No mitä kuuluu?
Sitä, että kukko Elastinen on alkanut kiekua, vaikka sovimme että sooloilut aloitetaan vasta sitten, kun he (kanaheimolaiset) ovat siirtyneet Vehkosuolle. Tipusisko Dodo on onneksi miehistyneen veljensä rinnalla keskittynyt vähemmän metelöintiin ja enemmän munimiseen.
 |
| Dodo ja Elastinen |
 |
| Kolmoset: Niina, Liina ja Linna |
 |
| Munii |
Pinnan alle kuuluu turhautumista omaishoitajuuden rintamalla. Voisin tästä avautua pitkän kaavan mukaan, mutta kohoavan verenpaineen pelossa raotan vain pikkuriikkisesti asiaa. Kehitysvammaisen lapsen kotihoito on minulle itsestään selvä ja tärkeä asia. Nyt aina vaan laajenevat sairaanhoitopiirit ja erityishuollon kuntayhtymät, eli isommat rattaistot ja kangistuneet byrokratiat ovat tehneet kehitysvammaisten lasten perheiden tukitoimien hoitamisen sen verran kasvottomaksi, ettei ketään lopulta enää kiinnosta miten, missä ja millä hinnalla lapsemme hoito järjestyy. Tuoko supistuneet tukitoimet oikeasti säästöjä, jos perheet väsyy lasten hoitamiseen kotona ja tulos on niin sanottu laitoshoito? Koska emme voi kohdistaa ahdinkoamme muutoksen aiheuttaneelle taholle suoraan, meidät ajetaan alisteiseen asemaan, jossa vaihtoehtoina on:
a) alistua riistoon, yrittää kykyjensä mukaan hoitaa lasta kotona ja samalla luopua kaikesta vapaudesta elää normaalia elämää
b) taloudellisen ja henkisen paineen puristamana ja vasten omaa arvomaailmaa sekä tahtoa, luopua lapsen hoidosta kotona.
Tämä on näiden kanssa jatkuvaa samperin taistelua, turhautumista ja voimattomuutta.
 |
| Harri |
Silti meille kuuluu ihan hyvää ja tavallista arkea.
Sain siskolta postissa tänään uuden Grantan, jonka aiheena on Outo.
On outoa, että siskoni jaksaa aina minulle lähetellä kivoja yllätyksiä, vaikken ikinä anna mitään takaisin.
Outoa.
Hyvää matkaa siskolle New Yorkiin ja kymmenen vuotta kestäneen avioliiton juhlaa!
Nyt on se päivä, kun saatte avata Tulevaisuuden Laatikon.
 |
| Siskon Facebook-päivitys |
Onko teillä nuo kanat näin talven ajan ihan kylillä siis? Tarvitseeko olla joku lupa jostain (koska yleensähän melkein kaikkeen joku lupa tarvitaan)? Olen kanoja miettinyt, mutta kuvitellut, etten voi niitä ottaa, kun asutaan ihan "keskustassa".
VastaaPoistaIlmoitus tai nimellinen lupa naapureilta olisi toivottavaa, mutta sen lisäksi kirjallinen ilmoitus eläintenpidosta maaseutusihteerille, joka antaa eläinkohtaisen pitoluvan ja tilatunnuksen. Jokseenkin siis näin. Kukko ei ole toivottava melusaasteen vuoksi, mutta meillä se on nyt sisätiloissa (silti naapureilla on kestämistä). Muutama kana pärjää ilman kukkoakin. Mekin asutaan keskustassa, mutta omaa pihaa on jonkin verran.
PoistaNäistä uudistuksista lukiessa tuntuu monesti, että päättäjillä ei ole minkään laista ymmärrystä, miten kansa elää ja voi!!
VastaaPoistaOllan kaikenmaailman liitoksia luomassa ja yhtään ajatusta ei suoda vammaisille, vanhuksille eikä lapsille.
Huh, että ottaa päähän!!
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle hyvää ystävänpäivää♥
Ihanat kanarouvat ja kukkokin tunkiolla kiekumassa..:D
Kiitos samoin! :)
PoistaEniten näissä asioissa suututtaa epätasa-arvoinen kohtelu. Ei pelkästään meidän kohdalla vaan toistenkin perheiden.
Tsemppiä sinne byrokratian rattaiden kanssa kamppailuun! Välillä on mahdotonta tehdä niitä parhaita ratkaisuja! Toivotaan, että pystytte tekemään sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa pystyy elämään!
VastaaPoistaMukavaa ystävänpäivää!
Kiitos tsempistä ja hyvää ystävänpäivää myös. Välillä tulee huonoja uutisia ja sitten niihin taas turtuu ja sopeutuu. Pitäisi katsoa lähemmäs eikä murehtia tulevia, kun tässä on kaikki kuitenkin ihan kunnossa.
PoistaTsemppiä minäkin toivottelen! Vaikeita asioita...
VastaaPoistaKiitos. Loputtomuus alkaa ajoittain kuristaa kurkkua, mutta kuitenkin se on yleensä ohimenevää. .
PoistaTässä postauksessa tiivistyi arjen ihanat ja kamalat. Ihania ajatuksia tulee tuosta häälaatikosta. Kaunista. Kamalia ja surullisia taas teidän tilanteesta. Miksi muutenkin monimutkainen asia tehdään vielä hankalaksi. Plaah. Tsemppiä ♥ Toivon teille pikaista tietä ulos byrokatian rattaista ja hyviä kotihoitopäiviä.
VastaaPoistaNiinpä. Välillä lipsahtaa valituslinjalle vaikka silloin vaan menee hyvää energiaa hukkaan. Vääryydet saa hetkellisesti minut raivon valtaan ja ihan muidenkin perheiden takia on pakko älähtää.
PoistaP.S. Tulevaisuuden laatikon sisältöä on tänään tutkittu lentokoneessa. :)
Voi Elastista! Kananmunat omilta kanoilta, aika symppistä!
VastaaPoistaMua kyllä niin suututtaa teidän puolesta. Vääryyksien puolesta.
Kun asia olisi noinkin yksinkertainen toisaalta. Sinulla ja teillä on halua.
Itse toimin perhehoitajana (lastensuojelun vastaanottoperheenä) ja meillä myös jatkuvasti muuttuva byrokratia ja jatkuvat uudistukset tekevät tämän työn tekemisen aina vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Mikä myöskin on ristiriitaista perhehoidon ollessa se huomattavasti halvempi vaihtoehto laitoshoidon rinnalla.
No sinulla on tosiaankin kokemusta myös näistä muutoksista. Ei näillä nyt ihan "pois laitoksista" tavoitteisiin taideta päästä. Vaikka omaa lastanihan minä tässä hoidan eikä täällä maapallolla nyt muutenkaan niin tasan kaikkia onnenlahjoja jaeta, ettei tässä nyt kauheasti voi alkaa huudella omien oikeuksien puolesta vaikka pienimuotoisia itkupotkuraivareita välillä saakin.
PoistaVoi itku noiden byrokratiarattaiden kanssa! Aargh, että ottaa päähän teidän puolesta! Voimatonta aivan taatusti kun sitä se on jo pelkästään vierestä seurata. Tsemppiä ja voimaa!
VastaaPoistaVähän alkoi huvittaa mielikuva kiekuvasta Elastisesta. :D Hienot sisaruskuvat!
Kiva että Granta tuli perille just ystävänpäiväksi! Siksi mä jaksan lähetellä sulle juttuja, koska sinä isosisko olet mun idoli. Sinä annat kyllä takaisin enemmän kuin uskotkaan. Kiitos toivotuksista ja pus täältä meren takaa! :)
Hyvää matkaa vielä!
PoistaTsemppiä myös minulta tuohon byrokratiatouhuun, kuulostaa niin kurjalta!
VastaaPoistaTunnetko muuten oikeasti Niina-Liina Linnan....? ;)
Kiitos tsempeistä, eiköhän me pärjätä.
PoistaNiina-Liinan keksi lapset telkkarista, mutta kuulemma on mutkien kautta kuullut näistä meidän kanoista. :)
Taitavat olla ihan identtiset kolmoset :D
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista!!! Voihan sitä aina yrittää tinkiä taloudellisesta puolesta mutta toki, raja tulee siinäkin jossain kohtaa vastaan mikä määrä on mahdollista perheellisenä tinkiä. Vaikeita asioita.
Kiitos. Totta on, että taloudellista puolta ainakin kuormittaa minun hevosharrastus, joka ei ole halvimmasta päästä, mutta niin alas ajettu, kuin mahdollista sekin. Toinen asia voisi olla kahden asunnon pitäminen, mutta sekin on perusteltua pääoman kartutusta. Se kuitenkin on tärkeä oman jaksamisen kannalta, että on jotain omaakin, missä voi tuntea olonsa hetken itsenäiseksi. Eikä raha ole loppujen lopuksi se suurin ongelma vaan tuen puute (no rahastahan sekin on kiinni). Omaishoitajien työ on verotettavaa tuloa, siinä missä mikä tahansa muukin työ. Työksi sitä ei silti katsota, kun on kyse esimerkiksi lapsen päivähoidosta tai loma-ajan hoidosta. Nämä ja muutamat muut tukimuodot on meiltä postettu. Olen sitoutunut täysin Kepen hoitoon, eli en voi olla muualla töissö, olen taksia vastassa arki-iltapäivisin (13.30 jo seitsemisen vuotta), siitä eteenpäin olen kotona ja iltaisin jompi kumpi vanhemmista aina, liikumme enää harvoin koko perhe yhdessä ja jos liikumme, se vaatii erityisjärjestelyjä, on harvoja kyläpaikkoja jonne voimme mennä, arki ei ole 12 vuotiaan täysin hoidettavan tytön kanssa muutenkaan ihan normimeininkiä – hoidettavuushan vaan kasvaa iän myötä, vaikka se usealla jo helpottuu. Kun nämä ja paljon muuta on jo arkea ja tulevaisuutta, saattaa joskus sellainenkin pieni asia ahdistaa, kun hoitomaksujen epätasa-arvoisuus (kun toiset maksaa samasta palvelusta, toiset ei). Puolustan tätä nyt hetken, kun jaksan, sitten taas alistun. Tiedän, että omapahan on lapseni ja minun se on hoidettava, mutta välillä ihmettelen, että missä se onkaan se ideologia yhteiskunnasta, jossa vammaisuus ei ole yksilön eikä perheen henkilökohtainen ongelma.
PoistaOmituisia nämä "säästöt", jotka loppujen lopuksi tulevat kalliimmiksi sekä yhteiskunnalle että varsinkin yksittäisille ihmisille, jaksamiselle ja terveydelle! Tsemppiä!
VastaaPoistaKiva, että on elämässä muutakin kuin ankeutta. Perhe ja elukat. Asenne. Tämäkin postaus oli myös niin iloinen.