Voi Kepe!
Koko perheellä oli huippuhetkiä Vehkosuolla sinun kanssa viikonloppuna. Niin pitkään aikaan emme ole saaneet näitä katseita, naurua, halailua ja pussailua kokea vaan vastassa on ollut vain kiukku ja sisäänpäinkääntynyt ahdistus. Niin pitkään aikaan, että melkein olemme jo unohtaneet sen persoonan, joka oven taakana asuu. Sinun aloitteesta lähtevä huomio on siinä määrin poikkeuksellista, että pysähdymme sitä koko porukka ihmettelemään pitkäksi aikaa.
Se on lumoavaa.
Nauramme sinun jutuille ja sinä meidän. Naurat meille, kun me matkimme ääntelyäsi ja me nauramme kun sinä naurat. Ja meitä naurattaa yhdessä. Huu-u, huu-u, hoet ja tuijotat silmiin.
"Sanoitko sä, että hullu?", Keimo kysyy ja sinua naurattaa.
Ohimenevää ehkä, mutta me tiedämme, että se on ollut.
Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa
Ei sil oo välii mist oon tullu
Vaan sil et millanen mä oon
Ja oonko valmiina mä oon
Ei sil oo välii et oon hullu
Oo, oo, oo
Oo, oo, oo
Oo, oo, oo
O-oon hullu
O-oon hullu
Mä o-oon hullu
Mä o-oon hullu
O-oon hullu
Kertosäkeen sanat: Hullu / Juju
Kiitos.
VastaaPoistaMikä ilo kuvista loistaa♥
VastaaPoistaTodella liikuttava teksti ja kuvissa mieletön läsnäoleva katse ja tunne.
VastaaPoistaAivan ihana kuulla että Kepellä on ollut noin hyvä viikonloppu! <3
Kauniita kuvia! Ihanat tekstit <3
VastaaPoistaTärkeitä hetkiä. ♥
VastaaPoistaHieno kirjoitus, hienot kuvat.
VastaaPoistaIhana tunnelma näissä(kin) kuvissa!
VastaaPoistaKyllä teillä on varmaan välillä raskasta raatamista, mutta hienoja tuokioita myös. Kiitos, että pidät tätä upeaa blogia!
Koskettava kuvasarja, tunnelatausta täynnä. Hienoa teille, että se on tallessa - hetket jää elmään ja toivottavasti voimaannuttavat uudelleen. Kuvat ovat hyvää terapiaa.
VastaaPoistaSe on arvokas hetki kun katse, sydän ja tietoisuus kohtaa. <3
VastaaPoistaMuuta ei tarvitse, kuin <3. Kiitos ihanasta blogistasi.
VastaaPoistaNiin.. harvoin itken blogiasi lukiessa, mutta tänään se itku tuli. Niin ihana tunne, aito 41-vuoden takainen tuttujen silmien valo, suuruus, kauneus, kuin mummillansa. Sellainen Kepellä on. Isällänsä on ollut myös pienenä nuo suuren suuret silmät.
VastaaPoistaMuistan, kun anopillesi aina sanottiin, silmät kuin teevadit. Meilläkin on ihana pieni, vielä nimetön poikamme tyttö ja hän on myös todella suloinen. Voikaa hyvin ja jaksamisia...toivottelee Keimon kummitäti
:*)
VastaaPoistaIhanat kuvat, ihanat sanat. Kiitos ♥
VastaaPoistaOlen kauhean yllättynyt, miten ihanasti kaikki ovat "meidän yhteisessä hetkessä" hengessä mukana. Kiitos siitä. Minua alkaa aina naurattaa näitä kuvia katsellessa, mutta muitakin tunteita ne saattavat nostaa pintaan.
VastaaPoistaMinuakin alkoi itkettää. Se johtuu varmasti siitä, että tästä postauksesta tajusin, että se, mikä on yleensä arkea ja tavallista, voikin jossain perheessä olla harvinaista juhlaa. Ihana postaus, kiitos tästä.
VastaaPoistaKiitos itsellesi.
Poista