Estehyppelyä

Me olemme uineet tänä kesänä. Kierrelleet uimarantoja ja löytäneet yhden uudenkin sinilevättömän rannan. Kävimme myös minun lapsuuden uimapaikalla, lammella kallioiden keskellä. Siellä olen käynyt heinätöiden päätteeksi, koulun retkellä tai ihan muuten vain. Lampi on äkkisyvä, joten uida pitää osata. Tuppe turvautui vielä kellukkeisiin, kun uimataito ei ole ihan varmalla pohjalla.

Ufokurpitsat kasvoivat jymy-yllätykseksi syötäväksi. Kasvihuonekurkun vuosi on ollut tämä myös, mutta tomaatit eivät punastu, liekö syy niukan kastelun. Meidän vesi loppui niin totaalisesti (myös kaivosta), että jouduimme hakemaan lähteestä (puolen kilometrin päästä) vettä pesuihin, kasteluun ja eläimille. Mutta kiduttava vesistressi loppui pari tuntia kestävään sateeseen. Oikein mainio syntymäpäivälahja. ♡ 

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, kaupunkikodissa (kaupunki ei ole totta, ennemminkin kylä- tai taajamakoti) ilmaantui laaja vesivahinko. Laajuudeltaan laajempi, kuin aluksi uskoimme tai toivoimme. Purkuun meni käytännössä alapohja hirsiä myöten, noin 1/3 koko vanhan talon lattiapinta-alalta. Keimo on tehnyt ensimmäisen viikon ja viimeisen lomaviikon aamusta iltaan töitä ja siitä eteenpäin viikonloput ja kaikki illat töiden jälkeen paria päivää lukuunottamatta. Kasse oli mukana lautapoikana. Minä olen pyörittänyt arkea ja yrittänyt tehdä siitä vähän juhlaakin lomalla oleville lapsille. Lopputyöksi pääsin maalaamaan lattiat ja eilen pääsimme jo siivoushommiin ja keittiön kasaushommiin. Huomenna alkaa minullakin työt ja muutto takaisin kotiin alkaa portaittain. Hevonen siirretään talvitalliin, lampaat menevät myös talvikotiin, kissa ja koirat muuttavat kaupunkiin ja kasa tärkeitä tavaroita. 

Tämä oli tällainen kesä, estehyppelykesä. 

Keittiön vaiheista komiikkaa sisältävä video löytyy TÄÄLTÄ.

Jippii, kasausvaiheessa.

Sain syntymäpäivälahjaksi sadetta ja perheeltäni selfietikun. Heidän mielestä tarvitsin sitä (kädet levällään ja kasvoilla kysymysmerkki). Pieneksi kostoksi kuvasin kännykällä videon Vehkosuon kanavalle aamurutiineistamme, joka sisältää tietysti paljon hidasta ja hapuilevaa puhetta in english. 

Please, enjoy: Morning routine in Vehkosuo

Ainakin yksi käyttötarve tikulle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. 

P.S. Meistä ja Vehkosuosta juttu Maalla-lehdessä ilmestynyt tänään. 

Huvit ja harmit

Kiitos kaikille osanotoista. Mummi on mielessä jatkuvasti.

Olemme kaikesta huolimatta yrittäneet jatkaa kesää normaalisti. Keimo on lomaillut ja saanut ensimmäisellä lomaviikolla saunaa hieman eteen päin. Tupen 10-vuotis syntymäpäiviä vietimme tutulla porukalla. Tuppe syynäsi säätä viikon verran ja raportoi siitä meille muille lähes tunnin välein. Hän sai syntymäpäivilleen poutaa ja lahjaksi toivomansa kellon sekä muita hänelle tärkeitä juttuja. 

Uuvuttavan kuumuuden vuoksi on ollut myös aivan pakko ottaa rennosti ja viettää päiviä uimarannalla, iloita sukulaisten seurasta ja ristiretkeillä ympäri pitäjää. Teimmepä vielä yhden yön lomareissun Helsinkiinkin, jossa imimme itseemme kuuman kesäkadun tunnelmia, kummastelimme ihmisten paljoutta, söimme ravintolaruokaa, kävimme hotellin suihkussa, ihmettelimme kaupunkilaistuneita koiria, katselimme huvittuneena röyhkeästi jäätelöitä varastelevia lokkeja, kuuntelimme katusoittajia, istuimme puistossa jäätelöllä ja mietimme kaupunkiasumista. Me tytöt kävimme Kiasmassa ensimmäistä kertaa. Kuinka on sattunutkin, että olemme aina olleen maanantaina liikkeellä, jolloin kaikki museot tuntuvat olevan Helsingissä kiinni. Olen tyypiltäni enemmän sellainen katutunnelmaa fiilistelevä, kuin museoissa kävijä, mutta kyllä Kiasman tarjonta teki vaikutuksen. Arvostan sitäkin, että alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaisiksi.

Kasvimaa on tuottanut kohtalaisesti tavaraa syötäväksi. Paljon puhutut perunat ovat vielä peukalonpään kokoisia, mutta punajuurta, keltajuurta, porkkanaa, punaparsamaitetta, sokeriherneitä, pinaattia, salaattia, persiljaa ja sipulia olemme syöneet. Ja kasvihuoneesta kurkkuja. Tomaattit ovat ottaneet lämmössä ison harppauksen, jospa sittenkin tänä kesänä. Paras vihannesten valmistustapa juuri nyt on höyrystää ne yrttien kera pehmeän rapsakoiksi ja käyttää ne pikaisesti voipannulla ennen tarjoilua.

Tuppe 10 vuotta ja aittaherätys.

Salen herkkuosaston parhaat.

Kasse ihastelee Vladislav Mamyshev-Monroen töitä.

Oikeasti olen 170cm.

Porkkanaa, keltajuurta, punajuurta, punaparsamaitetta, sokerihernettä, rakuunaa, oraganoa ja rosmariinia. 

Tämä kesä on tuntunut taas erilaiselta; se on kestänyt jo pitkään, mieli on ollut aika rento, mutta ajatuksissa on ollut paljon myös painavia asioita. Kesäloman alussa Kepen uusi asumiskuvio mietitytti, sitten kaulastani poistettu patti huoletti (se oli hyvänlaatuinen lipooma) ja sitten tietenkin mummin tilan romahtaminen vei voimia. Nyt, kun Keimolla olisi vielä tämä viikko lomaa, keksimme järjestää kotiin vähän isomman remontin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, keittiön kalusteet on purettu ja lattia aukastu. Epäily heräsi, kun sisätiloissa tapahtui yhtäkkinen kärpäspopulaation lisääntyminen ja sisäilma haisi lievästi ummehtuneelle. Haju jäljitettiin keittiön sokkelin alle ja lattian aukaisu kertoi karun totuuden. Viemäriputken suu harotti poistumisaukon vieressä ja pienelläkin vielkaisulla oli väistämättäkin on selvää, että likaveden ohivuotoa on tapahtunut (ennen Vehkosuolle muuttoa). Jo kertaalleen putken jäätymisen aiheuttamassa vesivahingossa säästetty lautalattia joudutaan nyt purkamaan, eristeet poistetaan ja todetaan alapohjan todelliset kosteusvauriot. Sitten kuivatetaan ja rakennetaan toivottavasti tilalle uutta. Keimo totesi, että tällaista sattuu ja alkoi repiä lautoja irti lattiasta. Minä vaan ripustin pyykkiä ja sysäsin systemaattisesti ongelman mielestä.

 Luckyly I married a raksa-man. 

Näillä mennään siis Keimon viimeinen lomaviikko. Sikasiistiä, että asumme vielä Vehkosuolla. 

Sillä välin, kun jännitätte meidän keittiön kohtaloa, voitte käydä katsomassa Vehkosuon saunaprojektin kolmannen osan täältä. 

Keskiviikkona luvassa myös video Helsinki-lomasta.

Mukavia kesäpäiviä ja yrittäkää välttää silmiin ja suihin lentäviä kärpäsiä!

Rakettiuuni tekee kampäkin

Pöpi patsastelee

Jahas, minulla on tänään varvasröntgen ja lääkäri. Sanovat sitten, pääsenkö töihin. Luottavaisin mielin menen tuloksia kuulemaan, koska tunne on hyvä. Tai tunteeton ennemminkin, mikä on hyvä.

Sikahieno ilma sunnuntaina. Lauantai lupaili, mutta muistutti vielä pohjoispuolen metsän raadosta navakalla viimalla. Lapset luuli lauantainkin ilmaa jo kesäksi, veti sukat veks ja sunnuntaina valittivat  jo kuumuutta. Varjoon menivät eväitä syömään. Tekivät kesän to do -listaa; uimista, jätskiä, perhosen harjoittelua ja muuta tärkeää. Iskä toi töistä muovimaton palasen. Vastustelin viimeiseen asti "Ei muovia lisää tontille!", mutta hävisin. Iskäpisteet ropisi, matto oli hitti. Siinä voi tanssia, akrobatioida ja mikä hauskinta, leikkiä luonnossa luonnottomalla alustalla. No okei, koska Kepekin tykkäsi.

Istutusten ajattelin antaa vielä olla. Sunnuntaina muutin mieleni. Laitoin härkäpapua, sipuleita ja porkkanaa. Kestäkööt takatalven. Tällainen suurien riskien ottaja minä olen. Lavakauluksiin toin esikasvatettua persiljaa, istutin lollo rossoa, lehtissalaattia, rukolaa, punaparsamaitetta ja retiisiä. Lavakauluksiin olisi kannattanut laittaa joku eriste pohjalle. Vedet valuu läpi katteen ja mullan suoraan maahan ja kosteus katoaa nopeasti. Kuivuus iskee poissaollessamme. 

Viikonlopun töitä tauotti lintu, joka on huudellut avohakkuun suunnalta jo kolme viikkoa. Google ei vastannut hakuihini;  joustinpatjan nitinältä kuulostava lintu ja kitisevän sahan kuuloinen lintu siksi kysyin facebookilta. Se tietää kyllä heti, mistä joustinpatjan nitinä-ääni kuuluu. Muutamia tämä kysymys mietitytti ihan OIKEASTI. Monta hyvää, muttei oikeaa ehdotusta töyhtöhyypästä käkiin. Päädyimme hetkeksi käenpiikaan, joskin hieman epävireiseltä tämä käenpiiaksi kuulosti. Melkein vuorokauden bongailimme ja spekuloimme ja lopulta, tadaa! Jo ensimmäisten arvailujen joukossa ollut taivaanvuohi, jonka ääninäytteen ohitin ylimielisesti. Khyyllähän minä nyt taivaanvuohen äänen tunnen ja se se ei taatusti ole. Mutta enpä tiennyt sitä, miltä taivaanvuohi kuulostaa vispiläkaupoilla. Totta puhuen, en tiedä linnuista mitään. Mutta Mira tiesi, heti. Hyvä Mira ja kiitos kaikille muillekin, jotka pähkäilitte nitinän aiheuttajaa.

Istutukset muistiin

Viikonlopun missioni oli kasata uusi rakettiuuni entisen saunan tulipesärakennelman tilalle. Rumakin voi olla kaunista, mutta jotain rajaa, hei haloo nyt hei. Rakettiuuni on päähänpinttymäni. Pitää pystyä keittämään vettä ulkona, nopeasti, energiatehokkaasti, risuilla. Pieni (pieni!) fiksaatio minulla on nyhjää tyhjästä touhuun myös. Harmittaa vähän, koska tästä taisi tulla pysyvän hyvä. Ihan kuin tetriksen olisi pelannut loppuun.  

Ihan kädestä pitäen näytän samalla letkeästi kertoillen, tottuneesti sujuvasti, oikeat sanat suusta soljuen kameran edessä, kuinka tämä uuni rakennetaan. Ai niin, lintubongaus, se on jännä nähdä ja kuulla. Kerron myös, mitä istutan, istutin, istutan kohta ei kun äsken ei kun kohta tulen istuttamaan. Kannattaa piipahtaa katsomassa kaikkea tätä ja paljon muuta Vehkosuon Tubekanavalla. Ja ota kanava tilaukseen, niin saat jatkossakin tietää heti, kun uusi video kolahtaa kanavalle. 

Heip!

Ai niin, minun Euroviisulista:

Bulgaria

Viro

Tanska

Belgia

Tsekki

Israel 

Varalla:

Italia

Ranska

Itävalta

Georgia

Unkari

Vapusta vappuun

 Kirppislöytö. 

Helou helou helou.

Kauhea paniikki, kun emme ole vielä ehtineet katsoa kaikkia Euroviisukappaleita ja vajaan viikon päästä pitäisi olla kipaleet hallinnassa. En jostain syystä löytänyt katselmuksia, mutta my dier old friend Olga sanoi, että on ne siellä. No on ne siellä ja eilen on hiki otsalla katsottu 2/5 Euroviisaita. Lista on jaoteltu "hyvät" ja "ehkät", mutta en voi vielä kertoa kesken katselmusten. Tänä vuonna kannusta kyllä Suomea, kuten aina, mutta lippu ei ihan hirveän korkealla ole.

Mutta vappua vietimme Vehkosuolla aivan kuin mitään tällaista tietämättömyyden uhkaa ei olisikaan.  Kepe oli sunnuntaihin asti mukana touhuissa ja pääsi sitten lämmittelemään tuttuun hoitokotiin loppulomaksi. Kylmä oli muutoin, paitsi saunassa ja kaksi minuuttia lauantaina ennen kuin alkoi taas sataa. Vieraita kävi oikein kahtena päivänä ja me yhtenä toisaalla. Oikein kivaa.

Nautin, vaikka väkisin.

Jugurtit jäässä aamupalalla.

 Keimo investoi akkukäyttöiseen kulmahiomakoneeseen ja rakensi saunaan uuden alaporrasjakkaran, joka on varmasti englanniksi an understepstool. Tuppe sai myös testattavaksi vetosahan, joka toimi vallan mainiosti pikkunikkaroijan ja vähän isommankin kädessä. Onneksi kouluihin ei tajuta hankkia tuollaisia sahoja, oppisivat oppilaat vielä, että sahaaminen voi olla helppoa ja kivaakin. 

Puuhommat on kovvoo hommoo. 

Se tilaamani vedensuodatin tuli jo! Tosi nopsaa oli toimitus Hollannista. Suodatin oli käytössä nyt Vapun ajan ja toimi moitteettomasti. Lähdevesi oli kirkastunut sitten viime näkemän, mutta kuten aiemmin mainitsin, emme ole sitä testanneet missään ja vedessä voi hyvinkin olla jotain epäsuotuisaa. Suodattaminen kesti aluksi kauemmin, mutta prosessi nopeutui, kun suodattimet täyttyivät vedellä. Suodattaminen loppui, läsäiliössä oli jäljellä enää litra ja jatkui vasta, kun lisäsi uutta vettä. Eli tulkitsin sen niin, että vain yhden litran suodattaminen ei onnistu. Vesi maistui suodatuksen jälkeen yhtä hyvältä kuin aiemminkin eli hyvältä tai ei miltään. Vaikka kyseinen suodatin on muihin painovoimalla toimiviin "kannusuodatinjärjestelmiin" verrattuna tehokkaimmaksi todettu, se ei listan mukaan poista esimerkiksi nitraattia tai nitriittiä. Tuli tarkistettua tämä, koska törmäsin julkaisuun, jossa kerrottiin avohakkuiden aiheuttavan useiksi vuosiksi nitraattikuormituksia lähipohjavesiin. No tietenkin. Ei auta, kun sulkea silmät ja lopettaa liika ajattelu. Voisi muuten ajatella, että kalliin merkkiämpäritornin voisi korvata askartelemalla itse kahdesta ruostumattomasta teräspönikästä ja hanasta vastaavan ja ostaa settiin reilun satasen maksavan suodatinparin. 

Kävin keräämässä (ontuen) kuusenpihkaa. Olenhan tämän saanut aikaisemmin ulkoistettua Keimolle, mutta nyt hän vain puita kantoi ja pilkkoi, eikä muka ehtinyt. Itse piti. Sehän on kivaa se metsässä samoilu, kuten aina, mutta ensimmäisten ahnaiden löytöjen jälkeen aloin kuulla, kun ne puhui. Puut. Whaat! Keskustelin niiden (puiden) kanssa niiden kokemista kolhuista ja se niiden älytön hyvyys ja pyytettömyys alkoi rasittaa omaatuntoa. Jonka vuoksi jouduin tietenkin ottamaan pihkaa paljon hellävaraisemmin. Ne puut väläytti minulle sellaista Men In Black unohdustikkua, koska tarinoden sisältöä en enää muistanut metsästä poistuttuani. Purkitettuja salaisuuksia on siis luvassa kohta lisää Vehkosuon kuusenpihkvoiteen muodossa.

Siellä se suodatin komeilee.

Saunajakkarasta tuli muuten hieno (vaikka en tietysti tekijälle ääneen sitä sanonut, hyvänen aika).  Uusi V-logitus eli Vehkosuon Tubetus (Tuhkosuon Vebetus) TÄÄLLÄ, josta voi omin silmin todeta sen jakkaran hienous ja miten minä selvisin vedensuodattimen kasaamisesta. Bonusraidalla  arkistojen pölyistä löytynyt olkkarin remppa, jossa saattaa olla hieman vääristeltyä totuutta. 

Hei sitten!

Uusi varvas kevään tuopi

Hei rakas sairauspäiväkirja (ja paljon muuta). 

Sain varpaan luudutusleikkaukseen viime viikon keskiviikolle peruutusajan. Aikaa soitosta päätökseen oli tunti ja leikkaukseen vuorokausi. Uutinen vaati työpariopelta ja rehtoriltakin nopeaa sopeutumista. Lyhyen varoitusajan hyödyiksi luen kuitenkin sen, ettei asioiden yltiöpäiseen järjestelyyn ja mietiskelyyn jäänyt aikaa. Vietin edellisen illan tekemällä asioita, joita en useaan viikkoon tulisi tekemään; ratsastin ja imuroin. Ja söin. Oli muuten koomista seurailla heräämössä ihmisten tolkkuihin tulon ensireaktioita. Melkein kaikki oli kiinnostuneita ruuasta, ei esimerkiksi siitä, mitkä jäsenet on tallessa. Vitaaliuden kannalta tietysti järkeenkäypää. 

Sairaslomaa on kokonaiset kahdeksan viikkoa. Sain käyttööni kantakengän eli olen sellainen skolioosista kärsivän näköinen toispuoli-geisha. Kahteen viikkoon en saa liikkua kuin välttämättömimmät. Kengällä se onnistuu melko vaivattomasti. Jalassa on kirurginen sidos, ei kipsiä. Sidosta ei saa poistaa eli tuloksen näen vasta kahden viikon päästä, kun tikit poistetaan. Jännittää, mihin asentoon varvas on luudutettu vai tipahtaako se kenties dramaattisesti hoitopöydälle.
Varpaan tyvinivelen luudutusleikkauksessa poraillaan ja höyläillään tyvinivelen luut puolin toisin toisiinsa sopiviksi ja yhdistetään ne ruuvein. Eli operoitava osallistuu kuuntelemalla veistotunnille. Luutumista ei saa häiritä liikkeellä, siksi tepastellaan kuusi viikkoa kantakengällä ja vielä kaksi viikkoa varovasti totutellaan kävelyyn tavallisella kengällä. Lopuksi käydään röntgenissä ja kuullaan luutumisen tulos. Tähän luudutusleikkaukseen päädyin siksi, että tyvinivel oli jo nivelrikon syystä rustottunut, jäykistynyt ja jatkuvasti kipeä. Onnistuneen tuloksen kanssa voin liikkua lähes samaan malliin kuin ennenkin. Varvas ei enää taivu, eli työntövoima on poissa, mutta siihen olenkin jo  tottunut. Kivuttomuudesta haaveilen ja  kävelylenkeistä ja joistakin kaappiin jemmatuista tasapohjaisista kengistä. 

Ettei unohdu, kumpi  –> 

Kotona on sujunut kivasti. Keimo ja lapset ovat korvanneet minut muutamissa kotihommissa. Voin neljä päivää huonosti leikkauksen jälkeen, eikä sohvalla huvittanut edes lukea. Varvas toipui pahimmasta kivusta jo kolmantena päivänä, joten sain vähennettyä kipulääkkeet minimiin. Kolme päivää olo on ollut nyt parempi. 

Aktivoitumisen myötä tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu. Ne ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne (-apina). Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. Ideoita?

Olen ehtinyt miettiä myös, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi hankkia tai tehdä tulevina kesinä. Tässä tärkeimmät:

1. Kahden litran kahvipannu. Turvallisempi ja suurempi vaihtoehto, kuin vanha kulunut emaloitu.

2. Berkey vedensuodatin. Vaikka lähtökohtaisesti oletamme lähdeveden olevan puhdasta, emme voi mennä siitä takuuseen. Lisäksi olemme säilyttäneet juomaveden muovikanisterissa, eikä sekään ole paras ratkaisu. Berkey-suodatinjärjestelmä suodattaa hyvin pitkälti kaikki epäpuhtaudet, mutta maksaa kolmisen sataa euroa. Auts.

3. Kaasuliettä olemme aika ajoin harkinneet. Meillä on jatkuvasti tarve kiehautetulle vedelle ja se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Keittiön hellan sytyttäminen niinä kertoina, kun ei tee muuta ruokaa tai lämmitä taloa, tuntuu haaskaukselta. Viime kesänä ratkoin ongelman kyhäämällä vanhasta uunin sydämestä rakettiuunin. Sekin menetteli, mutta vaati sijaintinsa puolesta jonkin verran efforttia. Pienen lieden kaasupullo kestää runsaan tunnin ja vesi kiehahtaa muutamassa minuutissa. Kaasupullon hinta on vain vajaa kaksi euroa. Täytyy punnita. (Kuvan liesimalli on vain yksi esimerkki.)

4. Varavirtalähde (hinta mallista riippuen noin 30-50€). Näitä olen tutkiskellut pitkään. Näyttäisi siltä, että aurinkokenno on lähes kaikissa malleissa toissijainen, epävarma ja hidas latausvaihtoehto. Kuitenkin elättelen toiveita, että jättäisin laitteen päiväksi aurinkoa ottamaan ja saisin puhelimen yöksi sängyn viereen lataukseen. Jos suora aurinkolataus ei pelitä, voin kuitenkin ladata laturin päivisin isompien aurinkopanelien virralla tai autossa. Päivällä puhelimen lataaminen autossa tai "seinässä" on jotenkin rasittavaa, kun tapaan unohtaa sen sitten sinne koko päiväksi, eikä kukaan saa minua kiinni. Ratkeaisi sekin ongelma sitten. 

5. Ladattava lamppu ja varavirtalähde. Tätä ajattelin pääasiassa lapsille hämärään aittaan. Voisi ladata  aurinkopaneelin virralla päivällä. Irtoparistoilla toimivista lampuista haluaisin eroon.

6. Haaveilen edelleen pitsauunista ulos. Haluaisin tehdä sen saviuunityyliin. 

7. Hella/kamina. Kuvakaappaus erään jurtan uunista. Erilaiset itsetehdyt uunit kiehtoo. 

8. Videot. Katsoin pitkästä aikaa Vehkosuon videot I-VI ja olen niin onnellinen, että kuvien lisäksi on liikkuvaa kuvaa tallessa. Tunnelmiin pääsee takaisin ja näkee, miten lapset on kasvaneet, vanha koira mennyt ja uudet tulleet, kasvihuone rakennettu, itse vanhentunut... Kannustan siis Keimoa kuvaamaan lisää ja ehkä itse perehdyn enemmän editointiin, jotta saamme uusia videoita muistoksi. Tähän alle laitan viimeisimmän videon. Tulevia edesottamukset voi jäädä seuraamaan tilaamalla Vehkosuon kanavan täältä. 

Mukavaa viikon loppua (paistaa se päivä sisällekin)!

Startti kesälomaan

Ihan älytöntä, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään, vaikka lomaa on vietetty jo kohta kaksi viikkoa. Huomaan miettiväni, että tästä ja tästäkin pitää sitten muistaa kirjoittaa ja tänään voisinkin kirjoittaa, kun olen tiskannut tai sittenkin vasta, kun olen kastellut kasvimaan tai odotas, pitää tehdä vielä ruokaa ja jos pikaisesti tuosta tuon karsinan siivoan, niitän heinää, käyn huussissa, vaihdan vaipan, ratsastan, kitken, lakaisen, saunon ja kas, kello on jo kymmenen. No huomenna... 

Elämä ei ole täällä kuitenkaan kiireistä, ei kellon päälle, päivät täyttyvät uunin sytyttelystä, veden kannosta ja ylipäätään asioiden tekemiseen ja esineiden saavuttamiseen vaadittavien välimatkojen kulkemisesta. Olemme päivittäisten rutiinien lisäksi juhlineet kummipojan valmistujaisia, käyneet Porvoossa syömässä ja omilla kylillä Aseman Makasiinin kahvilassa. Ensimmäisestä viikosta louskaisi ylivoimaisen osan uunin purku ja uuden asennus. Haluan kuitenkin mainita ennen uuniasiaan paneutumista, että Iivari saapui jo 4.6. lauantaina. Haimme ensin neljä lammasta, emät karitsoineen, ja tällä kertaa kotiutuminen koko porukalla tapahtui välittömästi. Ei hirnuntaa, määkimistä eikä hermostunutta ramppaamista. Se oli huojentavaa ja kaikkien osapuolten hermoja säästävää. Kikka oli tohkeissaan lampaista, mutta Iivarin kohdalla keitti jo yli. Se kysyi kuuluvaan ääneen toistamiseen meiltä, että MIKÄ TUO ON? Ja kun olimme perusteellisesti selventäneet hevosen ominaisuudet ja nimen, se jatkoi ilmoitellen päivittäin ensin vartin välein, sitten harvemmin, että HEVONEN HEVONEN HEVONEN! Se LIIKKUU se SYÖ se JUO se TUIJOTTAA se vaan ON! 

Harri kissa tuli myös samassa rytäkässä, eikä yhtään liian myöhään häätääkseen pöydillä pomppivat hiiret. 

Mutta uuniin. Sen purkupäätös on hiipinyt pikkuhiljaa mieliimme syistä että sen veto-ominaisuudet ovat oikukkaat, se rapautuu sisältä käsin ja käsiin eikä leivinuuni toimi kypsennysmielessä (siinä ei ole paljoakaan varaavaa massaa ja siksipä se viilenee tulikuumasta nopeasti hailakaksi). Paljolla puulla on saanut kyllä hyvät pitsat. Uudesta uunista laitoimme Toriin ilmoituksen, toiveena Kotiliesi 30 -tyyppinen paistouuni/liesi. Sopiva kohtuuhintainen (150€) Kotiliesi 30, löytyikin ja vielä läheltä. Arinan säätötaso on murtunut yhdestä reunasta, sitä joutuu käyttämään ala-asennossa, muutama nuppi puuttuu, yläuunin luukun toinen sarana on murtunut ja levytasoon on tehty pieni läpimenoreikä. 

Purku tehtiin niin, että minä purkasin ja Keimo roudasi tavaraa pihalle. Tavoite oli päästä tekemään samana päivänä jo pohjia valmiiksi, jotta uuni saataisi mahdollisimman pian sisälle. Purkamisen edettyä kävi kuitenkin ilmi, että leivinuuni on muurattu jonkin matkaa piipunkin sisään. Tieto sekä hidastutti purkamista (punnitsimme mitä tiiliä uskalsi poistaa ja missä järjestyksessä, jotta piippu ei sorru mukana), että pohjien tekoa. Seuraavaksi Keimo muurasi kakasi päivää piipun leivinuunikoloa sekä muita "turhia" reikiä ja valoi pohjan. Tietenkin olimme samaan aikaan koko porukka kesäflunssassa. Keuhkoputki särkien ja lihakset kolottaen teimme kenttälounasta ja leikimme paimentolaielämää koleassa säässä. Purkamispäivästä neljäntenä päivänä hilasimme uunin sisälle. Uuni oli jo valmiiksi rullalaudan päällä, jonka saimme onneksemme myyjältä lainaksi, joten nostamista ei tarvittu kuin muutamassa kohdassa. Lopun hormisovituksessa meinasi kuumeisilla asentajilla kuitenkin usko loppua. Vanha muuri otti aina väärästä kohdasta kiinni, eikä sitä asbestilaattaepäilyn vuoksi arvannut alkaa sohimaan. Lopulta se saatiin kutakuinkin paikalleen. Veto testattiin tietenkin heti ja savun poistuessa oma-aloitteisesti ja oikeaa reittiä, keitettiin pannullinen kahvia. 

Seuraavaksi alkoi paistouunin metkujen opettelu. Melko vaisua on tämän mallin toimivuuden esittely ja keskusteluringit netissä. Toimintaperiaate on meille selvä, mutta rivien välistä olen ollut lukevinani, ettei oikein kukaan saa tämän mallin uunia tarpeeksi lämpimäksi. Ensimmäisestä kokeilusta tein seuraavat merkinnät:

Uunin lämmitys 180 - 200 asteeseen PAISTO-asennossa vei aikaa noin kaksi tuntia (pohjalla jo vähän lieden polttolämpöä). Ylempi uuni lämpeni nopeammin kuumemmaksi, vaikka alemman pitäisi olla teitojeni mukaan se nopeampi. Perunapaistos oli uunissa 1 h 20 minuuttia (höyryaukko kiinni), jonka jälkeen se oli kypsä. Lisäsin uuniin yksitellen keskikokoisen halon, kun edellinen alkoi hiipua. Jatkuva tuli siis päällä koko paiston ajan. Polttoon kului kutakuinkin 12 kuusiklapia (ehkä hieman kosteahkoja). Uunin oma mittari oli ruuan kypsentämisen aloitushetkellä 2,1 pykälässä (maksimi on 5). 

Seuraavana päivänä Keimo putsasi ylä- ja alauunin välissä olevan sulkuläppäaukon. Aukko on suljetussa asennossa, kun uuni laitetaan PAISTO-asentoon. Oletettavaa oli siis, että ensimmäisellä poltolla osa savukaasua on vuotanut lyhyempää reittiä ulos. Toisella yrityksellä luukun ollessa tiiviisti kiinni, uuni alkoi kuitenkin savuttaa sisälle ja oli palattava vuotavaan toimintaan. Uuni olisi siis käytävä läpi ja tsekattava missä tukos lienee ja estääkö se tehokkaan lämpenemisen. Hieman alkaa vaikuttaa siltä, ettei grillaavaa pitsanpaistolämpötilaa uuniin saa. Mielelläni kuulisin kokemuksia vastaavanlaisista uuneista. Ihan käytännössä, kuinka paljon puita, kuinka kauan lämmitystä, ylä- vai alauuni, onko tehty toimenpiteitä lämmön parantamiseksi ja niin edelleen. Vai onko se alettava laitaa rahaa porsaaseen uuden uunin hankintaa varten.

Leivinuunin mentävä reikä piipussa.

 

Pohjat valmiina hiontaan, maalaukseen ja uunin paikalle asentamiseen.

Kenttäolosuhteissa.

Sinä iltana, kun uuni tuli sisään (ja kolmen päivän tiskit).

Keimollakin oli siis viikko lomaa. Harmillista, että se kului sairastaen ja tämän vuoksi hommatkin takkusivat, mutta yritimme silti tehdä vähän pesäeroa töihin käymällä esimerkiksi Porvoossa ja ajelemalla ympäriinsä pikkuteitä sekä ottamalla kaiken irti retkiolosuhteista. Sain viikon lopulla lisää  tomaatin-, munakoison-, ananaskirsikan- ja kurkuntaimia äidin tutulta. Hämmästelen niitä nyt kasvihuoneessa ja ihmettelen mihin niiden kanssa joudun. Kasvimaalla ei ole aluillaan vielä kuin pari hassua lanttua, punajuuret ja pienen pienet porkkanan taimet sekä härkäpapu. Kraaterin läpi puskee näemmä myös kesäkurpitsa. Kaavin vesitynnyreiden pohjalta vettä niille, mutta onneksi tuli sade.

HyppÄÄ!

Kävin korkkaamassa tankotanssineitsyyden ystäväni FunkyPole -salilla. Jännää.

Kesäkuulemiin!

Tessa & Vehkosuolaiset

TallennaTallennaTallennaTallenna

Kostean paikan vappuleiri

Vapusta

Kanojen menolippu kesäkotiin. Seuraavana aamuna saimme jo munia.

Keittiön liesi työnsi savut sisälle. Pesin ja pyyhin nokea pari tuntia. Ehkä ensi kerralla sitten se viinilasi kädessä pihalle.

Satoi koko lauantai. Mä-mä-mä-mä märkää. Siis meillä, muualla oli sinisen taivaan päivityksiä.

Kahvt ja kotijäätelöt lounaskahvila Artjärven Auringossa. Nimikomiikka päivälle. Lapsia kiinosti Dublo Lego rakentelualue (5€/henkilö). Pitää mennä uudestaan.

Paleltunut iso ja hieno mahonia. Piti leikata maan tasalle. Harmittaa, niin että jospa se vielä siitä tahdonvoimalla versoisi.

Kikka oli onnellinen ja märkä. Ei vieläkään halunnut lähteä omille teille, huh.

Pöpi murtautui kanalaan, kanalaa piti vahvistaa. Pääsivät silti pariin otteeseen riehumaan kanojen joukkoon. Kaikki hengissä, vielä. Yksi piilotteli poterossa pitkään, kunnes löysimme. Vaatii totuttelua, ennekuin alkavat yhteiseloon he ja Kikka.

Saunomista yhdessä ja kaksin.

Nakkeja ja perunasalaattia.

Sima sanoi pihh ja maistui sokerivedeltä. Jäänyt käymiset kesken. Yksinkertainen homma, jossa osaan epäonnistua. 

Leffa ja herkkuja sängyssä lasten kanssa. Niin on idyllistä: Älä töni, anna juomaa, kato miten paljon oot murustanut, ei mee yhtään hermot, kun tää leffa tökkii, te viette puol sänkyy, kenen varpaat, missä mun tyyny, mua nukuttaa, no me omaa sänkyy. 

Sumusta aukeneva sunnuntai. Että no hehheh, jos olisi ollut lauantaikin tällaista.

Humenna on helatorstai ja perjantaikin on kouluista vapaata. Lähdemme pitkän viikonlopun viettoon Vehkosuolle.