Tiedän mitä teit viime kesänä

Laitoin kuvia pelkästään juuripersiljasta, koska punajuuret ja porkkanat ovat niin isoja,

 että saattaa alkaa naapuri kadehtia. 

Nyt on jo pitkään riittänyt joka aterialle jotain omaa. Omavaraisuusgurut ovat asia erikseen, valovuosien  päässä meistä eikä tarkoituksemme ole tuolle pallille edes pyrkiä. Mutta on se vaan erinomaista rouskutella "tiedän mitä teit viime kesänä" -porkkanoita. Oma viljelty ruoka maistuu pienen mielen huiputuksen läpikäytyään täydelliseltä. 

Äidin oma rakkaudenhedelmä. 

Tässäkin asiassa on siisteintä, kun saa painaa nenä pystyssä vihannes- ja hedelmäosaston läpi ja melkein haistaa rahan homehtuvan lompakkoon. Penni venyy ja tarkan markan taloutemme kukoistaa. Voi olla jopa niin, että kun meidän perhe lakkaan kysymästä, markkinatalous luistelee jääkaudelle. Meidän takia taantuu ja lamaantuu. Nyt meni tästä ajatuksesta yöunet (oikeasti minä ja Pauli Hanhiniemi valehtelisimme, jos väittäisimme, öisin heräävämme murehtimaan maailmaa). 

Mutta ettei se kiinnostaisi minua ollenkaan, valehtelisin silloinkin.

Tuosta juuripersiljasta vielä. Sepä on osoittautunut tähän mennessä mainioksi kasviksi. Harvennuksen yhteydessä saimme lehtinaateista jo aikaisin kesällä persiljat ja vähän myöhemmin pikku juurista oli jo ruokiin makua antamaan. Ennen tulevaa lopullista korjuuta harvensin vielä kertaalleen, pistin lehtivartta pakastimeen ja kokeeksi pilkoin juuret kuivattavaksi. Toivon tuloksen olevan niin kuivaa, että saan jatkoa yrttisuolamyllyyn, muuten sitten vaikkapa suoraan ruokaan liemikuution tapaan. 

Porkkanat, palsternakat ja punajuuret ja myöhemmin vielä mustajuuret säilön turpeeseen kellariin. Keltainen porkkana säilyi viime vuonna kevääseen asti, punajuuri loppui jo varhain, joten sen säilyminen pidempään jää nähtäväksi. Ruusukaalista uskallan sanoa tulevan muutaman aterian verran pikkukaaleja. Kokeilu kannattaa. Haluaisin ensi vuonna kokeilla sipulin kasvatusta siemenestä asti. Onko kellään kokemusta?

Marjatilanne on surkea, kaikki vähäkin kuivui metsään. Punaherukkamehua ja karviaismehua olen keittänyt arviolta 19 litraa. Odotan vielä kriikunoiden kypsymistä, joista sitten mehua. Papuja ja sieniä on syöty tuoreeltaan, yli menevät pavut pakastan (kun nyt tilaa marjoilta näemmä jää) ja suppikset sitten kuivatan. 

Uunin ylle ritilän päälle kuivumaan.

Viikonloppu meni pitkälti oleskellessa, hevoshommissa ja tallitalkoissa. Sunnuntaina saimme käydä penkomassa tuttavan vahasta riihestä aarteita. Niihin palaan ajan kanssa. 

Iivari köhii flunssassa ja viettää toipilasaikaa. Mutta olenpa saanut olla lähellä seuraamassa ystävän hevosenostosuunnitelmia.