Pikkuinen kummituslinna

Ensimmäinen viikonloppu, Vehkosuon  o-m-i-s-t-a-j-a-n-a. Eli kaupat tehtiin. Heti lauantaina ajeltiin paikan päälle omistajan elkein (moottorisahat ja viikatteet heiluen).

Viikonlopun missio oli ensinnäkin saada keittiön puuhella vetämään, jotta ruuanlaitto pelittäisi paikan päällä. Nuohooja ei ole sitten vuosituhannen vaihduttua paikalla vieraillut, joten mies rassaili ensiavuksi itse piippuja. Sitten alettiin luukkushow eli arvottiin peltien aukomistarpeellisuus. Se olisi suht helppo nakki, jos uuni vetäisi hyvin, mutta nyt kosteana ja pitkänä se ei sitä tehnyt. Lopputuloksena kaksi paria mustia käsiä, savua ja melko vetävä uuni sekä ensimmäinen ateria. Haluaisin hankkia hellaan (Högfors) vielä siihen kuuluvan vesisäiliön, jotta saisi lämmityksen sivutuotteena lämmintä vettä.

Talo on rakennettu kivijalan päälle valetuista sementtitiilistä. Ulkopinnassa on sementtitiili, sitten on ilmarako ja sisäpinnassa taas tiili ja rappaus. Sisäseinät ovat melkeinpä syntisen hyvässä kunnossa, mutta pieniä paikkailuja se silti vaatii, varsinkin kun keittiökaapin irrottaminen otti seinästä melkoisen siivun mukaansa. Minä siis paikkailin sisäseinien lohkeilleita rappauksia. Sillävälin mies perkasi pihapiiriä puista, jotka kovaa vauhtia on ottamassa valtaa ympäristöstä sekä raahaili risuja ja runkoja edes takaisin ja poltti risuja kaksi päivää.

Tänä viikonloppuna ei vielä jääty yöksi, vaikka houkutus olikin kova. Talo on siivouksen jälkeen jo heti asuttavassa kunnossa, mutta minusta on mukava saada rauhassa tehdä muutamat pohjatyöt ennen petivaatteiden roudaamista.

Kun illat hämärtyy päivä päivältä aikaisemmin, pitää totutella sähköttömyyteen ja haalia paljon kynttilälyhtyjä ja öljylamppuja. Varsinkin öljylamppu vaatii tottumista, sillä käry on aika voimakas siitä huolimatta, että lamppuöljyssä väitetään sen olevan sopiva sisätiloihin.

Pitää yrittää alkuhuumasta huolimatta olla tarkkana, ettei paikasta tule pelkkä työleiri. Muistutin oikein itselleni, kun konttailin lattianpesuhommissa ja haaveilin jo jostain kirjan lukemisesta kynttilän valossa, että tätähän tässä haluttiin. Sellaista verkkaista henkiin herättämisen riemua. Tekemisestä pitää osata nauttia.