Hippilippu

Viiri on melkein valmis. Haaveilin tekeväni vanhoista mainoslipusta #viirin joka saisi liehua Vehkosuon uudessa tangossa isännänviirin lailla. Olen kirjoittanut aiheesta näin: "Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät."  

Ja näinhän se on. Läheltä ei voi tarkastella. Ompelun haasteena oli saada kuviot molemmille puolille. Lipun ohuen liehuvan olemuksen säilyttääkseni päädyin ompelemaan kuviot "reikään". Käytännössä niin, että ompelin kuvion (kukan) kankaaseen ja leikkasin sen esille toiselta puolelta. Toinen haaste oli lippukankaiden väriköyhyys sekä mainosteksti, mikä piti saada piiloon. Aion lisätä vielä pari kukkaa. Lopputuloksen väri on mielestä aika karmea, mutta juuri siksi niin minua (ei-elegantti, impulsiivinen). 

Alitajunnastani sinkoilee haaveita omituisessa järjestyksessä, minullekin yllätyksellisessä muodossa. Kauan sitten uhkasin teipata sähkönsinisen volkkarimme täyteen hippikukkia, mutta toiminnan sijasta alistuin systeemiin (kun en saanut lupaa). Ja sitten tuli myös retro alepaan ja robinhoodiin ja sain unikkopuistatuksia ja näin froteisia painajaisia. Tavalla tai toisella visio paremmasta maailmasta kuitenkin toteutuu. 

(P.S. En vihaa retroa.)

L'anarchie c'est l'ordre – Anarkia on järjestystä

Peace!