VastaaPoistat.sari