Kesä se tulla jolkottaa

Kesäkuinen yhteispostaus sisältää asiaa puutarhan marjoista sekä raportin omien suunnitelmien etenemisestä. Tuttuun tapaan muiden yhteispostauksessa mukana olevien blogien linkit löytyvät lopusta. 

Missä mennän

Perjantaina, tätä kirjoittaessani, takana on toisiksi viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Koulutyössä olevalle pitkät lomat ovat bonusta, joskin minun kohdalla se tietää myös niukempaa tulotasoa, koska olen määräaikaisena työntekijänä kesän "tauolla". Niukkojen tulojen myötä olen kuitenkin oppinut säännöstelemään jo vuoden aikana kulut niin, että elämä voi kesälläkin jatkua ja siinä ohessa on ajatus "maasta suuhun" konkretisoitunut ihan tosissaan. 

Tänä vuonna tuntui siltä, että kesäloman ja Vehkosuolle muuton toteutumista joutui todella odottamaan, mutta lopulta se kuitenkin loikkasi eteen, kuin peura pusikosta. Olen kuitenkin huomannut ottaneeni rennommin istutusten kanssa, vähän jopa ihmetellyt omaa rauhallisuuttani ja tullut siihen tulokseen, että olen saattanut oppia jotain. Sitä kutsutaan kokemukseksi, vaikka konkariin onkin vielä matkaa. Ajatuksena on ollut se, että puristamattakin kaikelle löytyy oikea aika ja tällä systeemillä erilaiset turhat tarpeet karsiutuvat pois. Meno on ollut sellaista jolkottamista. 

Listojen kirjoittamisesta on edelleen hyötyä. Niillä onnistun hiljentämään takaraivossa jyskyttävät "pitäis kengittää, pitäis ostaa kissalle ruokaa, pitäis pestä mattoja" -jankutukset. Tänään laatimassa listassani on muun muassa: 

Perjantai: 

Kissa –> siirto ja ruuat, koirat siirto, vaatteet, hae hamppukuivike, hae sipuli-istukkaat, jääkaapin tyhjennys, kengitys, traileri kotiin –> kesärenkaat, kauppa, blogin kirjoittaminen, pyykit.

Lauantai:

Totarit aamulla, yo-juhlat (lahja), sähköt pois, lampaiden haku (sovi aika)

Sunnuntai:

Iivarin muutto (tavarat)

Kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvällä mallilla. Torstaina siirsin tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Ovat kovin hentoja ja vähän värittömiä. Juuret olivat jääneet melko pieniksi. Voimaantumista nyt vain sitten. Kurkun taimia on kolme. Pieniä nekin. Lehtikaalin taimet olivat kuvuneet lasikannen alla laatikossa. Pientä kiroamista ja uutta kohti. Stella kannusti laittamaan vielä siemenestä uusia suoraan maalle. Reipastuin ajatuksesta. Seuraavaksi istutan maalle sipulit (tässä olen auttamattomasti myöhässä), odotan vähän lämpimämpää ja isken vielä pavut ja kesäkurpitsat. Kasteluvettä on toistaiseksi tullut saaveihin ja suoraan taivaalta maahan. 

Alla tapahtumia kuvina:

Ensimmäiseksi istutetut: tilli, porkkana, kehäkukka, sokeriherne, punajuuret.

Toiseksi meni silpoydinherne, härkäpapu ja pinaatti.

Laatikosta salaattia 25. toukokuuta.

Aitojen tsekkaus, mikä tarkoittaa tolppien vaihtoa, eristekiinnikkeiden ruuvailua sekä lankojen oikomista ja kiristämistä.

Kuusenkerkän keräystä

Viiden litran verran.

Kerkän keittoa (kokonaisuudessaan noin neljä tuntia).

Valmista tavaraa. (Viitseliäisyys loppuu aina etikettien kohdalla, josta tietysti kärsin, mutta jostain on tingittävä.)

Tomaatin- ja kurkun taimet kasvihuoneeseen 30.5.

Puutarhan marjat

Talvikotimme pihalla on kolme punaviinimarjapensasta ja yksi karviaismarjapensas. Nämä pensaat ovat olleet niin tuottoisia, että saan niistä lähes kaksikymmentä litraa keitettyä mehua ja muutamia litroja pakastettuja marjoja päälle. Osan mehuista teen vähäsokerisena pakastimeen ja osan sokeroituna maakellariin. Vehkosuolla meillä on muutama punaviinimarjapensas, josta olen aika-ajoin keittänyt mehun suoraan juotavaksi. Mustaviinimarjoja olen kyllä kaivannut ja joisin siitä tehtyä mehua mieluummin kuin punaviinimarjamehua, mutta olen tyytynyt tähän kohtaloon. Vehkosuon peruina saimme myös pienet tyrnimarjapensaat, jotka osoittautuivat saman sukuisiksi. Sain vastakkaisen sukupuolen äidiltäni, mutta pensaat kuolivat (kuivuivat) yksi kerrallaan pois huonosta hoidostani johtuen. Tyrnejä haluaisin ehdottomasti uudestaan. Olen myös joskus tehnyt orapihlaja-aidan marjoista hilloa, mutta en inostunut siitä niin, että se olisi vuosittainen rutiini. Tuntuu, että marjojen keruu metsistä vie syksyllä niin paljon huomiota, etten ehkä pihan marjoja ehtisi enempää hyödyntää. Mielenkiinnolla luen muidenkin kokemuksia aiheesta.

Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Lue myös:

Sorakukka
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Metsäläisten elämää 

Urban Farming 

Elämää korvessa 

Pienen pieni Farmi 

Korkeala 

Torpan Tyttö 

Riippumattomammaksi 

Maalaiskaupungin piha 

Villa Kotiranta
Laura eli Javis 

Iso-Orvokkiniitty
Jovelassa/ Omavarainen
Luomulaakso
Ku ite tekee 

Tilinpäätös

Himmeästä (ei niinku sillee himmee) kuvasta alla voinen vetää jonkinlaisen satokauden ynnäyksen ja tehdä päätelmiä kunkin maahan upotetun siemenen menestyksestä ja menetyksestä. Himmeähköstä kuvasta voinen päätellä myös sen, että myöhemmät kylvöt ovat jääneet merkitsemättä. Liekö vajaavaiseksi jääneet merkinnät huolimattomuutta, saamattomuutta vai ajan puutetta, jäänee arvoitukseksi asianomaisen puutteellisen itsekritiikin ja ulkopuolisen painostuksen puutteen vuoksi. Määrät olen arvioinut hatariin muistikuviin perustaen 10 litran ämpärimitoissa. 

Avomaa:

Punajuuri: Laatu ok, mutta kokovaihtelua paljon. Kylvin lisää myöhemmin itämättömäksi jääneen palsternakan ja pinaatin tilalle. Kellariin 2 ämpärillistä (osa maassa vielä).

Lanttu: Laatu hyvä, mutta juuressa kaalikärpäsen toukkia. Leikkasin huonot osat radikaalisti pois kuten viime vuonna sopivaksi menetelmäksi totesin. Kellariin 3 ämpärillistä.

Juuripersilja: Pitkin kesää syömme lehtiosia ruuassa ja leivän päällä, pilkon juuret pieniksi ja kuivaan maustesuolan sekaan, sekä säilön keittojuurekseksi. 1/2 ämpärillistä.

Palsternakka: Ei itänyt.

Porkkana: Hyviä ja isoja keltaisia porkkanoita, säilyvyys niissä hyvä. Osa porkkanoista kuitenkin monihaaroittunut "sumppuja" tai lyhyeksi jääneitä. Kellariin 4 ämpäriä (osa maassa vielä).

Kyssäkaali: Hyvä sato, syöty kuitenkin vähänlaisesti raakana (saamattomuutta). Kellariin 3 ämpärillistä (osa maassa vielä).

Parsasalaatti: Satoa koko kesän. Kun muutettiin pois, aloin ottaa nippuja juurineen ruukkuun viikolla syötäväksi. Lehdet pysyivät hyvänä ja mieli hyvänä, kun saimme omaa salaattia pidemmälle.

Sokeriherne: Luotettava sato, mutta laiskat syöjät. Sato on niin aikaisin, etten säilö mitenkään.

Kesäkurpitsa: Vähensin kylvettäviä siemeniä puoleen, mutta satoa oli vieläkin liikaa. Suorakylvö maahan toimi jälleen hyvin, kun vaan malttaa odottaa maan lämpenemistä. Säilötty vain muutama raastepussi pakastimeen.

Sipuli: Ostin alekorista istukkaat ja sain kiitettävästi satoa. 1 1/2 ämpärillistä.

Leikkopapu: Valmistui aika myöhään. Käytin arviolta noin 3 litraa ja säilöin siemeniksi desin papuja.

Salkopapu: Täysin hoitamatta jääneenä sain litran syötäväksi.

Härkäpapu, jätti: Jokin kärpänen riivasi näitä. Ei hyvä. Vain muutama onnistunut palko.

Jättikurpitsa: Liian myöhään. Viimeksi kun näin, niin kurpitsa oli tennispallon kokoinen. 

Herne: Suoraan syötäväksi 2 – 3 litraa.

Peruna: ämpäritolkulla. Myös säilötty kaksi ämpärillistä kellariin. 

Kasvihuone:

Tomaatti:  Eri lajeja n. 12 – 15 tainta, omia kasvatteja ja saatuja taimia. 4 ämpärillistä. Vihreistä pimeäkypsytettynä loput 1/2 ämpärillistä.

Kasvihuonekurkku: 1 1/2 ämpärillistä.

Basilika: Nypittäväksi 

Kurpitsa: Joku laji, jonka luulin olevan kasvihuoneeseen kasvoikin jalkapallon kokoiseksi pyöreäksi. Koristeena pihalla.

Munakoiso: Jotain uupui tai oli liikaa, koska kukista kehittyneet alut mätänivät pois.

Metsä:

Kanttarelleja: 3 – 4 ämpärillistä. Syöty, pari litraa pakastettu.

Suppilovahveroita ja mustatorvisieniä: Kuivattuna 5 litraa.

Mustikoita: 1 1/2 ämpärillistä pakastettuna.

 Villivadelmia: 5 litraa pakastettuna.

Kotipiha:

Punaviinimarjamehu: 15 litraa pakastettuna/kellarissa.

Kriikunamehu: 4 litraa kellarissa.

Omenahillo: 4 litraa lasipurkeissa kellarissa.

Tähän meidän omalla painollaan etenevään TuValliseen elämäntapaan eli tuottavaan- ja varastoivaan elämäntapaan (Harmaan torpan emännän blogista pihistämäni termi) voidaan liittää myös kesäkuun lopusta elokuun puoleen väliin pellolta niitetty tuore ja kuiva heinä hevoselle, ruuan valmistukseen ja sittemmin myös lämmitykseen käytetyt polttopuut, lähdevesi juotuna ja kaivovesi pesuun sekä aurinkoenergia jääkaappiin ja pikkuelektroniikkaan (poikkeuksena kesän aikana pyykin pesu kerran viikossa koneellisen verran).

 

 

Vetää kuin korsten

Rakas blogini, olen suurimmassa määrin viettänyt aikaa olemalla kiukkuinen päivittäisen keuhkoihin korsteenin lailla vetämäni savukaasun vuoksi. Keittiön liesi on ollut minulle todella tuhma, se syttyy ja alkaa pöllyttää sisälle. Olen taistellut ja ollut sinnikäs kuin tukkaan takertunut purkka, lähestynyt optimistisesti eri kulmista ja eri menetelmin. Olen maanitellut ja kiroillut niin että naapureidenkin korvat punoittavat kilometrien päässä tuulen suunnasta riippuen. Säännöllisesti olen muistanut miestäkin itkupotkuraivareilla. 

Mistään ei tule mitään koko päivänä, kun aamupuuroa ja -kahvia pitää keittää savusukeltaen kituvalla liekillä tunteja. Syöminen on yhtä kuin savushow, näyttävästi nokeutuvien seinien ja kasvojen efekteillä varustettuna. 

Mutta myrskyn jälkeen tulee pouta ja aurinkokin paistaa risukasaan. Keimo ratkaisi pulman. Se oli yksi aukinainen hormiliitäntä. Ja kas, veto palasi eikä toivottavasti koskaan enää katoa. Kun nyt alkoi Keimonkin loma, niin saa hän kahvinsa ajoissa savuttomassa keittiössä katettuna. 

Perus aamurutiini: Noki pois kasvoilta kaivolla kello 9.30.  

On täällä ollut ihan kivaa(kin). Olen kovasti yrittänyt pitää hevostani, Iivaria lihaksessa. Se ei pelkästään maastoillen onnistu vaikka kuinka avoa, sulkua, siirtymiä ja nostoja harjoittaa. Ja heinämaha jyrää takavasemmalta. Kokemuksen mukaan se katoaa heti laidunkauden päätyttyä, joten siitä en huolestu. Innostuin muutaman artikkelin luettuani lisäämään luontaista E-vitamiinia  (Vetcare 200ml/35€) ruokavalioon kesäihottuman hillitsemiseksi. Jos ei tästä suoranaista apua kutinaan tule, on sen hyöty varmasti haittaa suurempi.

Mitä eläimiin tulee, olemme olleet koirakuumeen vallassa, vaikka juurihan meille Kikka-koira rantautui muutama kuukausi sitten. Kikka on ollut ihan mahtava koita (vaikka pitsaa meni parempiin suihin jo toistamiseen). Jostain se toinen Viipurin Koira kiikariin osui ja pohdinnan jälkeen yhteyttä ottamaan ja pentua meille anelemaan. Sieltä meille kuitenkin kieltävä vastaus tuli, koska pennulla ja Kikalla on sama sukupuoli ja liian vähän ikäeroa. Viipurin Koirien tiimi haluaa minimoida riskit ja ehkäistä kodinvaihtamiset heidän parhaaksi kokemallaan tavalla. Ymmärrän sen kyllä (mutta!). Urospentu olisi ollut mahdollista kotiuttaa vaikkapa heti. Me emme kuitenkaan urosta huoli ja vahvoja argumenttejakin yritin esittää ja kaiken kokemukseni pistää peliin, mutta ei auttanut itkut markkinoilla, Wieno jäi tarhalle odottamaan toista perhettä ja Kikka kasvamaan teini-iästä yli. Eipä sillä, että meidän perheen kasvattaminen millään elollisella olennolla olisi mitenkään perusteltua. 

Tuskin mitään ongelmia olisi tullut!

Hannibal & Lecter 

Me olemme syöneet jo yhden keltaisen tomaatin ja neljä kasvihuonekurkkua. Kasvimaalla kypsyy tuota pikaa kesäkurpitsat (olen hieman jäljessä niiden kanssa). Punajuuria, sokeriherneitä, juuripersiljan lehtiä, yrttejä ja harvennusporkkanaa on syöty ja perunaa tolkuttomasti. Metsästä on haettu kanttarelleja ja lapset ovat keränneet palkkaa vastaan jo 12 litraa mustikoita, kun naapuri tarjosi minulle pakastimestaan tilaa. Aivan mahtavaa! Nyt olisi aika myös viinimarjamehujen keiton. En tiedä mitä niiden kanssa käy, kun voin aloittaa vasta kylille palattuamme. Niitettyä heinää saimme laitettua myös haasialle omaan loppukesän tarpeeseen.

Mikähän olisi käypä hinta putsatusta mustikasta per litra, jos lapset haluaisivat tienata?

Tuppe täytti kahdeksan vuotta. Synttäreitä edeltävä säätiedotukset lupasivat ukkoskuuroja, joten aloimme pohtia ulkotarjoilulle vaihtoehtoa. Talon kellarikerroksen "maitohuoneessa" on kiehtovat puitteet eikä aikaakaan, kun me tyttöporukassa innostuttiin sen laittamisesta juhlakuntoon. Tutkimme ja kartoitimme tilaa ja totesimme sen käyvän hyvin tarkoitukseen. Keimolle asiasta puhuttuamme idea lopahti hänen muistutettuaan lattian vanhan mustan vesieristeen sisältävän PAH-yhdisteitä (ympäristö- ja terveyshaittoja). Tämä kemiallisten aineiden yhdistelmä, kreosootti, onkin sellaista tavaraa, ettei sitä amatöörin kannata alkaa sorkkimaan. Se tulisi esimerkiksi koteloida, jotta tilassa voisi oleskella huolettomammin. Ei alettu nyt sitten tähän hätään koteloida.

No, hanskat tipahtivat hetkeksi lamaantuneiden käsistä, mutta eipä kauaakaan, kun lamppu syttyi pään päällä; aitaksi kutsumassamme pienessä hirsitalossa, Tikandereiden alkuperäisessä tuvassahan, on tila juuri tätä varten. Muutama päivä siivosimme nurkkia ja väkersimme pieniä tuoleja. Vanhat rautasängyistä saimme lisää istumistilaa. Mitään uutta ei taaskaan tarvinut ostaa vaan kaikki löytyi omasta takaa.  

Kellarin kartoitusta.

Seinän alareunassa ja lattialla oleva musta masentavaa kreosoottia (ratapölkyn haju). 

Uusi idea syntyi ja siivoaminen alkoi.

Ulko-oven vaihto (vanhempaan).

Penkkien rakennusta ja rautasängyn tuunausta.

Viimehetken koristelut

Synttärisankari

Olen viihtynyt Olgan Farmin kahvilassa kovinkin hyvin. Pysähdyn, kun olen "ohikulkumatkalla". Lisäksi Tuppe ja Kasse ovat olleet apulaisina farmilla, joten vienti- tai tuontimatkalla joutuu syömään aina pari porkkanakakkua ja vohvelia. 

Olgan Papu-koira chillaa kahvilassa mielellään myös.

Arvaa, miten meinasi tunnelma lopahtaa, kun aloitimme festariviikonloppua Korialla siskon perheen uudessa kodissa ja Kepen hoitokodista tuli puhelu. Sepä tarkoitti sitä, että tyttö oli alkanut oksentaa. Voihan lamaannus, kun tämä meidän the viikonloppu on niin hartaasti odotettu ja suunniteltu jo alkuvuodesta alkaen. Kuitenkin sovimme, että katsomme aamulla tilannetta (rehellisesti emme voineet parin juoman nautittuamme lähteä edes hakemaan).  Aamulla saimme viestin, että tyttö pirteä oma itsensä ja syönyt puuron, hyvää viikonloppua. Oli tunne, kuin lottovoittajalla (jos haluaisi voittaa). Halleluja. 

Minun festariheila.

Keimo aloitti tänään loman siksipä kai ehdin blogiakin kirjoittaa. Täällä siis kaikki hyvin. Nyt aion mennä saunaan, ottaa mukaan pikkupurkin oliiveja ja oluen. Netflixistä menee kevyt Fres Meat -sarja, se on tarpeeksi kevyttä. Kuulemisiin 

Kyllä kauppa kannattaa

Poden kirjoittajan blokkia. Ei pitäisi, sillä minulla ei ole edes ammatillisia velvollisuuksia. Mutta ankara päänsisäinen kolkutus on. Eli en voi irtisanoutua. Tämän edellämainitun oireilun vuoksi en lue kirjoja, koska ne syyllistävät minua. Luen vain päivän sanomalehden, joissa piileviä kolumneja luen kaukaa. Välttelen toisten blogeja samoista syistä. Anteeksi. Hoitomuodoksi olen ottanut purkin jos toisenkin Netflixin sarjoja. Shameless toimi erinomaisesti ajatusten harhauttajana, mutta Californication ei. Pitikin antaa Keimolle periksi. Hank antaa kyllä vertaistukea, mutta hänen korvaushoitomuotonsa eivät sovellu käyttööni. 

No mutta nyt olen tässä. En tietenkään vapaaehtoisesti. Minut on henkisesti sidottu tuoliin ja kädet vedetty nippusiteellä ranteista tietokoneeseen kiinni. Luin neuvoja blokkiin, verataisiani tuntui olevan netti pullollaan. Hyviä neuvoja löytyi esimerkiksi Outi Mikkolan tekstistä Kirjoittaminen prosessina – Kirjoittamisen psykologisia esteitä ja niiden ratkaisukeinoja (PDF). Pitää palata vielä.  

Sitten myös Neuvo: Älä pelkää vaan myönnä. 

Minä: Myönnetty jo kauan sitten. Pelko on vähän vahva sana, mutta tunne on samansuuntainen, kun joku perheenjäsen on sairastunut oksennustautiin. 

Neuvo: Anna tilaa luovuudelle, poistu koneen ääreltä, vähennä stressiä jne.

Minä: Poistuin ja olen pysynyt kaukana, olen kyllä luonut kyllä paljon, mutta vain paskaa (anteeksi), tuskin se on luovuustilaa ylikuormittanut.

 Neuvo: Sulje silmät ja mieti minkälainen blokki on sinulle (muuri, aita jne.), tuhoa se viimeiseen asti.

Minä: Edessä on omat kädet, edessä on läheiset, edessä on aivot... Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää – täytyy mennä läpi. Shuih shuih viuh viuh töms töms. Blokki tule takaisin ja vie  Leijonaa mä metsästän pois! 

Neuvo: Kirjoita intuitiivisesti. Vastaa vaikkapa seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä pitäisi tapahtua, jotta voisit tuottaa tekstiä vapaammin? 2. Mikä auttaisi luomisessa juuri nyt? 3. Miltä tarvittavat taidot tai ominaisuudet tuntuisivat? 4. Miltä tuntuisi, jos olisit jo niin taitava, luova ja tuottelias kuin haluan olla?

Minä: 1. Pitäisi saada aivojensiirto tai parantua. 2. Omanarvontunne (oman arvon tunne).  3. Siltä kun nyt, mutta että joku estää (se on jonkun muun vika). 4. Ahaa, tajusin. Pitää mennä itseensä. 

Neuvo: Alenna rimaa. Aloita mistä kohdasta tekstiä tahansa, jäsentele tahtomallasi tavalla.

Minä: Alan ymmärtää. Pitänee kaivaa rima maahan. Ja ennen olen ollutkin niin kaavamaisesti etenevä, nimim. Tessa Härö-Leppälä

Olen minä tehnyt valmiiksi kuitenkin tuon kuvassa päälläni olevan villapaidan. Aloitin heti uuden neulomisen (erään asian välttelymielessä). Heppapaita on suunnitelmissa ja ideoita kuvina. Kaikki kellarin vihannekset jäätyivät pakkasilla. Harmitti niin paljon, että syytin muita. Olen keittänyt sosekeittoja, vielä kun ovat jäässä. Hiphop-opetukset ovat päässeet vauhtiin. Olen myös ottanut street-tanssin pitkästä aikaa nykärin rinnalle. Kassen kanssa suoritamme kotona 30 päivän käsilläseisonta- ja spagaattihaastetta (Sportyfeel). Olemme käyneet jälleen näyttäytymässä Helsingissä huippukirurgilla Kassen synnynnäisen kielen epämuodostuman kanssa. Uusi intohimoinen korjaussuunnitelma ja sen tarpeellisuus jäi meidän pohdittavaksi. Kaikki rauha sen suhteen. Ensin rakastettava murkkulook oikomisraudoilla ja silmälaseilla. Kepe täyttää perjantaina 14. Olisi kiva, jos joku kirjoittaisi siitä tänne. Keimo palkittiin kymmenen vuoden ansioituneesta kaluasennustyöstä Aalto-maljakolla. Tätä mä oon aina halunnu -osastoa. Otin vaasin ja vaihdoin siskon iPhoneen. Kaikki ei ehkä ihan tajunneet, miten hyvä kauppa se oli. Mulle.  

Hyvää alkanutta viikkoa.

Istutuksia ja ajatuksia

Ensimmäiset siemenet on jemmattu. Multaan upposi maltillinen määrä paprikan-, ruusukaalin- ja chilin siemeniä. Sanomalehdestä taiteltavan bioroskiksen ohje taipui kivasti miniatyyrimuotoon hajoavaksi paperiruukuksi. Ohjeeseen pääset kuvaa klikkaamalla. 

Toivon, että istutettavien kasvien määrä selkeytyy vuosi vuodelta, jotta vältyn ylimääräiseltä työltä, saan maksimisadon hyötykäyttöön enkä viljele turhaan sellaisia lajeja, joita emme syö. Viime vuonna totesin, että purjon viljely on siihen nähtyyn vaivaan turhaa. Purjo on muutenkin laskettavissa maustekasviksi, siitä ei rakenneta itsessään ruokaa (purjokeittoonkin laitetaan yleensä perunaa). Säilyvyyskin on niin ja näin. Kuivattuna siitä häviää makua ja pakastimessa on rajoitetusti tilaa ja käytän senkin vähän mieluummin marjoihin. Sen sijaan aion nyt laittaa sipulia vaikka monta vuotta olen kyseenalaistanut sipuli sipulista viljelyn järkevyyttä. Haluan kokeilla, onnistuuko jättisipulin tai kiinansipulin kasvattaminen siemenestä (esikasvatus). Ne pitäisi laittaa nyt tulemaan. Viime vuonna sain paljon palsternakkaa, jota on edelleen melko paljon. Sillä ei myöskään ole sellaista perusmenekkiä voimakkaan maun puolesta kuten esimerkiksi perunalla, punajuurella ja porkkanalla. Punajuurta, porkkanaa ja juuripersiljaa on vielä kellarissa jonkin verran. Lantun kanssa haluaisin viimein onnistua. Nauriskin olisi kiva. Näiden kanssa meinaa olla tuholaisongelmia. Viime vuonna istutin epäonnistuneelle lanttusaralle pensaspapua ja sain ison sadon, ryöppäsin, pilkoin ja pakastin ison muovikassillisen palkoja. Papuakin on selkeästi liikaa. Kurkkua haluaisin sen verran, että saisin säilykkeeksi asti. Sokerihernettä voi olla vähemmän, jotta sen ehtii tuoreeltaan syödä ja hernettä niin, että osa jäisi kuivattavaksi. Sitten lisäksi mm. kesäkurpitsaa.

Ja se kasvihuone...

Tämä taulukko on www.kotipuutarha.fi -sivulta