31.8.2015

Hirmuvaltias

Loviisan Wanhat Talot 


Mikä sen mukavampaa, kuin viettää kahden kivan tyypin kanssa viikonloppua. Olkoonkin vaikka lapsia. Tai varsinkin, kun ne kaksi ovat lapsia. Harvan ystävän saati miehen kanssa voi toteuttaa vastaavanlaisesti diktaattorihaaveitaan (olen kokeillut), että nyt mennään tuonne siksi, kun minä sanon. Onhan lapsillakin mielipiteitä, mutta heidän sananvapautensa on helpompi tukahduttaa. 

Keimolla oli omia menoja ja Kepe hoidossa ja meillä "rento" meininki kolme päivää. Sellainen, ihan hyvin voi saunoa päivällä tai mennä sänkyyn jo kello kahdeksalta, meininki. Sitäpaitsi ilman miestä pitää olla askeleen edellä pimeää ja hakeutua peittojen alle valoisan aikana. Tästä huolimatta tuli tarpeita, kuten vessahätä ja sitten piti mennä pimeään. Kolmen porukassa on se ongelma, että kaikkien pitää lähteä. Sillä jos joku ei uskalla mennä yksin, on toisen lähdettävä kaveriksi jolloin kolmas ei uskalla jäädä yksin. 

Kun minulla oli kerrankin mainio tilaisuus käyttää rajatonta valtaa, sanelin lauantain ohjelmaksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman, jonne olen useita vuosia halunnut mennä. Kansalaiset (lapset) vaikuttivat itsevaltaiseen päätökseeni varsin tyytyväisiltä ja pakkasivat itsensä autoon varsin yhteistyöhaluisesti.

 Positiivisen vahvistamisen* keinoin pidin heidät koko päivän tyytyväisinä. Tämä onkin taitolaji. Usea sortuu palkitsemaan liikaa ja liian usein, jolloin syntyy pian tilanne, jossa kansalainen tai joku muu henkilö jonka positiivista vireystilaa pyritään ylläpitämään, tottuu ja alkaa pitää palkittua tilannetta normaalina. Tämä tilanne on ns. ei-toivottu tilanne jonka lopputuloksena on melko varmasti tyytymättömyyttä, motivaation puutetta ja yhteistyökyvyttömyyttä. Sen sijaan positiivinen palkinto tulee antaa a) ennalta-arvaamattomasti ja b) epäsäännöllisesti niin, ettei kohde itse tajua sitä tarvitsevan. Jos hän alkaa vaatia itselleen palkintoa, sitä ei suoraan myönnetä tai kielletä häneltä, mutta jätetään huomioimatta ja odotetaan, että hän unohtaa haluamansa (varo, ettei liekki sammu kokonaan) ja sitten, c) yllätetään positiivisesti. Näin kansalaisen mielenkiinto pysyy yllä ja on  halukas kuuntelemaan rajattomia määräyksiä johtajan taholta. 

Joissakin tapauksissa voi soveltaa niin kutsutun työehtosopimuksen lainalaisuuksia ja asettaa lapselle jokin työ tai tehtävä, josta hän suoriuduttuaan saa palkinnon. Tässä palkitsemismallissa on kuiten riskinsä, sillä palkinnon saatuaan lapsi usein menettää mielenkiinnon johtajaa kohtaan ja on äärimmäisen vaikea motivoida uusiin tehtäviin (niin kutsuttu TES:n sudenkuoppa).

 *karkki ja muut vastaavat lasten keskuudessa arvostetut palkkiot


Susannan kojulla. 
Tuppe palkinnon äärellä. Huomaa kunnioittava, kuuliainen ja hieman varautunut katse. 

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa oli paljon katseltavaa. Outoa oli kävellä ihmisten taloihin tuosta vain sisälle. Tuli tunne, että pitää sanoa päivää ja lähtiessä näkemiin vaikkei omistajia välttämättä edes tavannut vierailun aikana. Olisin halunnut ehtiä enemmän taloja, mutta kojut, kirppikset, pihakahvilat ja kaikki muu oheistoiminta vei osansa. Varmasti menen uudestaan ja katson vielä tarkemmin.

Kivaa.
Oli nähdä blogituttavuus Susanna Susannan työhuoneelta. Tiesin hänen olevan siellä, joten varauduin  tapaamiseen kesäkurpitsatuliaisilla. Tästä vaivaantuneena ja sievoisen paineen alla Susanna vastusteluistani huolimatta (sanoin: no höh) myi kohtuuttoman halvalla kaksi rättiä eli riepua meille. Olin iloinen kun sain rievun ja näin niiden tekijän. 

 

Sama talo illalla ja aamulla. Tunnelmat niin erilaisia.

Viimeisiä ulkona nautittuja aamupaloja viedään.
 Sunnuntaina oli niin vaikea ajatus lähteä kotiin, ettei lähdetty. Keimo tuli myös. Saunottiin ja tehtiin pitsaa. Maanantaiaamuna herättiin aikaisin kouluihin.  

Tunnelmia tänään, maanantaina klo 7.30. 
Diktatuurihallinto oli kokeiluna varsin hyvä joskin suuntaa on muutettu hieman vähemmän manipuloivaksi ja enemmän kansalaisten (tässä yhteydessä perheenjäsenten) hyväksi toimimiseksi. Lisäksi vallassa olevan diktaattorin (minun) tavoitteeksi on asetettu huonompien ehdokkaiden johtajaksi tulon estäminen. 

6 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa - ja hauskalta :). Ihanat kuvat ympärillä.

    VastaaPoista
  2. Diktatuuri kuulostaa kohtuulliselta. Tuo keittiö oli kyllä säväyttävä ;) Oikesti haluaisin että meillä olisi sellaista vähäeleiseisen vanhaa ja tilavaa, kuten teillä Vehkosuolla ehkä, mutta totuus on enenmmän kuin kuvan täyteenahdettu slaavilaispläjäys. Otin Loviisan reissua varten vauhtia Lahdesta ja menin maitojunalla Riihimäeltä. Olinko mitenkään "teillä päin"? En mä mikään kyttääjä niinku silleen ole, mietin vaan siinä tuntemattomia asemia katsellessani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiö oli erittäin kotoisa. Viihdyn tuollaisessa erinomaisesti, mielestäni tuollaisessa kodissa on loputtomasti katseltavaa ja erittäin mukava vierailla. Ja slaavilaisuus on tosi kiehtovaa. Meillä on varmasti jossain kategoriassa vähän tavaraa, mutta lisäähän sitä kokoajan meinaa tulla. Vehkosuolle ei ole vielä ehtinyt... Mulla on kyllä sellainen sisäinen tarve vähentää tavaraa tai pitää vain tärkein, koska tilaa on loppujen lopuksi aika vähän ja tavaroiden järjestyksessä pitäminen on ihan mahdotonta jo tälläkin määrällä. Välttelen siivoomista yrittämällä pitää tavarat aisoissa.

      Olet hyvin todennäköisesti ollut noin 20 km:n päässä Vehkosuosta. Eli vähän niinkun meidän huudeilla. Vai menitkö edes sillä höyruveturijunalla? Sen reitillä Myrskylä (Lahti-Loviisa välillä) ja Kausala (Kouvola-Lahti välillä) on ollut lähin asema.

      Poista
  3. Monta asiaa, musitanko kaiken..

    1. Olen tärvellyt sen positiivisen vahvistamisen oman siskontyttöni kohdalla. tyyppi kuvittelee saavansa mitä haluaa ja on ihan oikeassa. Onneksi en ole äiti. Saisin aikaan lellipentuja, jotka eivät pärjäisi tässä maailmassa.

    2. Näytänpä vihaiselta. Enhän ollut oikeasti?

    3. Sitä kun lukee jonkun ihmisen avomielistä blogia (sinun) ja kun se toinenkin lukee takaisinpäin, niin vaikkei ikinä olla livenä tavattu ennen, tuntuu ihan siltä kuin vanhan tutun tapaisi. Oli kauhean kiva nähdä teitä "pitkästä aikaa". :) Ja keskurpitsalahjus oli ihana. Sulo teki niistä hyvää uuniruokaa!

    VastaaPoista
  4. Toisten lasten kohdalla ja lapsenlasten kanssa tuolla positiivisella vahvistamisella on ihan eri lainalaisuudet. Eli ei hätää.

    Vihaiselta? No et todellakaan vaan näytät lempeältä ja niin olitkin. Jännä juttu, että minäkin näytän omasta mielestä aina vihaiselta.

    Sama juttu, ihan kuin olisi nähty ennenkin. Menee sekunnin sadasosa siihen, että tajuaa kokonaisuuden, äänen ja eleet ja loput onkin jo ihan tuttua. Voi tietysti olla, että sitä on tullut antaneeksi ihan vääränlaisen kuvan eikä se vastaakaan yhtään todellisuutta. Sinun kohdalla ei ainakaan ollut niin.

    Hyvä kun meni terkut kotiin asti.

    VastaaPoista