Haavissa

 Olen neljäkymmentä nyt. En pidä sitä henkilökohtaisena ongelmana, mutta ympärilläni tapahtuu asioita eri tavalla kuin aiemmin. Minuun suhtaudutaan aikuisena ja otetaan vakavasti ja vaikka se on vaihteeksi mukavaa, pientä kulkijaa alkaa hämmästyttää. Minulta on kysytty monta kertaa, onko kriisi. On kerrottu totuuksia, kuten että tästä se alamäki tai loppuelämä tai kangistuminen tai taantuminen alkaa. Pienenkin erheen sattuessa viitataan ikään. Väsymys illalla tahi muunakin aikana johtuu ainoastaan iän painosta hartioilla. Fyysisten rajojen ylitysyritykset näkyvät varautuneina ja huolestuneina katseina läsnäolijoiden silmissä. Mutta minä tiedän: Niin kauan, kun on vinoilua, on toivoa. Hiljaisuudesta tai tyynnyttelevistä puheista tietää lopun alkaneen.

 Sain synttäriaamuna aamiaisen vuoteeseen. Toivoin sitä eniten. Silti Keimon mielestä ansaitsin muutakin: yhteisen yön syyskuussa Glo Hotelli Artissa ja liput Billy Elliot -musikaaliin. Sain lisäksi kokonaisen päivän verran oleskella huoletta mielettömässä säässä ja totaalisena yllärinä Keimo järkkäsi illaksi kaksi kaveria kanssani saunomaan ja kokkasi kolmen ruokalajin illallisen. 

Eikä tässä vielä kaikki. Jo kesän alussa sisko lähestyi  Kuka minä olen (suunnattu seitkyt luvulla syntyneille) -kyselytutkimukseen verhoilulla yllätyksellä, johon "vastanneiden" kesken arvottiin päävoitto vuorokauden mittaiselle Helsinki-visiitille. Voitin (luonnollisesti) pääpalkinnon, joka toteutui menneenä lauantaina. Aamusta brunssi Mimosa-juomineen virkistävän suihkun jälkeen, meikki ja hiukset, kyyti Helsinkiin puistoon, jossa hyvää seuraa ja oleskelua ja valmiiksi järkätyt eväät ja juomat ja lopulta menolippu Flow-festivaaleille. Vitsi mikä sisko. En tiedä korvasiko riverdance-imitaatiostani hänelle aiheuttamani hysteerinen ja tyhjentävä naurukohtaus puoliakaan siitä mitä sain. 

 Minulle hyvien asioiden paljous saattaa aiheuttaa pakahtumisen. Somaattinen oireilu on ollut sen mukaista. Sydän on ottanut uusia rytmejä ja häiriöinyt minua useita viikkoja. Päässä on jarru ja ajatukset kulkevat liisterissä. Lääkäri kyselee: "Onko ollut stressiä, valvomista tai liiallista kofeiinia." Noeimut... (olen vain pakahtunut). Lääkäri otattaa kokeita ja niiden tuloksiin nojaten esitää kahden viikon seuranta-aikaa. Se tarkoittaa, että minun pitää vain rauhoittua.

Ei tässä iässä luopumisen tunnetta pääse enää pakoon. Pyristellä voi, mutta haavissa ollaan. Vuosittaiset vieroitusoireet Vehkosuon jättämisestä pahenevat. Paluun aiheuttama haikeus alkaa jo päiviä aiemmin. Huomaan sen kun alan katsella paikkoja sillä silmällä. Yritän etsiä reikää haavista viimeiseen päivään asti. Olen vältellyt kirjoittamistakin, koska joudun katselemaan kuvia ja käsittelemään asioita. Lopulta se on uskottava, kun alkaa hevosen, lampaiden ja muiden eläinten palauttaminen toisiin koteihin, tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen ja kotiin vaeltavan karavaanin kulku. Onneksi matkustavan kissan haiseva kakka piti aistit tasapainossa. 

Kuopuksen ensimmäinen koulupäivä on tänään. Vähemmästäkin heittää olo surumieliseksi. Siinä on se viattomuuden hälveneminen. Onneksi haikeus unohtui välittömästi istuessani hammaslääkärin tuolissa hammaskiven poistossa. Osasin olla kaukaa viisas varatessani ajan tälle aamulle. 

Kodinvaihdon plussia ja miinuksia:

+ kaikki on helpompaa ja nopeampaa

+ telkkari pitkästä aikaa

+ kahvinkeitto on helppoa ja nopeaa

+ jämäkämpi sänky

+ imuri

+ ei ruisrääkkää

+ kaikki on lähellä ja käden ulottuvilla

+ vaatehyllyssä oudon näköisiä vaatteita

- ei ruisrääkkää

- imuri

- mainokset telkkarissa

- liikaa tavaroita

- pihalla ei tee mieli olla

- kuulin liikenteen ja pyykinpesukoneen ääniä yöllä

- ei lampaiden määkimistä, kurkien kiljuntaa, korppien kraakkumista

- kasvimaa ja antimet jäi Vehkosuolle 

- metsä ja antimet eivä ole takapihalla

- en näe hevosta välittömästi halutessani

- eläimiä pitää kahlita

- vessanpönttö vetää kauheasti vettä

+/- telkkari on korkealla

+/- juokseva vesi 

+/- keittiön tasot tuntuvat baaritiskin korkuisilta

Siskon järjestämä päivä. Kuvat ovat hänen ja löytyvät instasta _tilkku_

Ekaluokkalainen

Onneksi kaikilla on hyvä olla näinkin. 

To be continued...